Huhpuh, mikä viikonloppu taas takana... Saatoinkin ehkä mainita Forssailu suunnitelmista jo etukäteen, mutta viimeistään nyt se tulkoon selväksi. Perjantaina siis suoraan koulusta hyppäsin bussiin. Ärräpää oli päättänyt olla tulematta joten nautittiin iskän kanssa illasta kaksistaan. Tai noh, kauppareissun ja ruuan jälkeen mä olin kyllä jo valmis saunaan ja nukkumaan. Liekö ollu edes kymmentä kello ollu, kun uni tuli....
Lauantaiaamuna perinteinen torikierros ja kotona lounasta. Tunnin verta taisin päiväunia ehtiä nukkua ennen kun työt Letkurockissa kutsui. Todella hiljainen (ja turhauttava) ilta-mutta oiva osoitus siitä ettei kaikki voi aina mennä niin kuin suunnitellaan. Kävijätavoite oli 1 000 hengen luokkaa ja yöllä puoli kahden aikaan iskäkotiin suunnatessa, joku heitti illan viimeiseksi arvioksi n. 200 kävijää.
Sattuipa kuulkaa vielä niin köpelösti, että onnistuin jättämään käteni bussin oven väliin. Pahinta taisi olla säikähdys, eipä tuo olkavarsi juurikaan kipeä ole. Isoin, noin neljä senttiä halkasijalta oleva, mustelma aristaa kosketusta ja pari pienempää löytyy kaveriksi-mutta ihme kyllä murtumilta selvisin. Hieman viilennystä kylmäkallen avulla ennen kun unimasa kahden aikaan simautti.
Ehtisin kai muutaman tunnin nukkua jo ennen kun verenkierto ilmeisesti lähti taas jaloissa toimimaan, ilmoitellen itsestään tajuttomalla suonenvedolla. Mulla kun on vielä se ettei ala vetämään suonta ainoastaan pohkeesta vaan joka ikinen kerta koko jalasta, varpaista nivusiin asti. Unisena unohdin iskän olemassa olon ja parkaisin kivusta muutaman kerran ihan kunnolla. Ihan kun se mitään olisi auttanut... Aamupäivä meni pahemman puoleisesti nilkuttaessa ennen kun alkuiltapäivästä taas pääsi kotikonnuille.
Paikallisen ostoskeskuksen ruokakaupasta pientä välipalaa haettuani suuntasin toistaiseksi viimeiselle kesän keikalle; FC Lahti-VPS-peliin. Itse pelitunnelmia pääset raportin muodossa lukemaan tästä. Jalkapallo ei koskaan oo ollu mun isoimpia kiinnostuksen kohteita, mutta tehtävänähän olikin (onneksi) tarkkailla yleisöä. Yhden colatölkin kävin pyytämässä pois, kun erehdyttävästi etualalle näytti Karhu-oluttölkiltä. Aikansa kadoksissa olleet paniikkikohtaukset meinas näyttää kyntensä siinä vaiheessa kun vastuualueena oleva n. 500 päinen yleisöosuus nousi seisomaan ja alkoi huutamaan (maali), mutta mitään pahempaa häppeninkiä ei onneksi ollut.
Kyl se siitä, niin kun tämän päivän paitakin sanoi. Ottelun jälkeen parin kilsan kävely kotiin, suihku ja tuosta jos vähän vielä leipää suuhun laittaisi ennen kun onkin taas jo aika käydä nukkumaan. Aamulla terkkapäivystyksen (ajattelin mennä ihan varoiks näyttään kättä) kautta kouluun ja kohti uutta viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti