31. joulukuuta 2015

Vuosi -15

Tammikuussa piti aloittaa kuntoilu, ostin itelleni joululahjaks aktiivirannekkeenkin sitä varten. Into lopahti muutaman viikon jälkeen. 4 000 palaisen palapeliprojektin lopettelua ja tavaroiden pakkailua.Tammi-helmikuun vaihteessa muutto Poriin, soluasuntoon, ja viimeiset opinnot työharjoittelujakson muodossa. Työharjoittelupaikassa sai nauraa lapsia, jotka mm.puuvärein 
väritti äitejään ja kehui kuinka kauniita heistä nyt tulee. Maaliskuussa puhutitti Euroviisuihin lähetetty Pertti Kurikka Nimipäivineen ja uusi tv-sarja Temptation Island Suomi. Maaliskuun 
lopussa juhlin valmistujaisia ja jo parin päivän työttömänä olon jälkeen työkkäri nakkas työnhakukurssille.
Huhtikuussa oli jo työkkärin kurssikin jo käyty, ja mikäli valokuva-albumia uskoo, ei työttömänä ollu muuta tekemistä kun ottaa selfieitä :D Kelan päätti opintotuen loppuessa, että solun vuokranantaja on mun avomies ja asiasta vängättiin monen monta viikkoa. Toukokuussa täyttyi taas pahvilaatikot ja muutin pois solusta. Samoihin aikoihin sain ystävän Taika-kissan pariksi viikoksi seurakseni. Parisuhteen puolivuotispäivää vietettiin mun lapsuudenmaisemissa Hämeenlinnassa, istutettiin Setämiehen parvekkeelle viljelmiä (porkkanaa, herneitä, salaattia, rucolaa, ruohosipulia, perunaa,...) ja pieni 1,5v hoitopoika oppi sanomaan `ämmä´.
Heinäkuu alkoi ihmeellisen kipeilyn kourissa. Liki kaksi viikkoa oksetti ja pyörrytti jopa makuuasennossa. Mitään syytä ei oireiluun ei löydetty. Ahkeran lepoasennossa oleilun jälkeen saikin jo taas alkaa pakkaamaan niitä kuuluisia muuttolaatikoita, Setämiehen saadessa töitä toiselta paikkakunnalta. Elokuun alussa meistä tuli turkulaisia ja samalla avopuolisoja yhteisen kodin myötä. Elokuun lopussa tuli taas vuosi ikää lisää ja juhlat koostui lähinnä Särkänniemikäynnistä uuden tuttavan O:n kanssa. Syyskuun puolessa välissä mullakin tärppäs töiden suhteen ja aloitin alani työt eräässä paikallisessa yhdistyksessä.
Lokakuu meni pitkälti työntekoa opetellessa ja uuteen arkirytmiin sopeutuessa. Pimenevä syksy edelleen suhteellisen vieraassa kaupungissa ilman uusia ystäviä ja ilman omia perheenjäneniä (niitä muita kuin Setämiestä) vei kumminkin voimat ja marraskuussa jouduin jäämään useamman viikon sairaslomalle uusiutuneen masennuksen takia. Töihin joulukuun puolessa välissä palattuani sain elämäni ensimmäisen lopputilin. Joulun alla juhlittiin Setämiehen kanssa vuosipäivää ja pyhät vietettiin tämän vanhemmilla. 
Tätä kirjoittaessa on uuden vuoden raketit jo alkaneet räiskiä ja uuden vuoden karkkiherkut on jo katettu pöytään. Vuosi vaihtunee Monopolyn ja tinan valamisen merkeissä-mahdollisimman mukavasti ja kevyesti, sillä pelkään raketteja.
Mitään uudenvuoden lupauksia en taida tänä vuonna tehdä, mutta maanantaina alkaa (ainakin) 12 viikon ruokavaliomuutos, tavoitteena päästä ainakin kertyneistä joulukiloista eroon. Toivon, että alkavasta vuodesta tulee rakkauden täyteinen, mielen rauhainen ja vauvan tuoksuinen.

Oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta blogin lukijoille! :)

24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Toivottaa Se_perinteinen ja Setämies

16. joulukuuta 2015

Joululahjaksi lopputili

Liki kolme viikkoa sairaslomalla vietettyäni koitti maanantaina töihin paluu. Olin hyvin skeptinen sen suhteen, että masennus olisi viikossa tai kahdessa itsekseen parantunut, eikä lääkäri enään kirjoittanut lisää sairaslomaa. Varsinkin viime viikko meni stressatessa sitä jaksanko töissä vai pitäisikö irtisanoutua karenssinkin uhalla. Maanantaiaamu antoi kumminkin nopeasti vastauksia kysymyksiin, sillä "ison pomon" tullessa työpaikalleni tiesin jo mitä klo 08.20 alkava palaveri pitäisi sisällään. Sain potkut.
Tänään kävin palauttamassa avaimet ja hakemassa tavarani. Viimeisen työpaikalla juodun kahvikupin ääressä kysyin vielä lähimmältä (ex-)työkaverilta palautetta kuluneesta muutamasta kuukaudesta ja sain kuulla sen mitä osin olin pelännytkin; musta näkee ulospäin välittömästi, jos joku juttu ei kiinnosta. Pystyn kyllä työt tekemään, mutta en osaa peittää tunteita joita työ herättää. Siinä lienee opinpaikka tulevia töitä ajatellen. Oltiin tämän työkaverin, lähiesimiehen ja "ison pomon" kanssa kaikki samaa mieltä siinä, ettei ko.työpaikka ollut juttuni ja että koulutukseni valuu pitkälti hukkaan annetuissa työtehtävissä.

En tiedä miten hyvää kotiin työttömäksi jääminen tekee muutenkin heikolle mielenterveydelle, mutta silti päälimmäinen tunne viimeiset pari päivää on ollut helpotus. Helpotus ettei tarvitse väkisin jaksaa työssä, josta en pidä ja helpotus, ettei ole vaaraa karenssista irtisanoutumisen tultua työnantajan puolelta. Olen koko syksyn etsinyt uusia töitä mikä tässä vaiheessa vuotta tuntuu ehkä turhaltakin. Ei kukaan näin lähellä joulua palkkaa uusia työntekijöitä ja taas esim.vuoden alusta valtiolla lienee ihan erilailla palkkatukirahoja, joilla työllistymisen pitäisi helpottua. Koska olen viettänyt viikkoja sairaslomalla, saattaa kyseeseen tulla myös kuntoutus ja osa-aikatyöt. Seuraavat pari-kolme viikkoa voin kumminkin hyvällä omallatunnolla keskittyä joulun odotukseen, viettoon ja oman henkisen hyvinvoinnin parantamiseen.

9. joulukuuta 2015

Säröillyt unelma


Eräs tuttava kertoi eilen odottavansa lasta-ja kun tarkemmin katsoin, kyllähän maha pienesti pyöreältä näyttikin. Kohteliasta olisi ollut onnitella, mutta en pystynyt. En kerta kaikkiaan pystynyt. Kurkkuun noussut pala tuntui liian isolta nieltäväksi ja silmiin kirvonneet kyyneleet liian polttavilta näytettäväksi. Käänsin pääni vaieten.
Meillä on Setämiehen kanssa vuosipäivä ensi viikolla ja mikäli kaikki olisi mennyt suunnitellusti, olis tänään kiinnittämäni ehkäisylaastari ollut tällä erää viimeinen. Oltais lopetettu ehkäisy ja vähitellen alettu odottamaan, koska onni lapsen muodossa osuu kohdalle... Sitä hetkeä ei nyt kumminkaan ole tulossa, ainakaan ihan pian. Mä en ole henkisesti siinä kunnossa että jaksaisin-ja se sattuu myöntää. Sattuu siirtää unelmaa, joka oli jo niin lähellä...
Kuluva viikko on kolmas ja todennäköisesti viimeinen jonka sairaslomalla vietän. Olen pelännyt töihin paluuta, sitä mitä työkaverit ajattelevat. En halua sääliä, mutta haluan ymmärrystä. En ehkä jaksa ihan niin täysillä mitä tähän asti... Samanaikaisesti myös pelkään, että epämiellyttävä työ hajottaa päätä entisestään...
Tänään Setämiestä omista töistään kotiin odotellessa koin kumminkin jonkin sortin havahduksen. Mun on yksinkertaisesti vaan nyt ryhdistäydyttävä. Unohdettava kaikki se mikä on huonosti ja koitettava keskityttävä siihen, mikä on hyvin. On pakko ottaa vastuu, olla aikuinen-ja jaksaa. Muuten joudun pian syömään (kaapissa jo valmiiksi odottavia) mielialalääkkeitä, muuten en saa vastuullisesti hoidettua osaani yhteisestä taloudestamme-ja muuten ajatus perheenlisäyksestä jää liian pitkäksi aikaa edelleen haaveeksi.
"Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Olen aina rakkaani puolella,
Joulupöydässä tahdon sua suojella
Niiden kysymyksiltä jotka meitä satuttaa.."

5. joulukuuta 2015

Joululahjatoiveet vuosimallia -15

Vuosi on kulunut jälleen siihen vaiheeseen, että on aika miettiä joululahjatoiveita. Jonkun kysyessä toiveita pää lyö aina tyhjää, mutta nyt ajan kanssa mietittynä toivelista näyttää kuta kuinkin tältä;
- piikkimatto
- erilaisia kynttilöitä
- perinteisiä lautapelejä (Monopoly, Trivial Pursuit, Scrabble, Afrikan tähti,...)
- vaatelahjakortteja (H & M, Gina Tricot)
- Enkeli-suklaapatukoita
- nahkainen suojakuori puhelimeen
- pienehkö pressopannu
- kannellinen pata
- paristokäyttöinen jalkaraspi

Itse olen ostanut jo puhelimen, Inside Out-kirjatrilogian sekä yhden mainitsematta jätetyn lautapelin. Jätin myös mainitsematta pari toivetta, jotka toivon Setämiehen toteuttavan ;)