26. marraskuuta 2012

Tämä on ryöstö, pankkiryöstö!

Erään yön pimeinä tunteina kuului kummallinen ääni. Metalli nirhasi toista metallia. 
Aika oli tullut...

Jäätävää rakkautta

Joka päivä se yllättää. Vaikka tiedän ne bussipysäkit, kadunkulmat. Paikat joissa kohtaan nuo säkenöivät silmät. Nuoren Pakkasukon.
Aika lapsellista. Kuolata nyt piirroshahmon perään...

Kilot karisee

Voitteko uskoa, mua ahdistaa laihtua. Ihan tahtomatta on kiloja karissu-ja karisee edelleen. Ruokavalio on pysyny samanlaisena mitä on ennen ollu, mitään ihmeempää ei oo elämässä tapahtunu eikä enään oo koiriakaan lenkkeilytettävä joten liikuntaakin on karissu elämästä pois. Toki edelleen kävelen töihin ja mahdollisesti takasin...
Muutama viikko ostin noi kuvassa olevat pillifarkut, tiukkoina. Nyt kaipaavat vyötä. Samoihin aikoihin osti myös pientä fiksausta vailla olevan puolihameen-ja viikonloppuna äitille "ongelmaa" esitellessä, mitään ongelmaa ei ollutkaan. Hame solahti päälle eikä ees puristanu.
Ei siinä mitään, oon aatellu että muutama/muutamia kiloja ois hyvä saada pois, mutta miksi ne nyt tippuu kun en kumminkaan tee asian eteen mitään? Ennen kaikkea; kuinka paljon kiloja tippuu?!?

21. marraskuuta 2012

Kleine-Levinin oireyhtymä

Iltasanomat uutisoi sunnuntaina teinitytöstä jolle oli uni maistunut 64 päivää putkeen. Ensimmäinen reaktio, varsinkin sillon juuri leiriltä kotiuduttuani, oli että kyllä mullekin kelpais. Ei ainakaan herättyä tarvis valitella univelkoja tms.
Hetken kumminkin istuttuani, ja tytön sairastamaan Kleine-Levinin oireyhtymään tutustuttua, ajatus ei ollukaan enään niin houkuttava. Miettikää nyt kuinka paljon elämääkin menee "hukkaan", jos nukkuu yli kaks kuukautta... Ainakin tällä hetkellä tuntuu ett mun elämässä tapahtuu paljon jo PÄIVÄNKIN aikana.

Keskiviikkoiltaan lehtiotsikoiden parhaimmistoa

Jollei haudasta oteta yhteyttä, hautaa hoidetaan 25 vuotta veloituksetta.
Turkulainen 28.8.

Naistohtorien osuus kaksinkertaistui Tampereella, enemmistö
professorinpalleista pysyy silti miehillä vielä kauan.
Otsikko Aamulehdessä 13.9.

Väkivalta parisuhteessa on asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
Vantaan Sanomat 22.9.

Ilkka Kanerva panee nyt toivonsa naisiin.
Otsikko Ilta-Sanomissa 8.8.

Mies löi liikuntarajoitteista miestä pankkiautomaatilla.
Otsikko Koti-Kajaanissa 15.1.

Pahoinpitely aiheutti aivovamman ja vei työkyvyttömyyden.
Otsikko Länsi-Suomessa 4.10.

Grilliin murtautujat kärähtivät.
Otsikko Hämeen Sanomissa 11.7.

Vessan varastaneita odottaa pyttytuomio.
Otsikko Aamulehdessä 29.5

Kouluruoka aiheetta oppilaiden hampaissa.
Otsikko Kangasalan Sanomissa 3.4.

Hammashoidossa vielä paikattavaa.
Otsikko Kalevassa 12.1.

Päihdetyö vaatii selviämistä.
Otsikko Kalevassa 23.1.

Keskon pääjohtaja selvinnee elokuussa.
Otsikko Aamupostissa 2.5.

Presidentti selviää ehkä vasta ensi viikon lopulla.
Otsikko Helsingin Sanomissa 9.11.

Rattijuoppo kaahasi sataa poliisia karkuun.
Otsikko Warkauden Lehdessä 31.3.

Olutrekka ojaan Iissä. Alkoholilla ei ollut osuutta turmassa.
Helsingin Sanomat 4.5.

Linja-autossa oli yli 50 ihmistä. Mukana oli myös kolme opettajaa.
Helsingin Sanomat 14.4.

Eliel Saarisen tien tunneli on kaikkiaan yli puoli kilometriä pitkä.
Umpitunnelissa kuljetaan 350 metrin matka.
Helsingin Sanomat 12.10.

Oravan löytyminen ei vielä tarkoita sitä, että niitä pesisi lähistöllä.
Se tarkoittaa vain, että kuollut yksilö on liikuskellut alueella.
Savon Sanomat 2.7.

Hakijaryntäys Espoon hautausmaille.
Otsikko Espoon seurakuntasanomat Essessä 11.3 ..

Ne, jotka ovat päivittäin jutelleet vainajan kanssa selviävät
tablettilääkityksellä.
Savon Sanomat 7.1.

Kuoppakorotus Kuhmon hautainhoitomaksuihin.
Otsikko Kainuun Sanomissa 26.1.

Malmin hautausmaan liikenne yksisuuntainen.
Ilmoitus Helsingin Sanomissa 24.12.

Esimerkiksi luterilaiset ja ortodoksit elävät monilla itäsuomalaisilla
hautausmailla kauniisti rinta rinnan.
Kotimaa 31.10.

Vuodepotilaan syöminen voi olla hankalaa.
Otsikko Sydän-Satakunnassa 8.12 .

Hankasalmen terveyskeskuksen pitkäaikaispotilaat eivät jää syömättä.
Otsikko Hankasalmen Sanomissa 18.2.

Mika Lahti kaatoi keilat naisia paremmin.
Otsikko Helsingin Sanomissa 10.1.

Aivoleikkausten päänavaajalle tunnustuspalkinto.
Otsikko Savon Sanomissa 5.12.

Kauppiaan sydän on lihatiskillä.
Otsikko Kauppalehdessä 23.2.

Huonokuuloisten maailmankongressissa huippupuhujia.
Kuulonhuoltoliiton tiedotteen otsikko 13.5.

Kala kulkee ontuen vedestä kuluttajalle.
Otsikko Turun Sanomissa 11.10.

Öljy on peräisin viime kesänä jäihin pudonneesta traktorista.
Keskisuomalainen 28.4.

Oppilaiden tasapuolinen kohtelu epäkohta peruskoulussa ja lukiossa.
Otsikko Itäväylässä 24.5

Kokenut metsästäjä ei huomannut vaimoaan ampuessaan tiheässä
taimikossa riekkoa.
Ilta-Sanomat 24.9.

Lahdessa kuollut ampui poliiseja.
Otsikko Pohjalaisessa 4.8.

Liian pienissä liiveissä rinnat pursuavat kupin reunan yli ja liukuvat
ylöspäin
selässä.
Iltalehti Online 18.9.

Etelä-Savossa ei liikoja säteile. Alhaisimmat arvot löytyivät Savonlinnasta.
Otsikko Itä-Savossa 7.10.

Myydään. 2 langatonta lankapuhelinta.
Ilmoitus Helsingin Sanomissa 8.9.

Ikaalisten Ampujat panostaa nuoriin.
Otsikko Pohjois-Satakunnassa 16.6.

Lääkäreille ohjeet lapsen pahoinpitelystä.
Otsikko Aamulehdessä 3.2.

Sairaankuljettajan arkeen kuuluu väkivallalla uhkaaminen eri muodoissaan.
Pohjolan Sanomat 19.11.

Alkosta halutaan piristystä Pöytyän liike-elämään.
Otsikko Auranmaan Viikkolehdessä 3.9.

Miehet ovat tavallisen näköisiä nuoria miehiä. Havainnoista voi ilmoittaa
lähimmälle poliisille.
Helsingin Sanomat vankikarkureista 26.7.

Virkoja ei lakkauteta, vaan ne vähenevät luonnollisen poistuman kautta.
Virkojen vähentymistä tapahtuu, sillä toista koulutoimenjohtajaa ei aiota
täyttää, vaan lopettaa se. Hangon lehti 13.10.

19. marraskuuta 2012

Päänsärky nimeltä joulu

Juuri tällaisia tunteita joulu herättää tällä hetkellä! Kuva:Google
Miksi joulun pitää tulla näin äkkiä?... Onhan se ihanaa saada taas luvan kanssa rallatella niitä lapsuudesta tuttuja joululauluja, elää pienessä jännityksessä millä "pukki" muistaa tänä vuonna ja koristella koti kauniiksi. Joululahjoistakaan tää ahdistus ei johdu, sillä ne on jo lähes tulkoon hankittu.
Jatkuvan päänsäryn aiheuttaa joka vuotinen kysymys; Missä vietän jouluni? Vanhemmat eros mun ollessa pieni ja pienempänä oli sopimus, että oon vuoro jouluin äitin ja iskän luona. Jossain vaiheessa, teini-ikään tullessa, ilmotin kumminkin etten viihdy iskällä jouluna. Siellä ei oo sitä samaa joulufiilistä mikä äidillä, jouluaatto ei juurikaan eronnut arjesta...
Ennen äitin luo kokoontu joulupöytään kaikki mun sen puolen sisarukset perheineen. Niissä jouluissa oli sitä jotain minkä perään oon monet kerrat haikaillu. Vanhemman veljen lapset eivät pääse/halua tulla hänelle jouluks ja nuoremmalla isoveljellä on sen verran monta pientä lasta, että heidän on hankala lähteä mihinkään. Täysin ymmärrettävistä syistä meitä on lähijouluina ollu aterioimassa vain murto-osa vanhasta porukasta.
Näin joulun taas lähestyessä tiedän niin iskän kun äitin odottavan mua luokseen jouluks-ja ensimmäistä kertaa oon tilanteessa jossa en tiiä mitä teen, mitä sanon sille pettyvälle osapuolelle. Pieni hyypiö mun sisällä toivois mulla olevan jo perhettä, jollon voisin jättää vaikean valinnan tekemättä. Olis täysin luonnollista jäädä sen oman perheen kaa kotiin...

18. marraskuuta 2012

Vaihtelu virkistää

Niinhän sitä sanotaan ja sen seurauksena blogin ulkoasu koki muutoksia. Edellinen banneri oli liian kesänen nykyseen vuodenaikaan nähden eikä siinä oleva hiusten värikään pitäny enään paikkansa. Värimaailma poiki ideansa ulos ikkunasta katsottua; tällä hetkellä lumeton maailma näyttää aika synkältä. Kukkurukuun tarkoittaessa kyyhkysen kujerrusta, tulivat höyhenet ja linnut luonnollisesti mukaan.
Mitäs pidätte?

Tässä jahka saan ajatuksia selvitettyä ja menoa rauhotettua, tuun taas kertoileen jotain syvällisempää... Ideoita saa heittää ja muistakaahan myös Se_Perinteisen facebook-sivut =)

14. marraskuuta 2012

Salaattipäivä

-purkki salaattijuustoa
-pari desiä makaroonia
-purkki tonnikalaa (öljyssä)
-pala kurkkua
-pussi frisee-salaattia
-purkki ananasta
-yhden sitruunan mehu
NAM! < 3 

Metsään meni. TAAS.

Viime torstaina tosiaan olin erittäin onnistuneilla treffeillä. Leffa oli valintana aika huono, mutta saatiinpahan nauraa sen hölmöydelle. Ensimmäisen vartin aikana tapahtu jo kaikkii sellasia juttuja, minkä jälkeen ei tarvinu ainakaan ite mitään häpeillä. Kotimatkalla sain tulevaan lauantaihin liittyvän kyläilykutsun.
Olin kumminkin Ketun kaa sopinu, että hän tulee mulle viikonlopuks, hakien samalla koiransa kotiin. Kahden ihmisen ja kahden koiran on suht hankala liikkua mihinkään, varsinkin julkisilla, joten ehdotin että miesseuralainen tulee iltaa viettämään mulle. Ja hän tuli, tuomisinaan kasa leffoja.
Sunnuntaina eräs utelias kaveri kyseli, koska me nähdään miehen kaa seuraavan kerran. Vastasin rehellisesti ettei olla sovittu mitään, mutta tuskin menee viikkookaan-eikä menny kun muutama tunti kun miekkonen kyseli mua sinne yökylään. Ja mähän menin, pitkä tovin toki mietittyäni.

Yökyläilyn jälkeen meiän välille laskeutu hiljaisuus. Koska omistan välillä hyvinkin villin mielikuvituksen, keksin ties mitä syitä miks toinen ei anna kuulua itsestään/vastaa hyvin lyhyesti mun lähettämiin viesteihin. Yökyläillessä silmiini osu pari epäilyttävää juttua ja jo aiemmin mainittu kaveri tekikin niiden pohjalta hyvin vakuuttavaa salapoliisityötä.
Ite olin ajatellu että kun noin usein on tarve nähä, heti ekalla viikolla kolme kertaa, niin viihdymme puolin ja toisin toistemme seurassa. Selvis kumminkin ettei mies koe itse tapailevansa ketään ja lupaili hyvinkin romanttista iltaa ystävälleni. Muka sattumalta ehdotin ite samaa iltaa treffeille ja sain kuulla että mies on lähdössä hoitaan työjuttuja mökille.
Alkuun asia lähinnä nauratti, tiesin ettei varattu kaveri treffeille lähtis. Tänään otin mieheen yhteyttä, kysyin mitä mieltä hän on "meistä" ja missä mahdollisesti mennään. Muutaman viestin jälkeen päädyttiin siihen, ettei meistä mitään paria tuu; mä kun neitsyenä oon liian kokematon ihmiselle joka on yli 40 naisen kaa ollu sängyssä.

13. marraskuuta 2012

Nyt, heti vai myöhemmin?

"Ihminen jolla ei ole omaisia, kuolee heti". 
Kyseinen lause särähti jokin aika sitten korvaan. En ees muista mihin liittyen. Aloin ajatella tarkemmin ja niinhän se on. Ihminen jolla ei ole omaisia, kuolee heti. Kukaan ei muistele menehtynyttä pappaa/mummoo/isää/äitii/siskoo/veljee,.... Kukaan ei käy haudalla, ei välttämättä ole ketään kuka edes järjestää hautajaiset.

Kuka tahansa voi mahdollisesta hautakivestä lukea nimen ja päiväyksen, tuntematta välttämättä mitään sen kummempaa. Elää toivossa että tämänkin hautakiven luo joskus joku pysähtyy.

Pelkään että elämästä vaille jään

On juuri tänne tullut ja taas jo lähdössä
en pysy missään siksi, että pitäis pysyä
Sä itket, kysyt milloin, mä en osaa vastata
enkä lupaa mitään siksi, että pitäis luvata

Syyt syntyjen, salaisuudet jumalten
ne pistää menemään, ne saa mut pelkäämään
että elämästä vaille jään
Syyt syntyjen, salaisuudet jumalten
ne pistää menemään

Oot ihmisistä tärkein, sä saat mut palaamaan
enkä rakasta sua siksi, että pitäis rakastaa
Sä itket, kysyt milloin, mä en osaa vastata
enkä lupaa mitään siksi, että pitäis luvata

Syyt syntyjen, salaisuudet jumalten
ne pistää menemään, ne saa mut pelkäämään
että elämästä vaille jään
Syyt syntyjen, salaisuudet jumalten
ne pistää menemään

Sanot mua lemmen karkuriksi
sydäntä ja sielua onnettomiksi
Mua et rauhoittumaan saa
ehkä milloinkaan

Syyt syntyjen, salaisuudet jumalten
ne pistää menemään, ne saa mut pelkäämään
että elämästä vaille jään

Syyt syntyjen, salaisuudet jumalten
ne pistää menemään, ne saa mut pelkäämään
että elämästä vaille jään
Syyt syntyjen, salaisuudet jumalten
ne pistää menemään

8. marraskuuta 2012

Kerro mulle vain kaunis tapa lähtee niin lähden niin

Tämän kanssa nähtiin kerran ja viestittelylupauksista huolimatta juttu jäi siihen. Ei vaan oo mitään asiaa. Muutaman kerran oon miettiny pitäskö laittaa viestiä mutt oltiin kumminkin sen verran eri maailmoista, niin en oo viittiny.
Tämä ei oli kipeenä ekalla kerralla ja myöhemmin sain ottaa vastaan lukuisia lupauksia jotka ei ikinä toteutunu. Osaan ei ees tullut mitään selitystä. Poistin facesta yms. kun päätin etten jaksa elättää toivoa enään, antaa uusia mahdollisuuksia.
Saa nähä kuinka tän illan treffikumppanin suhteen käy. Tuleeko juttua. Eletäänkö yhtään samanlaista maailmaa. Ennen kaikkea, ilmeneekö turhia lupauksia tai törmätäänkö pettymyksiin...
Yritän tehdä selväks etten hakemalla hae mitään kaveruutta vakavampaa. Jos sellasta ajan myötä kumminkin syntyy, niin en laita pahakseni. Kahden yllä mainitun kohdalla kumminkin toivo on karissu suhteellisen nopeesti kokonaan-ja sittemmin on katkennu välit kokonaan. Elämään kumminkin kuuluu myös pettymyksiä, mutta miksei sillä alun kaveriasteella vois sit vaan jatkaa. Kertokaa mulle kaunis tapa ilmaista ett ei kiitos enempää, kavereita voidaan toki olla...

On korvia,tassuja,...

Huomenna Ketun koirat on ollu mulla tasan kaks viikkoo... Kaikenlaista onkin ehtiny siinä ajassa taphtua ja jokusen kerran on menny sormi suuhunkin, kun en oo tienny mitä ois pitäny tehä-kuten sillon kun toinen koira alkaa ihan yhtäkkiä oksentaan iltalenkillä... Monen naurut on hölmöläisten touhuja seuratessa saanu, mutt on niitä itkujakin tullu.
Huomenna kumminkin Ketun ois tarkotus tulla kylään ja sunnuntaina lähtiessään ottaa koiratkin kotiin. Mutta... Ketun pitäis hakee lääkkeensä apteekista eikä oo sitä vielä tässä parin päivän aikana saanu tehtyä. Ilman lääkitystä on pian takuuvarma paluu osastolle. Yksinkertasesti, ja karusti ilmaistuna, jos kaverilla ei oo lääkkeitä huomenna tullessaan mukana, koirat ei lähe mihkään sunnuntaina.
Kohta joku eläinaktivisti kumminkin alkaa vinkuun etten voi väkipakolla pitää toisen koiria itelläni, mutta Kettu itekin ymmärtää tilanteen. Puhuttiin nimittäin siitä tänään. Jos oma vointi ei oo kunnossa, ei sitä jaksa hoitaa kahta nelijalkaistakaan. Ihan suoraan sanottuna, mä en jaksais niitä (ainakin) kolmatta viikkoo.
Joten Kettu kiltti, hae lääkkeesi!!! 

5. marraskuuta 2012

Ei oo helppoo mutt pitää ponnistaa

Nään viattomat jotka kärsii turhaa
nään vihaa ja mä nään murhaa
nään rahanahneita kasvoi joka paikassa
nään nälkää, verta, hikee jonku paidassa
nään luonnonkatastrofei, itkevii lapsii
nään menehtyneitä silkohapsii
nään elämänsä juoneita ihmisii ja
nään ne perheet jotka siitä kärsii
nään kyyneleitä silmissä ghettopojan,
nään ne urahuiput ja katuojan
nään kuoleman sairait, nään joutsenet jääss
nään epätoivon ja valon tunnelin pääs

Monena päivänä töihin mennessä ja iPodilta musaa kuunnellessa oon miettiny miten osuvat lyriikat tossa Puhuvan Koneen biisissä on. Ei ehkä 100% sitä mihin mä töissä törmään mutt totta on että nään aika paljon kaikenlaista. Kenties liikaakin...
Työssäoppimisen aikana on tullu vastaan niin hirttoköysiä kun huumeitakin. On joukkoon mahtunu orastavia ystävyyssuhteita, iloisia lapsia ja kaikkea muutakin mukavaa. Ne mukavat jutut vaan helposti jää taka-alalle...
Tunne- ja tilanneskaala ylettyy ääripäästä ääripäähän eikä voi kun nostaa hattua niille jotka tota työtä tekee elääkseen. Jos mulla olis mahdollisuus, niin kyllä suorittaisin loput opinnot oppisopimuksella työssäoppimispaikassani-mutta voin ihan suoraan sanottuna ett pidemmän päälle en kyllä jaksais tota työtä. Vahva muuri tarvii olla ympärillä jotta pystyy säilyttään etäisyyden asiakkaisiin, mutta samalla tehtävä työtä omana itsenään...

3. marraskuuta 2012

Mitä tapahtuu?

Mulle sanottiin eilen,että mä elän aika erikoisessa yhteisössä. Niin... Eihän sitä ite välttämättä tuu ite ajatelleeksikaan miten ulkopuoliset näkee jotkut tilanteet. Eikä toisaalta tarvikaan koko ajan miettiä ulkopuolisten mietteitä mikäli itellä on hyvä olla. Jokaiselle on annettava oikeus elää omaa elämäänsä.
Käyty keskustelu juonsi ensinnäkin juurensa Ässään joka eräs ilta soitti mulle puol ysin aikaan ja pyysi keittään kahvii. Vaikka olin jo menossa nukkuun, sen verran jaksoin nousta ylös. Joku siinä ihmisessä vaan on mikä mua kiehtoo, jotain mistä saan voimia.
Seuraavana iltana murruin täysin. Tulin töistä kotiin, istuin sängylle ja kyyneleet alko vaan valuun. Sinänsä ilman mitään syytä, oon vaan väsyny tähän kaikkeen. Koirien hoidon myötä arki on muodostunu epämiellyttäväks oravanpyöräks.
Apuun kumminkin tuli aina yhtä ihana Iina, joka ehdotti että tuun viikonlopuks heille. Koirien ulkoilutus ja ruuanlaitto luvattiin "ulkoistaa", mun tehtäväks jäis ainoastaan kerätä voimia. Tänne Hyvinkäälle siis tulin, vaikka aluks vastustelinkin. En kumminkaan osaa tavallaan päästää irti ja olla ulkoilumatta koiria. Toisaalta vaan hyvä, on ees joku mikä pitää arjessa kii...