Iltasanomat uutisoi sunnuntaina teinitytöstä jolle oli uni maistunut 64 päivää putkeen. Ensimmäinen reaktio, varsinkin sillon juuri leiriltä kotiuduttuani, oli että kyllä mullekin kelpais. Ei ainakaan herättyä tarvis valitella univelkoja tms.
Hetken kumminkin istuttuani, ja tytön sairastamaan Kleine-Levinin oireyhtymään tutustuttua, ajatus ei ollukaan enään niin houkuttava. Miettikää nyt kuinka paljon elämääkin menee "hukkaan", jos nukkuu yli kaks kuukautta... Ainakin tällä hetkellä tuntuu ett mun elämässä tapahtuu paljon jo PÄIVÄNKIN aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti