26. toukokuuta 2017

6/52 Äitiyspakkaus

Cia Kiiskisen Äitiyspakkaus-kirjan takakansiteksti menee kutakuinkin näin: "Äitiyspakkaus on merkintöjä lapsen ensimmäisen elinvuoden ajalta. Se on raadollinen ja runollinen kuvaus arjesta, lapsesta, joka huojuttaa äitiään äärimmäisistä tunnetiloista toisiin, herättää hänessä niin raivoa ja kateutta kuin myös euforisen luomismyrskyn. Elämänmuutoksesta hämmentynyt äiti tekee muistiinpanoja paitsi lapsen nukkuessa ja miehen ollessa poissa myös matkatessaan bussilla terapiaan. Usein nainen takertuu päiväkirjaansa aamun sarastaessa, riidan tai valvottujen öiden jälkeen, kun realiteetitkin häilyvät. Kirjoittaminen on naiselle tapa selviytyä, nähdä läpi sumun, paeta ja muistaa. Se on keino välttää masennusta ja olla pahoinpitelemättä ketään. Se on myös hänen tapansa rakastaa, ainoa tapa pysyä järjissään." Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta...

...odotukset eivät kumminkaan kohdanneet todellisuuden kanssa, kirja saa arvosanaksi 1/5. Kerronta todella oli runollista, tekstiin sai oikein keskittyä jotta ymmärsi mitä siinä sanottiin. Usein lukiessa väsymystila oli jo melkoinen tai kirja parin sivun jälkeen väsytti niin että monen sivun teksti meni täysin ohi. Näin jälkikäteen en osaa kirjan tapahtumista sanoa muuta kuin että reilu vuosi siinä esikoisen elämää seurattiin-väsyneen ja usein mieheensä turhautuneen äidin näkökulmasta.
Kerronta toki oli realistista, ei tämä vauva-arki aina herkkua ole, mutta sanoisin ettei myöskään niin synkkää millaisen kuvan kirja antaa. Toki jokainen lapsi on vaatimuksineen ja jokainen äiti tuntemuksineen erilainen... Lukekoon ken tykkää, kenellekkään en erityisesti osaa suositella.
Kuva: antikvaari.fi

23. toukokuuta 2017

5/52 Whitebrookin orvot

Ties kuinka moneen ystäväkirjaan tuli teinivuosina kirjoitettua suosikkikirjan kohdalla Whitebrookin orvot, kirjoittana Joanna Campbell. Vuodet vieri, tarina unohtui ja kun tämä nostalginen kirja tuli viime kesänä edullisesti (0,50e) kirpparilla vastaan, pitihän se ostaa ja nyt verestää muistoja. Valitettavasti ei enään yltänyt suosikkikirjojen joukkoon...

Eräänä iltana kirjan päähenkilönä toimiva Samantha löytää Whitebrookin orpovarsojen karsinasta nuoren, sijaiskodistaan karanneen tytön. Parisuhdekoukeroiden, laukkakilpailujen ja kouluhommien ohella alkaa selvittely kuka tyttö on ja monen monta mutkaa tarinaan mahtuu ennen kuin selviää saako tyttö jäädä Whitebrookin tilalle.

2/5, ei uudelleen luettuna kovin häävi. Kerronta satunnaisesti pomppivaa (tässä lauseessa päivä, seuraavassa lauseessa seuraavan päivän ilta) ja epäloogista (miksi käden murtanut tyttö pitää kantaa autoon). Tarina eteni hitaasti ja loppu tuli töksähtäen. Pari "pistettä" myönnettäköön omaperäisestä ideasta ja tarinan jatkuvuudesta; Täyttä laukkaa-sarjaan kuuluu reilu kaksikymmentä kirjaa, joista tämä on viidestoista. Sarjan kirjan toimivat hienosti myös omina teoksinaan. Nuorten heppafanien kannattaa sarjaan tutustua, ei juuri muiden.
Kuva: finlandiakirja.fi

7. toukokuuta 2017

Arjet monet ulottuvuudet

Mulla on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina ollut säännöllinen kuukautiskierto, tiedän päivän-parin tarkkuudella koska vuoto alkaa. Vuotoa yleensä ennakoi parin päivän kuumeinen olo (ilman kuumetta), jomottelut yms. Näitä oireita ei viikko sitten näkynyt, ei kuulunut, joten menkkojen puuttumaan jääminenkään ei tullut yllätyksenä...

Vuodon piti alkaa perjantaina, ihan viimeistään lauantaina. Yllä mainittuja ennakko-oireita ei ollut joten maanantaiaamuna ei auttanut kuin kaivaa jemmasta raskaustesti. Olin tosin jo ehtinyt parissa päivässä vakuuttua raskaudesta; kahvi kuvotti, heräilin öisin nälkään, oli huimausta, jne. Kun tuo maanantainen raskaustesti väitti olevansa negatiivinen, sain itselleni seliteltyä että se oli sellainen maanantaikappale, virheellinen. Torstaina vuoto oli jo 5-6 päivää myöhässä, ajatus raskaudesta entistä varmempi. Setämiehellekin sanoin pari kertaa asiasta, mutta lupasin testi tehdä jotta saadaan "mustaa valkoisella". Tuo musta valkoisella vaan kertoi tälläkin kertaa ettei mitään lasta olisi tulossa...
Kuvituskuva syksyltä 2013 jolloin ensimmäinen raskaustesti tuli tutuksi...
Olin pettynyt. Toiveissa Petralle leikkikaveri 1-1,5v ikäerolla, joka alkaa kohta mennä tiukille. Ei se nyt ole maailmanloppu, jos ikäero venyy 1,5-3 vuoteen-tai mistä sitä tietää vaikka Petra jäisi syystä tai toisesta ainoaksi. Jos lapsia kumminkin useampi siunaantuisi, haluaisin saada heidät pienellä ikäerolla jotta heillä olisi enemmän seuraa toisistaan mitä mulle on ollut sisaruksistani (ikäeroa 9-16 vuotta) ja jotta voin rauhassa "myöhemmällä iällä" keskittyä jatko-opintoihin ja työuraan. Tällä hetkellä jatko-opinnot ei nappaa yhtään, edellisistä vuosista koulun penkillä on vielä liian vähän aikaa...
Olin testien tuloksesta myös hämmentynyt. Mikään ei selitä miksi vuoto oli noin selkeästi myöhässä eikä sitä miksi mitään ennakko-oireita ei ollut. Kuten sanottua, olin aivan varma raskaudesta ja yhtäkkiä mitään raskautta ei olekaan... Olin ehtinyt miettiä lapselle kummivaihtoehtoja, oltiin Setämiehen kanssa käyty nimivaihtoehtoja läpi, olin miettinyt nukkumajärjestelyjä kun perheessä pian olisikin kaksi (todennäköisesti) pinnasänkyläistä,... Kaikki tämä oli ihan turhaa...
Myönnettävä on, että olin myös helpottunut. Meillä oli Setämiehen kanssa tälle viikonlopulle suunniteltu kulttuurielämyksiä Helsingissä ja raskaus olisi tarkoittanut sitä etten olisi voinut nauttia lapsivapaasta niin vapaasti kun nyt pystyin. Mun vanhempi sisko oli meillä poikansa kanssa lapsenvahtina sillä välin kun Helsingissä tuli tutuksi (osittaisseurueelle) KOM-teatterin Kokki, varas, vaimo ja rakastaja-näytelmä ja (osittaisseurueelle) Heureka. Ilta jatkettiin ravintolasyömisillä ja muutamilla alkoholijuomilla, mutta yllättäen ei ollut tänä aamuna edes tukka kipeä.
Reissu oli kiva, mutta kyllä oli mukava palata kotiin halailemaan tuota omaa pientä palleroista-ja kuulla että kaikki oli "tätsän" kanssa mennyt hyvin :)
Heurekassa Eläinten Body Worlds 29.10 asti! 

3. toukokuuta 2017

Olen Petra 6kk ja osaan...

...jo aika hyvin istua (tuetusti)
...syöttötuolissa ollessa ottaa lelun pöydältä ja laittaa suuhun
...kylvyssä ollessa ottaa lelun vedestä ja laittaa suuhun
...joskus siirtää lelun kädestä toiseen käteen
...käyttää erilaisia ääniä (jokeltelu, murina, kirkuminen,...)
...jo vähän kääntyä napani ympäri mahallani tai selälläni ollessa
...kohottaa yläkroppani suorien käsien varaan
...juoda tuttipullosta avustetusti (kallistaminen on vähän vaikeaa ja joskus keskittyminen herpaantuu niin että pullo meinaa tippua)
...hienosti syödä melkein mitä tahansa

Tykkään katsoa Kaapo-ohjelmaa.
En tykkää aurinkolasien pukemisesta.
Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (5,5kk):
paino 7020g (3070g)
pituus 60,5cm (45cm)
päänympärys 42,2cm (35cm)