26. maaliskuuta 2015

Pieni pala taivasta

Kuukauden vaihtuessa tulee kuluneeksi kaksi kuukautta muutosta. Lahden kompaktista yksiöstä muutin Poriin soluratkaisuun, alunperin ajatuksena asua täällä vain 4-5 viikon työssäoppimisjakson ajan. Koulukuviot hieman muuttui ja yllättäen asunkin täällä vakituisesti. Tosin koti solussa ei ole vakituinen...
Erinäisistä syistä kuluneen kahden kuukauden aikana on tullut enemmän yövyttyä Setämiehen luona kuin omassa "kodissa" ja huoneen sisustaminen on jäänytkin vaiheeseen. Toissa viikolla löysin lopulta inspiraation, mutta se kaatui betoniseinään. Ei ollu välineitä laittaa tauluja, verhotankoja tai ylipäänsä mitään seinään...

Mun määräaikainen vuokrasopimus tässä loppuu toukokuussa ja viime viikolla tuli useammassakin asuntonäytössä käytyä-hyvissä ajoin nääs. Etsiminen tuotti tulosta; naapurirapusta löytyi lähes täydellinen, pintaremontoitu kaksio kohtuuhintaan. Tai siis pintaremontoitu siinä vaiheessa, kun toukokuussa muutan.
Uuden kodin löytäminen johti myös hennon sisustuskärpäsen puremaan. Koska muutan solusta yhtäkkiä kaksioon, on paljon hankittavaa. Ruokaryhmä, sohva(kalusto), isompi tv, kirjoituspöytä, mattoja, mahdollisesti verhoja, uusi patja,... Eräänä iltana unta odotellessa tulikin torista etsittyä kaikenlaista kiehtovaa-esimerkiksi kuvissa näkyvä harmaa sänky ja ihanat kirjahyllytaulut.
Korkealla ollaan ;)
Mallailin yks ilta tauluja seinälle, mutta eihän ne jesarilla pysyny. Uudessa kodissa sitten...

Maaliskuussa sulaa jää jää jää

Aika hektistä tuntunu tää elämä taas olevan... Koulun loppumisesta alkaa olemaan pian kolme viikkoa, mutta kovin montaa kotipäivää ei tässä ole ehtinyt viettämään. Ensimmäinen viikko toki meni kotioloissa, mutta siinäkin oli jonkin verran virastoasioita ja kotitöitä hoidettava niin ei kyllästymään ehtinyt, toiseksi viikoksi pääsin jo istumaan ensimmäiselle työkkärin kuuluisista kursseista.
Työnhakutaitoja opettavalla kurssilla ei ollu mulle juuri mitään uutta, mutta ainakin päivisin oli seuraa/tekemistä. Ehdin tehdä paljon omisä rästiin jääneitä hommia; vastailemaan vähemmän tärkeisiin sähköposteihin ja ilmoittamaan itseni sellaisten järjestöjen yms. käytettäväksi, joiden parissa Lahdessa asuessani tykkäsin toimia. Yksi näistä oli MLL-eikä kyllä tällä viikolla ole tarvinutkaan miettiä tekemistä, sillä joka päivä joku on tarvinnut lapsilleen kaitsijaa.
Jo muutamiin päiviin on mahtunut useampia onnistumisen kokemuksia, muistutuksia siitä kuinka antoisaa lasten parissa työskentely on-mutta myös niitä hetkiä, kun vaatteet räkäisinä ja äidinmaidonkorvikkeesta märkinä mietin onko tämä sittenkään niin mieluisaa. Viimeistään kotiin päästyä kumminkin havahdun siihen todellisuuteen, että nimenomaan tuotahan se on sitten aikanaan omienkin lasten kaa. Tykkäsi siitä tai ei-joten parempi tykätä.
Ennen seuraavien viikkojen työrupeamia järjestin itselleni nyt muutaman päivän vapaaksi. Oma koti vaatii kotitöineen huomioo ja lauantaina on tarkoitus juhlia valmistumista pienessä perhepiirissä-muutamia valmisteluja on vielä tekemättä senkin suhteen. Juhlien jälkeen loppuviikko kuluukin Setämiehen kanssa laatuaikaa viettäen-tuntuu että aikaa läheisyyteen ja kaikkeen sellaiseen on ollut viime aikoina aivan liian vähän...
Koulun loppuessa ostin itselleni kukkia...
...sillä en uskonut Setämiehen muistavan. Yllätys oli melkoinen!

12. maaliskuuta 2015

Kotikeittiön herkkuja

Villiriisisalaatti:
villiriisiä
kanaliemikuutio
puolikas omena
puolikas paprika
säilykeaprikooseja
salaatinlehtiä
lisukkeeksi avokadoa ja pehtoorileipää juustosiivuilla

Keitä riisi ohjeen mukaan kanaliemivedessä. Kuutioi pieniksi paloiksi omena ja paprika. Huuhtele suurin makeus pois aprikooseista ja kuutioi nekin. Pilko salaatti. Sekoita kaikki pilkotut ainekset sekä kypsä riisi kulhossa, anna jäähtyä kunnolla. Kuutioi lisukkeeksi avokado ja valmistele leivät.
Jälkiruokaherkuksi asetin korkeaan lasiin kerroksittain murennettua mokkapalapohjaa, vaniljajätskiä, salaatin säilykeaprikooseista talteen otettua nestettä ja koristeeksi päälle Setämiehen jemmoista löytyneitä suklaakonvehteja pieniksi pilkottuina. Nam!

Keskiviikkoilta Elbassa

Hienostuneessa kahvilassa kaikessa rauhassa lattea siemaillessani, ehdin jo hetken kuvitella olevani sellainen cool lifestylebloggari. Ajaton nuori nainen, jonka päälle sopii vaate kuin vaate ja joka ei lähde minnekkään ilman järjestelmäkameraansa. Nainen, jonka blogissa on satoja lukijoita ja jonka elämän pettymyksetkin näyttäytyvät ruusun piikkeinä; mitättömän pieninä suurempaan kokonaisuuteen nähden.

Tuo maaginen hetki oli kumminkin ohikiitävän lyhyt. Ahkeraksi suunniteltu tietokonetyöskentely jumittui minuuttikausiksi päivityksien takia ja kun kahvin oli saanut sokerista makeutensa ja sokerikääre uuden ulkonäön pitkähkön taittelun ja lopulta repimisen seurauksena, pakotin koneen kiinni ja aukeamaan uudestaan. Senkin jälkeen vielä liian kauan päivityksiä, sitä ärsyttävää käskyä olla poistumatta tietokoneen äärestä.

Aivan liian paljon aikaa katsella kuinka lattevaahto laiskasti tippuu kallistetusta lusikasta takaisin kuppiin. Huolestuneita ajatuksia siitä miten myöhään ja missä kunnossa Setämies tänään mahtaa kotiutua, turhautumista omaan elämään. Ajatuksia, jotka tuntuvat tällä hetkellä isoilta, vaikeiltakin, ja siitä kuinka pieniä nekin loppuen lopuksi ovat maailmankaikkeuteen nähden. Kaipuuta kotiin tietämättä missä se nykyään edes on.

Kuva: Google
Kaupungin parhaan laten (3,50€) ja ystävällisimmän kahvilahenkilökunnan löytää osoitteesta Gallen-Kallelankatu 5, Pori.

10. maaliskuuta 2015

Elämän virstanpylväs

Neljä vuotta vienyt ammattikoulu on nyt loppu, todistusta odotellessa, ja työttömän arki hyvällä mallilla alullaan. Koulutustason riittämättömyys tuli jo heti ekoilla opiskeluviikoilla, syksyllä 2011, selväksi joten kotiin jääminen ei varsinaisesti yllättänyt. Se ettei töitä ole-ellei käy lisää kouluja johon mulla ei tällä hetkellä oo motivaatioo. Neljätoista vuotta putkeen opiskeltuani voisin tehdä jotain muutakin...
Muutamia kuvia opintoihin liittyen näemmä löytyi vaikka uskalsin epäillä. Näemmä tukkatyyli vaihtunu viime vuosien aikana tiheästi, en voi muistaa kuvien oikeaa järjestystä...

P.S.
Kaikista hauskinta tässä on ehkä se ettei kukaan tiedä mun valmistuneen jo. Ehkä yks ihminen on suoranaisesti onnitellut ja esim. paikalliseen etsivään työhön otin itse yhteyttä saadakseni päiviin jossain vaiheessa jotain mielekästä tekemistä. Nyt olis aikaa harrastaakin, kun vaan tietäis mistä löytäis harrastuspaikkoja...

5. maaliskuuta 2015

Temptation Island vs tosielämä

"Temptation Island Suomi on äärimmäinen deittiohjelma, jossa pariskunnille annetaan tilaisuus testata, kestääkö oma parisuhde vai onko paratiisin kielletty hedelmä sittenkin houkuttelevampi. Temptation Islandilla löytyy syy joko jatkaa yhdessä tai erota lopullisesti. Neljä pariskuntaa matkustaa kolmen viikon lomalle paratiisiin luksusolosuhteisiin. Lomaa ei kuitenkaan vietetä yhdessä pariskuntana, vaan naisille seuraa pitää joukko toinen toistaa komeampia sinkkumiehiä, ja miesten seuralaisina puolestaan on joukko upeita sinkkunaisia. Tropiikin kuumankosteat päivät ja villit yöt allasbileineen sekä unelmatreffit sinkkujen kanssa panevat parisuhteet koetukselle."

Jopa kuukausien tauon jälkeen tulin tänään avanneeksi tv:n ja hetken seurasin kovasti mainostettua Temptation Island Suomea. Mielenkiintoinen idea meinas mun silmissä jo heti alkumetreillä kuolla kasaan, kun miehet blokkasivat naisiltaan deittejä ja toisinpäin. Eikö nykyaikana voisi tulla mitään realitya, missä ei olisi kilpailua saati ns.näkymättömän osapuolen päätöksistä riippuvaa jatkoa... Toinen silmiin pistävä juttu oli iltanuotiolla katsotut videokoosteet siitä miten parisuhteen toinen osapuoli oli antanut sinkkujoukon itseään vietellä. Mitä silläkin oikein haetaan takaa! Mulle ei tullut mieleen muuta kuin satuttaminen, alkoi oikein itseäkin vituttaa kun näki kuinka pariskuntien onni alkoi säröillä...

Itse elän tällä hetkellä hyvinkin intensiivisessä parisuhteessa Setämiehen kanssa, mutta paljoksi muodostuneesta läheisyydestä huolimatta meidän suhde on hyvin avoin. Kummallakin on lupa käydä ns.vieraissa, jos kokee sellaiseen tarvetta. Kumpikaan ei ole hermostu siitä, jos (lue:kun) toisella riittää kysyntää esim. baarissa. Mulle nämä asiat on täysin okei niin kauan, kun en joudu niitä todistamaan juuri esimerkiksi videodokumentointien kautta.
Mulla ei oo epäilystäkään etteikö mun ja Setämiehen suhde kestäis tuollaista koettelemusta minkä paratiisisaari tarjoaa-ja mikäli ei kestäisikään, uskoisin pystyväni ajattelemaan positiivisesti. En koe, että mun ja Setämiehen suhteessa kumpikaan olis iskeny kumpaakaan-hyvä ystävyys ajan kanssa vain muodostui luonnolliseksi parisuhteeksi. Ei siis myöskään ole mitään velvollisuutta olla toisen kanssa, jos tuntuu että jotain parempaa olisi saatavilla.

Tehkäämme parhaamme

Lauantai-iltana, muutamia tunteja sen jälkeen kun Setämies oli onnistuneesti esitelty iskälle ja vanhemmalle siskolle perheineen, oli aika huokaista. Telkka viihdytti näyttämällä UMK-finaalia eli äänestystä siitä kenet me tänä vuonna Euroviisuihin lähetetään Suomea edustamaan.

Ensimmäinen finalisti, Shavan Ostarille, oli selkeästi hakenut vaikutteita Keski-Eurooppalaisesta kulttuurista eikä sellainen mielestäni sovi edustamaan Suomea ja suomalaisuutta-kuten ei myöskään afroräppäriä muistuttava Norlan En Misionarion No Voy Lloral Por Ti. Eihän tuollaista nimeä edes osaa lausua! Soljun biisi Hold Your Colours oli epämääräinen sekoitus ooppeeraa, poppia ja saamelaisuutta tanssityttöineen. Järjestyshäiriön Särkyneiden sydänten kulmilla sai hetkeksi nostamaan tv:n volyymia isommalle, lauleskelemaan jopa mukana, -kunnes hetkeä myöhemmin Opera Skaalan aloittaessa tein päätöksen nukkumaan menossa. Yhh!

Vaikka en itseäni mitenkään viisufanina pidä, saan kai mielipiteeni esittää; mun mielestä Suomen euroviisuedustuskappaleen tulisi kuvailla maatamme ja sitä millaista on olla suomalainen. Sini-valkoisuutta, hieman melankoliaa ja kenties aiheena klassisetkin sydänsurut. En ota kantaa onko UMK-finaalin voittanut, Wienin leijonankitaan joutuva Pertti Kurikan Nimipäivät tätä, mutta ilmeisesti ainakin parhaimpia vaihtoehtoja. Yksi asia kumminkin on varmaa...

P.S. Itseltäni näkemättä jäi Satin Circusin Crossroads, Jouni Aslak Leijonien ja lampaiden kanssa, jo mainittu Pertti Kurikan Nimipäivät sekä Angelo De Nilen All for Victory.

1. maaliskuuta 2015

Girls night out



Perjantaina Setämiehen suunnattua ei-avec-kutsullisiin juhliin, otettiin "kälyn" kaa suunta mun lähikuppilaan. Henkilökohtaiset kuulumiset ehdittiin just käydä läpi ennen kun meidän loosiin alko kavereita virtaan. Kavereita, kavereiden kavereita, kavereiden kavereiden kavereita-ei niissä lopulta enään pysyny kärryillä.
Henkilökohtaisista syistä epäilin miten pitkään ulkona viihdyn, mutta yllätin itseni totaalisesti ja vasta kahden nurkilla kömmin kotiin nukkumaan. Lauantaille oli tärkeitä suunnitelmia perheen parissa.

Perjantai-ilta, onnistumisestaan huolimatta, jätti päähän hieman ehkä huolestuttaviakin mietteitä. Nautin suunnattomasti Setämiehen kanssa olemisesta, mutta se on silti aina jotenkin jähmeää-jos ei jopa virallista. Perjantaina löysin itsestäni sen sisäisen parikymppisen tytönhempukan, joka oikeesti oon ja nyt alkaa työskentely sen eteen miten pidän "molemmista puolista" huolta. Siitä etten koulun pian loputtuakaan löytäis itteeni jatkuvasti baarista, mutta etten myöskään unohtais nauttia elämästä ja nuoruudesta. Vaikka välillä sitten ilman Setämiestäkin.