20. toukokuuta 2018

Olen Petra 1,5v ja osaan...

...juoda nokkamukista
...juoda pillillä 
...syödä lusikalla
...kävellä ilman tukea
...ryömiä 
...kiivetä portaita
...puhaltaa
...antaa halin, vilkuttaa ja moikata pyydettäessä
...pyytää asioita osoittamalla (esim. ruuan päälle ksylitolipastilli tai lisää maitoa osoittamalla maitopurkkia) tai nostamalla kädet ylös (esim. syliin, pois syöttötuolista)
...riisua kengät, sukat, lakin ja hanskat
...pukea lakin
...laittaa pyykkikoneen päälle
...piirtää (viivoja)
...sammuttaa vesihanan käsipesun päätteeksi
...sammuttaa tai sytyttää valot (kun joku nostaa valokatkaisimen korkeudelle)
...pyyhkiä nenän
...osoittaa varpaat, korvat, nenän, suun, silmät ja navan
...etsiä huoneesta erilaisia asioita (kenkä, tutti, kynä yms.)
...sanoa koia (koira) ja uhuh (vuhvuh/koira haukkuu)
...äännellä Muumeista tutun Mörön tavoin

Tykkään Muumeista. Erityisesti Möröstä ja Pikku Myystä.
En tykkää siitä, kun minua autetaan.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat 1,5v neuvolakäynniltä:
paino 9800g (3020g)
pituus 75,2cm (45cm)
päänympärys 46,7cm (35cm)

Seuraava neuvola ja todennäköisesti seuraava tällainen taitopostaus 2v (loka-marraskuussa 2018).

19. huhtikuuta 2018

Positiivinen maaliskuu

Helmikuun loppupuolella odotin kauhuissani alkavaa maaliskuuta, kalenteri kun oli täynnä kaikenlaisia menoja ja muistettavia juttuja. Mulla jatkui n. 30h työviikot paikallisessa koulussa ja opistolla suoritettavia lähiopintoja oli jopa 11h saman viikon aikana. Petra teki hampaita, sairasteli ja päiväkotiin kuljettamiset/sieltä hakemiset pidentävät mun työpäivää aina parilla tunnilla. Oli keskusteluaikoja terveyskeskuksella (veljen kuolemaan liittyen), päiväkodin avoimia ovia, MLL:n tapahtumia,... Siinä vielä kun koitti kotia pitää joten kuten siivona ja järjestyksessä, niin ei iltaisin sänkyyn päästessä tarvinnut kauaa kyllä unta odotella... Päätin tuolloin (helmi-maaliskuun vaihteessa) alkaa kirjaamaan joka päivä positiivisia juttuja ylös.

Viikko 1, 1.-4.3
- Nukahdin ajoissa, n. 20.40
- Rauhallinen/hiljainen ilta Setämiehen ollessa pois
- Päiväunet pitkästä aikaa
- Hyvää ruokaa: spagettia ja jauhelihakastiketta

Viikko 2, 5.-11.3
-Tykästyin pitkästä aikaa taas viinirypäleihin
- 1,5h kahdenkeskistä aikaa Setämiehen kanssa
- Aurinkolasit vahvuuksilla (en ole koskaan aikaisemmin raaskinut ostaa, nyt sai kahdet lasit yksien hinnalla)
- Kivat eväät iltaluennoilla
- Viini & leffa-ilta Setämiehen kanssa
- Peuhis (paikallisen urheiluseuran järjestämä peuhutapahtuma lapsille, Petra tykkäs ja itse yllätyin kuinka hyvin myös taaperot oli huomioitu)
- Reilusti ruutuaikaa, mm. MasterCher Suomi

Viikko 3, 12.-18.3
- Petran kanssa kirjastossa lukemassa ja katsomassa taikuria
- Tehokas päivä, paljon jotain tuli tehtyä
- Nukahdin ajoissa, n. 21.50
- Nukahdin ajoissa, n. 22.00
- Onnistuin tekemään kivan hernepussin (ja myöhemmin muutaman lisää)
- Kiva värikylpy
- Puistoilua Petran kanssa

Viikko 4, 19.-25.3
- Eka opistotehtävä palautettu
- Muumeja Petran kanssa (usein Muumit toimii viihdykkeenä, kun mun tarvitsee saada jotain tehtyä mutta nyt istuttiin parin jakson verran yhdessä katsomassa)
- Tykästyin Suffeliin
- Tehokas päivä
- Pitkästä aikaa pannukakkuilta
- Ea-kurssi hyväksytty
- Makuuni yllätti hyvällä alennuskupongilla

Viikko 5, 26.-31.3
- Käytiin moikkaamassa naapurin koiranpentua
- Saunomista kaikesa rauhassa
- Tehokas ilta
- Petra nukahti helposti
- Käytiin koko porukalla moikkaamassa Setämiehen siskon koiria
- Riemukas kylpyhetki Petran kanssa
Huhtikuu ei tuonut ihan sitä helpotusta mitä odotin, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Petra on jonkin verran jatkanut sairastelua; tänään viimeksi haettiin antibioottikuuri korva- ja keuhkoputkentulehdukseen ja saatiin sovittua korvien tuubitusaika ensi viikolle. Mulla on tulevan viikon aikan rutistettava vielä viimeiset opistotehtävät ja pari näyttöviikkoa, mutta josko sitten (toukokuun puolen välin jälkeen) voisi vähän hengähtää ja miettiä vaikka, jos jotain ehtisi harrastamaankin.

25. helmikuuta 2018

Lapsiperheissä ei tunneta lomaa

Talviloma. Tuota sanaa pyörittelin paljon kielen päällä reilu viikko sitten, koululaisten talviloman alkaessa. Talviloma tarkoitti, että mullakin oli tiedossa pieni henkäisy arjesta ja aikaa rentoutua-tai niin ainakin kuvittelin. Viikonloppu meni omalla painollaan perheen kesken kotioloissa. Maanantaiaamuna mies lähti arkisesti töihin ja lapsi päiväkotiin, mun viikon alkaessa tehokkaasti kämpän siivoamisella. Siivoojalla, jota meillä ei erinäisistä syistä johtuen enään ole, meni meidän asunnon siivoamiseen 2-3h/krt ja ajattelin, että kyllähän mäkin työn siinä ajassa hoidan. Pyhpah! “Pieni” perfektionismi iski ja jokainen kuleksimassa ollut vaatekappale piti saada paikoilleen, pyykit pestyä, Petran käytöstä jo poistuneet lastentarvikkeet varastoitua, päivällinen valmisteltua ja humpsis, kello olikin äkkiä sen verran että piti lähteä kohti päiväkotia. Kotiin palattua ehdittiin hetki leikkiä ja odotella Setämiestä päivällisseuraksi ja ruuan jälkeen lähdettiinkin koko perheen voimin kauppaan. Kaupasta palattua kello olikin jo taaperon iltatoimien ja nukkumaanmenon verran ja melko pian sen jälkeen itsellekin uni maistui.

Tiistaiaamuna onnistuttiin nukkumaan pommiin. Lapsi pääsi puolta tuntia suunniteltua myöhemmin päiväkotiin ja mun aamutoimiin varaama tunti muodostui lopulta vartissa hotkaistuun aamupalaan ennen kun perhekahvila kutsui. Parituntinen aamupäivä meni siellä nopsasti ja kotona kiireen vilkkaa piti imuriin ja moppiin tarttua mikäli halusin ehtiä siivouksen hoitamaan ennen lapsen hakemista. Yllätyksekseni hommat hoitui lopulta sen verran reippaasti, että ehdin jopa vähän koulujuttuja vilkaisemaan-ihan sen verran, että kirjoitin to do-listan rästitehtävistä… Tiistai-iltoihin meillä kuuluu kylpy- ja saunahetket ja niiden jälkeen oltiinkin taas aika valmista kauraa nukkumaan…

Keskiviikko toisti vielä samaa kaavaa; mies töihin ja lapsi päiväkotiin. Koulutehtävät eteni kivasti parin tunnin ajan, kunnes aloitin keittiöhommat; lihapata uuniin ja Petralle muutamia ruoka-annoksia pakastimeen. Nopeaksi ajateltuihin hommiin meni äkkiä pari tuntia ja taas saikin jo suunnata auton nokan kohti päiväkotia. Ilta sitten menikin ristiriitaisissa tunnelmissa; Mihin jäi se äidin oma aika? Ne päiväunet mistä olin edellisestä perjantaista asti haaveillut? Ehdinkö rentoutua vai juoksinko pää kolmantena jalkana, muistamatta että nyt kuuluisi viettää lomaa?...

Torstaina alkoi tosiaan loma myös Setämiehellä ja Petralla. Mä suuntasin heti aamusta autokorjaamolle, muiden jäädessä vielä sänkyihin nauttimaan rauhallisesta loma-aamusta. Huoltamolla selvisi, että olin päivää etuajassa, mutta auto jäi joka tapauksessa sinne jo vuoroansa odottamaan ja mä lähdin reippaalle aamulenkille, kohti parin kilometrin päässä olevaa terveyskeskusta. Matkalla apua sattui kumminkin tarvitsemaan eräs sekavan oloinen naisihminen ja mä pääsin lopulta sovittuun tapaamiseen tk:lle puolisen tuntia myöhässä. Tuolle torstaille olin suunnitellut koko perheen uintireissua, mutta se suunnitelma hautautui viimeistään siinä kohtaa, kun illan perhekahvilaa pitämään lupautunut ilmoitti olevansa estynyt ja mä otin homman vastaan. Totesin, että vietetään muutama tunti rauhassa kotona ja lähdetään illalla kahvilaan moikkaamaan Petran kavereita. Perhekahvilan jälkeen iltatoimille kotiin ja mä pakkasin tulevan viikonloppureissun tavaroita valmiiksi.

Perjantaina aamupalan ja loppujen pakkailujen jälkeen otettiin mun näöntarkastusajan ja Skanssi-lounaan jälkeen suunnaksi anoppila, jossa viikonloppu menikin rentoillessa. Pariin päivään ei tarvinnut miettiä pyykkivuoria, keskeneräisiä kouluhommia eikä mitään muutakaan arkista. Sain otettua jopa niitä haaveilemiani päiväunia. Kolmisen tuntia sitten kotiuduttiin Setämiehen kummitytön synttäreiden kautta enkä voi kuin todeta, että tämä reilu viikko meni äkkiä, huomenna koittaa taas hektinen arki päiväkoteineen, töineen ja kotiaskareineen. “Loma” oli kaikkea muuta kuin sitä seesteisyyttä ja lepäilyä mistä edellisperjantaina hymy huulilla haaveilin...

28. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Viime vuosi alkoi Petran kanssa kotona hengaillen (äitiysloma). Reilu parikuinen tyttö nukkui vielä suurimman osan vuorokausista vaikka yöt olivatkin rikkonaisia. Heti vuoden alussa tehtiinkin "iso päätös" ja tyttö siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Vaikka muutoksia nukkumisessa tapahtui heti (mm. nukkumaanmenoaika aikaistui 2-3h), useamman kuukauden ajan vielä syötiin monta kertaa yössä ja usein jossain vaiheessa yötä tyttö tuli meidän väliin kun ei kerta kaikkiaan rauhoittunut omaan huoneeseen heräämisen jälkeen. Vuoden alkukuukausilta ei juurikaan ole muistiinpanoja eikä löydy facebook-päivityksiä joista kuulumisia luntata-mikä kertonee sen hetkisen elämän väsymystasosta. Myös Setämies on maininnut nuo vauvavuoden alkukuukaudet pahimmaksi ajaksi, univelka oli jotain käsittämätöntä ja jatkuvaa. Tammikuussa aloitettiin Petran kanssa eka "harrastus", kun paikallinen MLL järjesti ensisynnyttäjien ryhmän. Helmi-maaliskuussa aloiteltiin Petran kanssa kiinteitä. Koko ajan enemmän ja enemmän korvikkeelle siirtyvä vauva joi maitoa jo kiitettäviä määriä ja kauhisteltiin tietoa, että maitomäärät tulevat tästä vielä kasvamaan. Mitä pikemmin saataisiin perunat ja muut rinnalle, sen parempi (lompakolle). Avokado ja mustikat olivat lopulta ne ratkaisun avaimet joilla lapsi tajusi syömisen idean ja sen jälkeen onkin kaikenlaiset ruuat syöty hyvällä ruokahalulla. Vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana vietettiin yksi yö TYKSissä tarkkailussa (rotarokotteen sivuoireita) ja käytiin verikokeissa sekä kasvukontrolleissa kun Petra ei mainannut kasvaa pituutta. Mitään merkittävää ei löytynyt, todettin vain että ei tytöstä voi pitkä tulla kun ei vanhemmatkaan ole kovin pitkiä (mä 165cm, Setämies n. 170).
Toiseltakaan vuosineljännekseltä ei löydy juurikaan muistiinpanoja, mutta kun Petra ei osoittanut puolivuotiaana vierastamisen merkkejä, ainakin itse uskalsin hengähtää. Pulloruokittu tyttö oli helppo jättää päiväksi isänsä hoiviin, kun itse kävin "livekirppiksellä" myymässä pieneksi jääneitä vauvanvaatteita ja uskallettiin me yhdessä Setämiehen kanssakin lähteä yöksi Helsinkiin tytön ollessa n. 7kk. Käytiin myös yhdessä festareilla ja näinä kumpanakin kertana saatiin mun siskoista korvaamatonta lastenhoitoapua. Jatkettiin Petran kanssa joka toinen viikko käyntejä ensisynnyttäjien ryhmässä ja ryhmäkertojen loputtua maalis-huhtikuussa, jatkettiin vielä ryhmänä keskenämme tapaamisia aina toukokuun loppuun asti. Mä kipuilin parisen viikkoa hurjahkon näköisen luomitulehduksen kanssa, mutta lopulta sekin nujertui antibioottikuurilla. Äitienpäiväviikonloppu vietettiin Setämiehen vanhemmilla, mun äiti ja mummo kävivät jo viikolla meillä kahvilla.
Heinäkuussa päästiin testaamaan uutta grilliä ja käymään uimarannalla kesän ainoan kerran, kotona jatkettiin Petran kanssa ulkouinteja siirtämällä oma kylpyamme sään salliessa terassille. Heinä-elokuu meni pitkälti syksylle tyypilliseen tapaan marja- ja mehustushommissa (mustikoita lähimetsistä, viinimarjoa omasta ja anoppilan pihasta). Saatiin myös pitkän yrittämisen jälkeen kokea vauvariemua mun raskautumisen myötä-mutta muutama viikko myöhemmin tuo raskaus päättyi keskenmenoon. Itselleni tuo oli hyvää herättelyä ettei lapsia niin vain tehdäkään... Setämies piti elokuussa kesälomia ja tehtiin pari kotimaan reissua (Lahteen ja Jyväskylään), Petra teki siinä sivussa ekat hampaansa. Neuvolasta saatiin lähete fyssarille, kun 10kk tyttö ei liikkunut eteenpäin eikä kääntyillyt, noita käyntejä jatkettiin pari kuukautta parin viikon välein. Mun äitiysloma oli loppumassa syyskuun alussa ja asiaa lyhyen hetken mietittyäni ilmoittauduin työttömäksi. Hieman parempi raha ja tutkinnollani on epätodennäköistä työllistyä-todennäköisesti saisin siis vielä hyvän tovin hoitaa Petraa kotona. Syyskuun alussa "karattiin" myös Setämiehen kanssa naimisiin; parin kaverin läsnäollessa vihkivalat vannottiin maistraatissa ja vietettiin "hääyö" Caribialla pulikoiden. Toivon mukaan ensi syksynä on varaa ja aikaa juhlia isommin... Syyskuun puolessa välissä aloitettiin Petran kanssa jumppa.
Lokakuun alussa käytiin tyttöjen kesken (minä, Petra, Petran kummitäti) juhlistamassa tulevaa 1v päivää Tallinnan risteilyllä. Voi sitä riemun määrää kun pallomereen pääsi kunnolla uimaan eikä vain istumaan kotipallomeren n. 100 pallon sekaan! Petra kävi myös mun siskolla yökylässä, mun ja Setämiehen käydessä Sunrise Avenuen keikalle Turussa. Olikin hassua aloitella iltaa kodissa missä ei ollutkaan yhtäkkiä lasta! Seuraavana aamuna olikin jo kova ikävä ja kiire hakemaan puuttuva perheenjäsen takaisin kotiin... Viikko-pari ennen syntymäpäiväänsä tyttö yllätti ja lähti konttaamaan. Loppukuusta juhlittiin jo vuoden ikäistä pikkutirppaa ja heti tuon jälkeen neiti kärsi ensimmäisen kunnon sairastelunsa kun korvatulehdus tuli kylään. Marraskuussa mä olin aktiivisesti mukana järjestämässä Suomi 100v lastenjuhlia ja Petra sairasteli toisen korvatulehduksen vain 3-4vk edellisen jälkeen.
Joulukuun alussa sain äidiltäni ikimuistoisen puhelun; toisen isoveljeni oli yllättäen kuollut. Surulle ei kumminkaan ollut juuri aikaa, sillä Petra teki lisää hampaita (2), oli Setämiehen ukin synttärit n. 600 km:n päässä, käytiin Napakympin kuvauksissa, mä järjestin itselleni työkokeilu- sekä opiskelupaikan ja Petralle luonnollisesti päivähoitopaikan siinä sivussa. Joulukin tuli ja meni ja kun veli siunattiin vielä vuoden päätteeksi viimeiselle matkalle, suorastaan huokaisin helpotuksesta. Tästäkin vuodesta (ja etenkin hektisestä loppurutistuksesta) selvittiin ja alkava 2018 toivon mukaan olisi seesteisempi...