31. toukokuuta 2012

Se kesä siis oli viimeinen...

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, 
kauniista joka paikkaa, 
koristaa kukkanen..."
Suvivirsi

Yleensä, ennen, kesäloma tarkoitti rentoutumista. Pitkään nukkumista, rannalla löhöilyä. Pillimehujen ja jätskien suurkulutusta. Rauhoittumista, nollaamista ennen seuraavaa lukukautta. Nyt kumminkin joku on toisin. Kesälomaa ei enään odota samalla innolla. Loma alkaa työhaastattelulla, uuden kämpän etsimisellä, kaverin yo-juhlilla, parilla leirillä, festareilla,... 
Koko kaks ja puoli kuukautta on lähes tulkoon buukattu täyteen ohjelmaa. Tarvii olla siellä, täällä ja tuolla. Toki kalenteriin mahtuu kivojakin juttuja, aikaa itselle ja kavereille. Silti kalenteri voisi huutaa tyhjyyttään, stressitöntä elämää. Voisi vaan mennä ja tulla, lähtee viiden minuutin varotusajalla minne sitten tie kuljettaakin.

29. toukokuuta 2012

Aina ei voi ymmärtää...

Luokanvalvoja kävi tänään kyseleen kiinnostaisko meitä huomenna sen tunnilla lähtee piknikille läheiseen puistoon. Koululta tosin ei eväitä saisi ja keskusteltiinkin toteutetaanko ulkoilu nyyttärimeinigillä-eli jokainen tuo jotain kaikille yhteiseksi vai omilla eväillä jolloin jokainen siis ostaa eväät vaan itselleen. Lyhyen puimisen jälkeen porukka päätyi omiin eväisiin enkä mä jaksa ymmärtää ratkasua. Okei, nyt ainakin on siinä mielessä tasapuolista, kukaan ei pääse vaan syömään toisten eväitä ostamatta omia. Mä voisin ihan hyvin ostaa sen sipsipussin tms. ja syödä kotona. Mihin on kadonnu yhteisöllisyys? Kaiholla sitä vaan muistelee niitä peruskouluaikoja, kun omat eväät ei tullu kysymykseenkään vaan kaikki jaettiin.

28. toukokuuta 2012

Bees or peace

Oon koko ikäni pelänny lähes kaikkia ötököitä ja nykyäänkin vielä kammmoksun tiettyjä-kuten ampiaisia/mehiläisiä/kimalaisia. Eräänä päivänä yks pörriäinen oli tulossa sisälle avoimesta ikkunasta (en tajuu miten se pääs ton ötökkäverkon läpi...) ja mä mäjäytin ikkunan kii. Pariin päivään en sit tuulettanukaan, kun en halunnu ottaa ötökän vihaa niskaani-oottelin, ett se on varmasti kuollu. Lopulta, kun toinen oli läkähtyny, uskalsin avata ikkunan-enkä oo edelleenkään koskenu raatoon. Tuolla se on lattialla, onneks sohvan takana niin ei tartte katella...

Nails

Mitä saa kun yhdistää mun pään ja mielikuvituksen, punasen kynsilakan ja sinisen pitsin? No, ainakin kynnet joita tuskin toisia tulee vastaan.

Oisko mut sillon hyväksytty?

Jollain tasolla oon jo tottunu siihen ettei kaikki ihmiset kykene hyväksyyn mua bi-seksuaalina. Mulla on (onneks) ollu varaa valita kaveeraanko sellasten ihmisten kaa. Ystävien seurassa pitää saada olla täysin oma ittensä ja jos se ei kelpaa, niin ei väkisin. Mitään isompia vastoinkäymisiä mun seksuaalisesta suuntautumisesta ei oo ennenkään tullu enkä ymmärrä miks nyt tuli. Tällä kertaa "pakoon" juokseminen ei kumminkaan oo niin helppoo, tarvis kirjaimellisesti vaihtaa maisemia.

Se ettei mua hyväksytä on ihan ok, mutt kun kuvioihin vedetään porukatkin mukaan, ei oo ok. Puheiden mukaan mulla on vakavia traumoja lapsuudesta, jotka on muovannu musta tällaset. Ois ihan mielenkiintosta tietää mitä ne mahtaa olla. Meillä ei olla juurikaan keskusteltu mistään seksuaalisuuteen liittyvistä jutuista, mulla on vanhemmat, jotka pitää sateenkaariperheitä sairaina. Mitkä ihmeen traumat? Eikö se vaan oo hyvä, ett mä oon avoimempi? Hyväksyn erilaisuutta?

Ehkä tää kaikki satuttaa vaan sen takii ettei tän tarvis sattuu. Mä oisin voinu pitää suuni kii, pitää piilossa kaikki sateenkaaren kirjavat tavarat ja vaieta. Oisko mut sillon hyväksytty? Ikinä en saa tietää, mutt sen ainakin tiiän ett mikäli en ois tullu "kaapista ulos", mä en olis mä. Olisin joku epävarma hissukka, jolla ei olis omia mielipiteitä.

27. toukokuuta 2012

...

Helmikuussa uutisoitiin eräässä Oulun pizzeriassa sattuneesta ampuvälikohtauksesta. Mulla asuu kavereita siellä joten huolissani heitin viestiä, kysyin ovatko kunnossa. Kunnossa oltiin-vaikka ammuskelu oli tapahtunu samalla kadulla missä kyseiset kamut asuu.

Eilen uutisoitiin Hyvinkäällä tapahtuneesta ammuskelusta. Taas heitin siellä asuvalle kaverille viestiä mikä meininki, onhan elossa. Ja olihan se-tosin oli ollu ampumapaikalla vaan tuntii aiemmin.

Uskaltaako sitä enään ens kerralla kysyykään, kun on jo kaks liipannu noin läheltä. Ois varmaan kamalaa, jos ohimennen heitettyyn viestiin ei tuliskaan vastausta-ikinä... Oulun tapaukseen tästä ja Hyvinkään tapaukseen tästä.

Pohjaton käsilaukku?

2 t-paitaa
sukat
huivi
dödö
lompakko
hammasharja ja -tahna
muistitikku
huulirasva
harja
hoitoaine
roskia
vartalovoide

25. toukokuuta 2012

Koti

Onko koti siellä missä sydän on?
Vai siellä missä oma virallinen osoite on?
Pidätkö kotina vanhempiesi asuinpaikkaa,
kenties lapsuudenkotiasi?

Mikä tekee kodista kodin?
Lähimmäiset?
Vapaus päättää omista asioista?
Pienet ja miksei suuremmatkin sisustuselementit?

Kuva: Google

23. toukokuuta 2012

Kuohuntaa

Blogin pitäminen, niin kun maailma ympärillä ylipäänsä, opettaa yllättävän paljon erilaisia taitoja. Lähtöajatus tälle blogille oli ajatusten estoton purkaminen. Myöhemmin sitä on oppinu (kantapään kautta) ettei ihan kaikesta kumminkaan kannata kirjotella. Heikkoina hetkinä sitä miettii onko tässä mitään järkee, mun on kumminkin purettava samat asiat sit viel yksityiselle päiväkirjallekin tms.
Edellä mainituista syistä en voi kertoa miksi kotioloissa tällä hetkellä kuohuu taikka sitä harvinaisen typerää syytä miksi eräitä töitä en saanu. En voi purkaa tänne kuinka ärsyttävää tää kaikki oikeesti on. Oikeestaan oon jo tottunu etten kaikille ihmisille kelpaa omana ittenäni, mutt tää oli jotain niin...uskomatonta. Huoh...

22. toukokuuta 2012

Valoa tunnelin päässä

En ollut ennen nähny koulussa kattomaamme Reindeerspotting-Pako joulumaasta-elokuvaa. Olin kyllä kuullu paljon juttuja siitä, lähinnä negatiivisia. Elokuva koettiin huumemyönteiseksi, masentavaksi, ahdistavaksi ja ties miksi muuksi vielä. Puolitoista tuntisen jälkeen uskallan kumminkin olla eri mieltä. Uskallan väittää, että elokuva aiheuttaa sen mukaisia tunteita, millä asenteella sen katselee.
Elokuvan alkumetreillä, päähenkilö Janin ollessa ajelemassa ystäviensä kanssa, tajusin oikeasti kuinka lähellä huumepiirejä olen itse liikkunut, kuinka lähellä huumeet ovat olleet-tajuamattani asiaa silloin. Kaveriporukassa lähes kaikki käyttivät rahansa ennemmin huumeisiin kuin esimerkiksi huvipuistokäyntiin-mikä olisi paljon terveellisempi vaihtoehto. Sillä rahalla mikä huumeisiin vuodessa meni, olisi saanut lähes tulkoon urheiluauton-ainakin monen viikon, kenties kuukausien loman etelässä.

Takaisin kumminkin itse elokuvaan. Ehkä jo oman ikäni takia, kiinnitin erityistä huomiota siihen, että vastoin kuvitelmiani, huumeiden käyttäjät pitivät yhtä. Oletin että "alamaailmaan" joutuessa jokaisella on omat ongelmansa, joista selviytymiseen ei kaivata muiden apua-jos niitä omia ongelmia edes tunnistaa taikka on valmis myöntämään. Vaikka riitoja saatettiin selvitellä raadollisesti, kavereihin luotettiin eikä esimerkiksi poliisin kuulusteluissa puhuttu muista. Tämä vaatii mielestäni todella paljon rohkeutta-niin kuin myös se, että vankilasta vapauduttua palaa samoille kulmille, samojen kavereiden pariin.
Tavallaan ihailin lojaalisuutta ystäviä kohtaan silloinkin, kun Jani itse oli kuivilla. Oma elämä olisi kenties helpottunut entisestään mikäli kaverit olisi käräyttänyt poliisille. Mikäli itse on pystynyt olemaan huumeitta, uskoisin oman tuomion olevan lievempi. Mietin myös onko huumepiiriin kuuluvat ystävät oikeita ystäviä.
Selvillä/kuivilla ollessaan Janin jutut olivat todella järkeviä. Ilman huumeita hän olisi varmasti saavuttaut unelmansa omasta talosta ja pienestä perheestä. Huumepäissään jutut olivatkin sitten mitä olivat, silloin käytöstä eroon pääsemiseki ei tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa kuin ulkomaille pakeneminen.

Reindeerspotting oli/on mielestäni erittäin onnistunut. Huumeiden käyttö tuodaan esille realistisempana ja arkisempana kuin esimerkiksi luentomuotoisissa huumevalistuksissa. Dokumentti kuvaa huumeiden käyttäjien arkea iloineen ja vihoineen-ei ainoastaan varoittele aineista joihin elämässä toivon mukaan harvoin törmää. Alkuminuuteilta asti seurasin innolla mitä tuleman pitää. Hakeutuuko Jani missään vaiheessa vieroitukseen? Kuoleeko hän? Pysyykö kuvaaja mukana loppuun asti? Loppu pääsi yllättämään, mutta en tiedä oliko tapa huono vai hyvä.
Karuinta oli todellisuus. Se että dokumentti on täyttä totta ja kuvattu täällä meillä, Suomessa. Ajatuksia ja kysymyksiä tulvi pää täyteen. On tärkeää ettei kukaan joutuisi Janin kaltaiseen tilanteeseen-ikinä.

21. toukokuuta 2012

Mitä kuuluu?

Piti ton edellisen postauksen loppuun vielä kirjotella muitakin kuulumisia, mutt aattelin sit ett menee sekavaks/liian pitkäks. Mitä mulle siis kuuluu Juben lisäksi?

Nimimerkki Ahven kommentoi Mun maailma katos jalkojen alta...-postaukseen linkkejä joista selvis, ett mulla on vuokralaisena oikeus vaatia vuokranalennusta remontin ajalta. Eilen sit lopulta juttelin asiasta vuokranantajan kaa ja hän lupas tulla 20-25e vuokrassa vastaan. Parempi kai sekin kun ei mitään... Samaan syssyyn toki tuli tieto siitäkin, ett vuokra nousemassa muutamalla kympillä syksyllä.

Flunssaa on vähän vielä, mutt vastoin suunnittelemaani en käyny tänään lääkärissä-ja olin koulussa. Olo on kumminkin huomattavasti parempi jo mitä esim.perjantaina oli. Nenäliinat, Panadolit ja Finrexinit on edelleen kova sana, osa arkee. Huvittavinta oli ehkä, kun luokkakaverit tänään nautti tauolla auringosta topeissa yms. kevyessä varustuksessa, kun mä vieressä seisoskelin sukkahousuissa ja -ulkoiluhousuissa, t-paidassa ja hupparissa. Eikä mulla oikeesti ollu ees lämmin.

Jäädään kiinni ikuisuuteen-postauksen tuttava on tänään tulossa tänne. Vielä en tiiä viihtyykö vieras 1-2 yötä-taikka kuinka kireissä fiiliksissä mennään. Lupaan palailla asiaan tapahtuneen jälkeen, en kauheesti kehtaa koneella aikaa kuluttaa, kun toinen on kylässä... "Hätävaraks" oon kehitelly vaikka mitä kivaa, keskeneräisistä palapeliprojekteista äkillisen lenkkeilyharrastuksen kautta valokuvalaatikon tekemiseen/tuunaamiseen.

4ever?

"Minut ympäröi tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen..."

Joskus puhutaan sellasista ystävistä jotka vuosienkin tauon jälkeen löytävät toisensa uudelleen ja jatkavat välittömästi siihen mihin aikoinaan jäivät. Mä oon sen verran pessimistinen, etten uskonu, mutt nyt kun Jube on palannu "maisemiin" joudun ehkä muuttamaan mieleni. Jube soitteli mulle eilen vielä uudemman kerran, ihan yllättäen enkä tiiä mitä muutamassa tunnissa ehti tapahtua. Tankkasinko itteni täyteen rohkeutta vaiko laitoin vaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin?

"Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, 
koittaa säilyttää.." 
Apulanta: Armo

Illan puhelu kesti yli puolet kauemmin mitä päivällä soiteltu eikä mun tarvinu olla vaan kuuntelijana. Sain/uskalsin enemmän kertoo kuulumisiani ja Jubekin valotti nykystä elämäänsä enemmän. En yksinkertasesti voinu olla nauramatta, kun tää kliseisesti autoista ja naisista pitävä miekkonen kerto ihan innoissaan perunamaa-harrastuksestaan-ja kehotti mua ettiin itelleni jotain vastaavaa tekemistä.

"Joskus sydän tahtoo takaisin
muistot jotka piiloon lakaisin
mä silloin mietin mitä niillä teen..."

Mitään "bestiksiä" me ei olla ikinä oltu, ei ees ihanan seurustelun aikana eikä meistä sellasia varmaankaan ikinä tuu. Niin traagiselta kun se kuulostaakin, Jube on tällä hetkellä "uutuus" mun elämässä ja pyörii jatkuvasti mielessä. Pian kumminkin (toivottavasti...) saan ajatukset tasaantuun ja Juben paikka löytyy eri tavalla mun sydämestä. Ei eksänä vaan kaverina, kenties ystävänä.

"Vanha suola janottaa 
itselleni viimein myönnän sen.
Vanha suola janottaa 
ajatusten kanssa taistelen..."
Charles Plogman: Jalat alta

20. toukokuuta 2012

*huokaus*



Se oli siis Jube joka soitteli tänään aiemmin ja äsken, muka paremmalla aikaa uudestaan. Myönnettäköön, mun odotukset oli liian korkeella. Aattelin, ett isyyden myötä ois tullu lisää viisautta yms. mutt ei. Puolella korvalla kuuntelin höpötystä siitä miten huono työpaikka on, kuinka se aika (jolloin jälkikasvu ei ole hoidossa) menee pääosin ryypätessä ja kuinka rahat on tiukilla. Teki mieli sanoo, tosiaankin 5v uotta nuorempana alkaa neuvomaan, ett mietipä vähän mihin ne rahat oikein menee. Puhetta väritti joka jatkuvat kirosanat ja mä sain yhen lyhyen puheenvuoron; ehdin kertoa olevani kipeenä kunnes jo toinen jatko juttua päälle. Thänks...
Tuli kiire lopettaa, kun alko Suomen peli ja mua pyydettiin poikkeen mikäli lähiseuduilla liikun. Ja liikunhan mä, äitillä käydessäni. Kaipa sitä joskus vois kahvilla poiketa, ehkä keskustelusta saa enemmän irti kasvokkain-tai viimeistään siinä vaiheessa voi unohtaa koko ihmisen. Olis kyll kiva pysyy kavereina, ehkä ystävinäkin kun muidenkin eksieni kaa kerta oon väleissä. Miks tää yks tekis poikkeuksen?...

Huono ajotus

Useimmiten jos mä en oo kuullu, ett puhelin on soinu, soittelen sit takasin päin. Varsinkin jos numero vieras, ties vaikka joku tarvis lastenvahtia taikka dogsitteriä. Noh, niin tapahtu nytkin. En kuullu, ett puhelin on soinu ja soittelin sit äsken takasin päin. Ikinä en tiiä kuka linjan toisen päässä on ja alotankin yleensä näin; Jenni tässä hei, olit yrittäny soitella.
Linjan toisesta päästä kuulu esittelyjä jollon mä jäädyin ihan totaalisesti. Ihan kiva varmaan kun ex-tyttöystävä soittelee perään-ja vieläpä noin virallisesti. Ajotus on muutenkin mitä osuvin, potut on kiehumassa ja tän taudin takii ääni on mitä on. Keskustele siinä nyt sitten kuulumisista...
Kuva: Google

19. toukokuuta 2012

Minne katosivat nämä?

Chewits-hedelmätoffeet
Solero-mehujääkuulat
Rätisevät Smurffitikut?
Valkosuklaisia joskus harvoin löytää vielä Prismoista, mutt missä on maitosuklaiset...

R.I.P Miisa

Eipä oikeestaan voi kysyä kun MIKSI? Vauva oli vasta vuoden ikänen, pikkunen...
Lepää rauhassa Miisa 
toukokuu 2011-toukokuu 2012

Niiskutusta



Sitä ollaan taas vaihteeks kipeenä... Epäilen, ett tää on ns. stressiflunssaa eli mikäli mua stressaa jotkut asiat tosi paljon enkä muuten ymmärrä hidastaa, tuun kipeeks-pakko pysähtyä. Tuntuu ettei vaatekaapista löydy mitään päälle pantavaa, mitään sellasta mikä näyttäs hyvältä esim. kaverin yo-juhlissa parin viikon päästä. Koulua on suurin piirtein kaks viikko jäljellä, ennen ansaittua kesälomaa, ja se näkyy palautettavien tehtävien määrässä. En ees tiiä mitä yhessä tehtävässä pitää tehä, ei olla saatu minkäänlaista ohjelappusta. Alkuviikosta eräs tuttava tulee majaileen mulle pariks päivää, pääsykokeittensa ajaks ja stressaan miten tullaan toimeen. Ja miten mä yhtäkkiä taas sopeudun siihen ett joku "roikkuu" koko ajan kannoilla, omaa avainta, kun mulla ei oo vieraalle antaa... Lisäks tajusin eilen illalla ett Saaristo Open onkin jo ens kuussa-eikä heinäkussa kuten olin kalenteriini merkannu.
Paras ystäväni, Finrexin...

Ruokapäiväkirja

Kuta kuinkin viikko sit kirjottelin Vaakailua-postauksessa kuvaruokapäiväkirjasta ja nyt on sen aika paljastua. Herkuttelun osalta karua kateltavaa, mutt osa syyn kyllä saa viikon sisälle mahtunu äitienpäivä, viikonlopun leiri ja luokan kaa vietetty opintoretki Helsingissä...
Perjantai 11.5
-Lasi vettä, rasvaton mansikkajogurtti, sämpylä juustolla ja paprikalla
-Lasi vettä, lasi maitoo, riisiä, kanakastiketta, jotain kuskus-salaattia tms, banaani,
mansikkakiisseliä
-2 ksylitolipastillia
-Mustikka-vadelma-välipalajuoma
-About desi mustikoita, 2 hapankorppua paprikalla
-Puffet-jätski
-Porkkanaraastetta ananaspaloilla
-Lasi maitoa, mandariini, ruisleipä kalkkunaleikkeellä, juustolla ja kurkulla
+kuvista puuttuu; lasi maitoa, mandariini, 2 sämpylää kalkkunaleikkeellä, juustolla ja kurkulla
Lauantai 12.5
-Puuroa mansikkahillolla ja maidolla, lasi vettä, lasi appelsiinimehua, 2 leipää kalkkunaleikkeellä,juustolla ja kurkulla
-Lasi vettä, lasi maitoo, 2 ruisleipää, perunoita, nakkikastiketta, salaattia
-Lasi mehua, pulla
-4 palaa suklaata
-Lasi maitoa, 2 sämpylää juustolla ja kurkulla, mandariini
+kuvista puuttuu; päivällinen, en muista mitä söin
Sunnuntai 13.5
-Lasi vettä, lasi appelsiinimehua, puuroa maidolla, 2 sämpylää juustolla ja kurkulla
-Lasi vettä, lasi maitoa, sämpylä, punajuurisalaattia, perunoita, kanakastiketta, marjakiisseliä
- Karkkeja
-Lasi vettä
- Vihanneskranssin varsi, ruokopalasokeri
-Sämpylä, rasvaton persikka-passion-jogurtti
+kuvista puuttuu; ehtoollinen, kupillinen teetä, korvapuusti, täytekakun siivu
Maanantai 14.5
-Lasi vettä, rasvaton mansikkajogurtti, sämpylä
-Karkkeja
-Vaniljasoftis hedelmäpaloilla
-Lasi vettä, lasi maitoo, porkkanaraastetta, salaattia, perunoita, kasvisgratinia
-2 ksylitolipastillia
-Suklaakuorrutettuja banaanilastuja
-Pullo (0,5 litraa) vettä
-Lasi vettä, nakkikeittoa
-Lasi vettä, sämpylä, porkkaraastetta ananaspaloilla, sämpylä
Tiistai 15.5
-Pullo (0,5 litraa) vettä
-Lasi vettä, makarooni-tonnikalamössöö
-Rasvaton persikka-passion-jogurtti
-Pullo vettä, 2 sämpylää
-Frezza-kahvi, munariisipasteija
-Raejuusto-banaanimössöö
-Lasillinen sitruunavichyä
Keskiviikko 16.5
-Riisimuroja maidolla
-Lasi vettä
-Pullo vettä
-Lasi vettä, lasi maitoo, punajuurisalaattia, keitettyjä herneitä, perunamuusia
-Pullo vettä, (lounaalta jääny) mandariini, ruisleipä salaatilla, juustolla, kurkulla ja paprikalla
-Pullo vettä
-Magnum-jätski
-Lasi vettä, makarooni-tonnikalamössöö, kurkkua
-Maanantailta jääneet karkit ja suklaakuorrutetut banaanilastut
-Pullo vettä
-Pizza
-Rasvaton mansikkajogurtti
Torstai 17.5
-Lasi vettä
-Lasi maitoa, tonnikala-makaroonimössöä, kurkkua
-Mansikka-banaanijogurttia, sämpylä kurkulla
-Lasi maitoa, kasvisrisottoa
-Pullo vettä
-Tummaa suklaata
-Puolikas lihapiirakka
-Lasi maitoa

17. toukokuuta 2012

Ihmiset muuttuu

Vaikka (koulu)kiusaamisesta puhutaankin niin paljon, aattelin nyt kumminkin lyhyesti postata asiasta. Mua kiusattiin monta vuotta peruskoulun aikana, mutt oon tyytyväinen ettei se ollu kun tasan kerran fyysistä. Toki sanatkin sattuu ja voin myöntää, ett mulla on ajoittain edelleen ongelmia itsetunnon kanssa...
En muista minkä ikänen olin, joku tyyliin 8-9-vuotias, kun olin ihan normaalisti tulossa iltapäiväkerhosta kotiin. Naapuritalon pihalla oli entinen luokkakaveri kavereineen ja nepä sit pysäytti mut ja kirjaimellisesti veti jalat alta. Oikeestaan en muista tapahtumaa kovin hyvin, kotona äiti huomas ruhjeet ja myöhemmin koulussa kiusaajalta/kiusaajilta yritettiin saada anteeksipyyntöö. Sitä ei kumminkaan sillon tullu.
Syy miks mä nostin tän nyt esille, on se ett löysin "pää"kiusaajan tekemän videon Youtubesta. Videolla hän kertoo mm. kuinka on itse ollut kiusattuna ja kuinka katuu itse kiusanneensa. Jos en olis tavannu tätä kiusaaja pari vuotta sitten ja viettäneeni hänen kanssaan mukavan muutaman tuntisen kaupungilla, en olis uskonu hänen olevan videolla tosissaan. Nyt sanat ei kumminkaan tuntunu yhtään teeskentelyltä. 
En oo varma miten toinen osapuoli suhtautuu tähän kirjotukseen, todennäkösesti myönteisesti, mutt koska en haluu ottaa tuhraa riskiä, en upota alle mitään linkkejä hänen blogiinsa taikka kiusaamisvideoon.

16. toukokuuta 2012

Mun maailma katos jalkojen alta...

...eikä nyt mitenkään ihastumisen takia tms. "mukavalla" tavalla.
Näin tossa vuokraemäntää ja kyselin mikä rempan tilanne on, koska ois valmista. Alkuperänen aikataulu oli 2-3 viikkoo, joista nyt oltais puolessa välissä. Luulin eka kuulleeni väärin, kun kuulin 7-8 viikkoo löydettyjen kosteusvaurioiden ja lattian kokonaan uudestaan valamisen seurauksena, mutt asiasta viisaammilta kysellessä, kyllä siinä niin kauan voi mennä. Betonia kuulemma valetaan periaatteella 1cm/viikko...
Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, ett remontti kestää reilusti HEINÄkuun puolelle eikä sinä aikana (edelleenkään) pääsee suihkuun saati voi pestä pyykkiä. Suoraan sanottuna vituttaa, kun omassa kodissa ei pääse pesulle sillon kun haluu, sillon kun itelle sopii... Mietin oisko sittenkin fiksumpaa muuttaa pois, mutt mistä mä keksin kämpän ja esim.kuukauden irtisanomisajan takia mun ei kannata muuttaa tässä kuussa. Kesäloman voisin hyvin olla iskällä/äitillä-mutt joutusin kumminkin maksaan tästä vuokraa.
Mitä sit jos irtisanonkin tän kesäks enkä löydäkään uutta kämppää syksyks? Mitä jos toi remontti vaan venyy ja venyy vielä tosta heinäkuustakin? Voinko mä ees hakee sossusta kesäks toimeentulotukee, kun en tiiä missä majailen?... Tällä hetkellä tuntuu oikeesti ett mun elämästä katos pohja, vaikkei tää tän suurempi asia oo, mä vaan itken ja kaipaan...kotiin. Missä ikinä se sit onkin...

15. toukokuuta 2012

Kuvatuksia

Aika ei tunnu millään lisääntyvän vaikka kuinka yrittää sitä jostain nipistää. Nyt on jo kaveritkin alkanu ihmetteleen, kun mua ei juuri koskaan näy koneella. Ei hätää kaiffarit, hengissä ollaan! :) Aattelin nyt vähän kuvilla kertoo lähiaikojen tapahtumista-ennen kun lähen vaihteeks Hämeenlinnaan leiripalaveriin...
Aina sateisen yön jälkeen tuol jalkakäytävillä on ihan älyttömästi kastematoja ja mun tekee oikeesti pahaa vaan kävellä niitten ohi/yli. Osa on kuolleita, lintujen jo raatelemia, osa yrittää päästä pois kovalta asfaltilta. Yritykset harvemmin palkitaan, kun kävelijöitä ja pyöräilijöitä menee koko ajan päältä... Välillä tielle sattuu etanoitakin. Kuvassa oleva etana oli jumittunu kuolleen madon päälle, näytti ihan ett se ois syöny sitä, mutt voipi olla vaan mun vilkasta mielikuvitusta...
Kuten kaikki varmaan tietää, äitienpäivää juhlittiin viime sunnuntaina. Tein tosiaan mummolle tollasen palapelitaulun, oikealla olevan paketin kaveriks. Toinen paketti on äitille ja leirillä tein kaveriks viel kukkataulun, oli kuulemma mieluisia. Pieni rasia sisälsi lasienkelin minkä annoin edelliselle vuokraemännälleni, Tintille, hänestä on tullu mulle täällä Lahdessa vähän kun varaäiti :)
Vappuna siskolta saamani orvokki kuoli ajat sitten (en vaan osaa pitää kukkia hengissä...) ja sunnuntaina taiteilin purkkiin koristehiekoista tollasen sydämen. Rakastan < 3
Eilen oltiin "luokkaretkellä" eli oikeesti opintomatkalla Helsingissä. Käytiin tutustumassa Walkers-kahvilaan (josta toi vasemmanpuoleinen kuva on), Allianssi-taloon sekä Haaga Heliassa syömässä. About tunnin vapaa-ajalla mussa herätti suurta kummastusta tollasessa katoksessa roikkuva kenkä. Sinne joku oli kiivenny ja jättäny kenkänsä-tai pahimmassa tapauksessa jonkun toisen kengän eikä tämä sit enään uskaltanu hakee omaansa takasin.

11. toukokuuta 2012

Perjantaita

Oottelen, ett mua tultas hakeen leirille (jota taas ootan ihan vaan suihkunkin takii...) ja tuli selailin Youtubesta erilaisia videoita. Yhtä sun toista tuli taas nähtyä, tässä ehkä päivän parhain.



P.S.
Taloon on tullu hyvännäköisiä remppamiehiä... ;)

10. toukokuuta 2012

Vaakailua

Hoen aina, ett oman kehon hyväksyminen on parempi kun yrittää mahduttaa ittensä pakolla johonkin muotteihin. Oon suht koht tyytyväinen mun kehoon, vaikka vatsamakkaroita paidan alta löytyykin, mutt oon jo jonkun aikaa miettiny jos vaikka sais vähän kiinteytettyä/laihdutettua. Asiasta hankalahkon tekee se ettei mulla oo varaa kuntosalilla käymiseen eikä kotona esim. minkäänlaisia painoja. Toisaalta, en onneks omista vaakaakaan niin en tiiä tarkkaan paljonko tällä hetkellä painan.

Viimeks (uv:n) tienoilla vaa´alla käydessä lukema näytti 72kg ja pituutta löytyy about 165cm. Nää lukemat kun eilen piruuttani iskin BMI-laskuriin, "lievästi ylipainoinen" tulos ei mitenkään yllättäny. Erehdyin kumminkin laskeen paljonko pitäis pudottaa jotta oltais "muotissa"; 12-14kg! Voi paska...

Noin suurista lukemista mun on turha ees haaveilla, pari kilookin riittäs ja ennen kaikkea oisin tyytyväinen mikäli saisin lisättyä ulkoilutottumuksia sekä muokattua ruokavalioo kasvispainotteisemmaks. Hetkiä-blogista löysin ihanan idean erilaiseen ruokapäiväkirjaan; syödyt ateriat kuvataan ja niistä tehään kooste viikon loppuessa. Mulle tollanen ainakin konkretisois sitä mitä kaikkee suuhun tulee pistettyä-ja ehkä se suklaan napostelukin jäis kun tietäs ett kuvat "pitää" julkasta.

Tänä iltana saan tuhota loput suklaat, mutta huomisesta lähtien ruuat joutuu kuvauksen kohteeks. Katotaan millasia kuvia viikon päästä ilmestyy-jos ilmestyy. Lisäks tää neiti kävelee, jo rahaakin säästääkseen, kaikki mahdolliset matkat eikä fillarinkaan talvivarastosta kaivaminen kuulosta hullummalta. Vaa´an aattelin löytää käsiini kesäkuun alussa, kattellaan sit onko painon suhteen tullu muutoksia.

Jäädään kiinni ikuisuuteen

Mä elän toivossa, ett mulla on sit kesällä aikaa. Tällä hetkellä tuntuu ett varsinkaan syvällisempien postauksien ja sillä tavalla tärkeiden asioiden purkuun ei löydy aikaa. Tää viikko on menny taas kun siivillä, oon yrittäny epätoivosesti saada äitienpäivälahjapalapelejä valmiiks-ja todennu etten ehi saada toista millään valmiiks... Mummu kumminkin saa sunnuntaina omansa, äiti puolestaan kun tulee viikon päästä kyläileen. Tosi kiva sekin, täällä kun tosiaan on tota remppaa nyt.
Maanantaina sain lopultakin aikaseks käydä terveydenhoitajalla jutustelemassa fiiliksistä. Ihan ensimmäisenä annoin sille tulostetun version eräästä taannoisesta blogitekstistä ja pyysin lukeen. Oletettavasti masennuspisteet oli edelleen 20 tietämissä ja kumpikin koki, ett psykologi ois paras ratkasu. Eka käynti ois kesäkuun alussa, kattoo miten edetään asiassa, kun mulla kumminkin on kesäloma suht kiireistä aikaa.
Työt Provinssirockissa ja Saaristo Openissa, yks viikonlopun leiri, kaks viikon leiriä, noin viikko Oulussa kaverilla ja Summer Up pitää huolen ettei ainakaan tylsää pitäis olla. Tosin voi olla, ett kesäloman jälkeen tarvis sellasen lomalta palautumisloman, mutt se on sit sen ajan "murhe" ;)
Tänä iltana tarttis pakkailla viikonlopun tutustumisleirille tavaroita ja vähän siivoilla. Leirin päätyttyä sunnuntaina, suuntana ois perinteisesti mummola. Siellä varmaan jokunen tunti kuluu herkutellen ennen kun juna Lahden suuntaan.
Ai niin! Tossa eilen illalla sain eräältä tutulta viestiä facebookissa, hän kyseli oisko mahdollista majottua mun luo loppukuusta 2-3 yöksi. Tulee pääsykokeisiin tänne ja asiaa jonkun aikaa pyöriteltyä myönnyin muutamalla ehdolla. Me ei olla mitään maailman parhaita kavereita, todellakaan, joten niistä päivistä voi tulla suht mielenkiintoset...
Kuva on otettu kerhonohjaajien kevätristeilyllä. Siinä se Lahti on...

Kaikki inkkarit ei nyt kyllä oo kanootissa

Facebookista löyty jälleen kerran pysäyttävä video. Muutaman minuutin kestävällä videolla nainen pahoinpitelee pientä lastaan. Hakkaa tyynyllä, käsin, potkii, läpsii,... Videon yhteydessä on teksti "Tällä hetkellä nainen kärsii rikoksen johdosta 18 kuukauden vankeustuomiota."
Aivan järkyttävää, ei tollasesta pitäis päästä 18 kk:n istumisella. Lapselle on voinu/voi myöhemmin muodostua pysyviä vammoja eikä hän välttämättä saa mitään vahingonkorvausta. Jotkut on kritisoinu myös kuvaajaa, ymmärrettävästi, eihän tämä(kään) pelastanut lasta äitinsä raivolta. Tosin ilman kuvaaja-ja kunnon kuvamateriaalia-naista tuskin ikinä olis tuomittu...

9. toukokuuta 2012

Linnakimma?


Aina sillon tällön sitä miettii kuinka vaikeuksissa ois, jos kaikki laittomat tekemiset ois tullu ilmi-tai jos niistä tietävät ihmiset ois toiminu oikeella tavalla. Oisko selvinny pelkillä sakoilla vai oisko sitä vankilassa? Parempi näin, ehkä kaiken voi laittaa kliseisestä teini-iän piikkiin...
Huumausainerikos (hallussapitäjien nimien salaaminen)
*sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta

Alkoholirikos (alkoholijuomien hallussapito ja nauttiminen alaikäisenä)
*sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta

Tupakkarikos (tupakkatuotteiden hallussapito ja nauttiminen alaikäisenä)
*ei määriteltyä rangaistusta

+ pyöräileminen ilman asianmukaista kypärää (mahd.sakot)

Maailma lasien läpi

I love remontti

Eilen aamulla suihkuun mennessä, kellarissa ootti iso yllätys; ei nimittäin ollu lattiaa. Seinänaapuri kertoili mun tulleen juuri viime hetkellä, sillä hetkeä myöhemmin ei kellariin ois ollu mitään asiaa. Koulun jälkeen tavotin vuokraemännän, joka arvioi koko kellarin kattavan remontin kestävän 2-3 viikkoo. Pieni varoituksen sana ois ollu paikalla; olisin voinu pestä pyykkikorissa oottavan vaatteet ja muutenkin vähän suunnitella missä käyn suihkussa tän ajan. En ymmärrä miten remppaan ees voi mennä noin kauan; reiskat kuulemma painaa hommia 07-19 välisen ajan.
Viittasin eka kintaalla koko remonttiin, sehän on vaan hyvä juttu, ett paikat tulee kuntoon. Kyllä mä ne pyykit saan jossain pestyä ja kavereilla käytyä suihkussa. Jo ekan puolen tunnin aikana, sinä aikana minkä touhuilin ennen kouluun lähtöö, mä olin jo ihan kyllästyny naputtamiseen-tosin sekin nyt viel menetteli poraamisen rinnalla. Koulusta tullessa meteli kuulu valehtelematta korttelin päähän. Ilmeisesti vielä alakerran väki (vuokraisäntä ja -emäntä) on lähteny jonnekin evakkoon joten se oon ainoostaan mä joka saa osansa ah, niin ihanista äänistä ja mahdollisesta remppapölystä.

8. toukokuuta 2012

One, two, three

Juben jälkeen meni muutama kuukausi "hiljaiseloo" kunnes aloin epäillä yhen vuotta nuoremman kaverin tunteita mua kohtaan. Asia varmistukin lopulta, kun uskalsin ottaa sen puheeks. Sovittiin, ett ollaan kumminkin vaan kavereita, tutustutaan rauhassa ennen suhdetta. Heh, se lupaus kesti alle viikon...
En muista meiän nähneen suhteen aikan kauheesti sen useemmin kun ennenkään (lopetin päiväkirjan pitämisen niihin aikoihin...). Pari kertaa viikolla ja viikonloppusin leffaillan merkeissä. Kaipasin suhteeseen jotakin enemmän ja about kolmen viikon päästä mulle riitti. Varsinainen salamasuhde siis...
Nykyään ollaan ihan hyviä kavereita, nähään pari kertaa vuodessa ja muuten pidetään yhteyttä facebookissa/tekstaritse. Tais olla eilen, kun luin facesta ko. pojan löytäneen (lopultakin...) tyttöystävän rinnalleen-pelkäsin jo aiheuttaaneeni traumoja tai jotain.

Lauantain jälkifiilistelyä

Kuten jo aiemmin kirjottelin, olin lauantaina Kirkko 2020-seminaarissa Tampereella. Nyt päivästä on koostu video Youtubeen ja ite ainakin oon tosi kiitollinen, sillä tollaset häppeningit yleensä haalistuu nopeesti hämäriks muistoiks. Nyt on upee pätkä mitä kattella, kun muisti alkaa reistaileen ;)



Tarkkasilmäiset voi bongata joukosta tuttuja ;)

Haamuvälähdyksiä

Meillä alko tänään koulussa uus kurssi, yhteiskunta ja nuorten elinolot. Kuten monen muunkin kurssin alussa, käytiin läpi mitä kriteerejä minkäkin numeron saamiseen on. Läpipääsemiseen, T1-arvosanaan, oli mm. seuraava kriteeri; Oppilas tuntee nuorisotyön historian pääpiirteet ja työn yhteiskuntasidonnaisuuden. Miten tän kuun loppuun mennessä voi historian käänteet olla selvillä, asiaa käsittelevä kurssi kun on vasta ens syksynä?..
Tunnin edetessä keskutelua synty mm. "haamuvanhemmista". Ekana mulle tuli mieleen, ett sana tarkottaa kiireisiä ja paljon poissaolevia vanhempia, sellasia jotka ei oo omien asioidensa/kiireidensä takia perilla jälkikasvunsa elämästä. Heitin ilmaan esimerkin parin vuoden takaa; joskus ysiluokalla mä lähin mukaan partioon ja äiti ihmetteli miksen alottanu mitään fiksumpaa harrastusta-kuten balettia.
Opelta tuli kommentiks, ett siinähän vasta haamuvanhempi on ollukin. Itekin aloin aatteleen käsitettä ihan uudessa valossa. Meitin äiti on monta vuotta ollu jo pelkästään kotona, fyysisesti se on siis koko ajan ollu paikalla, mutt kuten esimerkistäkin ilmenee, harrastuksiin tms. ei oo löytyny tukee. Niin karulta kun se kuulostaakin, mä uskon tietäväni kenen tulee kattoo peiliin ihmetellessään miks mä oon tällanen kun oon...

6. toukokuuta 2012

Viikon loppu

Tää viikonloppu tuntu valuneen ihan sormien välistä. 
Ja mitä tuli tehtyä? 

Perjantaina onnistuin nukahtaa linja-autoasemalle bussia ootellessa. Tän seurauksena jaksoinkin sit (torkkumatta) opiskella koko matkan Hämeenlinnaan (huiman tunnin...). Äitin kaa lämmitettiin sauna pitkästä aikaa ja nautittiin perinteisesti sen jälkeen jätskit. Hauskojen kotivideoitten jälkeen meninkin jo melkein heti nukkuun; lauantaiaamuna oli suhteellisen aikanen herätys.

Lauantaiaamuna kaheksan aikaan suunnistettiin seurakunnan toimesta Tampereelle Kirkko 2020 seminaariin. Mietittiin ja esitettiin toisille ideoita miten seurakunnat/kirkko vois laajentaa toimintaansa.  Meiän ryhmä "kehitteli" isospankin eli jos esim. Ähtärissä järjestetään rippileiri jonka kaikki isoset on tyttöjä, mutta leirille haluttaisiin poikaisonen, tämä voitaisiin vaikkapa Hämeenlinnasta järjestää. Idea sai joka ikiseltä paikalla olijalta kannatusta ja heti huomenna asiaa viedään kirkkoneuvostoon :)
Seminaarin jälkeen kävästiin kaupungilla syömässä ja jatkettiin Ristirockiin. Esiintymässä oli Miriam, Rudirok, Tera(pia) ja Juha Tapio. Tiesin vaan viimeseks mainitun etukäteen, mutt yllätyin positiivisesti. Taidan tässä lähipäivinä tutustuu vähän tarkemmin tohon Miriamiin-Rudirokin videoklippejä katoinkin jo Youtubesta. Aivan uskomaton beatboksaaja! Kuvamateriaalia ei juurikaan oo, kamera ei ollu yhteistyökykynen... Takas Hämeenlinnassa oltiin sit 12 aikaan yöllä.

Tänään, sunnuntaina, tulikin nukuttua sit suhteellisen pitkään-ja mikäs toisaalta sen mukavampaa kun herätä lounaspöytään :P Kattelin äitin ja sen miesystävän (joille muuten tuli just vuosi seurustelua täyteen!) telkkaa ja koottiin takapihalle katos. Innostuin siinä sit pihahommiin, haravoin ja kuoputin ties kuinka kauan siinä parin neliön pihalla. Keksin vaikka mitä ihania ideoita mahd. istutusten yms. suhteen, mutt eipä oo mun piha... Äiti heitti sit alkuillasta mut junalle ja tulin kaupan kautta kotiin. Nyt tän loppuillan aattelin vaan chillailla, sen verran väsyttää eilinen-ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus koulussa.

3. toukokuuta 2012

BlaahBlaahBlaah

Mielessä on taas paljon juttuja mitä haluis tänne jakaa, mutt ei vaan tunnu löytyvän sanoja kuvaamaan fiiliksiä. Tai tapahtumia. Tekis mieli hehkuttaa kuinka ens kesästä tulee niin mahtava festarikesä ettei toista-ja kyseessä on sentään mä joka ei oo oikein ikinä festareista välittäny. Tai voisin postailla kuinka oon alkanu pelkään talossa olemattomia rottia-ja samalla kumminkin haaveilen omista karvaturreista. Kirjoteltavaa riittäs myös syksyllä lähestyvästä, ensimmäisestä työssäoppimisesta taikka mustasukkasuudesta. Oon aina ajatellu etten mä oo sellanen ihminen kenen takii joku ois mustis, mutt ilmeisesti voi olla.
Lauantaina ois suuntana Tampere, nääs, joten eiköhän viimeistään alkuviikosta ilmesty kuvamateriaalia. Mitään suurta stressiä en aio postaamisesta ottaa, kirjotan tätä kumminkin omia ajatuksia selvittääkseni-ja niin karulta kun se kuulostaakin, en lukijoille. Tarkotan siis etten postaile lukijoiden haluamaan tahtiin/välttämättä niistä asioista joita joku kenties haluis blogistani löytyvän. Kirjotan tasan niistä asioista mitkä on mun elämässä milääkin hetkellä olennaisia, tärkeitä, päälimmäisiä,...

1. toukokuuta 2012

Wappuilua

Eilen siis tosiaan oltiin siskon kaa viettämässä vappua Isku areenalla. Kuvasaldoks tuli likemmäs 70 kuvaa, mutt ei sitä tunnelmaa niihin millään saanu vangittua. Kaija Koo pääsi yllättään tarttuvalla energisyydellään ja aloinkin jo vähän pelkään lähteekö mun ääni jo ennen kun Popeda/Apulanta pääsee esiintyyn, mutt hyvin se kesti. Puhuttiinkin siskon kaa, ett taitaa tapahtuma kutsuu uudestaan paikalle ens vuonna :)