Haamuvälähdyksiä

Meillä alko tänään koulussa uus kurssi, yhteiskunta ja nuorten elinolot. Kuten monen muunkin kurssin alussa, käytiin läpi mitä kriteerejä minkäkin numeron saamiseen on. Läpipääsemiseen, T1-arvosanaan, oli mm. seuraava kriteeri; Oppilas tuntee nuorisotyön historian pääpiirteet ja työn yhteiskuntasidonnaisuuden. Miten tän kuun loppuun mennessä voi historian käänteet olla selvillä, asiaa käsittelevä kurssi kun on vasta ens syksynä?..
Tunnin edetessä keskutelua synty mm. "haamuvanhemmista". Ekana mulle tuli mieleen, ett sana tarkottaa kiireisiä ja paljon poissaolevia vanhempia, sellasia jotka ei oo omien asioidensa/kiireidensä takia perilla jälkikasvunsa elämästä. Heitin ilmaan esimerkin parin vuoden takaa; joskus ysiluokalla mä lähin mukaan partioon ja äiti ihmetteli miksen alottanu mitään fiksumpaa harrastusta-kuten balettia.
Opelta tuli kommentiks, ett siinähän vasta haamuvanhempi on ollukin. Itekin aloin aatteleen käsitettä ihan uudessa valossa. Meitin äiti on monta vuotta ollu jo pelkästään kotona, fyysisesti se on siis koko ajan ollu paikalla, mutt kuten esimerkistäkin ilmenee, harrastuksiin tms. ei oo löytyny tukee. Niin karulta kun se kuulostaakin, mä uskon tietäväni kenen tulee kattoo peiliin ihmetellessään miks mä oon tällanen kun oon...