Ehkäisylaastari kokemukset

Vuonna 2013 erään kesäromanssin seurauksena tuli ehkäisy omalla kohdalla ajankohtaiseksi asiaksi. Tutkin eri vaihtoehtoja jonkin verran netistä; luin käyttökokemuksia ja vertailin hintoja ennen kuin varasin ajan kouluterveydenhuoltoon. Jo mennessä tiesin, että haluan ainakin kokeilla ehkäisylaastareita-tykästyin ajatukseen ettei joka päivä tarvitse muistaa ottaa pillereitä ja toisaalta siitä “helppoudesta”, että ehkäisy oli lopetettavissa joka kuukautisiin (eikä ehkäise vuosia kerralla kuten esim.ehkäisypuikko). Terveydenhoitaja hieman ihmetteli valintaani, mutta antoi kumminkin näytepakkauksen mukaan ja pyysi lääkäriä kirjoittamaan reseptin.

Jotain pientä iho-oireilua oli aluksi; varsinkin laastarin irroittamisen jälkeen iho punoitti ja kutisi. Laastareista jäi irroittamisen jälkeen myös vaihteleva määrä liimatahmaa ihoon ja etenkin kesäaikaan oli tarkoin mietittävä mihin laastarin asettaa, jotta jokainen vastaantulija ei luulisi sitä nikotiinilaastariksi ja kyselisi kokemuksia. Noin 1,5 vuotta käytön aloittamisen jälkeen tuli kerran läpivuotoa ja jouduttiin hetkellisesti miettimään uutta vaihtoehtoa, mutta koska läpivuodot eivät enään toistuneet, pysyin laastareissa aina tämän vuoden alkuun asti.

Nyt kun miettii aikaa taaksepäin, tuo kaikki oli loppuen lopuksi todella pientä. Olin laastareihin ja niiden helppouteen todella tyytyväinen. Ja nyt olen tyytyväinen siihen, että vieressä on mies jonka kanssa lapsi olisi enemmän kuin tervetullut.

Onko liikaa vaadittu?

Rakas ystäväni Kettu kirjoitti jo syksyllä inspiroivan postauksen blogissaan, aiheena viisivuotissuunnitelma unelmille. Piti jo tuolloin postaus ottaa haasteena, mutta jotenkin kuukaudet vain ovat valuneet ohi... Nyt törmäsin postaukseen uudestaan ja päätin tarttua härkää sarvista. 
Oon aika ajoin kirjoittanut haaveita erilaisiin päiväkirjoihin yms., joten nyt "tiukan paikan" tullen pystyin hieman lunttaamaan mistä kaikesta olen viime vuosina unelmoinut-ja mitkä niistä haaveista edelleen on voimassa olevia. Haluan käydä drive-in elokuvissa, käydä Kolmårdenissa, matkustaa Miami Beachille, hypätä tandem-hypyn, risteillä Välimerellä, käydä Prometheus-leirin,...

Seuraavan viiden vuoden aikajanalle asetan kumminkin seuraavat haaveet: haluan oppia soittamaan pianoa, muuttaa Setämiehen kanssa isompaan kotiin, saada ainakin yhden lapsen, mennä naimisiin, käydä Pariisissa, valmistua perhepäivähoitajaksi ja saada koulutusta vastaavaa työtä (oli se sitten PPH- tai NUVA-hommia). Haluan olla onnellinen.

Hyvin tiivistetysti seuraavat viisi vuotta voisi olla tässä :)

Niin paljon mahtui yhteen viikkoon...

Kulunut viikko on ollut hetkeen toiminnallisin-ja uutisrikkain. Muutaman päivän varoitusajalla sain opiskelupaikan; maanantaina aloitin perhepäivähoitajan opinnot. Tosin ainoastaan maanantait menee koulun penkkiä kuluttaen ja ti-pe harjoittelussa. Uuden koulun lisäksi oon siis ehtinyt jo vähän päässyt sisään päiväkotimaailmaankin 1-2-vuotiaiden parissa. Kuuden tunnin työpäivät menevät todella nopeesti kun ei tarvi miettiä tekemistä vaan pyörittää rutiineja; puetaan ulos, syödään, käydään potalla, nukutaan, käydään potalla, syödään,...
Koska viime syksynä kuukausien työttömyyden jälkeen arki alkoi yhtäkkiä täyspainoisena 37,5h työajalla ja vieläpä epäsäännöllisin työvuoroin, en kerta kaikkiaan jaksanut. Työ ei ollut ihan sitä mitä toivoin-ja valitettavasti se näkyi myös ulos. Jotta tuo sama ei toistu nyt, aloittelen "lyhyillä", 6h päivillä. Muutaman viikon kuluttua voi tuntimäärää lisätä 7-8 tuntiin mikäli tuntuu siltä. Nyt ainakin oon voimissain Vickyä lainaten ;)

Viime maanantaina oli vietettiin karkauspäivää ja pitihän sitä munkin järjestää Setämiehelle pienoinen yllätys. Varmana hamekankaasta kosaisin, kun Setämies palasi töistä ja suureksi yllätykseksi vastaus olikin myöntävä-muutamin ehdoin. Kirkkohäitä ei tule eikä maistraattivihkimistäkään ennen kun meillä on yhteinen lapsi syntynyt ja se on nimetty. Vielä ei ole mistään raskaudestakaan tietoa...

Rekvisiittasormukset oli edullinen löytö H&M:ltä, oikeat käytiin ostamassa tiistaina. Haluttiin yksinkertaiset sormukset, millä ei rahallisesti ole arvoa ja muutaman tunnin etsimisen jälkeen löydettiinkin sopivat. Nyt kummankin vasenta nimetöntä koristaa tummahko volfram-sormus. Koska kihlautuminen oli meille itsellekin hieman yllätys, ei olla siitä monellekkaan vielä kerrottu. Esimerkiksi Setämiehen vanhemmat ei vielä tiedä lainkaan ja mikäli joku meidät tunteva tämän lukee, toivoisimme että pikkulinnut osaisivat olla visertämättä. Kerromme itse kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Kaikkien kihlaus-, koulu- ja työkuvioiden jälkeen olikin pienen miniloman paikka ja lähdettiin Tallinnan risteilylle "virkistäytymään". Risteilyiltaan kuuluu kiitettävä määrä kilistelyjä ja ilmaisia paukkuja, kun reissuseurue lopulta tajusi meidän sormukset. Olin vakaasti päättänyt olla juomatta ja ostamatta karkkia matkalle lähtiessä, mutta toisin kävi. Juominen toki pysyi viinilasillisessa (ruuan kanssa) ja parissa Breezerissä, mutta karkkia tuli senkin edestä raahattua keittiön kaappiin odottamaan seuraavaa herkkupäivää... Vaikka illalla oltiin ihan ihmisten aikaan takas kotona ja nukkumassakin, aamulla teki kovasti mieli kääntää kylkeä ja viettää vielä yksi vapaapäivä...