28. heinäkuuta 2012

Kasvun paikka

Ennen kun ymmärsin Youtube-soittolistojen päälle, mulla oli tapana kirjottaa vihkoo hyviä biisejä. Nyttemmin oon listoja käyny läpi, siirtäny edelleen toimivat soittiksille ja huonommat jättäny muistojen laaksoon. Lähes kaikki biisit kertoo jotakin mun sen hetkisestä elämäntilanteesta ja varsinkin suomenkielisten kohalla biisien sanat muistuu vuosienkin takaa.
Joukosta kumminkin löytyy kummallisuuksia. Miltä kuulostaa Nordman yhtyeen Tarzanboy? Tai Don Huonojen Riidankylväjä? Tällaset biisit kuuntelen läpi ennen kun teen mitään ratkasua-ja ehkä ihan hyväkin. Ties mitä on tapahtunu niihin aikoihin kun listalle on eksyny Stam1nan Viisi laukausta päähän:
"Kenet on tapettava?
Kaikki on tapettava.
Elämä lopetettava
Jottei se palaa.
Viisi laukausta päähän riittää,

Viisi laukausta... päähän."

Mikä minä olen muuttumaan


Taannoin Ärsytysvaarasta kirjoittaessa kävimme ko.henkilön kanssa kiivasta keskustelua myös siitä, ett mun kuulemma pitis vaihtaa tyyliä. Melkein jo sisäistin ajatuksen huonosta tyylistä, kiitos aika ajoin huonon itsetunnon. Tänä aamuna kumminkin mietin asiaa uudestaan-ja tulin toisiin ajatuksiin. Miks mun pitäis muuttua? Miellyttää toisia? Sillon en ois enään mä vaan joku toisen muokkaama ihminen. Ja vastoin kun Ärsytysvaara väittää, mulla ON kavereita, ystäviäkin, jotka hyväksyy mut tämmösenä kun oon. Omana ittenäni.
Vaikka osa mun vaatteista onkin käytettyjä, kierrätettyjä ja tuunattuja, ei ne oo kumminkaan mitään rääsyjä. Eikä mistään viime vuosituhansilta. Meikkiä mä en käytä, mutt sen luulis olevan jokaisen oma asia. Silmälasit on, mutt ilman niitä mä vasta oudolta näytänkin. Hiuksia tarvis juurikasvun takii värjätä ja suunnittelen tosiaa pidennyksiä, mutt en todellakaan "hiusremppaa" tee ennen koulun alkua. En ehi eikä budjetti anna periks.
Jotain vikaa?

27. heinäkuuta 2012

Vastahakoiset muffinssit

Joidenkin asioiden suhteen mä vaan en osaa luovuttaa. Yks sellanen on lähiaikoina ollu valkosuklaamuffinit. Alkuviikosta tosiaan reseptin löysin ja toteutin. Tai ainakin yritin. Ensimmäinen pellillinen kärähti (ups...) ja toiset lähti valuun paperisista muffinssikipoista. Kunhan sulki silmänsä ei-niin-kauniilta-ulkonäöltä, oli maku ihan tyydyttävä. Mitä nyt valkosuklaapalat oli vähän koppuroitunu...
Valkosuklaamuffinssit part 1
Koska ainesosia jäi yli ja resepti oli helposti sovellettavissa, kokeilin tänään uudestaan. Ensimmäinen moka tuli jo suklaata sulattaessa, mikrossahan moinen vaan palo. Moni olis tässä vaiheessa jo luovuttanu, mutt en mä. Perhana, mähän teen niitä muffinsseja vaikka mikä tulis! Ei muuta kun uutta suklaasatsia vesihauteeseen ja jo hetken päästä uudet muffinssit odottikin jo syöjiään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kolmas kerta toden sanoo

25. heinäkuuta 2012

Kotiviikko

Niin ihana kun kahen viikon reissu olikin, on ihanaa olla välillä kotonakin. Vaikka sää näyttää synkältä ja mieltä latistaa tieto koulun jatkumisesta jo vajaan kahen viikon päästä, rästiytyneet kotityöt osaa karistaa moiset murheet. Petivaatteet on vaihtunu raikkaimpiin, kokkaustaitoja kartotettu ja äsken lähti kuudes koneellinen pyykkiä pyöriin. Kun kerta taloyhtiön pyykkivuorot on kuustuntisia, niin pestään sit kaikki mahollinen kerralla :) Kaupungista oon lähes tulkoon viimesillä rahoilla hakenu henkareita, vahakangasta, ikkunanpesulastaa jne. Asioita ja esineitä joilla kodista saa entistä enemmän kodin.
Hävettää jopa myöntää mutt koko kesäloman ajan oon lähes päivittäin istunu tuntitolkulla koneella. Tai no...ainakin tän heinäkuun ajan. On ollu blogeja lukematta, (festari)kuvia jakamatta, kuulumisia postattavana. Tän kotiviikon yhtenä tavotteena on saada päivärytmi taas kuosiin-tarkoittaen myös jotain rajaa koneen käyttöön. Rästiytyneet kotityöt on siinä vaiheessa oiva puuha ja kirjastokorttikin on osoittautu yllättävän hyödylliseks. Uni tulee paljon paremmin, kun lukee kirjaa pari lukua ennen nukkumaanmenoo-sen sijaan ett istuis koneella.
Kaikenlaista on tullu jo touhuiltua parin päivän aikana eikä työlista näytä lyhenevän. Pitkään aikaan mua ei ees ahdista moinen, kiva vaan ett on jotain "oikeeta" tekemistä. Maanantaina suuntaankin kesän viimeselle riparille, sieltä Hakkapeliitoille ja sit jo alkaakin aherrus koulun penkillä. Kukaan ei puhu lomalta palautumislomasta sillä sellasta ei tarvita. Siitä huolimatta, ett oon kesän lentäny paikasta toiseen, viettäny päiviä minuuttiaikataululla, mulla on levänny olo. Oon tehny sellasia asioita joitten tiesin antavat virtaa ja voimia syksyyn :)

23. heinäkuuta 2012

Hyvää huomenta vaan sinnekin!

Mä oikeesti luulin ett mun ja TL:n välillä on jotain. Voi olla ett onkin, tai no olikin, mutt tuskin on enään. Nimittäin tää aamu alko niinkin ihanasti, kun lukemalla facesta ett toinen on suhteessa. Mihin jäi meiän välinen rehellisyys? Miksei asiasta voitu puhuu?...
Kuva: Google

22. heinäkuuta 2012

Kesäinen syysinto

Mulle tulee yleensä siinä koulujen alettua, elo-syyskussa, fiilis ett kaipaa jotain muutosta. Oli se sitten hiustenvärjäys, uusia vaatteita tai jokin harrastus. Nyt kumminkin eletään "vasta" heinäkuuta ja samainen into hiipii mieleen uhkaavasti. Tässä kuussa tai oikeestaan koko loppukesäloman aikana mitään ideoita tuskin tulee toteutettua jo pelkästään rahatilanteen takia, mutt heti kun se korjaantuu niin...
Vaatekaappiahan mä oon uudistanu jo oikeestaan pitkin vuotta ja kesäkuun alussa toteutin unelmani tatuoinnista. Juuri tuli muutettuakin joten kämpässä ei oo valittamista. Parin vuoden lähes tauottoman hiusten värjäämisen jälkeen haluisin jo oman värini takasin joten... Suunnittelin ottavani synttärilahjaks hiuspidennykset ja värinpoiston. Tai siis toisin päin, niin ett pidennysten väri vastais mahdollisimman paljon omaani.
Toinen idea mikä itse asiassa iski tossa äsken on, ett nyt kun mun tuleviin työsuhde-etuihin kuuluu bussikortti niin mulla tietenkin säästyy ne rahat iteltä. Läheiseen uimahalliin maksaa 10-kortti parikymppiä ja sellaseen ajattelin satsata. Mikäli vielä saisin fillarini tulevan viikon aikana kuntoon, voisin jopa pyöräillä kerhoonkin työpäivinä.
Mikäpä olis sen mukavampaa jatkaa ihanaa kesälomaa kuin ihana syksy. Tehä niitä asioita mitkä saa hymyn huulille-ja kenties unohtaan stressaavat asiat... Tosin, tässä on kaks viikkoo viel lomaa aikaa ja mieli voi muuttuu (liiankin) monta kertaa...
Syksy saa tulla heti kun löydän saappaat.

Ookkona Oulust?

Alkuviikon tosiaan vietin tuolla vähän pohjosemmassa, nimittäin Oulussa. Tässä lisää kuulumisia niiltä päiviltä.

Päivä 1 (su)
Menomatkaankin kulu sujuvasti useampi tunti eikä me sit mitään erikoisempaa tehtykään. Käytiin Filmtownista hakeen karkkei ja vuokrattiin Gleen ensimmäinen tuotantokausi mitä sit kateltiin.

Päivä 2 (ma)
Jatkettiin Gleen katteluu, datailtiin, tutustuttiin koirapuistoon (tai siis mut tutustutettiin koirapuistoon) ja tuli siinä talviturkkikin heitettyä samalla, kun rannalla käytiin.

Päivä 3 (ti)
Polkastiin ittemme Second Hand Storeen ja Tietomaahan, missä sujuvasti saikin ajan kuluun. Kirpparilta ei löytyny mitään mutt Tietomaa oli paaaaaaaaljon viihdyttävämpi mitä etukäteen luulin. Erityisen kivaks osottautu vuoristoratasimulaattori. Iltasella katteltiin loput Gleet-ja jestas, ett ne meni tunteisiin. Itkin vaikka kuinka kauan...

Päivä 4 (ke)
Aamusella heräiltiin leffan merkeissä. Pyöräiltiin torille ja samalla mut tutustutettiin Oulun kirjastoon. Vietettiin aurinkoisia hetkiä satamassa ja aittakaupoissa kierrelle, ei ollu kiire mihkään.

Päivä 5 (to)
Aamulla olikin aikanen herätys, sillä kotimatka oli eessä. Kuutisen tuntia meni sujuvasti junassa ja sen jälkeen oonkin ollu HML:ssa.
Pakollinen poseeraus poliisisedän kaa

19. heinäkuuta 2012

Ärsytysvaara

Myönnetään, on kakaramaista riidellä pienestä asiasta mutta silti... Jos sä et voi hyväksyä mua sellasena kun oon, miks mun tarvis hyväksyy sut. Mikä sinä olet kieltämään minulta asioita? Määräämään mitä sanon kellekin ja koska? Miks mun tarvis olla valmis lähteen kirpparille sillon, kun sä haluut-ja kun mä joskus kysyn seuraks, ignooraat täysin...

Ennemmin aattelen, ett jos en kelpaa omana itsenäni niin ei sitten tarvi kelvata ollenkaan. Mulla on ystäviä jolle kelpaan, en tarvii enempää.

18. heinäkuuta 2012

Painajainen herättää unesta

Heräsin painajaiseen. Enkä ihan mihin tahansa painajaiseen vaan ehkä kamalimpaan mitä oon ikinä nähny.
Mä olin ollu jossain reissussa ja kotiin palatessa löysin verisen irtopään eteisestä. Koitin soittaa siinä sit T:lle, mutt sen puhelin soi mun kämpässä. Koitin soittaa Ässälle, mutt senkin puhelin soi mun kämpässä. Tän jälkeen kumpikin könys esille jostain, Ässä aggressivisena ja T äärimmäisen vihasena. Väittivät mun sekaantuneen huumejuttuihin ja mä siinä itku kurkussa väitin etten oo koskenukaan mihinkään niihin liittyvään ikinä-tai siis ainakaan ennen kun nostin sen ruiskun keittiön lattialta. Siinä sit kun Ässä ja T lopulta usko, tilanne vähän meinas rauhottua mutt ehei. Äitin ex-mies paukkasee pyssyn kaa keittiöön ja alkaa räiskiä. Yks laukaus osuu ikkunaan, yks mun käteen ja loput seinään. Ampuja lähti hakeen lisää panoksia, ilmeisesti eteisestä. Heräsin siihen kun tajusin ett vaikka kuinka T yrittäs soittaa hätäkeskukseen, meistä kukaan ei olis elossa kun apu tulee....

16. heinäkuuta 2012

Sä saat mut kyyneliin...

Mä tiiän vaan muutaman sellasen ihmisen joka saa mut pienellä vaivalla itkeen. Itkeen sen takii, ett koen itteni rakastetuks. Sellaseks, ett mut hyväksytään tällasena aina-tuli ihan mitä tahansa elämässä vastaan.

Yks näistä ihmisistä on mun toinen isoveli. Hänen ei tarvii kun kysyy mitä mulle kuuluu, oikeesti, ja mulla alkaa kyyneleet valuun. Ei sen takii ett aina ois elämä niin perseestä tms. vaan sen takii ett tiiän ett hälle voin kertoo kaiken. Kiertelemättä tai kertomatta jättämättä.

Toinen tällasista ihmisistä asustelee täällä pohjosessa. Kuulumisia saa kysellä sen ilman sen kummempia tunteenpurkauksia, mutt ne ohimennen heitetyt laudahdukset. Se, ett joku sanoo pitävänsä mun naurusta merkkaa mulle tosi paljon- valtaosa sanoo, ett kuulostan nauraessani 5-vuotiaalta kakaralta...

Näillä ihmisillä on luonnollisesti erojakin. Niin biologisia kun muitakin. Toinen näistä henkilöistä ei välttämättä huomaa mun kyyneleitä, osaa ehkä suhtautua. Tulkitsematta jättäminen voi ehkä johtua siitäkin ettei aina voi sanoo varmaks onko kyyneleet ilosta vai "surusta"-vai kenties vauhdissa roiskahtanutta koirankuolaa :D
Kuvan kissat eivät (ehkä) liity tapaukseen mitenkään...

15. heinäkuuta 2012

Monsterimania

Kuten jo aimmein mainitsinkin, tossa oli viel yhet "kuvaussessiot" Jonnan kaa. Tällä hetkellä istun junassa kohti Oulua ja onkin sellanen nelisen tuntii viel aikaa datailla ;) Siis hyvää aikaa esitellä aikaansaannoksia. 
Että tällasta tällä kertaa :D Suurkiitos vielä Jonnalle, joka hoiti maalaukset ja kuvaukset < 3 Ensi kesää ja uusia ideoita odotellessa...

13. heinäkuuta 2012

Fiilistelijä Forssassa



Viikko Forssassa kääntyy vähitellen kohti loppua. Päivät on alkanu toistaan jo paljolti itteensä; nukun puoleen päivään, käydään iskän kaa kaupoilla, oon tunteja koneella, syön, kattelen iskän kaa telkkaa ja tekstailen TL:n kaa kunnes onkin jo aika mennä nukkuun. Parina päivänä serkku on käyny kahvilla poikiensa kaa ja sillon on Vieremän puistot pöllynny hippaleikin tiimoilta. Pari kertaa oon nähny Jonnaakin, kamerat on heilunu ahkerasti mukana ja tänäänkin olis tarkotus jotain kuvii saada aikaseks kunhan toinen pääsee töistä. Tulipaha uusin Ice Agekin nähtyä siskon ja sen pojan kaa. Huomenna mennään juhliin serkun nuorimmaisen synttäreitä (ja tupatarkastukselle niitten uuteen kotiin) ja sit sunnuntai aamuna pitääkin nousta ajoissa liikenteeseen sillä suuntaan kymmenen aikoihin Ouluun. Siitä lisää syssymmällä ;)

Remember me too

Muistobiiseistä kirjottelinkin jo aikoinaan, mutt biisien lisäks mun mieleen jää tietyt esineet ja niihin liittyneet tilanteet. Muistan omilla ekoilla rahoilla ostetut karkit, joulukalenterista paljastuneen hiiriparin kuvan nelivuotisjouluna. Ensimmäisessä joulujuhlassa eväänä olleet keksit, talvihämärässä opetellut uudet leikit uusien kavereiden kaa. Yöpaidan mikä oli päällä, kun ensimmäisen poikakaverin kaa oltiin siskolla yötä. Vaatteet mitkä oli päällä startin ekana päivänä, kahvikupin mistä TL joi.

Miksei tollaset yksityiskohdat voi vaan haalistua muistoista? Sitä samaista yöpaitaa oon käyttäny useita kertoja jälkeenpäinkin, kahvikuppi on ollu monen muunkin kulutettavana. Mä en ees välttämättä haluu tietää jatkuuko sama tulevaisuudessa. Muistanko ikuisesti ne lakanat mitkä on sängyssä kun neitsyys menee? Sen päivän, kun postilaatikosta rapsahtaa ensimmäinen hääkutsu? Vaatteet mitkä päällä ostan koiran?

Keiju

Figumanin jälkeen meni about puoli vuotta ennen seuraavaa seurustelua. Mietittiin pitkään Keijun kaa uskalletaanko suhde alottaa, mä en ollu ns. tullu kaapista ulos bi-seksuaalisuuteni kaa ja Keijun porukat ei muuten vaan tykänny.

Lopulta kumminkin päätettiin olla välittämättä mitä toiset sanoo. Koulussa vietettiin tiiviisti aika mikä siel oltiin, iltasin kun ei huonojen kulkuyhteyksien takii toistemme luo päästy. Mä salasin suhteen porukoilta ja esim. kun juhlittiin kuukausipäivää, sanoin meneväni kaverin kaa leffaan. Tyttö-osa jäi edestä pois...

Pari päivää leffailun jälkeen aloin epäileen onks kaikki ok ja sovittiin ett jutellaan asioista koulussa. Keiju halus erota ja vaikka se sattu, olin osannu varautuu. Ei olla nähty sen jälkeen, Keiju vaihto luokkaakin jo ennen eroo. Facebookissa sillon tällön muutama sana vaihdetaan ja mä kyll haluisin viel joskus nähä. Hyvästellä.

Figuman

Eksien muistelut jatkukoon neljännellä osalla. Lukion keväällä jätin päiväkirjan kirjottamisen joten siirappisia lausahduksia ei nyt kyllä oo lainata, nyyh.

Figumaniin tutustuin larppauksen alottamisen myötä. Mua varotettiin kyseisestä henkilöstä, mutt en tietenkään ottanu kuuleviin korviini. Kun suhteeseen alettiin, homma eteni kauheella vauhdilla-vaikka nähtiinkin "vaan" kerran viikossa. Jokunen viikko ehittiin viettää yhessä ennen kun mun inttileskeys alko.

Kun kundi oli turvallisesti armeijan leivissä, mä jätin raukkamaisesti tekstarilla. En halunnu/uskaltanu odottaa mille tasolle juttu siirtyy ekojen lomien aikana. Kerran ollaan nähty eron jälkeen ja fb:s ollaan kavereita, mutt ei juurikaan puhuta toisillemme. Ei vaan oo asiaa, mitään yhteistä enään.

12. heinäkuuta 2012

Mikään ei oo niin kun ennen

Maanantaina päädyin monen mutkan jälkeen siihen tilanteeseen, ett löysin itteni eräästä lapsuudesta tutusta leikkipuistosta yksin itkien. Sen tarkemmin en haluu kertoo mitä tapahtu, turha näin jälkikäteen on muistella menneitä.
Puisto oli samainen missä kävin useita kertoja isäni kaa pienenä. Millon seikkailtiin metsän kautta, millon opeteltiin teiden ylittämistä yms. liikennesääntöjä matkalla. Myöhemmin iskä jäi kotiin ja fillaroitiin kaverien kaa tuttuun puistoon. Tarpeeksi kauas valvovan silmän alta, mutt silti niin lähelle, ett kotiin pääs 10 minuutissa.
Nyt vuosien jälkeen puistoon palatessa, mikään ei ollu kun ennen. Kirahvia (kirahvin muotoinen kiipeilyteline) ei enään ollut eikä tuttua keinulautaa. Kiipeilytelineet oli vaihtunu sellasiin eläinketkutusjuttuihin minkä oikeeta nimee en ees tiiä. Keinuja oli tullu lisää, hiekkalaatikkokin oli uusittu ja siirretty. Pienet majapolut pensaiden välissä oli osa rehevöityny umpeen ja osa tallottu leveämmiksi.
Ainoa tuttu oli iso liukumäki rinteessä...
"...Ennen siellä missä leikkivät lapset miettii eilistä...
... Pystyn aukaseen silmäni siihen maailmaan, 
jossa syntyy joskus kaukanen minä...
... Jossa lapsia, jotka veljiä ja siskoja ainiaan...
...Tekevät kaiken sen eteen, 
ettei taskussa nää hedelmät tuu säilymään...
...Onnesta jälki juuri ja juuri häilyvä...
...Tuuli näin kylmä ei oo ollu koskaan, 
polut pullollaan moskaa..."
Lainaukset biisistä Itseensä varten (Ainty ja Deva)

Teen mom

Teiniäitiys jaksaa puhuttaa. On ihmisiä jotka ei ymmärrä nuoria äitejä, mussuttaa ehkäsyn perään. On ihmisiä jotka ei oo millään tasolla kiinnostuneita asiasta-mikä saattaa olla vaan hyvä tai huono asia. Ja sitten on niitä ihmisiä joille teiniäitiys ei oo mikään ongelma. He voivat olla joko itse nuoria vanhempia taikka lapsettomia, kuten mä.

Mun mielestä äitiyteen ei oo mitään ikärajaa. Mikäli esim. neljätoista vuotias vaan kykenee ottaan vastuun ja hoitaan lapsensa, niin mikäs siinä. Joskus nuori, teini-, äiti voi olla jopa parempi kun...aikuinen äiti. Vastuu toisen hengestä on suuri, oli minkä ikänen tahansa. En lähe sen enemäpää tuomitsemaan teiniäitejä, kun mahdollisia abortteja taikka adoptioitakaan, jokainen saa tehdä (onneks) omat päätöksensä. Tiiän monia nuoria äitejä, jotka on lapsensa pitäneet ja pärjäävät vallan mainiosti.

Oon aina sanonu ett mun omat lapset syntyyköön sit vasta, kun koulut on käyty ja elämä sen myötä vakaampaa. Tiukasta opiskelijabudjetista ei pienokaiselle paljoo osteltas vaippoja tms. En kumminkaan pystyis tekeen esim. aborttia mikäli nyt tulisin raskaaks. Ne kaks viivaa raskaustestissä merkkaa mulle uutta ihmistä. Siinä vaiheessa opiskelut sais jäädä toissijaiseks asiaks mun elämässä.

Pilvipeiton alla

"Moni lapsi maailmalla 
nukkuu pilvipeiton alla,
näkee unta auringosta
herää harmauteen.
Taivaan Isä suojaa heitä
miljoonia nääntyneitä,
enkeleiden siivin peitä
heidät nukkumaan,
nukkumaan.

Jossain pilvipeiton alla
moni lapsi maailmalla
yksin nukkuu 
taivasalla.
Jossain pilvipeiton alla
maalla tuntemattomalla,
moni nukkuu 
taivasalla.

Uneen heille toivo anna.
Pehmein siivin kauas kanna
unten taikaan uuteen aikaa
kotiin parempaan.
Anna kerran aamun koittaa
rakkauden ja lämmön voittaa.
Herätä saa silmin kirkkain
päivään kauneimpaan,
kauneimpaan

Jossain pilvipeiton alla...

Moni lapsi maailmalla...

Jossain pilvipeiton alla..."
Iina Kangasharju:Pilvipeiton alla
Meillä on asiat oikeestaan aika hyvin...

10. heinäkuuta 2012

Check, check

Missä vaiheessa musta on kasvanu tällanen kontrollifriikki, pelkuri, arkajalka? 
En mä nyt oo missään kampaajalla ikinä uskaltanu antaa vapaita käsiä ja suhteissa oon ollu se jarruttelija kenen tahtiin on menty (yleensä). Nykyään pitää tarkistaa moneen kertaa, ett kotiavain on mukana kun lähtee johonkin, kaikkien kaappien yms. ovet on oltava aina tarkasti kiinni eikä bussissa/junassa voi nukahtaa-ettei sit vaan nuku määränpään ohi. Illalla on noustava sängystä korjaan joku pielessä oleva asia-tai ainakin kirjottaa se ylös, jotta aamulla voi suorittaa korjauksen.
Mitä mä oikein pelkään?

8. heinäkuuta 2012

Mitä tänne jää?

"Mietin mitä jää kun mä lähden täältä
Mut ei syytä huoleen
Se päivä ei oo vielä tänään

Mietin mitä jää kun mä lähden täältä 
kun mä kuolen
Se päivä ei oo vielä tänään"

Cheek: Mitä tänne jää

4. heinäkuuta 2012

Missä menee raja?

Ite oon aina pitäny pussailua rajana. Yksittäinen moiskautus on ihan ok, mutt useampi ei oo vahinko. Tai niin mä ainakin aattelin viime viikkoon asti. Erään tuttavan kaa viime syksynä asiasta keskustellessa, hän sano olevansa jo naimisissa tolla periaatteella ja mäkään en nyt enään tiiä mihin raja pitäis vetää. Ilmeisesti se ei siis mennykään pussaamisessa. Jossainhan sen on oltava...
Googlesta

Tervetuloa matalaan majaani

Olin lauantaista asti äitillä ja jestas, kun osas olla tylsää. Kodissa joka ei ookaan enään koti, ei oo mitään henk.koht tavaroita ja vähän pakko olla koko aika sosiaalinen. Kyllä näihin muutamaan päivään mahtu kivojakin juttuja; mm. näin yhen kaverin ja sen pikkuisen vauvelin sekä tuli poikettua serkun rippijuhlissa. Hämeenlinnan lomailu huipentu legoilla rakenteluun (kuten kuvasta saatto arvata) ja nyt päässä pyörii parikin isompaa juttuja, ajatusta, mistä tässä lähiaikoina on tulossa kirjotettavaa.
Suunnittelin mm. hienon sängyn, mikä tosin tarvii viel piirtää mittasuhteissaan paperille. Tietenkin on tulossa postausta myös uudesta kodista, nyt kun tavarat alkaa vähitellen oleen paikallaan. Kuvia muutaman viikon takasesta Provinssista, ajatuksia Nuotta-lehdestä. Eikä tietenkään sovi unohtaa eksäpostailuja (The first one, Aina toinen, One, two, three) mitkä jatkuu kunhan tässä löytyy aikaa pohdiskeluun.