27. lokakuuta 2014

Joki.

- Joki on kuivunut jo kauan sitten.
- Se on joen oma häpeä.
- Oletko koskaan miettinyt miksi tuo tekee noin?

Mun iholla

On tullu tosiaan tuota kuluvaa Iholla-tuotantokautta seurattua ja tässä on alkanut haku jo seuraavallekin (nelos)kaudelle. Viimeksi Setämiehen kanssa tavatessa tuli tuo osallistuminen puheeksi ja viime viikolla Ässänkin kanssa puhuttiin aiheesta, kun pitkästä aikaa kahviteltiin. Kumpikin mies sai kuulla mun suusta sanat etten olis välttämättä valmis puolta vuotta elämästäni kuvaamaan ja tulosta kaikelle kansalle näyttämään, mutta blogiin vois tehdä päiväversion. Siispä tuumasta toimeen!
Kuluneena lauantaina (25.10) tartuin kameraan ja kuvailin touhut aina siihen asti kunnes klo 18 nurkilla kamerasta loppu akku. Editoinnin aloitin saman tien, arvaillen että kameralla menee loppuilta latautuessa ja uutta materiaalia ei enään tulis. Koko eilinenkin päivä meni editoidessa-joskus yhdeksän kymmenen aikaan turhauduin, kun en yrityksistä huolimattakaan saanu yhteistytä Youtuben kanssa toimimaan. Setämies ehdotti vaihtoehdoksi Vimeoo ja nyt aamusta video sinne latautumaan. Ja tadaa, tässä lopputulos;
Iholla from Jenni Lehtonen on Vimeo.

25. lokakuuta 2014

Helppoa leipää

5 dl vettä
50g hiivaa (tai 1 ps kuivahiivaa)
4 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
1/2 dl öljyä
6 dl vehnäjauhoja
voiteluun kananmuna

Liuota hiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen ja lisää muut ainekset. Sekoita tasaiseksi. Taputtele pellille tasaiseksi levyksi ja kohota liinan alla n. puoli tuntia. Leikkaa neliöiksi, voitele kananmunalla, ripottele päälle kaurahiutaleita ja paista 225-asteessa 15 min.

24. lokakuuta 2014

Viikko syyslomaa

Parasta oli elämän pienet asiat; auringonpaiste, ohikulkijoiden hymyt, uuden lempileivän löytäminen. Tulevan muuton fiilistely ja pakkailun aloittaminen nyt jo niistä tavaroista mitä tiedän etten tarvi.

Tunsin oloni onnistuneeksi, kun ehdin lukemaan postiluukusta tällä viikolla kolahtaneen Cosmon ajallaan. Jos en heti tartu toimeen, lehti unohtuu jonnekkin lojumaan ja ennen kun huomaankaan, on uudempikin numero jo käsillä. Niin kävi viime kuukauden numeron kanssa, onko sitä nyt enään mitään järkeä lukeakaan...

Olisin voinut jättää väliin neljän tunnin junamatkan krapulassa. Vaan olipahan taas opetus siitä kuinka tyhmästä (ja huonosta viina)päästä kärsii koko ruumis.

Kallein ostokseni oli uudet tennarit, n. 25e. Muutaman päivän manailin miten pari kuukautta vanhat kengät voi olla kulunu läpirikki ennen kun sain tehtyä asialle jotain. Uusia kenkiä etsiessä tuli koettua riemuakin; en parissa tunnissa onnistunu eksyyn kertaakaan vaikka Porin keskusta on vielä aika uutta aluetta mulle.

Yllätyin, kuinka helppo oli toimia shibarimallina. En kauhistellut köysiä edelliskerran tapaan enkä häpeillyt liki alastomuutta kuvaajan edessä. Hienoja otoksia vaikka niitä ei tänne blogiin näkyviin tulekaan.

Ärsyynnyin parina aamuna ikkunan alla lehtipuhaltimen kaa heiluneesta huoltomiehestä. Mulla on loma, tahdon nukkua pitkään! Toisaalta aikaisin herääminen luo hyvät lähtökohdat sille, että on saanu jotain aikaankin-ja on ehkä ihan fiksua kumminkin säilyttää normaali vuorokausirytmi. Ens viikolla kumminkin taas koulussa jaksettava...

Aion tehdä uudestaan reilun parin tunnin lenkkejä pikkupakkasista huolimatta. Raikas ulkoilma rauhoittaa ja varsinkin kun jättää puhelimen yms. kotiin, pää saa hetken rauhan jatkuvasta somesta.

Maanantain päiväkahvi Rillossa. Ihan vaan koska voin.

21. lokakuuta 2014

Mikä lie on tämä paikka missä asun

Syysloman alku on kulunut mukavasti Porissa. Otin perjantaina muutaman tunnin varaslähdön lomaan-ehtiäkseni inhimilliseen aikaan katsomaan tulevaa kotiani. Ja voi että mikä kämppä!... < 3 Tilavat huoneet, isot ikkunat (arvostan valoisuutta) ja näkymät kuta kuinkin koko kaupungin yli. Pahakseni on myöskään laittanut sitä, että kämppä on alkuvuodesta täysin remontoitu ;) Olin niin haltioissani koko asuntonäytön ajan, että en edes tajunnut ottaa kuvia, dääm! Ehkä niitä sitten helmikuun alussa kun muuttopuuhat koittaa...
Tulevan vuokranantajan kanssa käytönnöistä sovittuani suuntasin Setämiehen luo-missä viihdyin aina tähän (tiistai)aamuun asti. En koe tarvetta selitellä mitä kaikkea puuhailtiin, mutta voinen väittää molempien odottavan kevään koittamista. Sitä kun enään ei useamman sadan kilometrin välimatka ole este millekkään. Sitä kun toisen luo pääsee kahville kymmenessä minuutissa-nykyisen kolmen neljän tunnin kulkemisen sijaan.

Junaan aamusta hypätessäni Setämies pyysi laittamaan viestiä, kun pääsen kotiin. Suloista. Tosin jossain kohti matkaa tajusin miettiväni ettei tämä ole enään koti. Mun koti on todella siellä missä mun sydän on, siellä missä mua ymmärretään. Porissa. Nämä Lahdessa sijaitsevat neljä seinää ja katto, pieneltä tuntumaan alkanut kerrostaloyksiö, on vain...osoite. Paikka, jossa olosuhteiden pakosta joudun olemaan vielä muutaman kuukauden.
Hirveä vimma olis jo pakkailla tavaroita valmiiksi, mutta pölhöähän se olis jo tässä vaiheessa. Eikä paljon pakattaavakaan ole; haluan mukaan vain välttämättömimmät. Sängyn, jätesäkillisen vaatteita ja osan astioista. Tietokoneen, tulostimen ja tulevien lapsien kirjat. Kaikesta muusta luovun, myyn pois. Aloitan alusta.

14. lokakuuta 2014

Lahjalistausta

Jouluun on parisen kuukautta aikaa ja nyt kun valmistumispäiväkin selvis, lienee (taas) ajankohtaista jonkin sortin lahjatoiveet.
Alkuperäinen ajatus oli (jälleen kerran) ettei mulla ole lahjatoiveita. Noihin suklaalakuihin ihastuin, kun maistoin niitä ekan kerran pari viikkoo sit-ja samalla muistin enkelisuklaat. Ah ja voih! Aattelin, että se riittäis. Suklaata ja loput lahjat matkakassaan. Kunnes opin herääväni paremmin, kun saan aamukahvia. Usein aamulla on kiire, joten kahvi mukaan (termosmukissa) olis hirmu kätevä idea. Käytössä olevat reput hajoaa kukin vuorollaan ja paistinpannu vetelee viimeisiä. Punaviini on omituista Kiroileva siili-kupeista nautittuna-kippistele siinä sitte... Linkkari vois olla hyödyllinen tulevassa ammatissakin eikä tarvis erikseen varautua kaikkeen saksin, ruuvimeisselein, kynsiviiloin,... Ihan kun joo tosiaan niitäkään kantaisin mukanani, ainakaan mihinkään normaaliin viikonloppukylään :D Tuosta rannekkeesta (FitBit Flex, 99e) on ollu paljonkin puhe Setämiehen kaa. Tuon avulla ehkä saisin vähän fiksumman unirytmin selville (en ehkä tarvis 10-14h) yöunia ja mitä ilmeisemmin toimis apuna kuntoilussakin. Huvitti eilenkin kun vaakailin eikä useammankaan kuukauden aikana paino oo tippunu kun 1,9kg. Tavoite on kumminkin -10kg ennen maaliskuussa valmistumista...

10. lokakuuta 2014

Syksy saapuu

Viiden viikon jakso elämääni on loppumassa. Viittä hektistäkin viikkoa seuraa viikko koulua ja viikko vapaata. Syysloman jälkeen on kahden ja puolen viikon jakso kunnes marraskuun puolessa välissä jään joululomalle. Tuo liki kaksi kuukautta pitkä joululoma tarkoittaa käytännössä verkostojen luomista tulevalla kotipaikkakunnalla sekä erinäisiä jouluvalmisteluita. Äipän kanssa oli puhetta, että tuleva joulu vietettäs mun luona ja meidän joulupöytään perinteisesti kuuluu itsetehdyt laatikot, piparit, tortut...

Varsinkin alkuvuodelle on suurehkojakin suunnitelmia, kuten muutto, mutta en halua/jaksa/saa stressata vielä sinne asti. Tää syksy on ollut helpoin sitten vuoden 2005-mutta edelleenkin on muistettava että oon vasta toipunu pitkähköstä masennuksesta. Edelleenkin on olemassa se riski, että liika toiminta vie viime syksyn tavoin masennukseen ja toimintakyvyttömyyteen-ja sitä en todellakaan halua!

Tällä hetkellä mulla on selkeät suunnitelmat elämälleni ja vaikka ajoittain tuntuukin, että oon tilanteiden kanssa yksin ja että viiden viikon iltatyöpainotteinen työssäoppimisjakso tappoi lähes kaikki sosiaaliset suhteeni, en oikeastaan kaipaa mitään enempää. En (menetettyjä) ystäviä, en seksiä, en...en mitään. Mun on hyvä näin.

Nautin syksyn lehti- ja vesisateista, siitä kun voin yöllä yhden aikaan päättää että paistanpas pinaattilettuja. Oon löytäny uudestaan palapelien terapoivan vaikutuksen, kirjapinot ja kirkasvalon rakastettavan kirkkauden. Kynttilät, fleecehaalarin ja sen tunteen, kun illalla voi päiväänsä tyytyväisenä uppoutua peitto- ja tyynykasaan, omaan sänkyyn. Oon oppinut vuosien tauon jälkeen pitämään syksystä, kulkemaan silmät ja mieli avoimena päivien pimenemisestä ja lyhenemisestä vähääkään välittämättä.

3. lokakuuta 2014

Tutkijaluonne



"Olet tarkkailijaluonne. Suurennuslasi kädessäsi tutkiskelet niin itseäsi kuin ympäristöäsi. Olet keskitien kulkija etkä voi sietää euroilla pröystäilyä tai ylpeilyä. Olet hyvin suunnitelmallinen, ja kalenteri on yksi tärkeimmistä esineistäsi. Sinulla on pieni, mutta sitäkin tärkeämpi ystäväpiiri. Rakastat älyllisiä keskusteluja. Rakkaudessa olet enemmän järki- kuin tunneihminen. Ihastut harvoin, mutta kun joku tekee sinuun vaikutuksen, hän vie kerralla jalat alta. Olet luotettava ja uskollinen kumppani."

Noin Neitsyt horoskoopin luonnekuvaus-ja jokseenkin osuva sellainen! Keskiviikkona suoritin työssäoppimisen näytön, oltiin muutaman nuoren ja työkavereiden kanssa turvallisuuskävelyllä. Kuva on erään nuoren matkalla ottama.