Syysloman alku on kulunut mukavasti Porissa. Otin perjantaina muutaman tunnin varaslähdön lomaan-ehtiäkseni inhimilliseen aikaan katsomaan tulevaa kotiani. Ja voi että mikä kämppä!... < 3 Tilavat huoneet, isot ikkunat (arvostan valoisuutta) ja näkymät kuta kuinkin koko kaupungin yli. Pahakseni on myöskään laittanut sitä, että kämppä on alkuvuodesta täysin remontoitu ;) Olin niin haltioissani koko asuntonäytön ajan, että en edes tajunnut ottaa kuvia, dääm! Ehkä niitä sitten helmikuun alussa kun muuttopuuhat koittaa...
Tulevan vuokranantajan kanssa käytönnöistä sovittuani suuntasin Setämiehen luo-missä viihdyin aina tähän (tiistai)aamuun asti. En koe tarvetta selitellä mitä kaikkea puuhailtiin, mutta voinen väittää molempien odottavan kevään koittamista. Sitä kun enään ei useamman sadan kilometrin välimatka ole este millekkään. Sitä kun toisen luo pääsee kahville kymmenessä minuutissa-nykyisen kolmen neljän tunnin kulkemisen sijaan.
Junaan aamusta hypätessäni Setämies pyysi laittamaan viestiä, kun pääsen kotiin. Suloista. Tosin jossain kohti matkaa tajusin miettiväni ettei tämä ole enään koti. Mun koti on todella siellä missä mun sydän on, siellä missä mua ymmärretään. Porissa. Nämä Lahdessa sijaitsevat neljä seinää ja katto, pieneltä tuntumaan alkanut kerrostaloyksiö, on vain...osoite. Paikka, jossa olosuhteiden pakosta joudun olemaan vielä muutaman kuukauden.
Hirveä vimma olis jo pakkailla tavaroita valmiiksi, mutta pölhöähän se olis jo tässä vaiheessa. Eikä paljon pakattaavakaan ole; haluan mukaan vain välttämättömimmät. Sängyn, jätesäkillisen vaatteita ja osan astioista. Tietokoneen, tulostimen ja tulevien lapsien kirjat. Kaikesta muusta luovun, myyn pois. Aloitan alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti