21. marraskuuta 2017

Vauvavuoden hinta

Eräs taannoinen ilta istuttiin Setämiehen kanssa alas ja käytettiin parituntinen pohtimalla paljonko vauvavuosi tuli maksamaan. Heitin etukäteen karkeaksi arvioksi 3 000e, Setämies oli samoilla ajatuksilla. Paljonkaan tuo arvio ei heittänyt...

Raskaus & synnytys n. 490e
...eli käytännössä maalis-lokakuussa 2016 aiheutuneet kulut. Laskin tähän pari pakettia niin särkylääkkeitä, Rennieitä, pikkuhousunsuojia kuin liivinsuojia, muistamatta tarkemmin paljonko niitä kului. Raskaustestejä tein kolme. Loppuraskaudesta kotiin päätyi kaksi vartalotyynyä tyynynliinoineen, muutamat äitiysfarkut, imetysliivit ja turhiksi osoittautuneet raskauspahoinvointirannekkeet. Taksilla sairaalaan ja sairaalalasku viideltä vuorokaudelta.
Summaan en laskenut yhtä ylimääräistä raskausajan ultraäänitutkimusta, koska siitä saatiin rahat vakutuuksien kautta takaisin. Taksimatkastakin olisi saanut, mikäli olisi tajunnut ottaa kuitin talteen...

Huonekalut & turvallisuus n. 810e
...lapsen vakuutus, varaturvakaukalo jalustoineen, pinnasänky reunapehmusteineen ja lakanoineen, turvaportit (x2), kulmasuojat, vaunuihin kiinnitetty heijastinnauha, aurinkolasit ja -rasva, syöttötuolit (x4), vaunut ja rattaat (x4), hoitotason pehmusteet (hoitotaso itsessään saatiin lahjaksi), matkasänky, itkuhälyttimet.
Varsinainen turvakaukalo saatiin lahjaksi, samoin osa syöttötuoleista ja vaunuista. Kustannuksia aiheutui kun niitä vaihdettiin parempiin. Vakuutus oli ensimmäisen vuoden ilmainen (elo-elokuu), mainittuun summaan laskin kahden kuukauden osuuden kuluvan vuoden vakuutusmaksusta ja omavastuuosuus vuodelta ja kahdelta kuukaudelta. Summaan en huomioinut Petran huoneen tekstiilejä (verhot & matto) enkä sinne hankittua kirjahyllyä-nämä olisi todennäköisesti joka tapauksessa ostettu.

Ruokailu & lääkkeet n. 1 170e
...korvikkeet (3 litraa/viikko keskikulutus), piltit (7 lihasosetta & 7 hedelmäsosetta/viikko keskikulutus), naposteltavat (talk-murut, riisikakut, maissinaksut yms. mitä muut ei syö), tuttipullot ja erilaiset tuttiosat, maistelututti, vauvalusikat, ruokalaput, kupit, lautaset, rintakumit, rintapumppu, maidonkeräyspurkit. Yhden korvatulehduksen myötä omavastuuosuus lääkkeistä, korvakuumemittari, nestemäistä Panadolia pari pulloa, Cuplaton, vitamiinit.
Petra söi 4kk asti osittain korviketta ja äidinmaitoa, tuosta eteenpäin pelkkää korviketta. Kiinteitä alettiin maistella 3,5kk ikäisenä, puolivuotiaasta eteenpäin aterioita. Useimmat ruokailuastiat saatu lahjaksi ja osittain hyödynnetään jo olemassa olleita astioita. Joitakin käsikauppalääkkeitä on saatu kavereilta.

Hygienia n. 910e
...vaipat (laskettu paketti/viikko keskikulutuksella), kylpytuki, vauvojen uima-allas, pyyhkeet, harsot, rikkaimuri, pesuaineet (laskettu +2 pyykkikoneellista/vk kulutuksella+pari sappisaippuapulloa), kosteuspyyhkeet, pumpulipuikot, vanulaput yms.
Kylpytuki, pyyhkeitä ja harsoja ostettiin käytettynä.

Vaatteet ja lelut n. 415e
...muutama kirjakerhopaketti, itse ostetut joulu- ja synttärilahjat, keskoselle ostetut uudet vaatteet ja isommat pääosin käytettynä ostetut vaatteet, hyppykiikku, kävelytuoli yms.
Suurin osa vaatteista ja leluista on saatu lahjaksi ja itse ostettaessa suosittu kirpputoreja yms. Otettiin myös äitiyspakkaus jonka vaatteita ollaan ahkerasti käytetty, osa mahtuu vieläkin. Kirjakerhon lopetin muutaman paketin jälkeen, tämän jälkeen myös kirjat ostettu/saatu käytettyinä.

Muut n. 190e
... tutit, perheen ulkopuolinen lastenhoito, pinnasängyn korokepalat, Bumbo, teetetyt tuttinauhat ja vaunulelu, taustapeili takapenkin niskatukeen, lämpöpussi, pyykkikori lastenhuoneeseen yms. aikaisempiin kategorioihin kuulumattomat.
Näissäkin suosittu kirpputoreja yms. kierrätystä se mitä on pystytty. Lastenhoitoapua on saatu paljon mm. mun siskoilta ja Petran isovanhemmilta, tästä ei ole rahaa maksettu.

Kokonaiskustannukset n. 3 985e. Suurin menoerä on ollut ehdottomasti vaipat, vuoden aikana niihin paloi keskimäärin 590e. Kestovaippailu olisi näitä kustannuksia huomattavasti pienentänyt, mutta itse koen ne jotenkin vaivalloisiksi+pyykkimäärä olisi kasvanut entisestään. Mikäli oma mielenkiinto, kärsivällisyys ja tietämys olisi riittänyt, olisi säästetty huomattavasti myös ateriakuluissa (korvikkeet+piltit yhteensä n. 785e). Vakuutus (laskettu 265e) on todennäköisesti halvin mahdollinen sillä saadaan keskittäjäetuja ja mä saan vielä nuorisoalennustakin. Rintapumppu, pinnasänky tekstiileineen, vaunut ja rattaat ovat olleet suurehkoja menoeriä myös, mutta toivon mukaan kestävät vielä pikkusisaruksenkin tarpeet aikanaan. Vaatteita, astioita, leluja yms. säästynee myös joten niitä ei tarvitse sitäkään vähää ostaa mitä nyt ollaan ostettu.
Kuva: Google

16. marraskuuta 2017

8/52: Lapsi muiden joukossa

Äitiyspakkauksen jälkeen lukumotivaatio oli täysin hukassa ja nappasin kirjahyllystä "takuuvarman" Torey Haydenin. Haydenin kirjoitustyyli ja omakohtaiset kertomukset erityislapsien parista koukuttaa-mutta valitettavasti perhearki eli omaa elämäänsä ja vasta hiljattain sain kirjan päätöksen. Lienee ehkä turha mainita, että 52 kirjaa jää tavoitteeksi tänä(kin) vuonna, mutta jos puoliväliin  (26) pääsisi...


Torey on hoitamassa perheasioita Montanan suunnilla, haaveilee palaavansa kotiin Walesiin heti kun vain saa viisumiasiat kuntoon. Muutamia päiviä ennen lukuvuoden alkua hän saa puhelun, jossa ilmenee läheisen koulun erityisopettajan tarve. Torey on ajatellut, että ei opettajan työhön palaa, mutta viisumin saamisessa tuntuu kestävän eikä parempaakaan tekemistä ole. Vielä kun koululta luvataan, että heti saa lähteä kun paperiasiat ovat kunnossa, ei päätöksen tekoon menekään kauaa...

Lopulta sijaisuus kestääkin koko vaihderikkaan lukuvuoden. Pieni luokka kasvaa muutamalla oppilaalla uusine ongelmineen eikä aivan haasteeton ole avustajaksi päätyvä alkoholistiäitikään. Vuoden aikana ei vältyttä hieltä, vereltä eikä kyyneliltä, mutta  kaikesta selvitään yhdessä ja kirjan loppuun sijoittuvan epilogin mukaan valtaosalla porukasta menee myöhemminkin hyvin. Jopa sillä kyseenalaisella avustajalla. Arvosana 4/5, ei niin koskettava mitä aikaisemmin lukemani Haydenit ja tarina hieman säröili lukuajan katkonaisuuden myötä. Oivaa luettavaa niille jotka eivät hevillä säikähdä, erityislasten arki kun on yllätyksiä (ja eritteitä) täynnä.

Kuva: antikvaari.fi

30. lokakuuta 2017

Olen Petra 11kk-1v ja osaan...

...syödä pinsettiotetta hyödyntäen pieniä(kin) juttuja kuten marjoja
...kontata
...vetää itseäni eteenpäin istuma-asennossa
...nousta tukea vasten seisomaan
...kävellä muutaman askeleen sivulle tukea vasten
...kävellä metrin-puoltoista eteenpäin talutettuna
...sanoa mm. tika, tikali, trrrtrrr, äiti ja kakka
...totella kun kielletään (jos haluan)
...jo vähän juoda nokkamukista

Tykkään tanssia (hytkyä musiikin tahdissa, musiikiksi riittää myös esim. tiskikoneen suhina).
En tykkää hampaiden harjaamisesta.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä tuoreet mitat tämän päivän neuvolakäynniltä:
paino 9140 (3020g)
pituus 70,2cm (45cm)
päänympärys 45,5cm (35cm)

Seuraava neuvola ja todennäköisesti seuraava tällainen taitopostaus 1,5v (huhtikuussa 2018).

29. lokakuuta 2017

Vaaperon kanssa laivalla

Käytiin alkukuusta Petran kanssa Tallinnan risteilyllä ja ajattelin nyt jakaa muutaman vinkin vauvan/taaperon kanssa laivamatkaa suunnitteleville.

1. Omat eväät
Laivalta saa lasten purkkiruokaa mikäli ei ole allergioita ruokavaliota rajoittamassa ja mikäli on valmis maksamaan esim. pienestä pilttipurkista 0,50-0,70e enemmän kuin kaupasta mukaan ostettuna. Itse en ollut, joten otin purkkisoseet kotoa mukaan. Laivan korvikevalikoimaa en huomannut katsoa, mutta epäilen että ainakaan meille sopivaa Tuttelia ei valikoimasta olisi löytynyt. Omat ruuat ja juomat takasivat myös sen, että syömiset eivät olleet kiinni esim. laivaravintoloiden aukioloajoista.

2. Kylmälaukku & -kallet
Äsken mainittujen ruokien säilyttämiseen. Meillä matkassa oli pieni, 2-3 litran, kylmälaukku ja 2-3 kylmäkallea. Lähdettiin kotoa lauantaina yhden aikaan ja vielä sunnuntaina lounasaikaan (klo 12-13) oli kylmälaukussa sen verran viileää, että korviketta ja ruokia uskalsin sieltä tarjota. Välipalalla taidettiin syödä pelkkä hedelmäsose (säilyy avaamattomana huoneenlämmössä) ja seuraavan kerran sitten kotona päivällistä.

3. Kantoreppu
Facebook-ryhmästä bongattu idea osoittautui toimivammaksi kuin etukäteen osasin kuvitella. Petra viihtyi kantorepussa laivalla hyvin eikä tukittu esim. ahtaita tax freen käytäviä rattailla. Ravintoloissa istui kantorepussa sylissä, ei tarvinnut miettiä pöytäpaikkaa sen mukaan mihin rattaat saa. Rintarepussa Petra matkusti myös taksissa, joka jouduttiin yllättäen ottamaan satamaan palattuamme.

4. Matkarattaat
Lähinnä käytettiin matkatavaroiden siirtämiseen, mutta "vauvakin" niissä istui mm. terminaalissa lähtöä odotellessa ja Tallinnassa kierrellessä. Matkarattaat sai hytissä kasaan ja pois tieltä naulakon alle. Meillä on Graco Mirage+ matkarattaat, jotka tarvittaessa liikkuu/kääntyy jopa yhdellä kädellä (kevyet).

5. Muutama kiva lelu
Meillä oli tuttujen unikaverien lisäksi muutama suosikkilelu mukana. Nämä viihdyttivät terminaalissa, kun odoteltiin laivan lähtöä sekä hytissä ollessa. Helpotti huomattavasti kun ei tarvinnut miettiä mitä vauva nakertaa esim.vessakäynnin aikana tai sain itse vaihtaa vaatteita rauhassa ilman että toinen vaatii huomiota. Ehkä lapsi leikki hytin lattialla senkin hetken kiltisti, kun äitiä aamulla vähän torkutti...
"Pari" palloa enemmän laivan pallomeressä kuin kotiversiossamme. 
+1
Maksoin risteilylle mukaan Petran toisen kummitädin. Lupasin oman hytin ja aamupalan sillä ehdolla, että viettää illalla muutaman tunnin mun ja Petran hytissä pienemmän unta vahtiessa. Mä sain näin ollen pari-kolme tuntia omaa aikaa ja mm. rauhassa kierrellä kaupoissa ja käydä syömässä. Oli myös kiva, että oli seuralainen Tallinnassa pyörimiseen :)

12. lokakuuta 2017

"Näiden todistajien läsnäollessa, kysyn sinulta,..."

Kun keväällä 2016 Setämiehen kanssa päädyttiin kihloihin, sovittiin naimisiinmenolle muutama ehto; haluttiin ensin saada yhteinen lapsi, tuolla yhteisellä lapsella piti olla nimi annettu eikä häitä juhlittaisi kirkossa. Myöhemmin ehtoihin ilmestyi myös se, että tasa-arvoisen avioliittolain pitää mennä läpi; emme halunneet olla epäreilussa asemassa joihinkin kavereihin nähden.

Petra ilmoittelikin olemassaolostaan pari viikkoa kihlautumisen jälkeen ja loppuvuosi meni tehokkaasti raskauteen ja vauva-arkeen keskittyessä. Viime keväänä Setämies nosti hääajatuksen uudestaan esille ja ehdittiin muutamakin hääpäivä kalenteriin katsoa ennen kun todella päästiin maistraattiin asti.

Todistajiksi saatiin pari kaveria, joiden kanssa käytiin syömässä lyhyen vihkitoimituksen jälkeen. Ruuan jälkeen meidän osalta ilta jatkui "häämatkalle" Caribialle. Shampanjaa, pienehköt hieronnat, uimista ja illalla lähdettiin vielä tulevan hääbändin keikkaa katsomaan. Setämies näki kyseisen bändin ensimmäisen kerran ja vakuuttui, että "pojat" kannattaa häihin kutsua vieraita viihdyttämään.


Itse en halunnut naimisiinmenosta kertoa etukäteen kovinkaan monelle, tiesin että kaikki sukulaiseni eivät halunneet meidän menevän naimisiin enkä halunnut negatiivisten kommenttien pilata iltaani. Setämies kertoi muutamille läheisilleen, mm. vanhemmilleen ja esimiehelleen jotta sai hääpäivän vapaaksi. Itse laitoin maistraatin jälkeen tekstiviestit vanhemmilleni ja illalla hotellilla ollessa julkaistiin kuva shampanjalaseista ja vihkitodistuksesta facebook-ystävien nähtäväksi. Onnitteluja luonnollisesti satoi, pääosin yllättyneet ihmiset ovat olleet onnellisia meidän puolesta. Joukkoon kumminkin mahtuu niitäkin jotka mielensä pahoittivat ja niitäkin jotka epäkorrektisti kyselevät onko toinen lapsi tulossa, olenko vain Setämiehen rahojen perään jne. Tällaiset kommentit on paras jättää omaan arvoonsa, mutta se on toisinaan helpommin sanottu kuin tehty...

Vihkipäivän look:
Mekko H&M
Sukkahousut pinkmonkey.fi

21. syyskuuta 2017

7/52: Aapine

Heli Laaksosen lounaismurteella kirjoittama Aapine johdattaa nimensä mukaisesti, hauskalla tavalla, kirjainten saloihin. Jokaisella kirjaimella on oma, yllättäväkin tarinansa, jota Elina Warstan hauska kuvitus tukee luontevasti. Kirjan loppupuoliskolta löytyy muutama hiukan pidempi tarina luettavaksi, hauska sanasto niille joille murteilla puhuminen ei muuten aukea ja lyhyt historiikki murteisiin liittyen.

Sanoisin, että 4/5. Lounaismurre on mulle pitkälti tuttua omien juurien kautta, mutta muutama "uusikin" sana ja sanonta löytyi. Kuvitus oli hauskaa, mutta joidenkin hahmojen ulkonäkö oli...vähintäänkin hämmentävä. Kuten kannesta löytyvän punasilmäisen kanin, krapulako sillä oli? :D
Kirja sopii niin hömppälukemiseksi aikuisille, pienimmille lapsille ääneen luettavaksi hauskan "kielensä" myötä  ja isommille lapsille muuten vaan. Kirjaimet ja sanat tosin kannattaa ensin oikeasta aapisesta opetella ettei joudu myöhemmin hankaluuksiin ;)

11. syyskuuta 2017

Yksi vai kaksi lasta

Ollaan Setämiehen kanssa pitkään yritetty toista lasta, oikeastaan koko tämä vuosi. Kuukausien yrittämisen jälkeen meillä lopulta tärppäsi ja tein elokuun puolessa välissä positiivisen raskaustestin. Odotin lopultakin Petralle pikkusisarusta, huhtivauvaa.
Muutama päivä myöhemmin alkoi kumminkin runsas verinen vuoto eikä niillä viikoilla ollut mitään tehtävissä. Ensimmäinen viikko-puoltoista oli sumuisia, iltaisin itkin itseni uneen ja näin jatkuvasti putoamisaiheisia painajaisia. Mietin mikä mussa on vikana...

Kuten tuolloin muutamille sanoin, en tiedä harmittaako enemmän pitkän yrittämisen jälkeinen keskenmeno vai se, että tämä asia unohtunee piakkoin. Kenellekkään emme ehtineet raskaudesta vielä kertoa, halusimme odottaa ensimmäiseen ultraan rauhassa. Sitä ultraa ei nyt tule.... En ehtinyt edes neuvolaan soittaa, joten raskaus ei tule näkymään edes terveystiedoissani-vaikka itse tiedän olleeni kaksi kertaa raskaana. Mä en osaa ajatella itseäni kahden lapsen äitinä, mulla ei ole enkelilasta jonka haudalla kävisin.

Kävin viikkojen ajan päänsisäistä kamppailua kirjoitanko tätä postausta. Pelkäsin, että teen kärpäsestä härkäsen. En halua sääliä. En halua, että ihmisten on vaikea kohdata mua tämän jälkeen, olla luonnollisia seurassani. Toisaalta tuntuu pahalta myös olla puhumatta. Tämä oli mulle, meidän perheelle iso juttu, eikä sitä noin vaan voi painaa unohduksiin vaikka pahin on jo helpottanut. Keskenmenot on tabu, josta ei puhuta. Tabu, josta pitäisi puhua jotta tämän asian kohtaavat eivät tuntisi oloaan niin yksinäisiksi.

Olen Petra 10kk ja...

...ymmärrän lyhyitä lauseita (esim. "Laita suuhun", "Tuletko syliin")
... osaan kääntyä selältä mahalleni
... osaan nousta karhukävely-asentoon
... osaan laskeutua istuma-asennosta mahalleni ja nousta takaisin istuma-asentoon
... osaan puhaltaa
... olen oppinut uusia äänteitä (kuten önnönnöö)

Tykkään kuunnella musiikkia.
En tykkää nukkumaan menemisestä.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (10kk):
paino 8890g (3070g)
pituus 68,4cm (45cm)
päänympärys - (35cm)

Seuraava neuvola 1v.

29. elokuuta 2017

Jälkiviisaan bucket list

Eilen pitkästä aikaa istuin alas tietokoneen ääreen ja oikein ajatuksella olin tätä blogia päivittämässä. Blogin luonnoksista löytyi bucket list "tulevalle kesälle" ja kävinkin laittamassa päiväkahvin tippumaan naureskellen ettei tämä vauva-arki nyt niin kiireistä ole. Kahvin tippuessa katsoin mitä muutaman kohdan lista piti sisällä ja kirjoittelin postauksen alustusta, kahvikupin nenän eteen saatua mietin mitä muuta kesä oli pitänyt sisällään-ja vastasin myöntävästi kaverilta tulleeseen puistoiluviestiin. Puistoilun jälkeen pitikin sitten laittaa pyykkejä kuivumaan, lähteä Setämiestä kaupalle vastaan, suorittaa ruokaostokset, tehdä ja syödä ruokaa,... Seuraavan kerran koko postauksen muistin kymmenen aikaan illalla, sängyssä jo loikoillessa. Nii-in, eihän tämä vauva-arki nyt niin kiireistä ole...

Kesäkuussa luonnosteltu listan alku näytti tältä (onnistuneet jutut merkitty ruksein):
...käy Puuhamaassa
...käy ulkouimapaikalla uimassa [x]
...löhöile riippumatossa [x]
...maistele jäätelökioskin uutuudet läpi
...paljasjalkaile
...tee itse jäätelöä
...leivo raparperipiirakka [x]
...käy mustikassa [x]
...järjestä puistopiknik ystäville
...syö mansikoita [x]
...käy puusaunassa [x]
...mökkeile

Lisäksi tehtiin koko perheen kesälomareissut mm. Jyväskylään ja Lahteen, käytiin useamman kerran moikkaamassa Petran isovanhempia (poislukien isäni jonka luona käytiin vaan kerran), juhlittiin yhdet häät, ostettiin grilli ja grillattiin (mun) kyllästymiseen asti, löydettiin uusi kesäkahvila, kävin poimimassa viinimarjoja ja keitin niistä useamman litran mehuja, käytiin kirppiksillä, käytiin festareilla,... Ei ihmekään siis että kesä tuntui taas menevän hujauksessa!
Jos alkavalle syksylle haluaa pintä bucket listia tehdä, niin se voisi alkaa näin; juhli toiset häät, käy kylpylässä, yllätä ihmisiä, nauti kynttilätunnelmasta iltojen pimentyessä, kudo takkatulen loimussa, kerää ja säilö omenoita,...
Elossa ollaan vaikka aina ei uskois :D
P.S. Facebook-filtterit on aika hauskoja...

7. elokuuta 2017

Olen Petra 9kk ja osaan...

... kääntyä napaa ympäri mahalla ollessani
... kääntää (pahvisen) kirjan sivuja
... vilkuttaa
... kääntyä pehmeällä alustalla (kuten sängyssä) selältä mahalleni
... seistä hyvin lyhyitä hetkiä ilman tukea
... seistä pidempiä aikoja tukevasti esim. sohvaa vasten
... nyrpistellä nenää
... mutristella huulia

Tykkään kun äiti nostaa minut seisomaan ja käsistä kiinni pitäen kallistaa taaksepäin.
En tykkää bodyjen/paitojen pukemisesta.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (8,5kk):
paino 8240g (3070g)
pituus 66cm (45cm)
päänympärys 44,7cm (35cm)


6. heinäkuuta 2017

Olen Petra 8kk ja osaan...

...maiskuttaa huulia
...istua tuetta
...työntää itseäni taaksepäin kun olen mahallani lattialla
...kurlata
...sihistä
...seistä lyhyitä hetkiä (< 1min) esim. sohvaa vasten

Tykkään syödä voileipäkeksejä
En tykkää potalle opettelusta

Neuvolassa ei olla käyty toukokuun jälkeen....

5. kesäkuuta 2017

Olen Petra 7kk ja osaan...

...juoda tuttipullosta
...laittaa tutin suuhun ja ottaa sen pois
...syödä kökkäreitä (esim. banaanin paloja)
...päristellä
...tarttua varpaistani
...eli riisua sukat
...viedä varpaat suuhun silloin kun ei ole vaippaa/housuja päällä
...olla jääräpäinen jos en jotain halua tehdä (kuten syödä)
...kääntyä selinmakuulta kummallekin kyljelle
...siirtää lelun tai muun esineen kädestä toiseen
...käännellä pitelemiäni esineitä 

Tykkään lelujen pesulapuista.
En tykkää nenän pyyhkimisestä.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (6,5kk):
paino 7490g (3070g)
pituus 62,6cm (45cm)
päänympärys 42,9cm (35cm)

26. toukokuuta 2017

6/52 Äitiyspakkaus

Cia Kiiskisen Äitiyspakkaus-kirjan takakansiteksti menee kutakuinkin näin: "Äitiyspakkaus on merkintöjä lapsen ensimmäisen elinvuoden ajalta. Se on raadollinen ja runollinen kuvaus arjesta, lapsesta, joka huojuttaa äitiään äärimmäisistä tunnetiloista toisiin, herättää hänessä niin raivoa ja kateutta kuin myös euforisen luomismyrskyn. Elämänmuutoksesta hämmentynyt äiti tekee muistiinpanoja paitsi lapsen nukkuessa ja miehen ollessa poissa myös matkatessaan bussilla terapiaan. Usein nainen takertuu päiväkirjaansa aamun sarastaessa, riidan tai valvottujen öiden jälkeen, kun realiteetitkin häilyvät. Kirjoittaminen on naiselle tapa selviytyä, nähdä läpi sumun, paeta ja muistaa. Se on keino välttää masennusta ja olla pahoinpitelemättä ketään. Se on myös hänen tapansa rakastaa, ainoa tapa pysyä järjissään." Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta...

...odotukset eivät kumminkaan kohdanneet todellisuuden kanssa, kirja saa arvosanaksi 1/5. Kerronta todella oli runollista, tekstiin sai oikein keskittyä jotta ymmärsi mitä siinä sanottiin. Usein lukiessa väsymystila oli jo melkoinen tai kirja parin sivun jälkeen väsytti niin että monen sivun teksti meni täysin ohi. Näin jälkikäteen en osaa kirjan tapahtumista sanoa muuta kuin että reilu vuosi siinä esikoisen elämää seurattiin-väsyneen ja usein mieheensä turhautuneen äidin näkökulmasta.
Kerronta toki oli realistista, ei tämä vauva-arki aina herkkua ole, mutta sanoisin ettei myöskään niin synkkää millaisen kuvan kirja antaa. Toki jokainen lapsi on vaatimuksineen ja jokainen äiti tuntemuksineen erilainen... Lukekoon ken tykkää, kenellekkään en erityisesti osaa suositella.
Kuva: antikvaari.fi

23. toukokuuta 2017

5/52 Whitebrookin orvot

Ties kuinka moneen ystäväkirjaan tuli teinivuosina kirjoitettua suosikkikirjan kohdalla Whitebrookin orvot, kirjoittana Joanna Campbell. Vuodet vieri, tarina unohtui ja kun tämä nostalginen kirja tuli viime kesänä edullisesti (0,50e) kirpparilla vastaan, pitihän se ostaa ja nyt verestää muistoja. Valitettavasti ei enään yltänyt suosikkikirjojen joukkoon...

Eräänä iltana kirjan päähenkilönä toimiva Samantha löytää Whitebrookin orpovarsojen karsinasta nuoren, sijaiskodistaan karanneen tytön. Parisuhdekoukeroiden, laukkakilpailujen ja kouluhommien ohella alkaa selvittely kuka tyttö on ja monen monta mutkaa tarinaan mahtuu ennen kuin selviää saako tyttö jäädä Whitebrookin tilalle.

2/5, ei uudelleen luettuna kovin häävi. Kerronta satunnaisesti pomppivaa (tässä lauseessa päivä, seuraavassa lauseessa seuraavan päivän ilta) ja epäloogista (miksi käden murtanut tyttö pitää kantaa autoon). Tarina eteni hitaasti ja loppu tuli töksähtäen. Pari "pistettä" myönnettäköön omaperäisestä ideasta ja tarinan jatkuvuudesta; Täyttä laukkaa-sarjaan kuuluu reilu kaksikymmentä kirjaa, joista tämä on viidestoista. Sarjan kirjan toimivat hienosti myös omina teoksinaan. Nuorten heppafanien kannattaa sarjaan tutustua, ei juuri muiden.
Kuva: finlandiakirja.fi

7. toukokuuta 2017

Arjet monet ulottuvuudet

Mulla on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina ollut säännöllinen kuukautiskierto, tiedän päivän-parin tarkkuudella koska vuoto alkaa. Vuotoa yleensä ennakoi parin päivän kuumeinen olo (ilman kuumetta), jomottelut yms. Näitä oireita ei viikko sitten näkynyt, ei kuulunut, joten menkkojen puuttumaan jääminenkään ei tullut yllätyksenä...

Vuodon piti alkaa perjantaina, ihan viimeistään lauantaina. Yllä mainittuja ennakko-oireita ei ollut joten maanantaiaamuna ei auttanut kuin kaivaa jemmasta raskaustesti. Olin tosin jo ehtinyt parissa päivässä vakuuttua raskaudesta; kahvi kuvotti, heräilin öisin nälkään, oli huimausta, jne. Kun tuo maanantainen raskaustesti väitti olevansa negatiivinen, sain itselleni seliteltyä että se oli sellainen maanantaikappale, virheellinen. Torstaina vuoto oli jo 5-6 päivää myöhässä, ajatus raskaudesta entistä varmempi. Setämiehellekin sanoin pari kertaa asiasta, mutta lupasin testi tehdä jotta saadaan "mustaa valkoisella". Tuo musta valkoisella vaan kertoi tälläkin kertaa ettei mitään lasta olisi tulossa...
Kuvituskuva syksyltä 2013 jolloin ensimmäinen raskaustesti tuli tutuksi...
Olin pettynyt. Toiveissa Petralle leikkikaveri 1-1,5v ikäerolla, joka alkaa kohta mennä tiukille. Ei se nyt ole maailmanloppu, jos ikäero venyy 1,5-3 vuoteen-tai mistä sitä tietää vaikka Petra jäisi syystä tai toisesta ainoaksi. Jos lapsia kumminkin useampi siunaantuisi, haluaisin saada heidät pienellä ikäerolla jotta heillä olisi enemmän seuraa toisistaan mitä mulle on ollut sisaruksistani (ikäeroa 9-16 vuotta) ja jotta voin rauhassa "myöhemmällä iällä" keskittyä jatko-opintoihin ja työuraan. Tällä hetkellä jatko-opinnot ei nappaa yhtään, edellisistä vuosista koulun penkillä on vielä liian vähän aikaa...
Olin testien tuloksesta myös hämmentynyt. Mikään ei selitä miksi vuoto oli noin selkeästi myöhässä eikä sitä miksi mitään ennakko-oireita ei ollut. Kuten sanottua, olin aivan varma raskaudesta ja yhtäkkiä mitään raskautta ei olekaan... Olin ehtinyt miettiä lapselle kummivaihtoehtoja, oltiin Setämiehen kanssa käyty nimivaihtoehtoja läpi, olin miettinyt nukkumajärjestelyjä kun perheessä pian olisikin kaksi (todennäköisesti) pinnasänkyläistä,... Kaikki tämä oli ihan turhaa...
Myönnettävä on, että olin myös helpottunut. Meillä oli Setämiehen kanssa tälle viikonlopulle suunniteltu kulttuurielämyksiä Helsingissä ja raskaus olisi tarkoittanut sitä etten olisi voinut nauttia lapsivapaasta niin vapaasti kun nyt pystyin. Mun vanhempi sisko oli meillä poikansa kanssa lapsenvahtina sillä välin kun Helsingissä tuli tutuksi (osittaisseurueelle) KOM-teatterin Kokki, varas, vaimo ja rakastaja-näytelmä ja (osittaisseurueelle) Heureka. Ilta jatkettiin ravintolasyömisillä ja muutamilla alkoholijuomilla, mutta yllättäen ei ollut tänä aamuna edes tukka kipeä.
Reissu oli kiva, mutta kyllä oli mukava palata kotiin halailemaan tuota omaa pientä palleroista-ja kuulla että kaikki oli "tätsän" kanssa mennyt hyvin :)
Heurekassa Eläinten Body Worlds 29.10 asti! 

3. toukokuuta 2017

Olen Petra 6kk ja osaan...

...jo aika hyvin istua (tuetusti)
...syöttötuolissa ollessa ottaa lelun pöydältä ja laittaa suuhun
...kylvyssä ollessa ottaa lelun vedestä ja laittaa suuhun
...joskus siirtää lelun kädestä toiseen käteen
...käyttää erilaisia ääniä (jokeltelu, murina, kirkuminen,...)
...jo vähän kääntyä napani ympäri mahallani tai selälläni ollessa
...kohottaa yläkroppani suorien käsien varaan
...juoda tuttipullosta avustetusti (kallistaminen on vähän vaikeaa ja joskus keskittyminen herpaantuu niin että pullo meinaa tippua)
...hienosti syödä melkein mitä tahansa

Tykkään katsoa Kaapo-ohjelmaa.
En tykkää aurinkolasien pukemisesta.
Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (5,5kk):
paino 7020g (3070g)
pituus 60,5cm (45cm)
päänympärys 42,2cm (35cm)

25. huhtikuuta 2017

Kaskis

Tuossa ystävänpäivän nurkilla päästiin Setämiehen kanssa Kaskikseen syömään, vuoden-puolentoista jonottamisen jälkeen. Tuo ajanjakso piti sisällään kaksi tai kolme varausta, joita jouduttiin järjestäen perumaan, kun aina ravintolapäivän lähestyessä sille iltaa ilmestyikin jotain muuta tärkeämpää. Nyt kumminkin päästiin paikalle ja täysin siemauksin nautittiinkin parisuhdeajasta äitini ollessa kotona Petran kanssa.
Kaskiksessa ei perinteiseen tapaan valita ruokalistalta mieleisiä ruokia vaan valittavana on joko neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenu. Me otettiin tuo neljän enkä itse ainakaan olisi enempää jaksanut syödäkään! Kyseinen ravintola on aika pieni kooltaan ja annosten yllätyksellisyys kuoli siinä kun naapuripöytään tuotiin annokset hetkeä ennen meitä... Ideana toki silti hauska!
Alkuun otettiin lasit skumppaa, saatiin keittiöltä pieni tervehdys (jonkin sortin lettu hauskasti kiven päällä) ja leipäviipaleita. Varsinaiset alkupalat oli kalapainotteiset; ensimmäiseltä (vas.) lautaselta löytyy siikaceviche, poltetulla purjolla maustettu Beurre Blanc-kastike, seljankukkaa, seesaminsiementä, omenaa, kurkkua. Itse en ole kovin kalaruokien ystävä ja kun tämän ruuan tiesi kylmäksi, voin myöntää että ennakkoluulot oli aikamoiset. Annos kumminkin yllätti; kala ei maistunut niin vahvalta mitä olin kuvitellut. Omena ja kurkku toi annokseen hauskaa makua ja kontrastia. Oikeanpuoleiselta lautaselta löytyy madekeitto (juureksia, savustettua ja paistettua mateenmätiä, haudutettua madetta, ruisleipää, mateenmaksalla maustettu liemi). Tämä annos koottiin hauskasti pöydässä; lautasella oli vain kiinteät osat kun annos tuotiin ja siinä tarjoilijan kertoessa annoksen sisältöä, hän kaatoi liemen keittoon. Loppu liemi jätettiin kannussa pöytään, jotta sitä sai maun mukaan itse lisätä keittoon. Etenkin tuo liemen värimaailma taas herätti ennakkoluuloja, mutta maukasta oli!
Pääruuan myötä vaihtui skumppa punaviiniksi. Tarjolla oli paahdettua naudan kuvetta, linssejä (puuttuu kuvasta, olivat erillisessä astiassa josta sai maun mukaan laittaa annokseen) ja kaiken maailman vihreää (kesäkurpitsaa, neulapapuja, sokerihernettä, pinaattia, parsakaalia,...). Annoksen esittely "kaiken maailman vihreineen" huvitti niin meitä kuin niitä naapuripöytien asiakkaita. Saan itseni kuulostamaan kauhean nirsolta, mutta karsastan kalan lisäksi myös punaista (raa´an näköistä) lihaa. Tuo annoksen naudan kuve oli mun silmiin juuri niin epämiellyttävän punaista kuin olla voi, mutta rohkeasti lähdin maistamaan-ja taas sain yllättyä. Lautanen tyhjeni alta aikayksikön, lihoineen kaikkineen.
Jälkiruuaksi tarjoiltiin tyrnimoussea, manteli- ja suklaajäätelö sekä tippaleipä. Illan annokset näyttivät pöytiin tullessaan pienehköiltä, mutta jälkiruokalautasen tyhjennyttyä vatsa oli yllättävänkin täynnä. Otettiin vielä jälkiruokakahvitkin ennen kotimatkaa.
Ilta oli erittäin onnistunut vaikka lähdettiinkin Turkua kohti aika kiireellä Setämiehen työpäivän päätteeksi. Annokset oli ajatuksella koottu ja yhteensovitettu, sopivassa suhteessa tavallisia ja hieman erikoisempia aineksia. Mitään niin erikoista annoksissa ei kumminkaan ollut, että se selittäisi kuukausien jonotuksen...Toistekin mennään kunhan vaan joskus on taas tilaa-juuri varauskalenteria vilkaisin eikä tilaa kahdelle ole ennen elokuuta...
Illan asu näytti tältä; mustat sukkahousut ja aikaisemmin samana päivänä kirppikseltä löytynyt mekko.
P.S. Jotain vauva-arjen hektisyydestä kertoo se etten ole tätäkään postausta ehtinyt/jaksanu aikaisemmin kirjoittaa...

19. huhtikuuta 2017

Hopotus: Skyr-rahkat

Liityin jo pari vuotta sitten Hopottajiin, mutta jostain syystä vasta nyt lähdin ensimmäiseen kampanjaan mukaan. Enkä mihin tahansa, vaan maistelemaan uusia laktoosittomia Skyr-rahkoja! Kampanja toteutettiin niin, että ilmoittautumisajan jälkeen mukaan valituille lähetettiin 5e arvoinen lahjakortti K-kauppaan. Tällä lahjakortilla sai hakea mieluisat rahkat. Valitettavasti laktoosittomia vaihtoehtojen valikoima on vielä melko suppea, saatavilla on ainoastaan neljä makua; mansikka-banaani, Wanhan ajan vanilja, veriappelsiini ja mango-meloni. Meidän K-supermarketista ei löytynyt kuin tuota veriappelsiinia joka kuulosti niin epäilyttävältä etten halunnut sitä ostaa... Onneksi oli tässä Turun puolelle muutakin asiaa ja Skanssin Citymarketista löytyi rahkat testiin.
Wanhanajan vanilja vei hyvin makeanhimon olematta kumminkaan liian makea. Isompi purkki olisi saattanut alkaa öllöttää. Ei makueroa laktoosilliseen vastaavaan (vanilja).
Mango-meloni tuoksui etäisesti tutulta, olisikohan jokin viilis tuoksunut samalta... Rahkan seassa pehmeitä sattumia, ei huono. Makuyhdistelmä kummastutti, mutta toimi!
Mansikka-banaani oli mun suuhun liian arkinen, tämän maun tietävät kaikki. Skyr-merkki tai laktoosittomuus ei muuta sitä mitenkään. Rahkan joukossa pieniä sattumia, oletettavasti mansikkaa. Ei niin makea mitä kaksi edellistä.
Kaikki testatut rahkat oli koostumukseltaan miellyttäviä; pehmeitä ja lohkeavia. Rahkojen kansiosassa tulee aina mukana lusikka, joten näitä on helppo napata vaikka reissuevääksi! Laktoosittomat rahkat tunnistaa helposti sinisistä kansista, ei tarvitse kaupassa pyöritellä ja ihmetellä onko juuri tämä rahka laktoositonta vai ei.
Lisätietoa skyr-tuotteista löytyy osoitteesta facebook/skyrsuomi ja Instagramin puolelta hästägeillä #hopottajat ja #skyrsuomi.

31. maaliskuuta 2017

4/52 Isyyspakkaus

Lukemisinto karahtikin sitten heti alkuunsa, tartuttuani pariinkin tylsemmän puoleiseen yksilöön. Moni nukkumaanmeno on ajoittunut aivan liian myöhäiseen kellonaikaan ja jos on sänkyyn ajoissa sattunutkin pääsemään, ei yöpöydän kirjavalikoima ole innostanut lukemaan vaan iltoja on tullut pitkitettyä pitkälti puhelimella pelaamalla... Janne Huttusen Isyyspakkaus oli kumminkin kaivattu piristys tylsiin iltoihin ja ehkä vielä enemmän pitkäveteisiin päiviin, vauvan viihtyessä yksinään ja nukkuessa kolmatta tuntia päiväunia putkeen. Puolet kirjasta tuli luettua päivässä-kahdessa, suoraan sanoen siis koukutti. Loppupuolisko menikin jo hitaammin, ilmeisesti vauvakin aisti että nyt on äidillä liikaa vapaa-aikaa ja väheni reilusti päiväuniaan...

Jannelle ja hänen vaimolleen tuli kaksosraskaus yllätyksenä eikä sen koommin odotusaika kuin elämä kahden jo kouluikään ehtineen ipanan kanssa ole mennyt niin ruusuisesti kuin perinteisemmät lapsenhoito- ja kasvatusoppaat antoivat olettaa. Vahingoilta ei ole vältytty, mutta mahtuu joukkoon totta kai odottamattomia hyviäkin hetkiä. Osa kirjan asioista oli jo tuttuja, onhan meidän perheessä jo yksi raskaus ja reilu viisi kuukautta vauvan kanssa selätetty, mutta paljon tuli myös uusia vinkkejä ja oivalluksia. Ihaninta koko touhussa oli ehkä se, että kirjoittaja oli iskä äidin sijaan!

Kirjaa saa arvosanakseen 4/5. Täydet viisi tähteä olisi tullut, jos kirjan lopuksi ei olisi tarvinut lukea 30 sivua suurpiirteisiä ruokaohjeita. Ymmärrän toki, että ruoka on lapsellekkin tärkeä osa elämää, mutta siinä vaiheessa kun meidän Petra alkaa siirtymään maidosta kiinteämpään ruokavalioon, en kyllä ensimmäisenä osaa vinkkejä yöpöydän kirjapinosta lähteä hakemaan... Nimestään huolimatta kirja sopii isien lisäksi oivallisesti myös äideille-ja erityisesti suosittelen heille jotka isiksi ja äideiksi mielivät. Jo odotusaikana luettuna saanee niistä raskausaikaan liittyvistä vinkeistä parhaimman hyödyn... Kirja kannattaa oikeastaan ostaa omaan hyllyyn jos aihe yhtään kiinnostaa; lapsiarjen alkaessa moni asia menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja se mitä väliin on sattunut jäämään, hautautuu kaiken muun alle. Olisi ihan kätevä palata lukemaan vinkit uudestaan-tai naureskelemaan niitä kirjan parhaimpia kohtia.
Kuva: kirjavinkit.fi
P.S.
Rauman Kaupunginteatterissa pyörii kirjasta tehty näyttämöteos. Ollaan Setämiehen kanssa menossa ko. esitys jossain vaiheessa katsomaan ja tuskin maltan odottaa! :)

Olen Petra 5kk ja osaan...

...nauraa ääneen muulloinkin kuin kutittaessa
...tarttua leluun yhdellä, joskus kahdellakin kädellä
...nostaa päätä mahalla ollessani/nojata kyynärpäihin
...syödä koko nyrkin sijaan yhtä tai kahta sormea (etusormi ja/tai keskisormi)
...ottaa tutin pois suusta ja (useimmiten) laittaa takaisin
...jo hienosti nukkua omassa sängyssä omassa huoneessa
Tykkään hirmuisesti kylpemisestä.
En tykkää pukemisesta, etenkin ulkovaatteet on ihan kamalia.
Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (4,5kk):
paino 6430g (3070g)
pituus 58,4cm (45cm)
päänympärys 41cm (35cm)

27. maaliskuuta 2017

Mitä kuuluu on kysymys johon vastatessa useimmiten valehdellaan

Sannin 2080-luvulla biisi kuvaa aika osuvasti tämän hetken fiiliksiä... Koti on yhtä kaaosta, mutta kenen takia siivoaisin-ja missä välissä? Vauvan ollessa hereillä haluan keskittyä yhdessä leikkimiseen, ruokailuihin yms. ja vauvan nukkuessa on turha edes haaveilla imurin esiinkaivamisesta. Ei kukaan kumminkaan tule kahville-tai jos tulee, saa luvan ymmärtää sotkun. Jos olen viitseliäs, teen paniikkisiivouksen; sotkut pariin isoon Ikea-kassiin ja makuuhuoneen suljetun oven taakse. Poissa silmistä, poissa mielestä, niinhän ne sanovat.
Yöt menee vaihtelevissa määrissä valvoen, kahvin piristävälle vaikutukselle on viime aikoina tullut immuuniksi. Silti sitä tulee juotua useampi kuppi päivässä, valitettavan monena päivänä jopa enemmän kuin vettä-ja useimmiten kylmänä. Sanovat, että kylmä kahvi kaunistaa, mutta se on hevonkukkua; kärsin jatkuvasti erilaisista iho-ongelmista (kuiva, halkeileva iho, finnit, jne.). Kauneus toki on (jos on) katsojan silmässä...
Vauvalle ei kelpaa tällä hetkellä päiväunet muualla kuin omassa tai meidän sängyssä, tuttujen tuoksujen ympäröimänä. Ei nukahda syliin, sohvalle tai muiden sänkyyn, harvoin vaunuihinkaan. Päiväunitarpeesta ei koskaan tiedä; nukkuu tunnista kuuteen tuntiin. Tämä rajoittaa hyvin meidän päivien aktiviteetteja-ja useat kaverisuhteet onkin kärsineet. Se oli toki odotettavissakin. Toki lapsen myötä on löytynyt uusiakin (perheellisiä) kavereita, mutta eniten kaipaan niitä ihmisiä joiden kanssa voisi keskustella muustakin kuin edellisen vaihdetun vaipan sisällöstä, jälkivuodosta, kuukautisista, muista vuodoista,...

Mitä kuuluu? Ihan hyvää. Tavallista vauva-arkea.

7. maaliskuuta 2017

Olen Petra 4kk ja osaan...

... nauraa ääneen (kun minua kutitetaan)
... pitää kiinni yhdellä kädellä lelukaaren nallelelussa
... nostaa päätä (toisinaan) mahalla ollessani
... kääntää päätä 180 astetta sylissä ollessa 
... kääntää päätä oikeaan suuntaan kun kuulen esim.jonkun lähestyvän
... avata ja sulkea nyrkit
... pitää itseäni kädestä kiinni
... murista

Tykkään mustikkasoseesta. 
En pidä Abban musiikista.
Neuvolassa ei ole 3kk:n jälkeen käyty joten en tiedä miten iso jo olen.

24. helmikuuta 2017

Parisuhdeperjantai

Perjantai-ilta. Lapsi kylvetetty, syötetty ja peitelty nukkumaan. Pyykit ripustettu kuivumaan, tiskattu, saunottu. Kello ei ole vielä edes yhdeksää ja alkaa pohdinta, mitäs sitten. Nukkumaankaan ei tähän aikaan vielä viitsisi.. Onneksi blogin luonnoksista löytyy parisuhdehaaste!

Kuinka kauan tunsitte ennen kuin aloitte seurustella?
J: Hieman alle puoltoista vuotta (n.1v 5kk)
S: Vuoden. Todennäköisesti vuos ja pari kuukautta.

Kauanko olette olleet yhdessä?
J: Reilu kaks vuotta (n.2v 2kk)
S: Kaks vuotta ja noin neljä kuukautta

Millaiset olivat teidän ensitreffit?
J: Varsinaisia ensitreffejä ei ollut, mutta jos jotain on sanottava niin ehkä se viikonloppu kun olin Setämiehen luona ensimmäistä kertaa viikonloppukylässä. Perjantai-iltana taidettiin käydä ulkona syömässä, lauantaina kokkailla ite ja katsella elokuvia. Sunnuntai taisi mennä harmitellessa viikonlopun lyhyyttä ja mun matkatessa kotiin...
S: Ensitreffeillä käytiin syömässä Raatihuoneen kellarissa, oli oikein kivaa. Edellisellä J:n vierailukerralla oltiin kyllä käyty syömässä eräässä toisessa ravintolassa, mutta en pidä niitä treffeinä kun yhteinen ystävämme oli mukana.

Kumpi on älykkäämpi?
J: Setämies
S: Ruma kysymys.

Kumpi on herkempi?
J: Minä
S: Jenni
Setämiehen omavalintainen kuvituskuva (Google)
Kumpi kokkaa (enemmän)?
J: Minä
S: Jenni

Kumpi on sosiaalisempi?
J: Setämies
S: Minä. Paljon.

Kumpi siivoaa (enemmän)?
J: Minä
S: Jenni

Kumpi valloittaa sängyn?
J: Minä. Tai vauva silloin kun on perhepedissä!
S: Jenni

Kumpi herää aikaisemmin?
J: Setämies (töihin). Viikonloppuisin minä.
S: Minä.
Mukavin tapa viettää parisuhdeaikaa?
J: Kaikessa rauhassa saunominen ja hyvä leffa päälle. Nykyään arvostan paljon niitä hetkiä kun saadaan lapsenvahti ja päästään kaksistaan esim. ulos syömään.
S: Omassa kodissa vaikka elokuvaa katsomalla

Mikä on kaukaisin paikka missä olette käyneet yhdessä?
J: Kroatia, tarkemmin sanottuna Fazana
S: Kroatia

Kumman perheen kanssa vietätte enemmän aikaa?
J: Setämiehen
S: Minun

Mikä teille on pariskuntana vaikeinta?
J: Vaikea kysymys... Sanoisin ehkä että toisen arvostaminen; se että ei pidä toista itsestään selvyytenä.
S: Erilaiset standardit arjen juttujen kanssa esim. erilaiset siisteyskäsitykset. Yhteisen ajan löytäminen.

Kummalla on hullummat eksät?
J: Setämiehellä
S: Minulla

21. helmikuuta 2017

Aikuiset ystäväni (Aikuisten ystäväkirja)

Muutama vuosi sitten, ollessani eräällä ystävällä kylässä, käteeni iskettiin Aikuisten kaverikirja ja kynä, komentaen täyttämään. En tarkkaan muista mitä silloin tuli kysymyksiin vastattua tai oliko kysymykset edes samoja kuin nyt somessa pyörineessä versiossa. Anyway, näillä mennään tänään.

Nimeni on Jenni

Jotkut tosin kutsuvat minua Jenskuksi ja Narskuksi

Olen syntynyt vuonna 1993, eli olen siis mielestäni 23 vuotias. Loppukesästä täytän 24.

Lapsuuskotini langallinen numero: Alkoi 03, lopusta ei ole mitään hajua :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Aidanmaalari tai päiväkotitäti

Mutta isona minusta tulikin: Työtön nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Tällä hetkellä kotiäiti.

Täydellinen puoliso: Välittävä, omaa sopivassa suhteessa huumorintajua ja vakavuutta, tykkää keskustella. Jakaa ainakin osittain samat kiinnostuksen kohteet. Muistaa/osaa yllättää ja osaa soittaa jotain soitinta.

Itsehän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla: Mustasukkainen, lapsellinen ja pikkumainen ämmä.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Nukkuisin enemmän. Ja leipoisin! Ja ulkoilisin...

Harrastan nyt: Lähinnä harrastuksista haaveilua. Vauvan kanssa tulee käydään ensisynnyttäjien ryhmässä ja suht usein vauvaklubilla.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Jujua

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Suomen Huutokauppakeisari. Ei ehkä kauheen nolo, mutta ainoita ohjelmia mitä ylipäänsä tulee katsottua. Nauhalta.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): öööh...ehkä täytetyt kesäkurpitsat tai kinkku-ananaspitsa

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: joku muu itkee. Vauvaa ei lasketa.

Lapsuuteni lempilelu: Molla-Maija, sellainen pullea ja myöhemmin nukkaiseksi käynyt. Vieläkin tallessa :)

Lempilelu nykyään: Puhelin

Salainen paheeni: Herkuttelu (voiko se olla salaista?)

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Kylmät ateriat. Harvoin haittaa vaikka ruoka ehtisi kylmyä lautaselle sillä esim.perunamuusi on kylmänä parempaa kuin lämpimänä.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Kenellekkään ei anneta sen enempään mitä tämä on valmis jaksamaan.

Vuosi 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? ;)
Viime vuosi alkoi työttömänä, edellisen työsuhteen päätyttyä joulukuun puolessa välissä. Alkuun työttömyys oli taas kivaa; sai nukkua niin pitkään kun huvitti, kulkea koko päivän pyjamassa jos siltä tuntui ja eikä illalla ollut väliä mihin aikaan meni nukkumaan sillä eihän seuraavana aamuna tarvinut mennä mihinkään. Parisen viikkoa tuota jaksoi, kunnes aloin selvitellä koulujuttuja ja sain kuin sainkin opiskelupaikan Turun AKK:sta. Aloitin helmikuun lopussa perhepäiväopinnot. Samoihin aikoihin vietettiin karkauspäivää ja pitkälti vitsilläni Setämiestä kosaisin, kun tämä työpäivän jälkeen kotiutui. Yllätys olikin molemmille suuri, kun vastaus olikin myöntävä. Mun ostamat rekvisiittasormukset oli auttamattomasti pienet ja lähtikin palautukseen, käytiin oikeat sormukset pari päivää myöhemmin ostamassa. Ehtoina oli ettei sormukset saa olla rahallisesti kalliit (ei mitään satojen-tuhansien eurojen kulta-/hopeasormuksia jotka voi kanittaa eron tullessa), molemmille pitää olla samanlaiset (eli yksinkertainen muotoilu) ja samat sormukset aikanaan toimittavat myös vihkisormuksien virkaa. Aika monta liikettä saatiinkin kiertää ennen kun mieluisat sormukset löytyi!
Vain pari-kolme viikkoa kihlautumisen jälkeen koettiin seuraava yllätys; tein positiivisen raskaustestin. Oltiin toki tammikuussa jätetty ehkäisy yhteisestä päätöksestä, mutta kumpikin oli varautunut siihen ettei nyt ainakaan puoleen vuoteen mitään tapahtuisi. Hah! Raskauspahoinvointi, jatkuva öllötys, olikin arkea seuraavat pari-kolme kuukautta... Lääkärin mielestä se ei ollut syy olla pois koulusta ja kun valmistuminen ennen laskettua aikaa alkoi näyttää epävarmalta, lopetin koko opinnot. Siinä kevään aikana vaihtui auto isompaan ja tehtiin (lue:Setämies teki) talokaupat.
Kesäkuussa päästiinkin pienten pintaremonttien jälkeen muuttamaan nykyiseen kotiin Paimioon. Kesä meni kummastellessa uusia kotikulmia ja miettiessä mitäs tässä sitten tekisi, kaikki toiminta kun tuntui olevan kesätauolla eikä mulla ollut tuttuja täällä päin. Aika nopeasti kavereita kumminkin löytyi ja syyskuun puolen välin nurkilla sain vielä työkokeilupaikankin läheisestä päiväkodista. Kuutisen viikkoa meni pienten lasten parissa nopeasti ja vaikka tiesin etukäteen ettei päiväkotityö ole juttuni, oli työ mukavaa sisältöä arkeen.
Kolme päivää ennen synnärille lähtöä
Lokakuun puolen välin paikkeilla työkokeilu vaihtui sairasloman (flunssa) kautta äitiyslomaksi. Kovin montaa päivää en ehtinyt kotona makoilla ennen kuin meidän ipana pyrki tähän maailmaan, syntyen neljä viikkoa ennen laskettua aikaa! Synnytys oli pitkä (epikriisissä lukee 27h) ja tuskainen. Se kipu, varsinkin ponnistusvaiheessa, oli jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Toki osasyy tähän oli heikonpuoleiseksi jääneet puudutukset... Joka tapauksessa meidän perhe täydentyi pienellä (3070g ja 45cm) prinsessalla keskiviikkona 26.10. Kotiin päästiin neljän sairaalapäivän jälkeen ja luonnollisesti uudessa arjessa oli (ja on edelleenkin) paljon opettelua. Vauvan ollessa kuukauden ikäinen vietettiin perhepiirissä nimiäisiä ja trinsessa sai nimekseen Leila Petra Loviisa Varis. Päivänsankari nukkui ruokailua lukuunottamatta koko tilaisuuden ajan ja kuukautta myöhemmin meni joulukin pitkälti nukkuessa. Jouluaatto vietettiin kolmistaan kotona, vähitellen omia jouluperinteitä miettiessä ja luodessa. Joulupäivänä lähdettiin Setämiehen vanhemmille kahdeksi yöksi ja sieltä mun äidille toiseksi kahdeksi yöksi. Vuoden vaihdetta juhlittiinkin sitten taas kotona, erään kaveriperheen tullessa meille viettämään iltaa. Uudenvuoden "lupauksia" tuli tehtyä kolme: käyn kirpparilla vähintään kerran kuukaudessa, herkuttelen vain kerran viikossa ja luen vuoden aikana 52 kirjaa joista kaikista kirjoitan arvostelut tänne blogiin.
Viime vuosi oli vauhdikas, mutta niin taitaa tämäkin vuosi olla mikäli on uudenvuoden harrikkatinaan uskomista...

4. helmikuuta 2017

Ihan tavallinen perjantai? (my day)

Eilisen piti olla meidän perheessä ihan tavallinen perjantai, mitä nyt Setämiehellä oli normaalia pidempi työpäivä. Kaikki ei kumminkaan mennyt niin kuin Strömsössä...

to 00.15 Setämieskin malttaa tulla sänkyyn, itse olen "jo" puolisen tuntia makoillut. Supatellaan, hihitellään ja etsitään hyviä nukkumisasentoja ainakin puoli tuntia.

02.20 Vauva herää syömään. Syöttö menee mukavalla rutiinilla ja noin 20min päästä olen takaisin sängyssä. Vauva jatkaa unia omassa huoneessaan.

06.05 Vauva herää syömään, Setämiehen vuoro syöttää ja itse nousen lypsämään seuraavia maitoja. Noin 20 min lypsyttelyn jälkeen vauva löytyy perhepedistä, kannan takaisin omaan sänkyyn. Käyn neljä kertaa antamassa tutin ennen kun vauva nukahtaa, kello on ehtiny jo seitsemään. Oma nukahtaminen on jo vaikeaa, kun olen ollut hereillä jo yli tunnin, kuuntelen herääkö vauva vielä vaatimaan tuttia ja odotan koska Setämiehen kello soi...

08.30 Setämies on jossain vaiheessa lähtenyt töihin, herään vauva ähinään. Käyn kaksi kertaa antamassa tutin, laitan aamukahvin tippumaan ja haaveilen hetken bloggailurauhasta ennen kun vauva oikeasti herää. Vauva on toista mieltä ja 08.50 käydäänkin aamupesuilla, vaihdetaan päivävaatteet ja syödään. Otan lapsen, aamukahvini ja läppärin ja kirjoitan makuuhuoneessa tämän postauksen tähän asti. Klo 9.30 vauva näyttää nukkuvan. Luen sähköpostit ja aloitan kirjoittamaan vuosikatsauspostausta.


10.00 Soittaa sangen ärsyttävä puhelinmyyjä, taas niitä jotka ei ymmärrä mitä tarkoittaa ei kiitos. Vängätään viis-kymmenen minuuttia siitä haluanko tilata D-vitamiineja vai en. Vauvakin herää. Puhelun jälkeen siirrän vauvan leikkimään olohuoneeseen ja alan keittämään aamupuuroa. Taustalle pyörimään eilen keskenjäänyt Joulumielelle-konsertti. Puuron keittyessä tyhjennän tiskikoneen ja kerään likaiset tiskit koneeseen.

10.55 Olen saanut aamupuuron syötyä ja mennään vauvan kanssa toista kertaa tämän aamun aikana pyllypesulle. Pesujen jälkeen vauva käy päiväunille ja pääsen suorittamaan omia aamutoimia loppuun.

12.15 Kirppistavaroiden pakkailua reppuun, "mainoslappujen" askartelua vauvan nukkuessa. Vauva herää noin puoli yhden aikaan syömään, hoidan askartelut loppuun, siivoan jäljet ja 13.15 lähdetään kohti bussipysäkkiä. Tarkoituksena on käydä Lasten Seesamissa, jossa mulla on pöytä vuokrattuna. Jäädään kumminkin väärällä pysäkillä pois, joudutaan odottelemaan uutta bussia ja saavutaan määräpaikkaan n. 45min suunniteltua myöhemmin. Vauva syö melkein heti.

16.20 Saan pöytäni järjesteltyä ja kierretään katsomassa mitä muut kauppaa. Aarteita löytyikin, enemmän mitä tällä kertaa itse myyntiin vein :D N.17.20 siirrytään läheiselle pysäkille puoleksi tunniksi odottamaan kotiin vievää bussia. Vauva nukahtaa rattaisiin ja tajuan etten ole syönyt mitään aamupuuron ja -kahvin jälkeen...


17.50 Bussi tulee suurin piirtein ajallaan ja hypätään tyytyväisenä kyytiin. Petran päiväunet katkeaa, mutta tiedän hänen nukahtavan uudestaan bussin hurinaan. Muutaman pysäkin jälkeen selviää ettei bussi olekaan matkalla Paimioon, mutta kuski ystävällisesti kertoo että voidaan jäädä Teboililla pois. Tuon mystisen Teboilin sijainti selviää n. 18.10; on n. 7km päässä meidän kotoa. Onneksi hätyytin Setämiehen töistä hakemaan, ei tuota matkaa olisi jaksanut kävellä... Ostan kahvin pahimpaan nälkään.

18.30 Päästään lopultakin kotiin, noin 4h myöhemmin kuin suunnitelmissa oli... Pesen vauvan pyllyn (päivän kolmas kakka...) jonka jälkeen Setämies syöttää vauvan. Ruuan jälkeen Petra saa leikkiä sohvalla. Syön päivällisen ja kerään tiskit koneeseen ennen kuin vien vauvan kahdeksan aikaan nukkumaan. Lypsän seuraavat maidot, esittelen sohvalla töitä tekevälle Setämiehelle kirppislöydöt ja keitän tuttipullot.

21.00 Perjantaisaunan aika! Saunotaan vuorotellen, jotta toinen on vastaamassa mahdollisesti heräävän vauvan tarpeisiin. Vilvoittelen ja jatkan tämän postauksen kirjoittamista Setämiehen saunoessa. 22.15 puen ja alan valmistella iltapalaksi toivottuja ruisleipäpitsoja. Leipien paistuessa laitan tiskikoneen päälle ja poistan kirppislöydöistä hintalaput ja heitän pyykkikoriin. Teen jääkaappiin yön maitopullot valmiiksi. Alkaa väsymys jo painaa...

22.50 Iltapalan aika. Vatsan täytyttyä lyhyesti päiväkirjaan päivän puuhat ja fiilikset, hammaspesu ja sänkyyn. Selailen tori.fin myynti-ilmoituksia lastentarvikkeiden osalta, tsekkaan facebook-päivitykset turhan monta kertaa ja luen hieman. Setämies siirtyy omien puuhien pariin alakertaan. Vuorokausi ehtii vaihtua lauantaiksi, kun odotan vauvan heräävän syömään ja tiskikoneen ilmoittavan valmistumisesta. Noin kakskyt vaille yks, vauvan syötyä ja avattuani tiskikoneen, pääsen lopulta nukkumaan...

31. tammikuuta 2017

3/52 Katoamisten kirja

Pitkään ehti tämäkin teos pyöriä luettavien kirjojen listalla ennen kuin kirjastosta mukaan tarttui ja luetuksi tuli. Nyt harmittaa miksi en ole aikaisemmin kirjaan tarttunut...

Nimettömäksi jäävän päähenkilön isä on kadonnut eikä äitiäkään oikein kiinnosta tyttärensä elämä. On vaikea päästää irti menneisyydesta ja keskittyä nykyhetkeen. Tulee riitoja tyttöystävän kanssa, on vaikea keskittyä mihinkään ja unta varten on vedettävä yhä lisääntyvissä määrin Tenoxeja. Maalausharrastus kulkee koko ajan sitkeästi rinnalla, mutta kankaalle ei synny mitään muuta kuin kuvia itsemurhan tehneestä koulukaverista (ensi-ihastus?). Kosovolainen kollega käy huomaamatta yhä tärkeämmäksi ja kirjan lopussa matkustetaankin Belgradiin etsimään isää, itseä ja juuria.

Sanoisin 5/5. Kirja oli kirjoitettu harvinaisessa minä-muodossa, oli helppo samaistua vaikka kaikkia tapahtumia ei itse olisikaan kokenut. Vaikka osa kirjan aiheista oli rankkoja, oli ne kuvailtu sopivasti huumorilla hyöstettynä ja kokonaisuus pysyi kevyenä. Kirja nauratti, itketti, mutta ronskin kielen käytön myötä myös nolostutti. Onneksi kukaan ei tainnut kiinnittää huomiota satunnaisesti punottaviin poskiin... Ajattelin juonen hieman tylsäksi, mutta missään tapauksessa kirja ei ollut tylsä vaan yllätti loppuratkaisua myöten. Oiva kirja matka- tai rantalukemiseksi, mutta toimii muutenkin. Kielenkäytön takia en suosittele alle 15-vuotiaille.
Kuva: Adlibris

30. tammikuuta 2017

Olen Petra 3kk ja osaan...

... jokellella
... melkein nauraa ääneen (neuvolatäti ja issä väittää niin, äiti ei ole kuullut)
... tarttua leluun joka asetetaan käteeni
... katsoa lähes yhtä kauas kuin aikuiset
... viedä nyrkin suuhun
... pidellä jo hieman päätä sylissä ollessa
... viihtyä aika pitkiäkin aikoja (20-60min) sitterissä lelukaaren alla
... joskus tarttua leluun kahdella nyrkillä

Tykkään kylpemisestä ja suihkuttelusta.
Siitä en pidä kun pitää pukea pipo päähän.
Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (3kk):
paino 5030g (3070g)
pituus 55,7cm (45cm)
päänympärys 39,2cm (35cm)

14. tammikuuta 2017

2/52 William Shakespearen Romea ja Julia Timo Mäkelän sarjakuvana

Toisin kuin alkuperäiseen kirjahaasteeseen, päätin tähän omaani hyväksyä myös sarjakuvateokset-kunhan ovat "kunnon" kirjoja eikä mitään Aku Ankan taskukirjoja. Taannoisella kirjastoreissulla tarttuikin käpälään Romeo ja Julia Timo Mäkelän piirtämänä.

Moni tietääkin näiden kohtalokkaiden nuorien tarinan jo, mutta kertaus on opintojen äiti. Montaquen ja Capuletin suvut ovat verivihollisia (syystä joka ei koskaan ole selvinnyt). Julia Capulettia ollaan jo naittamassa naapurimaan rikkaalle kreiville, kun kohtalo astuu peliin Romeo Montaquen muodossa. Nämä kohtalokkaat nuoret rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä ja pitäjässä alkaakin aikamoinen tohina. Ruumiilta ja kommelluksilta ei vältytä, kun suvut jatkavat yhteenottoja ja "pienen" informaatiokatkoksen takia vannovat Julia ja Romeo ikuista rakkautta kaatuen samaan hautaan.

Kokonaisarviona 1/5. En ole lukenut sarjakuvia niin paljoa, että osaisin taidetta kovin monipuolisesti arvioida mutta näin "maallikkona" kirja oli pettymys. Mäkelän taide oli jotenkin sekavaa, en meinannut erottaa hahmoja toisistaan ja mikäli en olisi tarinaa tiennyt etukäteen, olisin varmasti tippunut kärryiltä kuka tässä vihaa ketä ja ketä haikailee kenenkin perään. Ehkä värikuvitus olisi auttanut hahmottamaan, kyseessä on musta-valkoteos. Kirjan teksti oli huono sekoitus alkuperäistä, vanhahtavaa tekstiä, ja nykyajan slangia-tapahtumat kun modernisti sijoittuivat Veronan sijaan meille tutumpaan Helsinkiin. Tarinallisesti kirja on kiehtova, mutta siitä kunnia kuuluu aivan jollekkin muulle kuin Mäkelälle. Jos sarjakuvista tykkää, niin ehkä tämä pieni tiiliskivi kannattaa lukea.

Kuva: Adlibris

9. tammikuuta 2017

1/52 Ilki Ihana

Setämies koitti tuossa hieman ennen vuoden vaihdetta saada mua mukaan 100 kirjan haasteeseen joka olikin idealta käynyt mulle tutuks jo somen kautta. Sataa kirjaa en luvannut lukea, varsinkaan kun "sääntöjen" mukaan niiden piti olla suomalaisia, eikä keskeneräisiä (vuonna 2016 aloitettuja), lastenkirjoja tai sarjakuvia laskettaisi. Pöh, sanon minä! Lupasin kumminkin 52 kirjaa lukea ja jotta haaste ei muuten pääsisi käymään liian helpoksi, lupasin kaikista 52 kirjasta kirjoittaa arvostelut tänne blogiin. Kaikkea sitä...

Noh, vuoden urakan sai kunnian aloittaa Melissa Marrin Ilki Ihana. Tämä keijutarina oli päätynyt mun luettavien listalle jo joskus teini-iässä-jääden noina aikoina kumminkin lukematta. Olin ehkä ymmärrettävästi skeptinen millaista teinihuttua on luvassa, mutta alkukankeuden jälkeen kirja osoittautui viihdyttäväksi-näin aikuisellekin. Kirjan päähenkilönä toimii lukiolaistyttö Aislinn, joka on perinyt kykynsä nähdä keijuja mummoltaan ja edesmenneeltä äidiltään. Tämä yliluonnollinen kyky olisi hyvä pitää keijuilta salassa, mutta se käy yllättävän vaikeaksi kun keijumaailmassa valtaa pitää talvikuningatar Beira ja kesäkuninkaalla Keenanilla on kiire löytää rinnalleen kuningatar, jotta ikuinen talvi ei tuhoa sekä keijujen että ihmisten maailmaa. "Yllättäen" Keenan on iskenyt silmänsä Aisliniin ja alkaa tahtojen taistelu siitä onko Aislinn valmis alistumaan kohtaloonsa, hallitsemaan Keenan rinnallaan keijujen maata, vai löytääkö Aislinn sitä ennen yhteisen tulevaisuuden ihmisystävä Sethin kanssa. Kenties molempien?

Kokonaisarvioksi sanoisin 3/5. Yllättävän viihdyttävää ja koukuttavaa luettavaa, pientä miinusta tarinan arvattavuudesta. Ikuisen talven ja kesän taistelut alkavat olla aika kulunut tarinan aihe... Kirjassa myös vilisi turhan tarkoin kuvailtuja sivuhahmoja, joiden merkitys jäi loppuen lopuksi hieman epäselväksi. Kaikesta tästä huolimatta aion jossain vaiheessa tarttua kirjan jatko-osaan (Sala Kavala).
Kuva: Adlibris

2. tammikuuta 2017

Olen Petra 2kk ja osaan...

...jo hieman jokellella
...hymyillä leveästi
...vastata hymyyn
...kääntää pään äänen suuntaan (halutessani)
...seurata katseella liikkuvaa lelua, enintään 20cm päästä kasvoistani
...huitaista kädellä tutin pois suusta
...jo aika hyvin nukkua omassa sängyssä (aamuöisin toki on kiva päästä perhepetiin)
...viihtyä pieniä aikoja (15-30min) sitterissä lelukaaren alla tai sohvalla lelujen ympäröimänä

Tykkään kovasti jos minua suukotellaan poskille ja nenän päähän ruokailun päätteeksi. 
Siitä en pidä kun äiti puhdistaa pumpulipuikolla sieraimia.
Syntymämittani löytyvät suluista alta ja sulkujen edestä edelliset neuvolamitat (6vk):
paino 4075g (3070g) 
pituus 51,9cm (45cm)
päänympärys 37,2cm (35cm)