Mitä kuuluu on kysymys johon vastatessa useimmiten valehdellaan

Sannin 2080-luvulla biisi kuvaa aika osuvasti tämän hetken fiiliksiä... Koti on yhtä kaaosta, mutta kenen takia siivoaisin-ja missä välissä? Vauvan ollessa hereillä haluan keskittyä yhdessä leikkimiseen, ruokailuihin yms. ja vauvan nukkuessa on turha edes haaveilla imurin esiinkaivamisesta. Ei kukaan kumminkaan tule kahville-tai jos tulee, saa luvan ymmärtää sotkun. Jos olen viitseliäs, teen paniikkisiivouksen; sotkut pariin isoon Ikea-kassiin ja makuuhuoneen suljetun oven taakse. Poissa silmistä, poissa mielestä, niinhän ne sanovat.
Yöt menee vaihtelevissa määrissä valvoen, kahvin piristävälle vaikutukselle on viime aikoina tullut immuuniksi. Silti sitä tulee juotua useampi kuppi päivässä, valitettavan monena päivänä jopa enemmän kuin vettä-ja useimmiten kylmänä. Sanovat, että kylmä kahvi kaunistaa, mutta se on hevonkukkua; kärsin jatkuvasti erilaisista iho-ongelmista (kuiva, halkeileva iho, finnit, jne.). Kauneus toki on (jos on) katsojan silmässä...
Vauvalle ei kelpaa tällä hetkellä päiväunet muualla kuin omassa tai meidän sängyssä, tuttujen tuoksujen ympäröimänä. Ei nukahda syliin, sohvalle tai muiden sänkyyn, harvoin vaunuihinkaan. Päiväunitarpeesta ei koskaan tiedä; nukkuu tunnista kuuteen tuntiin. Tämä rajoittaa hyvin meidän päivien aktiviteetteja-ja useat kaverisuhteet onkin kärsineet. Se oli toki odotettavissakin. Toki lapsen myötä on löytynyt uusiakin (perheellisiä) kavereita, mutta eniten kaipaan niitä ihmisiä joiden kanssa voisi keskustella muustakin kuin edellisen vaihdetun vaipan sisällöstä, jälkivuodosta, kuukautisista, muista vuodoista,...

Mitä kuuluu? Ihan hyvää. Tavallista vauva-arkea.