31. toukokuuta 2014

Se tunne, kun kuolinuutinen tulee facebookin kautta...

Tiistai-iltana surffailin tuttuun tapaan facebookissa, suunniteltiin vielä ulos lähtemistä Setämiehen ja tämän veljen kanssa. Harvakseltaan päivityksiä tekevä sisko löytyi uutisvirrasta; pappa oli kuollut. Kyseessä ei ollut mun verisukulainen (vaan sisarpuolten isänisä), mutta pappa silti.
Vetäydyin vakavaks-mitä muutakaan lopullisuuden edessä voi. En, edelleenkään, tiedä kuinka mun pitäis reagoida. Mitään tyhjää aukkoa ei jäänyt/syntynyt ja tuntuu ettei itketäkään. Silti voin jossain määrin sanoa tunteneeni, silti jossain määrin paappa oli osa munkin lapsuutta. Äipälle menin seuraavana päivänä kiukuttelemaan miksi hän ei kertonut...
Setämiehen kanssa jokunen sana asiasta vaihdettiin, kysyi aionko mennä hautajaisiin. En ole koskaan ollut hautajaisissa enkä usko että nyt kutsu edes käy. Hautajaiset on kuulemma noin kolmisen viikkoa kuolemasta ja mun kesäkuu on jo täynnä ohjelmaa, en ehkä ehtisikään. Kuolinilmoituksen kaipaamaan jäivät listaan haluaisin nimeni, mutta sekin kuulostaa jotenkin...sopimattomalta.
Kynttilä papalle ainakin syttyy...

28. toukokuuta 2014

Matalapainetta...

Kun lämpötilat laskee kesäloman alkaessa sen parikymmentä astetta, en mitenkään voi sanoa hyppiväni riemusta. Kylmyys ja kosteus vetää mielialan alas, mikään ei huvita. Tuntuu että olen itsekin täynnä sadevettä mitä saa itkeä ja niistää ulos jatkuvalla soitolla. Korvamatona toimiva Happoradion Vakava nainenkin kertakaikkiaan sopii tunnelmaan...
Ehdin jo facebookin puolella uhoamaan, että tästä tulee kengätön kesä. Sään ollessa tämä, syön kyllä sanani ja kengät kaapista takaisin kaivan. Sulaa hulluuttahan olisi nyt paljain jaloin tallustella, entistä kipeämmäksi vaan tulisi...
"Sinä olet mutkaton tasainen tie,
sinä olet pastellisävyinen mies.
Mä vakava nainen
oon järkevän lainen
enkai mä kiihkoa kaipaa.

Aika menee juoksua yli sillan
kysymättä lannistaa unelmoijan
ja prinsessan aikeet
on toteuttaa vaikeet
vuosia ruuhkissa seisten."

23. toukokuuta 2014

Luovuta #2

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, oli mulla tällä viikolla aika Väestöliiton klinikalle keskustelemaan munasolujen luovuttamisesta. Tunnin aikana sain kattavasti lisätietoa miten prosessi käytännössä menee, käytiin läpi perusteellisesti nelisivuinen esitietolomake ja keskusteltiin (taas) siitä mitä jos mun lahjoitussoluista syntynyt henkilö aikanaan ottaa yhteyttä. Tai miten suhtautuisin, jos selviäiskin etten voi ite saada lapsia ja joku oliskin mun soluilla jossain saanut. Hieman ehkä utopistisia ajatuksia-siis kun eivät ole tätä hetkeä niin oikein osaa kuvitellakaan tuollaisia tilanteita. Toki, kuten klinikallakin sanoin, tuleva kumppani kyllä saa tietää jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa mun luovuttaneen soluja. Myös hänen hyväksyttävä se ajatus, että parikymmenen vuoden päästä meidän oven taakse ilmestyy joku nuori, joka sanoo olevansa mun solujen perintöä.
Kun mun päätös oli moneen kertaan varmistettu, suunniteltiinkin jo aikataulua. Kesäkuun alussa käyn lääkärissä joka kattoo vielä, että fyysisesti kaikki on kunnossa (mm.papa- ja verikokeet). Koska kesä tulee väliin sotkemaan suunnitelmia, käyn vielä elokuun alussa samanmoisen lääkärikäynnin ja saan silloin mukaani lääkkeet. Piikitykset tulee aloittaa menkkojen alettua, toisena vuotopäivänä, ja siitä seuraavat pari viikkoa sisältää ensin yhtä ja myöhemmin kahta piikkiä päivässä sekä useamman käynnin klinikalla ultraäänessä ennen itse "operaatiota". Mitenkään houkuttelevalta ei kuulosta lähteä kipulääkkeiden ja rauhoittavien luomassa sekavassa mielentilassa junailemaan kotiin, yksin ei joka tapauksessa saakaan sitä iltaa ja yötä viettää. Olikin siis puhetta, jos Setämies tulis seuraks ja oltais hotellissa yö.

Kuten varmaan on luonnollista, ajatuksia pyörii paljonkin mielessä. Ymmärrän esimerkiksi perustelut miksi soluja jaetaan enintään viiteen perheeseen. Käytännössähän tuo (mun matikantaidoilla) tarkoittaa, että omia solujaan voi luovuttaa elämänsä aikana max.5 kertaa-mikä on mielestäni hieman ristiriitaista luovuttajien vähäisen määrään ja sukusolujen tarpeellisuuteen verrattuna. Aivan hyvin sukusolujen lahjoittamisesta voisi tehdä vuosittaisen tavan-arkisen asian, kuten verenluovutuskin. Toki tämä on ajatus ennen kun olen koko prosessia käynyt läpi, mielipide elokuun lopussa voi hyvinkin olla toinen.

Elämän epäkäytännöllisyyksiä

Tässä eräs ilta leiripalaverista kotiutuessa päätin maistaa Magnumin uutuutta eli sitä sampanjajätskiä. Tovi meni miettiessä miten maku on niin tuttu, mutta juurihan pääsiäisenä tuli shampanjaa maisteltua kummisedän juhlissa. En edelleenkään makuun mitenkään ihastunut ja huvittuneena ajatuksen siinä harhailikin klassisiin hääsviitteihin sampanjapulloineen. Miltä näyttäisikään jää-ämpärissä vaikkapa lonkerotölkki. Ja kun tuoreille mansikoille oon allerginen, niin kyytipojaksi sitten vaikka popcorneja. Heh :D
Kuva: Google

Erääksi elämän epäkäytännölisyydeksi osoittautui Tiimarin alekorista ainakaan napatut nenäliinat. Oli paperi niistäessä kuinka monin kerroin tahansa, aina vaan siihen reikä tulee. Ja kun paperin laittaa takaisin taskuun, talteen seuraavaa kertaa varten, mössööntyy se sinne. Ai kun kiva! Ja todella "kestävää" kehitystä...

Siinä junassa istuskellessa katselin erään reppureissaajan menoa muistaen oman kellarissa lojuvan matkalaukkuni. Kesäsuunnitelmat on täyttyneet reippaasti festareista, koulutuksista ja leiristä-eli toimivan kuljetusobjektin löytäminen tulee taas ajankohtaiseksi. Pitkään varsinaista matkalaukkua ehdin himoita ennen sen hankkimista eikä se tälläkään kertaa taida reissuun mukaan lähteä. Niin kun ei koskaan aiemminkaan... Reppu sietää mukavammin rankkasateet, kuralammikot ja polttavan auringonpaisteen-ja käyhän vaatteilla täytettynä se jopa tyynyksi tarpeen tullen. Taidankin siis luopua kokonaan tuosta kellarin tilasyöpöstä...

22. toukokuuta 2014

Ruoka-apua

Parisen viikkoa sitten kävin kirkon diakoniatyön parissa talousongelmien takia. Kahden viime kuukauden tulot on ollu keskimäärin 675e-ja kun siitä vähennetään vuokra (461e), ei paljonkaan jää rahaa ruokaan, lääkkeisiin tai laskuihin. Puhumattakaan sitten mistään ns.ylimääräisestä (herkuista, viikonlopuista kodin ulkopuolella,...). Kirkolta saatu apu oli lähinnä ruokakassit, mutta onhan sekin jotain. Aiemminkin mua oli passitettu noita ruoka-apuja hakemaan, mutta mitkä lie ennakkoluulot estivät. Parin viikon takainen käynti ei kovin hyvältä vaikuttanut; mä kun olen niin nirso etten syö mitään päiväysvanhaa ja ruokavaliota rajoittavia allergioitakin löytyy liuta. Tänään sai hakea viimeiset kaksi kassia ja yllä olevasta kuvasta näkeekin kuinka kattavaa settiä tarjoillaan. Löytyy niin leipää, kananmunia, säilykkeitä, kaurahiutaleita, makaroonia, lihaa (makkaraa ja kanaa), korvapuusteja, pata-ainespusseja,... Mikäli mä olen oikein ymmärtänyt, tuon setin pitäisi noin kaksi viikkoa riittää. Päiväysvanhoja oli tänään yllättävän vähän (vain kaksi leipää) ja allergiatkaan eivät paljoa satsista karsineet. Allergisoivat yritän tyrkyttää naapurille, hukkaan eivät siis missään tapauksessa mene.
Viime kerralla joku möhömahainen miespersoona halusi suureen ääneen ruokajonossa alkaa valistamaan nykyajan uusavuttomista teineistä, jotka ryövää köyhien ruuat. Jälkiviisaus on niin yleistä, vasta kotiin päästyä keksin oivat vasta-argumentit. Eiköhän meistä jokainen syystä ole jonoon päätynyt, ei niitä kasseja ihan noin vaan saa hakea. Teini-ikä taitaa olla (toivottavasti) mun kohdalla jo ohi, täytänhän piakkoin 21v ja uusavuttomuus.. Noh, se jätettäköön täysin omaan arvoonsa. Jotenkin olin hurjan kiitollinen ettei tänään ruokajonossa näkynyt muita-ja että tajusin ottaa repun mukaan. Kahta äärimmilleen pakattua muovikassia keskipäivän helteessä raahatessa sitä tuntee itseensä jokseenkin hulluksi... Nyt ei ainakaan hetkeen pitäis ruuan loppua; laskeskelin kaapista viisi hernekeitto purkkia, kymmenisen pussia makaroonia ja neljä kaurahiutalepakettia. Vielä kun karkaan koko kesäkuuks reissuun-siitä myöhemmin lisää...

Spesiaalihelppo jauhelihakeitto

Kuumenna vettä vedenkeittimessä.
Laita kattila levylle, levy päälle (kutoselle) ja varmista veden kiehuminen.
Heitä kiehuvaan veteen pakastimesta löytyvät kasvikset.
Pienennä levy kolmoselle ja keitä kunnes kasvikset on sulanu
Heitä joukkoon paistettu jauheliha ja maun mukaan lihaliemikuutioita
Anna porista jokunen minuutti. Sammuta levy ja nauti!

21. toukokuuta 2014

Mukamas nainen.

Kuuntelemani radiokanava keskittyi tänään naisellisuuden ja miehisyyden määrittelemiseen. Haastattelussa oli eri kantojen kera psykologian maisteri ja draq-artisti. Juontajan innoittamana, ja aiheesta jopa hieman huvittuneena, siirrryin tekemään Me naisten sivuille testin siitä kuinka naisellinen oikeastaan olen. Tulos oli puolivälin luokkaa eli lyhyesti tiivistettynä ole muka-nainen. Miehen huono kopio, joka ei ole ylpeä naiseudestaan. Uskon kaiken näköiseen roskaan kuten yksilön vapauteen, koulutuksen tärkeyteen ja tatuointeihin.

Oheen oli liitetty linkki, josta löytyi lisää aiheeseen liittyvää materiaalia-ja jopa se naiseuden määritelmä. Henry Laasanen (kuka lieneekin...) on määritellyt näin;
"Naisellisen naisen ominaisuudet: emotionaalinen, subjektiivinen, helposti vaikutettavissa, alistuva, ei pidä matematiikasta tai tieteestä, järkyttyy pikku kriiseistä, passiivinen, epälooginen, kotisuuntautunut, ovela, loukkaantuu helposti, vaikeuksia tehdä päätöksiä, itkee helposti, riippuvainen, puhelias, tahdikas, hellä, tietoinen muiden tunteista, uskonnollinen, kiinnostunut ulkonäöstään, siisti, voimakas turvallisuuden tarve, nauttii taiteesta ja kirjallisuudesta, ilmaisee helliä tunteita helposti, hoivaava. Naisellisuus on maskuliinisten kykyjen ja piirteiden puutetta. Naisellisessa naisessa ei ole kilpailullisuutta, aggressiivisuutta, tehokkuutta, pelottomuutta ja voimaa. Naisellinen nainen suuntautuu naiseutta kohti ja on ylpeä ollessaan nainen. Naisellinen nainen tarvitsee miestä puolustamaan itseään.
Olemus: Naisellinen nainen käyttää pukeutumisessaan keveitä asusteita, kuten satiinia ja silkkiä. Sellaisia vaatteita, joita miehet eivät käytä. Värit ovat pehmeitä ja kirkkaita. Housut eivät ole erityisen naisellinen asuste. Naiselliset asut korostavat naisen vartaloa."

No jassoo! Jos en huvittunut olisi jo alkuun ollut, tehnyt testiä leikkimielellä, olisin voinut ottaa nokkiini. Okei, en kiellä ettenkö uskois yksilön vapauteen ja koulutuksen tärkeyteen-tai etteikö (suurin) osa luetelluista ominaisuuksista olisi osunut kohdalle. Silkit ja satiinit on mulle kumminkin täysin turhia ja housut nyt vaan on käytännöllisemmät kun hame/mekko.
Kuten radiokin asiaa lopulta summasi; on mielipiteitä lähes yhtä monta kuin ihmisiä. Se mikä on toisen mielestä naisellista tai miehekästä, ei välttämättä sitä toisen mielestä ole. Ja jokainen meistä olkoon juuri niin naisellinen tai miehekäs, kun tuntuu hyvältä-itse koen olevani enemmän naisellinen kuin muka-nainen.

16. toukokuuta 2014

Onhan päivä vielä huomennakin. Onhan?

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä... Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.

Onhan päivä vielä huomennakin - onhan? Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään? Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

15. toukokuuta 2014

Luovuta

Tuli pari viikkoa sitten laitettua yhteydenottopyyntö lapsettomuusklinikalle. Jo pari vuotta sit mietin miksi en munasoluja luovuttais ja tekis näin ollen jonkun elämää lapsien myötä onnellisemmaks. Sillon juttu kaatu muistaakseni suositukseen odottaa vielä joku tovi. Onhan pari vuotta aikamoinen tovi, eikö?

Ylipäänsä oon niitä ihmisiä, jotka haluaa auttaa muita. Antaa omasta, ehkä vähästäänkin, jos toinen oikeasti tarvii. Miksi ei siis tässäkin asiassa. Toki joku saattaa haittapuoleksi sanoa, että luovutetuista soluista syntynyt saa täysi-ikäistyttyään luovuttajan yhteystiedot.

So? Kahdeksantoista vuoden päästä oon...39v. Aikuinen ja toivon mukaan itsekin äiti. Hieman kyynisesti tosin suhtaudun kuinka moni ottaa yhteyttä, nuori on kumminkin kasvanut ilman äitisuhdetta muhun. Miksi se pitäisi myöhemminkään luoda?

Toisaalta se, että yhteydenottopyynnön jätin tai se että ens viikolla on asian tiimoilta haastattelu Helsingissä, ei suoraan tarkoita että luovuttaisin. Se mahdollisuus nyt vaan on askeleen edempänä, kun aiemmin.


Niin sitä vaan aikuistuu-vaikka ei uskoisi

En muista miten paljon viime kesänä/syksynä kirjoittelin ajatuksia Kroatian reissusta-sattuneesta syystä en itse palaa asiaa tarkistamaan. Ollutta ja mennyttä. Reissussa kumminkin meni mun neitsyys ja ilman minkäänlaista ehkäisyä. Äksidentin miespuolisko oli järkkymätön jälkiehkäisyn hankkimisen suhteen. Itkin kaksi päivää hysteerisenä kuinka en halua luopua lähemmäksi käyneestä mahdollisuudesta perheeseen. En halua tappaa mahdollista lasta. Paluulennolla muu reissuseurue järjesti meidät vierekkäin ja lopulta rauhoituin, kun tehtiin sopimus; Mikäli vielä yhdeksän kuukauden kuluttua olen samaa mieltä (haluan ehdottomasti lapsen ja ko.miehen kanssa), se tehdään. Lyötiin kättä päälle ja loppulennon taisinkin torkkua tuttua olkaa vasten.

Enemmän ja vähemmän tuli tuon miehen kanssa pidettyä yhteyttä ennen kun seuraavan kerran nähtiin helmikuussa. Vähän sattumalta osuttiin Poriin yhtä aikaa. Viime kesänkö muistot nousi pintaan vai mikä, mutta ylimääräisten silmien välttäessä oli hieman pussailtava ja kiehnättävä. Hih! Sovittiin yhteinen viikonloppu-ja kuten vähän arvelinkin, kotioloissa kuoriutui jossain määrin erilainen ihminen kuin se jonka olin oppinut tuntemaan. Uskoin lopultakin sen mitä en uskonut viime kesänä-eli ollaan liian erilaisia toisillemme. Täysin eri maailmoissa.



Ihan ajatuksen tasolla: jos Kroatian reissusta olisi lapsi syntynyt, se olisi nyt reilun kuukauden ikäinen. Kuukauden ikäinen vauva osaa hymyillä, pitää katsekontaktin paikallaan olevassa kohteessa ja tarttua kiinni (synnynnäinen refleksi).

14. toukokuuta 2014

Hei hei HayDay?

Ostin aikanaan tabletin lähinnä pitkien juna- ja bussimatkojen viihdykkeeksi, ajatellen että ehkä sillä voisi tehdä koulujuttujakin-ja näin ollen hävittää huonokuntoisen läppärin. Näin teinkin, siis hävitin läppärin, ja jo jokusen tovin päästä turhauduin. Taisi olla leiri- ja retkitoiminnan noin 10 sivuinen portfolio kirjoitettavana... Tilasinkin siis uuden läppärin-ja ajattelin että nyt! Tabletin voi jättää siihen omaan arvoonsa mihin sen suunnittelinkin-ja kouluhommia on kumminkin niin vähän että konettakin oikeasti tarvis kahtena tai kolmena päivänä viikossa.
Noh... Ajatuksenahan tuo kuulostaa toimivalta. Jää paljon aikaa kaikkeen muuhunkin, oikeaan elämään. Vaan enpä tuohon tavoitteeseen ole vielä päässyt. Viikonloppuna äitienpäiväriennoissa tabletti oli mukana ja ajankuluksi tuli HayDay ladattua. Kaikessa yksinkertaisuudessaan hemmetin koukuttava! Yöunet on menny-tai olin mä eilen "jo" yhdentoista jälkeen nukkumassa. Joskus on mennyt kahteenkin... Ja sekös on sitten mukavaa yrittää aamulla päästä kouluun -.-
Tosin noihin ikäviin arkiaamuihinkin on löytynyt helpotus; herään n.tunnin ennen kuin pitää lähteä jolloin ei tarvi aivan silmät ristissä ja kiukkuisena ulos pyrkiä. Teen iltaisin tuorepuuron (kaurahiutaleita ja jogurttia) jääkaappiin maustumaan-josta se on aamulla nopea napata. Hyvin pystyy syömään ja pelaamaan yhtä aikaa. Noin viis minuuttia ennen lähtöä tabi lataukseen ja vaatteiden vaihdon kautta kouluun. Mietin miksi ihmeessä peruskouluaikoina aamut piti pilata listalla hommia (vaatteiden vaihto, aamupala, petaaminen, hammaspesu,...)!

Työviikon pituus

Jälleen kerran päivän lehdestä bongasin otsikon liittyen kuuden päivän työviikkoon. Näemmä vuodesta toiseen puheenaihe josta ei päästä eroon. Itse karsastan ajatusta kuusipäiväisestä työviikosta-aina kumminkin elänyt 5/2 rytmillä. Jos viikonloppu rajoittuisi sunnuntaihin, ei sitä ikinä ehtis esim. Porissa kyläillä. Ja sehän vituttais! Mä kaipaan välillä irtiottoja, viikonloppu toisella paikkakunnalla tuntuu minilomalta ja antaa seuraavaan viikkoon aivan erilaista energiaa.

Toisaalta... Kaikella on kääntöpuolensa. Jos kuuden päivän työviikko tarkottaisi joka syksylle viikon syyslomaa, loppiaiseen kestävää joululomaa ja 2,5-3kk:n kesälomaa, en laittaisi pahakseni. Monesti koulu on miellä alkanut jo elokuun ensimmäisenä maanantaina ja heti uudenvuoden pyhien jälkeen on pulpettiin palattu. Kaikki mahdolliset arkipäivät (kuten vapun jälkeinen perjantaikin) vietetään visusti oppia päähän takoen.
Sama soveltuisi myös työelämään; vähemmällä työssäoloajalla kuukauden kesäloma, viikon talviloma. Eläkeikää muutamalla vuodella alemmas...

9. toukokuuta 2014

Kesähittiaika

Taas on se aika vuodesta kun The Voice on paljastanut kesähittiehdokkaat ja 12.6 saakka äänestellään mikä niistä saa Vuoden kesähitti-tittelin itselleen. Edellisvuoden tapaan ajattelin kertoa oman mielipiteeni-ja ensimmäisenä pääsinkin ihmettelemään suppeaa valikoimaa. Tämän hetken tarjottimella on vain 19 biisiä! Koska kesähitin on mun mielestä oltava suomalainen sekä suomenkielinen, jotta sitä on helppo rallatelle mukana, pois karsiutuu heti Calvin Harrisin Summer, Clean Banditin Rather Be, Innan Cola Song, John Martinin Anywhere for you, Mr. Probzin Waves sekä The Chainsmokersin #Selfie. Tulevan kesän hitti saisi mielestäni nyt olla uutuus, jotta sitä vielä kesälläkin jaksaa kuunnella. Tämä karsii listasta paljon jo radiosoitossa olevat Asteen Only Onen, Auroran Eilisen auringon, Järjestyshäiriön Rantakadun, Jujun Onnelliseksi, Jukka Pojan Brand new ihanuuden, Sannin Hakunamatata ja Kasmirin Vadelmaveneen. Varteenotettaviksi ehdokkaiksi siis jäi seuraavat;

Brädi on asialinjalla lähtiessään uimaan. Brädiä muuten(kin) tulee kuunneltua paljon, mutta ehkä yksi kesähittikriteeri voisi olla toimiva, lyhyt sanoma. Brädi räpäyttää niin paljon, että menee kesä biisiä opetellessa... JVG:stä en oo koskaan oikein välittäny. KMDOD lyhenne tulee sanoista Kaikki Mitä Duunataan on Duunii-mikä tuleekin harvinaisen selväks jo heti biisin alussa. Duunibiisi kesähitiksi? Ei ei... Se on mennyt täysin ohi missä vaiheessa Kim Herold on vaihtanut laulukielen suomeksi-mutta aivan yhtä svengaavaa musaa kuin ennenkin. Musavideolla joraava Sami Hedberg nostaa väkisinkin hymyn huulille. Nikke oli kuuntelussa heti aamusta. Itse en ainakaan kesähittinä välittäisi kuunnella biisiä missä bussit ajaa nenän eestä ohi, firma menee konkkaan, putkimies köyrii vaimoa jne. Ei kovin hehkeää. TCT... Tämän kuuntelin jo viime viikolla, mutta mitään muistikuvia ei syntyny ennen kun biisi Youtubesta lähti soimaan. Ai tämä! Tykkään! Teflon Brothers sai jalan heti bilettämään, tätähän voisi hyvinkin kreisibailaa seuraavissa kemuissa. Kertosäekin jäi heti päähän. Taattu aivomato siis-onko se synonyymi kesähitille, hmmm...
Kattavan analysoinnin jälkeen ykkössijalle päästin TCT:n, kakkossijalle Kim Heroldin ja pronssille Teflon Brothersin. Juhannuksena sitten selviää, miten äänestyksessä kävi. Omia suosikkejasi voit käydä äänestämässä tästä-ja mikäli vaihtoehdoista ei suosikkia löydy, voi listalle ehdottaa omaakin. Palkintoina on mm. kesähittilevy miltä uskon ainakin kaikkien edeltä mainittujen biisien löytyvän sekä Ruisrock-rannekkeita. Ei pöllömmät palkinnot sanoisinko.

Itkettävä perjantai

Tiedä sitten miksi, mutta jälleen kerran kroppa päätti olla pään kanssa eri mieltä siitä onko tänään koulupäivä vai ei. Olisi ollut, mutta jo illalla alkoi nenä valumaan (mitä jatkui koko yön) ja aamulla kylmänhikisenä ja niskakipuisena herätessä, taisi olla parasta jäädä kotiin. Jotta olo ei enään huononisi, tein aamupalaa ja poikkeuksellisesti sen jälkeen jäin valvomaan vaikka olisinkin voinut koko päivän jatkaa unia.

Facessa surffatessa vastaan tuli vihdoin ja viimein päivän valon nähnyt, uuden Lastensairaalan hyväksi tehty Lohtu-biisi. Jo yksin sanoma saa kyyneleet valumaan pitkin poskia-saatika sitten kun katselee Dome Karukosken ohjaaman, osuvan videon. Eiköhän kaikki rakenneta yhteistyöllä lapsille uusi sairaala (vaikka se kuinka oliskin valtion homma)! Ite oon jo ainakin kerran lahjoituksen tehnyt, tässä taloustilanteen tasoittuessa todennäköisesti vielä lisääkin. Lapset on meidän tulevaisuus!

Aamupala tuli tuhottua ja tartuin yöpöydällä lojuneeseen Kingi-kirjaan. "Kasvattivanhempiensa luona asuva Miika haaveilee julkisuudesta ja esikoisromaanista. Äitinsä luona vieraillessaan Miika löytää kätketyt laulunsanat. Kuoliko Henkka, Mäntsälän jengin kingi, sittenkään tapaturmaisesti. Romaani lojaalista veljesrakkaudesta ja oman identiteetin löytämisestä." Kirja ei ehkä edellisen postauksen kohtauksesta aukea niin hyvin kuin toivoisin, mutta tuo kirjoittamani otos sai kyyneleet valumaan poskillani. Taas. Ja loppukirjan ajaksi.

Tuntuu olevan taas sellainen päivä, että aivan sama mitä tekee ja vaikka ei mitään tekiskään, niin itkettää... En ymmärrä mistä kyyneleitä riittääkin.

Kingi/Väsynyt Jumala

"Kiia alkoi laulaa. Se laulo niin upeesti, että mä jouduin puremaan hammasta, etten olis ruvennu parkumaan.
Olen suojelusenkeli,
mutta silti en osannut sinua suojella.
Olen suojelusenkeli,
mutta pieleen meni tämäkin projekti.
Tuli potkut pomolta, aika epäreilua.
Eihän sekään ihan aina osaa hoitaa hommaansa.
Olen suojelusenkeli
ja teen työtä vuorotta.
Silti en valita,
koska aina joskus jonkun vapisevan sielun
takaisin elämään syvän kuilun reunalta pelastan.

Laulun loputtua Kiia käveli keskelle näyttämöä, irrotti siivet selästään, laitto ne lattialle ja sano: "Nää kapistukset on mulle ihan liian painavat." Sitten se kaivo kaapunsa alta kynttilän, sytytti sen ja laulo Henkan biisin alusta loppuun.
Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin,
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.

Ei yksikään kirkas tähti
häntä valaissut matkallaan,
aivan ypöyksin hän lähti
maahan kuoleman kulkemaan.
Hän halusi kokea kaiken,
minkä ihminen kokea voi.
Sana pieni, ja hän sai sen.
Taivas antejaan hänelle soi.

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.
Vaikka koko maailma huusi:
Olet parhainta päällä maan,
liian heikko hän oli yksin
tuskaansa kantamaan.

Yö samettiviittaansa tummaa
levitti lapsilleen,
joka kantoi kaipuuta kummaa
myrkky surmaava suonissaan.

Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin,
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.

Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin."
Sirpa Puskala: Kingi (s. 208-210)

5. toukokuuta 2014

Selkävaivojen comeback

Eilinen omituinen olo meni lauantain kupposten ottamisen piikkiin enkä ymmärtänyt miten edelleenkkn tänä aamuna olo oli perikummallinen. Ei oikein tiennyt oliko parempi olla syömättä vai syödä juoda, juoda vai eikö juoda. Päätin nukkua vähän lisää, skipata koulupäivän.

Myöhemmin päivällä herätessä olo olikin jo ihan ok-jokusen tunnin. Ensin jatkui kierto mahassa ja sitten rytinällä palasi jokusen viikon takaiset selkäkivut. Eikä tietenkään ole särkylääkkeitä! Säälin itseäni ja poikkeuksellisesti annoin luvan katsoa tv:tä sängystä. Tai oikeastaan boksilta Greyn anatomiaa mikä aiheuttikin aikamoisia kyynelvirtoja.

Seittemän aikaan soitin Ässälle, onko se mahdollisesti maisemissa tänään. Fiilikset oli surkeat ja se ilmeisesti välitty linjan toiselle puolelle, kun ystävällismielinen naapuri lupautu tulla kotiin hetimiten. Sinne ryömin muutamaksi tunniksi maailmaa parantamaan-ja ihan vinkkinä vaan, pari kuppia mustaa kahvia ei ainakaan helpota vatsan myllerrystä....

Taidan suosiolla skipata huomisenkin koulussa istumisen, aamulla laittaa kellon soimaan sen verran että soitan tilanteesta terkalle. Viimeksi makoilin kotona viikon kivuissa ennen päivystykseen menoa ja silloinkin diagnoosittomana sain käskyn levätä ja palata viikon päästä mikäli ei kipu ole helpottanut.. Nyt todellakin olis muutakin tekemistä, kun maata seuraavat kaks viikkoa sängyssä...

Lyhyesti

Tuntuu etten ois aikoihin kirjotellu. Tuntuu myös ettei ole mitään kirjoitettavaa. Ässä huitelee omia menojaan, setämies säntäs Turkin lämpöön ja Ketulla on omat suhteensa. Mun arkea ja viikonloppua ei erota mikään, joskus saattaa jokunen koulupäivä väliin eksyä. Tosin tänäänkin oli niin epämääräinen olo aamulla etten pulpettiin istumaan lähteny.
Viikonloppuna olin erään uuden tuttavaperheen luona saunomassa. Totaalinen irtiotto omiin kuvioihin-ja se kyllä oli tarpeen. Eilen kotiin (hieman ehkä darrasena) palatessa pohdinkin etten aikoihin oo ollu niin onnellinen kun lauantai-iltana. Eikä se todellakaan kummia vaatinu; saunan, pari ihmistä kaveriks, musiikkia ja kylmiä juomia.