Luovuta #2

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, oli mulla tällä viikolla aika Väestöliiton klinikalle keskustelemaan munasolujen luovuttamisesta. Tunnin aikana sain kattavasti lisätietoa miten prosessi käytännössä menee, käytiin läpi perusteellisesti nelisivuinen esitietolomake ja keskusteltiin (taas) siitä mitä jos mun lahjoitussoluista syntynyt henkilö aikanaan ottaa yhteyttä. Tai miten suhtautuisin, jos selviäiskin etten voi ite saada lapsia ja joku oliskin mun soluilla jossain saanut. Hieman ehkä utopistisia ajatuksia-siis kun eivät ole tätä hetkeä niin oikein osaa kuvitellakaan tuollaisia tilanteita. Toki, kuten klinikallakin sanoin, tuleva kumppani kyllä saa tietää jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa mun luovuttaneen soluja. Myös hänen hyväksyttävä se ajatus, että parikymmenen vuoden päästä meidän oven taakse ilmestyy joku nuori, joka sanoo olevansa mun solujen perintöä.
Kun mun päätös oli moneen kertaan varmistettu, suunniteltiinkin jo aikataulua. Kesäkuun alussa käyn lääkärissä joka kattoo vielä, että fyysisesti kaikki on kunnossa (mm.papa- ja verikokeet). Koska kesä tulee väliin sotkemaan suunnitelmia, käyn vielä elokuun alussa samanmoisen lääkärikäynnin ja saan silloin mukaani lääkkeet. Piikitykset tulee aloittaa menkkojen alettua, toisena vuotopäivänä, ja siitä seuraavat pari viikkoa sisältää ensin yhtä ja myöhemmin kahta piikkiä päivässä sekä useamman käynnin klinikalla ultraäänessä ennen itse "operaatiota". Mitenkään houkuttelevalta ei kuulosta lähteä kipulääkkeiden ja rauhoittavien luomassa sekavassa mielentilassa junailemaan kotiin, yksin ei joka tapauksessa saakaan sitä iltaa ja yötä viettää. Olikin siis puhetta, jos Setämies tulis seuraks ja oltais hotellissa yö.

Kuten varmaan on luonnollista, ajatuksia pyörii paljonkin mielessä. Ymmärrän esimerkiksi perustelut miksi soluja jaetaan enintään viiteen perheeseen. Käytännössähän tuo (mun matikantaidoilla) tarkoittaa, että omia solujaan voi luovuttaa elämänsä aikana max.5 kertaa-mikä on mielestäni hieman ristiriitaista luovuttajien vähäisen määrään ja sukusolujen tarpeellisuuteen verrattuna. Aivan hyvin sukusolujen lahjoittamisesta voisi tehdä vuosittaisen tavan-arkisen asian, kuten verenluovutuskin. Toki tämä on ajatus ennen kun olen koko prosessia käynyt läpi, mielipide elokuun lopussa voi hyvinkin olla toinen.