19. tammikuuta 2020

Aurinko kun päätti retken...

Elettiin kevättalvea 2001. Oltiin hiljattain muutettu ja olin vaihtanut koulua kesken ekanluokan. Ekoilla viikoilla uudessa koulussa pidettiin "levyraati"; jokainen sai vuorollaan tuoda musiikkikappaleen muun luokan kuunneltavaksi. Itse valitsin sen hetken suosikkilauluni, Päivänsäde ja Menninkäinen, ja muistan elävästi kuinka kotona piti soittaa c-kasetti valmiiksi oikeaan kohtaan.

Jossain vaiheessa kappale vaipui unholaan, kunnes pulpahti taas pinnalle V:tä odottaessa. Kertasin unohtuneet sanat, jonka jälkeen biisiä tuli joka ilta hyräiltyä tai laulettua mielessä. Laulun säkeistöt ovat sen verran pitkiä, että siitä on muodostunut hyvä rauhoittumisväline (myös) itselle. Lauleskelin samaa laulua mm. Venlan synnytyksen käynnistyttyä, kun ajatukset piti saada supistuskivuista pois, sekä viime syksyn hammaslääkärikäynneillä (viimeisten viisurien poisto, ekojen reikien paikkaus).

En ole koskaan ollut mikään iltalaulujen ystävä, mutta nyt on tullut jatkettua tuon laulun laulamista tytöille päivän päätteeksi. Kappaleeseen liittyy paljon muistoja ja olen viime aikoina kovasti pohtinut sen ikuistamista iholle. Vielä ei kumminkaan rohkeus riitä...

6. tammikuuta 2020

Vuoden 2019 luetut kirjat

Viime vuonna osallistuttiin Setämiehen kanssa Helmet-lukuhaasteeseen, jonka tavoitteena oli lukea 50 kirjaa mainituista aiheista. Itse en uskonut alunperinkään ehtiväni lukea noin montaa kirjaa, mutta vain 20 kirjaan pääsy hieman harmittaa...  Tässä kumminkin lyhyesti esittelyssä ne mitä viime vuonna sain luettua:

1. Taivaslaulu (Pauliina Rauhala)
Kirja kertoo nuoresta lestadiolaisparista, joka uskonnolleen tyypilliseen tapaan saa useita lapsia lyhyen ajanjakson sisään. Viljaa väsyttää jatkuva raskaana olo ja vaippashow, Aleksi taas kyseenalaistaa muuten uskontonsa periaatteita. Mielenkiintoinen aihe, itselleni vieraasta uskonlahkosta. 4/5
2. E.T Muukalainen avaruudesta (William Kotzwinkle)
Olin tästä nähnyt joitakin vuosia sitten elokuvan joten juoni sinänsä ei yllättänyt. Tarina avaruusolion ja pikkupojan ystävyydestä kiehtoi edelleen eikä tunteiden vuoristoradoilta vältytty. 4/5

3. Ja vuoret kaikuivat (Khaled Hosseini)
Sekava kirja tarinoita Afganistanista. Pääosin ihan realistisia, mutta jäin kaipaamaan yhtenäisempää juonta. Tämä oli myös ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen taskupokkari minkä tulen lukemaan. Sivut raamatullisen ohuita ja printti pientä. 1/5
4. Kapina Karhumaassa (Topo Taviomaa)
1977 ilmestynyt lastenkirja olisi ihan hyvin voitu kirjoittaa eilen. Tarina kuvaa hyvin mm. miten metsän eläimet kärsivät jatkuvasti lisääntyvästi teollisuudesta ja uusista teistä. Ihmislapset saavat autettua heitä pienin keinoin, mutta jatkuva taikaporkkanalla lentely syö vähän realismia. 4/5.

5. Lukija (Bernhard Schlink)
Koukuttava kertomus nuorukaisesta joka rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan naiseen. Heille muodostuu kirjojen ja seksin ympärillä pyörivä suhde, kunnes nainen yhtäkkiä katoaa. Vuosia myöhemmin törmäävät toisiinsa uudestaan oikeussalissa ja monta menneisyyden lukkoa saadaan avatuksi. Vuoden vakuuttavimpia kirjoja. 5/5

6. Vampyyri (John Polidori)
Jopa vampyyrikirjaksi hieman liian kummallinen omaan makuuni. Pitkähkö esipuhe nostatti tunnelman korkealle - ja sieltä tultiin sitten rytinällä alas. Hieman jopa ennalta-arvattava; neiti Aubrey ihastuu lordi Ruthveniin ja jos yhtään olette vampyyrikirjallisuutta lukeneet, tai maalaisjärkeä omaatte, niin arvaatte miten lopulta käy. 1/5
7. Kunnes sanon näkemiin-ilon ja jäähyväisten vuosi (Susan Spencer-Wendel)
Perheenäiti Susan saa yllättäen kuulla sairastavana ALS-lihasrappeumatautia ja saa elinajanennusteekseen vuoden. Seuraavasta vuodesta tuleekin vilkas, kun Susan haluaa toteuttaa niin omia kuin lastensa unelmia. Vakava, mielenkiintoinen aihe hienosti käsiteltynä, mutta pienet epäkronologisuuden laskevat arvosanaa. 3/5
8. Iso kiltti jätti (Roald Dahl)
Dahlin kirjallisuutta tuli paljonkin luettua esiteini-iässä, mutta tämä klassikko oli jotenkin jäänyt välistä. Ihan sympaattinen fantasiatarina orvosta Sohvista joka kohtaa jättiläisen nimeltä Iso Kiltti Jätti. Nimensä mukainsesti tämä jätti on kiltti, toisin kuin muut lajitoverinsa. Aikansa mietittyään tuoreet ystävykset keksii miten estää muiden jättiläisten jokaöiset julmuudet. Jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ihan sitä ideaaleinta materiaalia 2,5v lapsen iltasaduksi... 3/5
9. Unten puutarha ja muita satuja (Päivi Alasalmi)
Kaksostyttöjen Menan ja Nunan elämä mullistuu, kun sammakko kiroaa Nunan sairastumaan. Omasta vuoristokylästä ei löydy ammattitaitoa tyttöä parantamaan vaan on lähdettävä kohti kuuluisaa parantolaa, Unten puutarhaa. Siellä Nunan vointi kumminkin heikkenee entisestään ja Menan on yksin selvitettävä mitä palatsilla oikeasti tapahtuu. Jo tässä olisi ollut riittävästi yhdeksi kirjaksi, mutta kirja sisälsi myös seitsemän muuta, enemmän tai vähemmän toisiinsa liittyvää, tarinaa joista koukuttavimmatkin oli loppuen lopuksi aika ennalta-arvattavia.  2/5

9. Nukkelapsi (Torey Hayden)
Tositapahtumiin perustuvassa kirjassa erityisopettaja Torey Hayden aloittelee lukuvuotta uudessa koulussa ja saa pienryhmäänsä mm. puhumattoman Venus-tytön. Kukaan ei tiedä osaako Venus ylipäänsä puhua vai onko hän puhumaton muista syistä. Useiden kuukausien jälkeen jää alkaa vähitellen murtua ja tytön kommunikoinnin lisääntyessä tämän kotiolojen hirveydet alkaa selvitä. Taattua Hayden-laatua, vuoden parhaita kirjoja. 5/5
10. Maukka ja Väykkä (Timo Parvela)
Maukka on kissa ja Väykkä on koira, ja yhdessä he elävät sinisessä talossa mäen päällä. Kirja sisälsi 20 tarinaa tehden läpileikkauksen näiden ehkä erikoistenkin ystävysten vuodesta. Huumoria riitti mukavasti aikuiselle lukijalle, mutta samalla tarinat olivat sopivan yksinkertaisia ja ymmärrettäviä taaperoikäiselle kuuntelijalle. 4/5
11. Latte-siili ja Musta Varjo (Sebastian Lybeck)
Latte-siili viettää rentoja eläkepäiviä Kotimetsässään, kunnes eräänä päivänä kesken päiväunien hän hupsahtaa sammalmättään läpi Mustan Varjon synkkään maailmaan. Metsän eläimet näyttävät tutuilta, mutta kukaan ei tunnu tuntevan siilivanhusta. Kotiin paluuta mielivän siilin ei auta kuin osallistua Mustan Varjon järjestämään, mahdottoman oloiseen kilpailuun, mutta onneksi apua kumminkin on saatavilla yllättäviltäkin tahoilta. Klassinen ikuinen talvi vs vaihtelevat vuodenajat-aihe rokottaa pisteitä vaikka tarina oli luovasti kirjoitettu ja nätisti kuvitettu. Kirja tuli myös vahingossa napattua keskeltä kirjasarjaa. 3/5

12. Mimmi Lehmä ja Varis (Jujja Wieslander)
Oman lapsuuden suosikkilehmästä oli mukava lukea vuosien tauon jälkeen. Yhteen kirjaan kätevästi koottu 12 tarinaa, joissa Mimmi Lehmä haluaa elää mahdollisimman ihmismäisesti - Varis-ystävänsä pyöritellessä päätä moisille humputuksille. Viihdytti myös taaperoa.  3/5

13. Kurnu ja Loikka-Yksin ja kaksin (Lobel Arnold)
Sen verran lyhyt lastenkirja(ksikin), että mietin lasketaanko tätä edes... Kirja pitää sisällään viisi sammakkoystävistä Kurnusta ja Loikasta kertovaa tarinaa. Jokainen tarina sisältää kivan kuvituksen lisäksi jonkin opetuksen ja aikaisemmin mainittu Torey Hayden on käyttänyt tätä kirjaa työkaluna puhumattomien lasten parissa - huono se ei siis voi olla. 4/5

14. Ihmettä kaikki (Juha Itkonen)
Kirjailijan omakohtasiin kokemuksiin perustuva teos siitä kuinka perheen iltatähden odottaminen ei menekään suunnitellusti. Ensimmäinen yritys päättyy siihen, että raskauden puolivälissä vatvotaan pitkään pitäisikö riskiraskautta jatkaa vai päätyä aborttiin. Noh, jälkimmäiseen päädytään ja hetken päästä ollaankin taas raskaana. En tiedä olenko kyyninen vai mitä, mutta raskauden paljastuessa monisikiöiseksi (kaksoisrakaus), en edes yllättynyt. Pienten ihmisten elämä alkaa liian aikaisin, mutta onneksi ammattitaitoisessa teho-osastohoidossa. 3/5

15. Rakkauden kolme kehää (Tommy Tabermann)
Runot ei oo mun suosikkikirjallisuuden lajeja ja tämä oli taas hyvä muistutus siitä. Yhdeltä istumalta luettu teos, joiden vertauskuvat ei kerta kaikkiaan auennut mulle. 1/5
16. Rasmus ja kulkuri (Astrid Lindgren)
Mielenkiintoinen tarina orpokodista karkaavasta Rasmuksesta ja Paratiisi-Oskarista joka ei olekaan niin maantiekiertäjä kuin ehkä antaa ymmärtää. Jännitystä piisasi, tämäkään ei ehkä pyssykohtauksineen välttämättä olisi ollut ihan 3v:n iltasatukamaa, mutta saduille tyypilliseen tapaan loppu hyvin, kaikki hyvin. 3/5

17. Nojoud, 10 vuotta, eronnut (Nojoud Ali)
Mielenkiintoinen ja vakavaksi vetävä omaelämäkerrallinen teos 10-vuotiaasta Nojoudista, joka joutuu perheensä köyhyyden vuoksi liian nuorena naimisiin. Kirjoitustyyli osin hieman lapsellinen ja ontuva, se menköön kertojan nuoren iän piikkiin. Tämä antoi ajateltavaa pitkäksi aikaa, vuoden parhaita kirjoja. 4/5

18. Ei kenenkään äiti (toim. Hanna Parviainen)
Kokoelmateos lapsettomuudesta kärsivien tarinoista. Monen lapsettomuuden taustalla oli esim. endometrioosi, josta olin jo ennen tätä lukenut suht paljon ja tämä johti jopa näiden tarinoiden tylsyyteen. Mieleen jäi kumminkin kirjan ainoan miehen kertomus, ajatukset siitä miten hän kokee olevansa huono puoliso, kun ei voi "antaa" lapsia puolisolleen sekä erään kohduttomana syntyneen naisen tarina. Vaikka aihe oli raskas, tämä oli helpohkoa luettavaa arjen keskellä - riitti kun kerralla oli aikaa yhteen tarinaan. 3/5
19. Fanny Hill-ilotytön muistelmat (John Cleland)
Jos en olisi muutama vuosi sitten lukenut Fifty Shades of Grey-sarjaa, aihe olisi voinut olla poskia kuumottava. Kirja oli vanha (70-luvun alusta) ja sen huomasi monin paikoin: vertauskuvat oli todella kökköjä ja lauseet olivat paikka paikoin jopa puolen sivun pituisia. Mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä, kun tarina "toisti" itseään. 2/5

20. Pieruperse3-Mä en vedä enää kertaakaan
Hilpeä loppukevennys vuodelle. Pieruperseet on tuttuja jo Instagrammin kautta, kirjaan onneksi mahtui paljon sellaisia "strippejä" mitä en ollut ennen nähnyt. 4/5