24. helmikuuta 2017

Parisuhdeperjantai

Perjantai-ilta. Lapsi kylvetetty, syötetty ja peitelty nukkumaan. Pyykit ripustettu kuivumaan, tiskattu, saunottu. Kello ei ole vielä edes yhdeksää ja alkaa pohdinta, mitäs sitten. Nukkumaankaan ei tähän aikaan vielä viitsisi.. Onneksi blogin luonnoksista löytyy parisuhdehaaste!

Kuinka kauan tunsitte ennen kuin aloitte seurustella?
J: Hieman alle puoltoista vuotta (n.1v 5kk)
S: Vuoden. Todennäköisesti vuos ja pari kuukautta.

Kauanko olette olleet yhdessä?
J: Reilu kaks vuotta (n.2v 2kk)
S: Kaks vuotta ja noin neljä kuukautta

Millaiset olivat teidän ensitreffit?
J: Varsinaisia ensitreffejä ei ollut, mutta jos jotain on sanottava niin ehkä se viikonloppu kun olin Setämiehen luona ensimmäistä kertaa viikonloppukylässä. Perjantai-iltana taidettiin käydä ulkona syömässä, lauantaina kokkailla ite ja katsella elokuvia. Sunnuntai taisi mennä harmitellessa viikonlopun lyhyyttä ja mun matkatessa kotiin...
S: Ensitreffeillä käytiin syömässä Raatihuoneen kellarissa, oli oikein kivaa. Edellisellä J:n vierailukerralla oltiin kyllä käyty syömässä eräässä toisessa ravintolassa, mutta en pidä niitä treffeinä kun yhteinen ystävämme oli mukana.

Kumpi on älykkäämpi?
J: Setämies
S: Ruma kysymys.

Kumpi on herkempi?
J: Minä
S: Jenni
Setämiehen omavalintainen kuvituskuva (Google)
Kumpi kokkaa (enemmän)?
J: Minä
S: Jenni

Kumpi on sosiaalisempi?
J: Setämies
S: Minä. Paljon.

Kumpi siivoaa (enemmän)?
J: Minä
S: Jenni

Kumpi valloittaa sängyn?
J: Minä. Tai vauva silloin kun on perhepedissä!
S: Jenni

Kumpi herää aikaisemmin?
J: Setämies (töihin). Viikonloppuisin minä.
S: Minä.
Mukavin tapa viettää parisuhdeaikaa?
J: Kaikessa rauhassa saunominen ja hyvä leffa päälle. Nykyään arvostan paljon niitä hetkiä kun saadaan lapsenvahti ja päästään kaksistaan esim. ulos syömään.
S: Omassa kodissa vaikka elokuvaa katsomalla

Mikä on kaukaisin paikka missä olette käyneet yhdessä?
J: Kroatia, tarkemmin sanottuna Fazana
S: Kroatia

Kumman perheen kanssa vietätte enemmän aikaa?
J: Setämiehen
S: Minun

Mikä teille on pariskuntana vaikeinta?
J: Vaikea kysymys... Sanoisin ehkä että toisen arvostaminen; se että ei pidä toista itsestään selvyytenä.
S: Erilaiset standardit arjen juttujen kanssa esim. erilaiset siisteyskäsitykset. Yhteisen ajan löytäminen.

Kummalla on hullummat eksät?
J: Setämiehellä
S: Minulla

21. helmikuuta 2017

Aikuiset ystäväni (Aikuisten ystäväkirja)

Muutama vuosi sitten, ollessani eräällä ystävällä kylässä, käteeni iskettiin Aikuisten kaverikirja ja kynä, komentaen täyttämään. En tarkkaan muista mitä silloin tuli kysymyksiin vastattua tai oliko kysymykset edes samoja kuin nyt somessa pyörineessä versiossa. Anyway, näillä mennään tänään.

Nimeni on Jenni

Jotkut tosin kutsuvat minua Jenskuksi ja Narskuksi

Olen syntynyt vuonna 1993, eli olen siis mielestäni 23 vuotias. Loppukesästä täytän 24.

Lapsuuskotini langallinen numero: Alkoi 03, lopusta ei ole mitään hajua :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Aidanmaalari tai päiväkotitäti

Mutta isona minusta tulikin: Työtön nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Tällä hetkellä kotiäiti.

Täydellinen puoliso: Välittävä, omaa sopivassa suhteessa huumorintajua ja vakavuutta, tykkää keskustella. Jakaa ainakin osittain samat kiinnostuksen kohteet. Muistaa/osaa yllättää ja osaa soittaa jotain soitinta.

Itsehän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla: Mustasukkainen, lapsellinen ja pikkumainen ämmä.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Nukkuisin enemmän. Ja leipoisin! Ja ulkoilisin...

Harrastan nyt: Lähinnä harrastuksista haaveilua. Vauvan kanssa tulee käydään ensisynnyttäjien ryhmässä ja suht usein vauvaklubilla.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Jujua

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Suomen Huutokauppakeisari. Ei ehkä kauheen nolo, mutta ainoita ohjelmia mitä ylipäänsä tulee katsottua. Nauhalta.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): öööh...ehkä täytetyt kesäkurpitsat tai kinkku-ananaspitsa

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: joku muu itkee. Vauvaa ei lasketa.

Lapsuuteni lempilelu: Molla-Maija, sellainen pullea ja myöhemmin nukkaiseksi käynyt. Vieläkin tallessa :)

Lempilelu nykyään: Puhelin

Salainen paheeni: Herkuttelu (voiko se olla salaista?)

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Kylmät ateriat. Harvoin haittaa vaikka ruoka ehtisi kylmyä lautaselle sillä esim.perunamuusi on kylmänä parempaa kuin lämpimänä.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Kenellekkään ei anneta sen enempään mitä tämä on valmis jaksamaan.

Vuosi 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? ;)
Viime vuosi alkoi työttömänä, edellisen työsuhteen päätyttyä joulukuun puolessa välissä. Alkuun työttömyys oli taas kivaa; sai nukkua niin pitkään kun huvitti, kulkea koko päivän pyjamassa jos siltä tuntui ja eikä illalla ollut väliä mihin aikaan meni nukkumaan sillä eihän seuraavana aamuna tarvinut mennä mihinkään. Parisen viikkoa tuota jaksoi, kunnes aloin selvitellä koulujuttuja ja sain kuin sainkin opiskelupaikan Turun AKK:sta. Aloitin helmikuun lopussa perhepäiväopinnot. Samoihin aikoihin vietettiin karkauspäivää ja pitkälti vitsilläni Setämiestä kosaisin, kun tämä työpäivän jälkeen kotiutui. Yllätys olikin molemmille suuri, kun vastaus olikin myöntävä. Mun ostamat rekvisiittasormukset oli auttamattomasti pienet ja lähtikin palautukseen, käytiin oikeat sormukset pari päivää myöhemmin ostamassa. Ehtoina oli ettei sormukset saa olla rahallisesti kalliit (ei mitään satojen-tuhansien eurojen kulta-/hopeasormuksia jotka voi kanittaa eron tullessa), molemmille pitää olla samanlaiset (eli yksinkertainen muotoilu) ja samat sormukset aikanaan toimittavat myös vihkisormuksien virkaa. Aika monta liikettä saatiinkin kiertää ennen kun mieluisat sormukset löytyi!
Vain pari-kolme viikkoa kihlautumisen jälkeen koettiin seuraava yllätys; tein positiivisen raskaustestin. Oltiin toki tammikuussa jätetty ehkäisy yhteisestä päätöksestä, mutta kumpikin oli varautunut siihen ettei nyt ainakaan puoleen vuoteen mitään tapahtuisi. Hah! Raskauspahoinvointi, jatkuva öllötys, olikin arkea seuraavat pari-kolme kuukautta... Lääkärin mielestä se ei ollut syy olla pois koulusta ja kun valmistuminen ennen laskettua aikaa alkoi näyttää epävarmalta, lopetin koko opinnot. Siinä kevään aikana vaihtui auto isompaan ja tehtiin (lue:Setämies teki) talokaupat.
Kesäkuussa päästiinkin pienten pintaremonttien jälkeen muuttamaan nykyiseen kotiin Paimioon. Kesä meni kummastellessa uusia kotikulmia ja miettiessä mitäs tässä sitten tekisi, kaikki toiminta kun tuntui olevan kesätauolla eikä mulla ollut tuttuja täällä päin. Aika nopeasti kavereita kumminkin löytyi ja syyskuun puolen välin nurkilla sain vielä työkokeilupaikankin läheisestä päiväkodista. Kuutisen viikkoa meni pienten lasten parissa nopeasti ja vaikka tiesin etukäteen ettei päiväkotityö ole juttuni, oli työ mukavaa sisältöä arkeen.
Kolme päivää ennen synnärille lähtöä
Lokakuun puolen välin paikkeilla työkokeilu vaihtui sairasloman (flunssa) kautta äitiyslomaksi. Kovin montaa päivää en ehtinyt kotona makoilla ennen kuin meidän ipana pyrki tähän maailmaan, syntyen neljä viikkoa ennen laskettua aikaa! Synnytys oli pitkä (epikriisissä lukee 27h) ja tuskainen. Se kipu, varsinkin ponnistusvaiheessa, oli jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Toki osasyy tähän oli heikonpuoleiseksi jääneet puudutukset... Joka tapauksessa meidän perhe täydentyi pienellä (3070g ja 45cm) prinsessalla keskiviikkona 26.10. Kotiin päästiin neljän sairaalapäivän jälkeen ja luonnollisesti uudessa arjessa oli (ja on edelleenkin) paljon opettelua. Vauvan ollessa kuukauden ikäinen vietettiin perhepiirissä nimiäisiä ja trinsessa sai nimekseen Leila Petra Loviisa Varis. Päivänsankari nukkui ruokailua lukuunottamatta koko tilaisuuden ajan ja kuukautta myöhemmin meni joulukin pitkälti nukkuessa. Jouluaatto vietettiin kolmistaan kotona, vähitellen omia jouluperinteitä miettiessä ja luodessa. Joulupäivänä lähdettiin Setämiehen vanhemmille kahdeksi yöksi ja sieltä mun äidille toiseksi kahdeksi yöksi. Vuoden vaihdetta juhlittiinkin sitten taas kotona, erään kaveriperheen tullessa meille viettämään iltaa. Uudenvuoden "lupauksia" tuli tehtyä kolme: käyn kirpparilla vähintään kerran kuukaudessa, herkuttelen vain kerran viikossa ja luen vuoden aikana 52 kirjaa joista kaikista kirjoitan arvostelut tänne blogiin.
Viime vuosi oli vauhdikas, mutta niin taitaa tämäkin vuosi olla mikäli on uudenvuoden harrikkatinaan uskomista...

4. helmikuuta 2017

Ihan tavallinen perjantai? (my day)

Eilisen piti olla meidän perheessä ihan tavallinen perjantai, mitä nyt Setämiehellä oli normaalia pidempi työpäivä. Kaikki ei kumminkaan mennyt niin kuin Strömsössä...

to 00.15 Setämieskin malttaa tulla sänkyyn, itse olen "jo" puolisen tuntia makoillut. Supatellaan, hihitellään ja etsitään hyviä nukkumisasentoja ainakin puoli tuntia.

02.20 Vauva herää syömään. Syöttö menee mukavalla rutiinilla ja noin 20min päästä olen takaisin sängyssä. Vauva jatkaa unia omassa huoneessaan.

06.05 Vauva herää syömään, Setämiehen vuoro syöttää ja itse nousen lypsämään seuraavia maitoja. Noin 20 min lypsyttelyn jälkeen vauva löytyy perhepedistä, kannan takaisin omaan sänkyyn. Käyn neljä kertaa antamassa tutin ennen kun vauva nukahtaa, kello on ehtiny jo seitsemään. Oma nukahtaminen on jo vaikeaa, kun olen ollut hereillä jo yli tunnin, kuuntelen herääkö vauva vielä vaatimaan tuttia ja odotan koska Setämiehen kello soi...

08.30 Setämies on jossain vaiheessa lähtenyt töihin, herään vauva ähinään. Käyn kaksi kertaa antamassa tutin, laitan aamukahvin tippumaan ja haaveilen hetken bloggailurauhasta ennen kun vauva oikeasti herää. Vauva on toista mieltä ja 08.50 käydäänkin aamupesuilla, vaihdetaan päivävaatteet ja syödään. Otan lapsen, aamukahvini ja läppärin ja kirjoitan makuuhuoneessa tämän postauksen tähän asti. Klo 9.30 vauva näyttää nukkuvan. Luen sähköpostit ja aloitan kirjoittamaan vuosikatsauspostausta.


10.00 Soittaa sangen ärsyttävä puhelinmyyjä, taas niitä jotka ei ymmärrä mitä tarkoittaa ei kiitos. Vängätään viis-kymmenen minuuttia siitä haluanko tilata D-vitamiineja vai en. Vauvakin herää. Puhelun jälkeen siirrän vauvan leikkimään olohuoneeseen ja alan keittämään aamupuuroa. Taustalle pyörimään eilen keskenjäänyt Joulumielelle-konsertti. Puuron keittyessä tyhjennän tiskikoneen ja kerään likaiset tiskit koneeseen.

10.55 Olen saanut aamupuuron syötyä ja mennään vauvan kanssa toista kertaa tämän aamun aikana pyllypesulle. Pesujen jälkeen vauva käy päiväunille ja pääsen suorittamaan omia aamutoimia loppuun.

12.15 Kirppistavaroiden pakkailua reppuun, "mainoslappujen" askartelua vauvan nukkuessa. Vauva herää noin puoli yhden aikaan syömään, hoidan askartelut loppuun, siivoan jäljet ja 13.15 lähdetään kohti bussipysäkkiä. Tarkoituksena on käydä Lasten Seesamissa, jossa mulla on pöytä vuokrattuna. Jäädään kumminkin väärällä pysäkillä pois, joudutaan odottelemaan uutta bussia ja saavutaan määräpaikkaan n. 45min suunniteltua myöhemmin. Vauva syö melkein heti.

16.20 Saan pöytäni järjesteltyä ja kierretään katsomassa mitä muut kauppaa. Aarteita löytyikin, enemmän mitä tällä kertaa itse myyntiin vein :D N.17.20 siirrytään läheiselle pysäkille puoleksi tunniksi odottamaan kotiin vievää bussia. Vauva nukahtaa rattaisiin ja tajuan etten ole syönyt mitään aamupuuron ja -kahvin jälkeen...


17.50 Bussi tulee suurin piirtein ajallaan ja hypätään tyytyväisenä kyytiin. Petran päiväunet katkeaa, mutta tiedän hänen nukahtavan uudestaan bussin hurinaan. Muutaman pysäkin jälkeen selviää ettei bussi olekaan matkalla Paimioon, mutta kuski ystävällisesti kertoo että voidaan jäädä Teboililla pois. Tuon mystisen Teboilin sijainti selviää n. 18.10; on n. 7km päässä meidän kotoa. Onneksi hätyytin Setämiehen töistä hakemaan, ei tuota matkaa olisi jaksanut kävellä... Ostan kahvin pahimpaan nälkään.

18.30 Päästään lopultakin kotiin, noin 4h myöhemmin kuin suunnitelmissa oli... Pesen vauvan pyllyn (päivän kolmas kakka...) jonka jälkeen Setämies syöttää vauvan. Ruuan jälkeen Petra saa leikkiä sohvalla. Syön päivällisen ja kerään tiskit koneeseen ennen kuin vien vauvan kahdeksan aikaan nukkumaan. Lypsän seuraavat maidot, esittelen sohvalla töitä tekevälle Setämiehelle kirppislöydöt ja keitän tuttipullot.

21.00 Perjantaisaunan aika! Saunotaan vuorotellen, jotta toinen on vastaamassa mahdollisesti heräävän vauvan tarpeisiin. Vilvoittelen ja jatkan tämän postauksen kirjoittamista Setämiehen saunoessa. 22.15 puen ja alan valmistella iltapalaksi toivottuja ruisleipäpitsoja. Leipien paistuessa laitan tiskikoneen päälle ja poistan kirppislöydöistä hintalaput ja heitän pyykkikoriin. Teen jääkaappiin yön maitopullot valmiiksi. Alkaa väsymys jo painaa...

22.50 Iltapalan aika. Vatsan täytyttyä lyhyesti päiväkirjaan päivän puuhat ja fiilikset, hammaspesu ja sänkyyn. Selailen tori.fin myynti-ilmoituksia lastentarvikkeiden osalta, tsekkaan facebook-päivitykset turhan monta kertaa ja luen hieman. Setämies siirtyy omien puuhien pariin alakertaan. Vuorokausi ehtii vaihtua lauantaiksi, kun odotan vauvan heräävän syömään ja tiskikoneen ilmoittavan valmistumisesta. Noin kakskyt vaille yks, vauvan syötyä ja avattuani tiskikoneen, pääsen lopulta nukkumaan...