25. elokuuta 2016

Möröt piiloon, täältä tullaan!

Useimmiten mulle aiheuttaa painajaisia aiheuttaa liian intensiiviset kirjat (sellaiset joiden tarina vie mennessään ja on pakko lukea vielä yksi luku siinäkin vaiheessa kun nukkumaanmenoaika on mennyt jo pari tuntia sitten) tai toiminnalliset (usein liian myöhään aloitetut) elokuvat. Painajaiset ei varmasti kenestäkään ole kivoja ja ajattelin nyt jakaa muutaman hyväksi koetun vinkin niiden selättämiseksi.

1. Pidä välipäivä
Mielenkiintoisen kirjan haluaa heti ahmia loppuun, mutta painajaisten ilmestyttyä kannattaa kyseisen teoksen antaa välipäivän verran levätä. Kukaan tuskin tulee kysymään joko olet ahminut sen loppuun. Elokuviin ja sarjoihin pätee sama; useinkaan niitä ei ole pakko katsoa tietyn ajan sisään. Voit hyvin viettää päivän muiden, ei-niin-jännittävien elokuvien ja sarjojen parissa-tai jopa koittaa olla päivän katsomatta mitään ruudulta.

2. Kerro unesta
Pura uni herättyäsi jotenkin; piirrä, kirjoita ylös, sano ääneen. Usein itse kerron unesta (nukkuvalle) Setämiehelle. Ei siis ole väliä kuuleeko kukaan, kunhan saat ajatukset jaettua. Kirjoitetun tai piirretyn painajaisen voi repiä roskiin.
 
3. Pakota itsesi ylös
Tämä on ollu mulle ehdottomasti vaikeinta. Nähty painajainen jää usein painamaan mieltä ja useimmiten jopa jatkuu, kun silmät ummistaa uudelleen. Ainakin itse olen painajaisten jälkeen pelokas ja aivan varma siitä että ikävien unien murhaaja, kidnappaaja tai muu pahis vaanii makuuhuoneen oven takana. Tässä kohtaa pitää löytää pieni pala rohkeutta, nousta ylös ja todistaa itselle ettei asunnossa ole ylimääräisiä. Käy vessassa, käy juomassa jotain tai kastele vaikka huonekasvit (olettaen että painajaiset ei ole jokaöisiä). Mitä tahansa mikä hieman herättää ja unohdat ajatella unta. Erityisen aktiviiseksi ei kannata kumminkaan alkaa, jos haluaa vielä unten maille palata-juuri joku tuollainen minuutin-parin jaloittelu riittää.

4. Tee makuuhuoneesta turvallinen
Mun sisäistä autistia rauhoittaa, kun laitan nukkumaan mennessä sukat jalkaan ja huolehdin sekä vaatekaappien että makuuhuoneen oven kunnolla kiinni. Peittojen ja tyynyjen on oltava myös asiallisesti pusseissaan (pussilakanoissa ja tyynynliinoissa) eikä petauspatja saa repsottaa sängyn reunan yli. Usein multa löytyy sängystä ylimääräinen t-paita/toppi, jota voin hypistellä jos olo on turvaton. Kylässä ollessa samainen t-paita toimittaa usein silmälappujen virkaa mikäli huoneessa ei ole kunnon pimennysverhoja. Kotona makuuhuoneemme on rauhoitettu lähinnä vain nukkumista varten ja pyrin itse siihen etten veisi sänkyyn niitä jännittäviä kirjoja tai käyttäisi sängyssä ollessa tietokonetta, tablettia tms.

Isyyspakkaus

Pitihän sitä tuolle tulevalle isällekin jonkinlainen pakkaus rakentaa, kun itselläni riittää ihasteltavaa äitiyspakkauksen muodosssa. Pitkän venkslaamisen jälkeen lopullinen paketti näytti tältä ja tulevan issän reagointia yllätykseen ei voi oikein muuten kuvailla kun sanalla hämmentynyt. Olin toki sivulauseissa maininnut, että jonkin sortin isyyspakkausta olisi tulossa, mutta sisällöstä en tietenkään hiiskunut etukäteen.
Pöllöviltti, puhdistuspyyhkeet ja kori johon tuotteet pakkasin löyty meiltä jo ennalta ja loput ostin varta vasten tätä ajatellen. Pakkauksen hinnaksi muodostui n. 65e.
Äitiyspakkausta en ala kuvailemaan, sen sisältöä pääsee ihastelemaan tästä linkistä. Omiksi suosikeiksi nousi kaikki värikkäät bodyt ja (potku)housut.

17. elokuuta 2016

Monen mutkan kautta...Osloon?

Viime viikonlopun suunnitelmat ehti moneen kertaan muuttua ennen kun lopulta päädyttiin sinne minne päädyttiin. Ensimmäinen suunnitelma oli viettää viikonloppu Gdanskissa; suorat lennot Turusta ovat houkuttaneet koko vuoden mitä näillä nurkilla on asuttu. Ehdittiin jo kysyä mun serkkuakin, Madon tulevaa kummitätiä, mukaan reissuseuraksi ennen kun rakenneultrassa selvisi alhainen istukka. Suora este sellainen ei ole lentämiselle ja varattiin vain ylimääräinen lääkärin tarkastus reissuviikolle. Lääkäri olisi ultraamalla ja sisätutkimuksella selvittänyt onko istukka noussut kuluneen kuukauden aikana asiallisesti ja tutkimusten perusteella joko antanut luvan tai kieltänyt lentomatkustamisen. Tultiin kumminkin Setämiehen kanssa siihen lopputulokseen, että lentämiseen liittyvät riskit on aina suuremmat raskaana ollessa kuin normaalisti eikä me haluta tässä vaiheessa ottaa ylimääräisiä riskejä. Me ei haluta menettää jo rakkaaksi käynyttä Matoa.
Gdanskin suunnitelmat vaihtui viikonloppusuunnitelmiin Tukholmassa-Turusta kun niin kätevästi pääsee laivalla sinne. Pari yötä jossain hienommassa hotellissa, ravintolaillallisia, taxfree-ostoksia,... Nekin suunnitelmat kumminkin sitten kariutui. Muuttoon, uuden kodin remontteihin ja akuutteihin kalusteostoksiin on mennyt kahden viime kuukauden aikana satoja, jopa tuhansia euroja. Vieläkin riittää hankittavaa. Todettiin, että nyt lienee parasta säästää reissusuunnitelmat tuonnemmaksi ja keskittyä arkeen.
Remonttikohteina on ollut mm.molemmat yläkerran makuuhuoneet. Meidän huoneessa maalattiin valkoinen tiiliseinä vaaleanharmaaksi ja vaaleanpunainen seinä sai päälleen harmaaraitaisen tapetin.
Madon huoneessa valkoinen tiiliseinä sai uuden maalikerroksen ja harmaaksi maalattu seinä päälleen luontoaiheisen tapetin
Kolmas suunnitelma viikonlopulle oli Setämiehen vanhempien saaminen kylään. Oltaisiin samalla saatu kunnon kokoinen pakastin heiltä. Meidän nykyinen pieni kaappipakastin... noh, on käynyt pieneksi kun ahkerasti oon täyttäny sitä mustikoilla ja viinimarjoilla. Aina pitää olla jotain vierasvaraakin (pullaa, mokkapaloja) sulatettavaksi ja lihoja/kasviksia viikon ruokailuihin. Noh eipä nuo appivanhemmat sitten tulleetkaan kylään, tulevat vasta ensi viikolla kun järjestetään perheille tuparit.
Setämies on tässä oikeastaan koko kesän puhunut, että lähdettäisiin ajelemaan saaristoon ja kun vieraita ei saatukaan, otettiin auto alle ja suunnattiin Saariston Rengastielle. Ihan koko 140km:n lenkkiä ei tällä kertaa ollut tarkoitus kiertää, vaan katsoa matkan kesto ja pituus fiiliksen mukaan. Muutama tunti jaksettiin ajaa, aina Houtskariin asti (reilu 100km meiltä) ja löydettiin varsin viihtyisä yöpymispaikka. Kello taisi olla jotain kuuden-puoli seitsemän välillä kun kirjauduttiin sisään Houstkärs Gästgifveriin. Iltaa oli siis vielä mukavasti jäljellä ko.kylän kiertelyyn, illalliseen ja elokuvan katseluun. Rantaravintolan pöytäliinan koordinaatit huvittivat väittämällä, että oltais Osloon asti eksytty :D Sunnuntaiaamuna heräiltiin rauhassa, syötiin aamupalat ja ajeltiin takaisin kotiin miettien että tuosta paikasta saattaisi vaikka tulla jokakesäinen reissukohteemme.

9. elokuuta 2016

Tonnikalapasta

Aina törmään samaan tuskailuun, kun päivän ruuaksi suunnitelmissa on tonnikalapasta: useimmat googletetut ohjeet käskevät vain sekoittamaan tonnikalan ja keitetyt makaroonit keskenään, ilman uunissa paistamista mitä itse ruokaan kaipaan. Niissä ohjeissa joissa ruoka uuniin saakka pääsee, pidetään sitä siellä liki tunti-mitä en ymmärrä sillä onhan makaroonit jo keitetty kypsiksi ja tonnikalakin on syömiskypsää jo purkista. Jos sitten joskus olenkin onnistunut löytämään hyvän ohjeen, niin en ainakaan ole muistanut tallentaa sitä mihinkään kirjanmerkkeihin jotta seuraavallakin kerralla onnistuisin...
Tänään tonnikalavuoka valmistu ihan omasta päästä, kun en tuota samaa rallia reseptien kanssa jaksanut-ja oikeastaan oli vähän kiirekin, jotta Setämies saa vatsansa täyteen ennen kavereidensa luo lähtöä. Itse en vielä ole vuokaa maistanut, mutta Setämies sitä kovin kehui-ja kaksi kolmasosaa hupeni heti. Kovin pahaa se ei siis tällä ohjeella voinut tulla:

4 dl makaroonia
purkki tonnikalaa 
3/4 purkkia ruohosipulituorejuustoa (eli se mitä oli jäljellä)
purkki kermaa
juustoraastetta
Laitoin makaroonit keittymään ja sulatin toisessa kattilassa tuorejuuston, johon sekoitin kerman. Makaroonien valutus 10min keittymisen jälkeen ja tonnikalan sekoittaminen joukkoon. Tonnikala-makaroonisekoitus voideltuun uunivuokaan, kerma-tuorejuusto-litku päälle ja sekoitus. Päälle oman maun mukaan juustoraastetta ja 175-asteiseen uuniin siksi aikaa, että juusto suli (n.15min).
Erityisen herkulliselta se ei näytä, mutta maku lieneekin pääasia.

8. elokuuta 2016

"Mun piti olla se kaikkien aikojen paras kummitäti"

Joku aika sitten tuli facebook-seinälläni vastaan kuva paketista, jonka koulutaipaleensa tänä syksynä aloittava kummityttöni oli saanut. Paketti koostui kynistä, kumeista, viivottimista, vihoista, tarroista,...siitä kaikesta mitä pieni ihmisalku tarvitsee repun lisäksi opintiellä. Vaikka kuinka koitan olla iloinen, että meidän pieni on jo oikeastaan aika iso tyttö ja että hänelle on siunaantunut edes yksi kummi joka häntä hemmottelee, tunsin kateudenpistos sydämessäni. Mun piti olla se kaikkien aikojen paras kummitäti, joka ostaa tuollaiset. Se kummitäti joka vie vähintään kerran kesässä huvipuistoon ja jonka luona on mukava olla yökylässä, vanhempia paossa.
Vaikka kuinka toivoin, pidin mahdollisena, en ole nähnyt kummityttöäni kuukausittain. En ole koskaan vienyt häntä huvipuistoon, ei olla käyty kaksistaan edes karkkiostoksilla lähikaupassa. Kummityttöni ei ole koskaan ollut luonani yötä ja valitettavasti en usko, että ihan heti tuleekaan. Ei välimme ole sellaiset... En tiedä miten edes saisin välimme sellaisiksi, välimatkaa on tällä hetkellä melkein 140km, olen autoton, julkiset kulkee heikosti-ja pian minulla on kenties oma pieni prinsessa joka vaatii huomiota.

Paljon on Setämiehen kanssa puhuttu siitä millaiset kummit jälkikasvullemme haluamme. Vaikka aktiviisuus on toivottavaa, on huomioitava pitkät välimatkat ja hyväksyttävä se, että neljästä kummista yhtä lukuunottamatta kaikki ovat työläisiä ja perheellisiä. Uskonkasvatuksesta emme niin perusta, Matoa ei tulla kastamaankaan, mutta olisi mukava jos kummit voisivat tarjota erilaisia näkökulmia elämään. Olisivat sen verran näkyviä, että Mato tietäisi kenen puoleen voi kääntyä, jos elo kotona muodostuu hankalaksi. Olisi edes se yksi kummi, joka kesäisin veisi huvipuistoon.
Kummit on valittu ja tehtäväänsä kysytty. Kaikki, kaksi kummisetää ja kaksi kummitätiä, suostuivat. Eräs heistä onkin tulossa parin viikon päästä kylään, tuoden ensimmäiset tuliaiset masuasukille; itkuhälyttimet, vannan ja taaperokärryn. Kun nämä lahjat selvisi ja tuleva kyläily sovittiin, kuvittelin olevani kateellinen. Luulin, ajattelevani taas kuinka huono kummi olen itse ollut kun en mitään tuollaista ole aikoinaan kummitytölleni osannut viedä. Vaan ei, en ole kateellinen. Olen liikuttunut. Mato saa hyvät kummit ja voin olla turvallisin mielin. Voin olla varma, että joku heistä vie hänet huvipuistoon, kun sen aika koittaa.