30. lokakuuta 2011

Jokainen muuttuu, niin myös mä...

Ekan luokan luokkakuva :D
Joskus 4-5 vuotta sitten otettu kuva...
Viime syksynä (2010)
Tällä hetkellä, 2011

30.10.2011


"Lauantai-iltana ravintolaan 
oli tarkoitus lähteä juhlimaan."
Eilen oli mun serkun kolmekymppiset mistä olin pitkän aikaa innoissani. Kerrankin oli hyvä syy juoda eikä edes tarvinu maksaa mitään omasta pussista :P Serkku oli nättinä, niin kun aina, eikä voitu iskän kaa olla taas miettimättä miksei likka oo mallihommissa... Mä yllätyin itekin kuinka hyvin viihdyin tuntemattomien joukossa juhlissa, vieläpä joukon juniorina. Ikäni takia en päässy serkun mukaan jatkoille (niitten päämääräbaariin oli ikäraja 21v...), mutt mentiin sit iskän ja se naisen kaa hetkeks Tyykiin istuun. Siellä(kin) oli Halloween-bileet menossa normaalin karaokeillan lisäks.

"Siihen vaaleaan ihastuin
ja loppuillasta sanoin: "hei,
meille vai teille, kultasein?""
Illan aikana näin taas jotain todella kaunista ja sain kuulla jopa ulkopuolisilta katseeni tavoittaneen jotain suloista. Kotimatkalla (tai siis iskän kämpälle palatessa) mietinkin mistä kauniita naisia/tyttöjä nyt yhtäkkiä on ruvennu ilmestyyn. Oonko mä ollu jotenkin jumissa heteroroolissani, löysänny kriteerejä vai alkanu liikkuun eri paikoissa?

23. lokakuuta 2011

23.10.2011

Sitä vois vähitellen rauhoittua syysloman viettoon, viikonloppu on ollu/oli yhtä hulinaa. Perjantaina en jaksanu mennä kouluun yhen vaivaisen atk-tunnin takia. Piti saada kämppä viimeisteltyä, mutt enhän mä saanu mitään aikaseks. Iltapäivällä mä seikkailin kaks tuntia tohon naapurikuntaan Hollolaan. Matkaa multa sinne on jotain 6km minkä aina mä ehin oleen moneen kertaan hukassa. Seikkailin kahella bussilla, kävelin ja soittelin ihan paniikissa kavereille ett missä oon.... Eihän ne sitä tietenkään tienny. Lopulta löysin lääkärille mikä kirjotti mulle terveystodistuksen autokoulua varten. Maksoin pelkästä näöntarkastuksesta ja siitä paperista 25e-mitä rahastusta... Kauaa en ehtiny rauhassa kotiuduttua oleen kun Ihana Nainen tuli Tyttärensä ja Hengailukaverinsa kaa kahville. Tavaroita oli edelleen läjä lattialla enkä oo ikinä niin äkkiä siivonnu :D Tai no siivonnu ja siivonnu, heitin kaikki vaan yhteen kannelliseen laatikkoon ja oli siistiä :D Kahvittelun ja saunomisen jälkeen mä olinkin valmis nukkuun. Tai oisin ollu ellen ois ruvennu lukeen lehtiä ja todennu puol yhen aikaan, ett vois sitä kai oikeesti nukkuakin.
Lauantaiaamuna oli (muka) aikanen herätys, kello ois soinu yheksältä mutt heräsin jo puol ysi auringonpaisteeseen. Imuroin ja pyyhin pölyjä ennen, kun äiti tuli kymmenen aikaan miesystävänsä kaa tupatarkastukselle. Samalla sain loput Hämeenlinnaan muuton yhteydessä jääneet tavarat ja ruokaa :) Hyvin tuntu äitikin täällä viihtyvän, hyvä etten joutunu potkaseen sitä pihalle yhen aikaan kun piti lähtee Jonnaa vastaan linja-autoasemalle. Käytiin sen kaa kaupassa, tultiin mulle tekeen ruokaa ja sit alkokin vähitellen muitakin tuparivieraita valuun paikalle. Ilta meni siinä mukavasti eikä (mun mielestä) kellään näyttäny olevan tylsää. Nyyttärimeiningillä ruokaakin riitti-ja jäikin vielä kun porukka lähti vähitellen siinä kaheksan aikaan. Jonna jäi yökylään ja ilta meni sen kaa mukavasti tiskatessa yms. Mentiin puol yhentoista aikaan nukkuun mikä teki mullekkin vaan hyvää pitkästä aikaa.
Tänään heräsin taas puol ysi auringonpaisteeseen (sanoinkin Jonnalle, ett vaikka aurinko ei oikeesti ei paistais, täällä näyttää joka ikinen aamu siltä), mutt sain onneks uudestaan unen päästä kiinni. Lopulta molemmat heräs kymmeneltä herätyskellon pirinään, syötiin kunnon aamupalat ja lähettiin kaupungille pyöriin. Käytiin melkein järjestelmällisesti läpi Trion kauppoja ja syötiin subit ennen kun saatoin Jonnan linja-autoasemalle. Kaupoista mun mukaan tarttu henkareita, taulun kehykset, lahjapaperirullia, aivan ihana tunika, kirja,... Pitää sitä nyt välillä itteensä hemmotella vaikka rahaa ei oiskaan mihinkään ylimääräseen =)

"Isäni kirjoituspöydällä oli lumisadepallo ja sen sisällä pingviini,jolla oli punavalkoiraitainen kaulahuivi. Kun olin pieni,isä nosti minut monesti syliinsä ja otti lumisadepallon pöydältä. Hän käänsi sen ylösalaisin,antoi kaiken lumen kerääntyä kasaksi ja käänsi sitten pallon nopeasti oikeinpäin. Katselimme yhdessä, kuinka lumi leijui pingviinin ympärillä. Pingviini on siellä yksin,ajattelin,ja minua huolestutti sen vuoksi. Kun kerroin isälle,hän sanoi:Ei mitään hätää,Susie,se viihtyy siellä. Se on virheettömän maailman vanki."
Alice Sebold-Oma taivas

22. lokakuuta 2011

Home sweet home


Welcome to my home
Minikeittiö,vaatii vielä pientä fiksausta...
Tuleva varasto, tääkin vaatii vielä fiksausta
Ei, se ei ole koiranpeti!
ZzzzZzzz

19. lokakuuta 2011

Autokouluilua-eli mietteitä jokaisen ajotunnin jälkeen

18.10 Ensimmäinen ja toinen ajotunti
Tunnille ajaminen jännitti ihan törkeesti, mutt onneks sain opettajaks sen kenet olin salaa toivonutkin. Kaikki oli tietenkin vähän hakemista aluks enkä voinu muuta kun ihailla open kärsivällisyyttä mun ollessa aina mutkan jälkeen väärällä kaistalla tai yllättäen iskeneille nauruhepuleille. Ei sitä nyt kai aina niin kamalan vakava tarvi olla :D Muutaman kerran tein jätäjarrutuksen (paniikissa) ja onnistuin sammuttaan auton vahingossa.
Olin aika ylpee itestäni tunnin jälkeen, sillä en osunu yhteenkään teatterin parkkiksella olevaan autoon (enkä varsinkaan niihin aina niin palottavan lähellä oleviin mainostauluihin) ja sain opeltakin kehuja siitä kuinka nopeesti opin =)

19.10 Kolmas ja neljäs ajotunti
Ajoon alko löytyyn jo enemmän itsevarmuttaa teatterin pihan käydessä tutuks ympäristöks ja onnistuin jopa pysyyn käännösten jälkeen omalla kaistalla (siis suoristaan renkaat tarpeeks nopeesti). Jännitin edelleen aika paljon sillä tiesin ettei me kauaa pysyttäis teatterin turvallisella pihalla-eikä pysyttykään. Lähettiin opetteleen mäkilähtöjä (missä auto sammu parikin kertaa) ja samalla reissulla tuli opittua U-käännöskin kun ope ohjas väärälle tielle xD Loppuen lopuks liikenteessä ajaminen ei oo yhtään hassumpaa,siinä ehkä just oppii parhaiten kaikki niksit... Ajoin koko tunnin ihan ite, open ei tarvinnu kun kerran käyttää jarrua (mutt sekin oli risteys mikä yhdessä myöhemmin haukuttiin huonoks, pensaiden takaa ei nähny yhtään tuliko joku risteyksestä).

24.10 Viides ja kuudes ajotunti
Mikäpä sen ihanampaa kuin herätä ensimmäisenä loma-aamuna kaheksalta ajotunnille... Aamu-unisuuden kyllä huomas tunnin alussa, en meinannu muistaa ees niinkään yksinkertaista asiaa kuin miten auton saa käyntiin. Autokin oli erilainen millä oon ennen ajanu ja kun kaikki tää lasketaan yhteen, tunti oli...höm...aikas sekava :D Auto sammuili ihan kiitettävän monta kertaa (unohdin painaa kaasua risteyksistä lähtiessä...) ja vahingossa meni se vilkku pari kertaa oikeelle kun piti kääntyä vasemmalle...  En ymmärrä kuinka kukaan uskaltaa ajaa jossain motarilla kun mä oon ihan paniikissa kun ajetaan neljääkymppiä xD Ajeltiin Mukkulassa missä ei ollu niin vilkasta liikennettä häiritsemässä ja osasinkin ajaa siel tosi hyvin (opekin kehu), mutt heti keskustaan palattua tuntu taas kaikki yksinkertasetkin asiat unohtuvat... Sain kumminkin hyvää palautetta mikä ehdotomasti piristi päivää =)

31.10 Seitsemäs ja kahdeksas ajotunti
Alan saada jo itsevarmutta ajamiseen, se alkaa tuntuu jopa kivalta :) Eikä viidenkympinkään vauhti enään hirvitä-pikemminkin tuntuu turhalta köröttelemiseltä :P En tehny enään kun kaks virhettä, nekin oli ihan puhtaasti vahinkoja. En meinannu yhessä vaiheessa saada kolmosvaihdetta päälle joten jouduin hetkeks irrottaan katseeni tiestä ja siinä vaiheessa ope autto ohjauksessa ettei menty pitkin pensaita. Toinen moka tuli ihan tunnin lopussa kun oltiin kääntymässä jo autokoulun pihaan; laitoin vilkun vasemmalle vaikka piti kääntyä oikeelle. Tajusin asian heti ja korjasin tilanteen saman tien. Tuli juttelun ohessa heitettyä vähän huonoo läppää opelle, mutt eihän se sen takii voi olla korttia antamatta :D

4.11.2011 Yhdeksäs ja kymmenes ajotunti
Tarvii varmaan ensin esittää pahoittelut sille papalle ja sille keski-ikäiselle miehellä kenet yli meinasin ajaa... Lisäks auto sammu kerran liikennevaloihin ja pysäytin joka kerta kun piti HILJENTÄÄ. No aina ei voi osata :P Mutt niin kun opettajillekin sanoin, niin huomaan jännittäväni enemmän miesopen kaa kun naisen. Tiiä sit mistä johtuu, mutt tänäänkin Jykyn kaa ajaessa, virheet voi laskee kahella kädellä... Onneks Jykykin ymmärtää jännityksen ja osaa antaa myös sitä positiivista palautetta kun siihen aihetta tulee-mihin takertuessa mun päivä paranee huomattavasti =)

9.11.2011 Yhdestoista ja kahdestoista ajotunti
Huomasin heti aamulla ett musta jää on tullu kuvioihin mukaan ja oli kutina siitä, ett saan tänään vielä just sen openkin kenen kaa en oo ennen ajanu. Ja niinhän se meni, alkujännityksessä meinas tulla parkkipaikan tolppa liiankin tutuks. Muuten tykkäsin tosi paljon ajamisesta ja opesta, autto mua ihan erilailla ongelmapaikoissa joten musta tuntu ett oisin oppinu tänään eniten koko ajotuntien aikana. Mun suurin ongelma on ihan tien oikeessa reunassa (rottvalleissa kiinni) ajaminen, mutt pikku hiljaa mä uskaltaudun lähemmäs vastaantulijoita.

15.11.2011 Kolmastoista ja neljästoista ajotunti
Sanotaanko nyt vaikka suoraan ettei ajotunti neljän ruuhkassa ollu mikään kovin miellyttävä kokemus... Kiireisen/stressaavan päivän takii myöhästyinkin tunnilta (tai siis tunnin aloitus venähti n.5min) ja kun ei ollu alussa aikaa rauhottua, ajatukset lenteli missä sattu koko tunnin. Vielä liikenteessä sattui olemaan ihan vain muutama muukin kun mä ja harjoituksen kohteena oli poikkeavat käännökset tms., niin lopputuloksen saattaa lähes arvata. Ekaa kertaa mä aloin itkeen ratissa, oisin vaan halunnu olla turvassa kotona peiton alla. Perään meinasin saada paniikkikohtauksenkin (pitkästä aikaa) -.- Liikaa asioita liian nopeesti... Oon sentään tyytyväinen ettei tänään lähdetty moottoritielle niin kun alkuperäsissä suunnitelmissa oli!

16.11.2011 Viidestoista ja kuudestoista ajotunti (liukas rata)
En oo varmaan ikinä pelänny niin paljoo kun sen tunnin aikana mitä jouduin oleen kyytiläisenä liukas radalla toisen oppilaan ajaessa. Hyvä etten saanu sydäriä joka kerta kun se auto lähti lapasesta. Sit viel ite puikkoihin siinä mielentilassa niin jee jee. Itse asiassa totesin ett kun kattelin tunnin vierestä ja kuuntelin täsmäohjeistusta, mulla ei lähteny auto läheskään niin montaa kertaa lapasesta kun toisella. Sain pidettyy hermonikin aika hyvin kurissa, kun oli vaan ne tietyt kohdat tiessä mitkä ihan selkeesti näki olevan liukkaita. Tosi tilanteessahan niin ei välttämättä oo... Vaikka tunti menikin kaikin puolin hyvin ja olin tyytyväinen, en oo kovin kiitollinen päänsärystä mikä on riivannu koko päivän-sen armottoman jarrupolkimen polkemisen takii.

21.11.2011 Seitsemästoista ja kahdeksastoista ajotunti
Ja taas vaihteeks uus ope. Tällä kertaa en jaksanu jännittää opee ja tunti menikin hyvin. Koin vauhdin hurmaa kun ajeltiin 80 ja 100 teillä :D Huomasin kyll heti ett vauhdin kiihtyessä tarvii keskittyä paljon enemmän. Mikäs sen ihanampaa, kun ajella ihan rauhassa kun alkaa yhtäkkiä leijaileen ensilumi maahan. Miinuksena meinas yks kolari tulla, mutt opekin sano ettei se ois ollu mun vika-toinen tuli kolmion takaa eteen. Onneks kolaria ei kumminkaan syntyny, kyllähän siinä selittämistä ois ollu miks autokoulun auto on mun jäljiltä kasassa xD Tän päivän jälkeen mulla on ollu sellanen fiilis, ett kyllähän mä sen kortin ens kuun alussa saan. Ehkä... Toivottavasti...

22.11.2011 Yhdeksästoista ja kahdeskymmenes ajotunti (pimeenajo simulaattorilla)
Korjailin vähän noita tuntimääriä, kun yks "tunti" on siis virallisesti 25 min, mutt niitä vedetään aina kaks putkeen. Aloin itekin ihmetellä miten mulla voi olla 30 tuntia ajoo täynnä, jos saan kortin ens viikolla :P Toi simulaattorilla ajaminen oli yllättävän hankalaa, en yhtään hahmottanu missä se auto meni ja missä tie oli. Peilit oli mustia ja niin kun opekin sano, perstuntuma puuttu kokonaan. Kone herjas kun en ajanu sen antamien ohjeitten mukaan (100km/h jäällä vesisateessa peuravaara-alueella :o) ja sit kumminkin kehu mun tilannenopeutta, kun jokseenkin kulmikas peura ei jääny alle. Hämärää...

23.11.2011 21-24. ajotunti
Tällä kertaa sit ajettiinkin ihan urakalla jotta tunnit saadaan täyteen ennen koetta. Ope lakkas antamasta ohjeita jotta saisin ajamiseen oma-alotteisuutta-ja mähän olin ihan paniikissa kun en muistanu mitä piti millonkin tehä... Haettiin yks likka katsastuskonttorilta (nyt tiiän missä sekin on) ja heitettiin torille, käytiin tekeen yks taskuparkkeeraus minkä jälkeen ope totes mun olevan siinä mielentilassa ett lähettiin maanteille rauhottuun. Ja sehän sopi, rauhotuin heti kun päästiin kaupungin ulkopuolelle-ja nautin siitä ett sai vaan porhaltaa 80-100km/h tavallaan päämäärättä. Ja sen aikaa sujukin hyvin, ohitukset yms, mutt taas kun palattiin kaupunkiin, tuntu ett kaikki tieto jäi taakse. Opekin sano ett mun ajotyylillä kyllä joskus kolahtaa-eikä se tainnu olla kehu...

24.11.2011 Kahdeskymmenesviides ja -kuudes ajotunti (+teoriakoe)
Sain opekseni pitkästä aikaa Maken jonka kaa oon kaikista rauhallisin, en tiiä miks mutt jännitän muita opettajia tosi paljon. Tunti vierähti mukavasti kaupunkirinksaa pyöriessä, tarkkailtiin mitkä risteyksen on tasa-arvoisia ja mitkä ei yms. Ja koska en heti kirjottanu, en muista tunnista enään oikeestaan mitään. Osittain voi johtua siitäkin ett päätettiin tunti katsastuskonttorille missä mulla oli teoriakoe (LÄPI!!!) ja jännitin sitä tosi paljon.

25.11.2011 Kahdeskymmenesseitsemän ja -kahdeksan ajotunti
Ja taas uus ope. Kyseinen miekkonenkin katteli mun ajotuntikorttia (?) ja naureskeli ett oon ajanu melkein kaikkien kaa :D Mikäs siinä... Inssin lähestyessä (uhkaavasti) jatkettiin kaupungissa kiertelyä ja kaartelua. Mun hermoja koeteltiin mm.kääntämällä musiikkia yhtäkkiä kovemmalle eikä sadekaan oikein halunnu päättää oisko ollu pientä tihkua vai kunnon kuuro. Harjoteltiin vielä vino- ja "normaali"parkkeeraus enkä voinu olla hymyilemättä kun ope kysy minkä Hannu Hanhi-tähtien alla mä oikein oon syntyny kun suju niin hyvin. Muutamassakin risteyksessä sain vapauden valita ajosuunnan (ja ryhmittyä itekseni sen mukaan) ja se oli aika kivaa :) Ajotunnin lopuks viel PERUUTIN auton katokseen ja sain kauheen määrän kehuja rauhallisuudestani :) Ope oli tosi kiva (kivoimpia mitä mulla on ollu) ja naureskelen varmaan pitkään erästä kommenttia ennen eräästä risteyksestä kääntymistä:"Mä haluisin kohta nähdä sun silmät." Ei se ope ihan kirjaimellisesti tietenkään tota tarkottanu, halus mun vaan vilkasevan olan yli ettei takaoikeelta tullu fillaristia alle.

28.11.2011 Kahdeskymmenesyhdeksäs ja kolmaskymmenes ajotunti
Tänään sit olikin viho viimeiset ajotunnit. Koko tunti mentiin vähäisillä ohjeilla (ajappa meiät sun kodin luo, nyt mä haluisin nähä missä Sokos on, käydäänpäs kattoon Sibeuliustaloo...) ja mä todellakin nautin ajamisesta. Lopultakin oli ihana päättää reitit täysin ite ja muutenkaan ope ei puuttunu juuri mihkään mitä tein (=en siis tehny kun ihan muutaman pikkiriikkisen virheen). Auto sammu pari kertaa risteykseen, mutt sit vaan uudestaan käyntiin ja liikkeelle-ei kuulemma (onneks) inssissäkään haittaa jos auto sammuu kerran. Onnistuneen tunnin jälkeen on sen verran hyvä ja itsevarma olo, ett eiköhän se kortti keskiviikkona tuu =)

12. lokakuuta 2011

12.10.2011

"Mä oon alkanu ymmärtään niitä aikuisia, ihmettelee mikä kiire nuorilla on muuttaa omaan kotiin. Mua ei haittaa kotityöt, onhan se kiva nähdä oman työn tulos kun astiat on puhtaina ja kämppä muutenkin siisti, mutt mua raastaa yksinäisyys. On mulla koulussa kavereita ja harrastuksia, mutt ne hetket kun illalla tulee kotiin eikä ookaan enään ketään kelle kertoo miten päivä on sujunu-tai aamulla herää eikä oo ketään kelle sanoo vaikka vaan hyvät huomenet.
Lemmikki ois sinänsä hyvä vaihtoehto, mutt oon aika paljon menossa ja se joutus sit niinä hetkinä kärsiin yksinäisyydestä. Tulis tavallaan kierre; mä en ois yksinäinen kotona mutt eläinraukka ois mun poissaollessa. Lisäks oon allerginen lähes kaikelle karvaselle ja jotkut kalat nyt tuskin välittää koska mä oon kotona...
Oikeestaan toissa syksynä alkaneesta psykologi/poliisi/Ankkuri-kierteestä pääsin syyskuun alussa lopultakin irti-eikä se tunnu houkuttelevalta uudestaan. Voisin mennä puhuun terkalle pahasta olosta, mutt se johtais siihen ett kävisin jälleen joka viikko kertomassa jollekkin keski-ikäiselle työhönsä kyllästyneelle ihmiselle miltä musta mahtaa juuri nyt tällä hetkellä tuntua. Ja eihän mua sillon ahdista, juuri ko.hetkellä kun en oo kotona, yksin.
"

Kirjotin viestiä Facebookissa eräälle tärkeälle ihmiselle näillä sanoilla... Jokainen sana tuli suoraan sydämestä ja nyt on tyhjä olo. Sain tiivistettyä ajatukset lopultakin sanoiks...

7. lokakuuta 2011

7.10.2011 part 2

Miks pitää olla syksy?
Mun elämä tuntuu olevan muutenkin välillä tosi ahdistavaa,masentavaa, yksinäistä ja ties mitä. 
Sitten kaupan päälle tulee sateita, kosteutta, harmautta.
Joka vuosi about näihin aikoihin alan miettimään kuinka selviän, kuinka jaksan.
Tääkään vuosi ei oo tehny poikkeusta.
Asiat tuntuu niin kauan olevan hyvin, kun niitä ei ehdi ajatella.
Ei mitä syö seuraavat kaksi viikkoa ,kunhan veljenlapset vain saavat kunnon synttärilahjat.
Mitä vaatteita laitan huomenna päälle, kun pyykkikori pursuaa likaisia.
Mä vaan meen ja teen.
Yritän elää mahdollisimman paljon tässä päivässä, tässä hetkessä.
Illat on mulle aina pahimpia;
tuun tyhjään kotiin eikä mielenkiinto riitä pitkän päivän jälkeen edes ruuanlaittoon.
Mun piti ottaa kissa kaveriks,
luokkakaverille on kuulemma just syntyny pentue,
mutt sekin idea kumoutu jostain kumman syystä.

Yleensä mä oon saanu voimaa harrastuksista,
siitä kun voin kirjoittaa kirjekaverilleni aivan kaikesta,
ja tänä syksynä oon löytäny aivan uudella tavalla piirtämisen/taulujen teon.
Nyt vaan tuntuu etten jaksa ees tehdä niitä kivoja juttuja.
Paras vaihtoehto olis varmaankin puhua jollekin aikuiselle,
kouluterveydenhoitajalle, luokanvalvojalle tms,
mutt mua pelottaa uudestaan psykologi-kierteeseen joutuminen.
Just pääsin eroon muutamankin vuoden kestäneistä säännöllisistä tapaamisista.

Mun elämässä on tällä hetkellä enemmän kiinnostavia ihmisiä kun koskaan ennen.
On uusia luokkakavereita,
tänään alkaneen lastenhoitokurssin ihmiset
ja ties vielä ketä.
En oo päässy vieläkään eroon pahasta tavastani ihastua useampaan kuin yhteen ihmiseen kerralla.
Tällä hetkellä oon ihastunu Siihen, Tuohon ja Häneen.
Aika ei tunnu riittävän muutenkaan mihinkään saati sitt kun haluis mennä Hänen kanssa kahville tai Tuon kanssa elokuviin.
Visakin tuntuu vinkuvan vastaan...

Parempi kai sulkea kone tältä illalta,
tältä viikolta,
ja keskittyä johonkin mikä auttaa unohtamaan taas pahan maailman-edes hetkeksi.

7.10.2011

Se tunne, kun sydämesi heittää kärrynpyörä.
Koin pitkästä aikaa mitä ihastuminen on. Se kun edessäsi seisoo ihminen mistä ett saa silmiäsi irti. Joka hymyilee suloista hymyä katsoessa sinua. 
Asialla on kääntöpuolensa, se kun et uskalla jutella. Aukaista suuta kysyäksesi vaikkapa kahviseuraksi jonain kauniina päivänä. En ees juo yleensä kahvia, mutta Tuo:n seurassa menis varmaan kuppi-jos toinenkin ihan huomaamatta. Ehkä huomenna saan suuni auki. Ehkä...

"...sit näin tytön kauneimman ku oon nähny elävän
se oli upee, se oli jotain erilaista
luksus kroppa vaatteet ja katsees taika
se katto silmii ku käveli mun ohi
ja sai vatsas kuplii ja korvis kuulu kohinaa
se tyttö oli jotain muuta ku nää toiset
ja muhu iski fiilis tää vois olla se oikee..."

Pikku G: Ensisilmäyksellä

6. lokakuuta 2011

6.10.2011

Nyt on ukkosta ilmassa
Mun täytyy pysyä vaan himassa
Mä pidän sadesuojaa
Ja odotan parempia päiviä
Nyt on ukkosta ilmassa
Mun täytyy pysyä vaan himassa
Mä pidän sadesuojaa
Ja odotan parempaa

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom
Pilipilipilipom, mikäs täällä fiilis on?
Mä pysyn himassa, vetäydyn sohvan nurkkaan
Sade piiskaa, valmistaudun ottaa turpaan taas
Mua on vaikee murtaa, mä koitan rauhottua
Koitan äyskäröidä sen, minkä mä saan vaan kauhottua
Rankkasateen tauottua, ei oo merkkiäkään sateenkaarest
Ei aurinkoa, eikä tunnu yhtään paremmalle
Vaik hengitys tasaantuu, uudet pilvet kasaantuu
Oon yksin, ei oo ketään tällä hetkel kelle avautuu
En tunne sua, mut voinko luottaa ja puhua
Musiikin kaut ventovieraalle vuodattaa surua
Tää on hassu tapa ehkä kertoa se tätä reittii
Kun on huono olla, hei! Ettehän te jätä meitsii?
Nyt ukkost taas ilmassa, mä pysyn himassa
Silti oon pihalla ja

Nyt on ukkosta ilmassa...

Tunnelma oli maassa, silti jouduin painaa yötä myöten
Äänitin albumii, samal väänsin päättötyötä myös, et
Saisin elämän urilleen, jotain valmista aikaan
Sit ne kerto mulle jotain, mit en voinu aavistaa lainkaan
Mun isä oli kuulemma kuolemansairas
Sen pommin jälkeen suurimpana huolena faija
Noidankehä kasvaa, kun jatkuvasti sataa lunta tupaan
Tällai tärinä pääl yöllä ei voi saada unta kukaan
Piti painaa täyttä päälle, ei ollu järkeä empii
Kaiken paskan lisäks koulus venas tärkeät tentit
Piti painaa paniikkinappii
Mut en voinu hidastaa, vaik jo ahdisti valmiiks
Mä luotin, että kyl tää sade vielä lakkaa
Piti vaan jaksaa hetki, pisarat ei pysty tappaa mua
Mä selviin, en luovuta, en anna periks noin vaan
Ja mul on voimaa kantaa tää mun hartioilla

Nyt on ukkosta ilmassa...  

Odotan parempaa 
Cheek: Ukonilmalla

3. lokakuuta 2011

2. lokakuuta 2011

Vk 39

Mun muka mahtavana ideana oli kirjottaa ylös joka päivä uus asia minkä opin. Jo alkuviikosta totesin etten todellakaan opi joka päivä mitään uutta, joten aloin kirjottaa ylös päivien positiivisia asioita. Nyt sunnuntaina listoja lukiessa, totesin etten oo ennen tullut ajatelleeks, ett syyskuussa mun elämään mahtuu näinkin paljon iloa ja pienen pieniä oppimisia. Koska on nyt on sunnuntai-ilta, kärsin laiskuudesta enkä jaksa muotoilla asioita fiksusti yhtenäisiin lauseisiin vaan kuiva listaus saanee kelvata.

Maanantai:
- Viikonlopun jälkeen kuuluisa facebook oli kokenu muutoksia mitkä vaati opettelua
- Pitäis opetella aamusin kattoon lukkari netistä ettei tulis yllätyksiä
- Samalla kun uuni lämpenee ruuanlaittoa varten ei (ehkä) kannata syödä mahaansa täyteen kaikkea muuta
- Oli pitkästä aikaa viettää vapaa-aikaa ystävien kanssa (kiitoksia Camsulle ja Karpolle)


Tiistai:
- Nautin melkein 11 tunnin yöunista
- Jaksoin tehdä pitkästä aikaa kunnon ruokaa
- Sain seurakunnalta töitä
- Ulkonäkö voi pettää niin huonompaan kuin parempaan suuntaan
- Mun sanottiin näyttävän 20-vuotiaalta
- Liikutuin saadessani kaveriltani "runon":
Minun on ikävä!
Ikävä sinua!
Minä jään kaipaamaan!
Kaipaamaan sinua!
Mutta jokin osa sinusta
jäi minuun
nimittäin muisto!
Sinun muisto sydämessäni ja silmissäni
on aina kuolemaan asti!

Keskiviikko:
- Esitelmä koulussa sujui hyvin
- Haaveilin salaa häistä, kun autettiin luokan kaa yhtä hääliikettä muuttaan
- Löysin Kelan yms ja sain lopultakin raha-asioita hoidettua
- Näin monta ihanaa ihmistä+uuden ihanan tuttavuuden koulun ulkopuolelle (Memy =))
- Raappanan ilmanen keikka
- Kunnon lenkki pitkästä aikaa
Torstai:
- Ehin kouluun vaikka nukuin pommiin
- Ymmärsin enkun tunnilla lähes kaiken ja autoin kaveria tehtävissä (kerrankin näin päin! :D)
- Sain vihdoinkin kaikki psykologin oppimistehtävät tehtyä
- Vietin laatuaikaa itseni kanssa syöden hyvin ja kattomalla The Hot Chick-leffan
Perjantai:
- Siivosin pienen vaatehuoneeni perjantaiseen tapaan
- Taas vaihteeks kymmeniä naurukohtauksia koulupäivän aikana (RSVP-rasvapallo...)
- Kävin syömässä ja kaupassa luokkalaisten kaa, kiva hengata välillä isommallakin porukalla
- Bussimatkalla Forssaan ehin lukeen pitkästä aikaa
- Näin parhaan kaverin sitten moneen viikkoon ja pahvilaatikoiden pakkaaminenkin suju vähän vahingossa

Lauantai:
- heräsin pirteenä vaikka en kovin hyvin nukkunukaan
- heitin ylimääräset tavarat säälimättä roskikseen
- näin aina (välillä) niin ihanan siskonpojan ("Tuutko sä enään ikinä meille kylään?" =´))
- muutossa avusti maailman ihanimmat ihmiset (kiitos vielä kerran kaikille)
-äiti hemmotteli pannarilla, kermavaahdolla ja omenahillolla
-sain joka syksyisen kutomisinspiksen Kettua katellessa-saas nähä jos pukinkonttiin eksyis parikin pehmeää pakettia tänä vuonna

Sunnuntai:
-muuttofiilistelyä/tavaroiden järjestelemistä
-kunnon lenkki