7.10.2011 part 2

Miks pitää olla syksy?

Mun elämä tuntuu olevan muutenkin välillä tosi ahdistavaa,masentavaa, yksinäistä ja ties mitä. 

Sitten kaupan päälle tulee sateita, kosteutta, harmautta.

Joka vuosi about näihin aikoihin alan miettimään kuinka selviän, kuinka jaksan.

Tääkään vuosi ei oo tehny poikkeusta.

Asiat tuntuu niin kauan olevan hyvin, kun niitä ei ehdi ajatella.

Ei mitä syö seuraavat kaksi viikkoa ,kunhan veljenlapset vain saavat kunnon synttärilahjat.

Mitä vaatteita laitan huomenna päälle, kun pyykkikori pursuaa likaisia.

Mä vaan meen ja teen.

Yritän elää mahdollisimman paljon tässä päivässä, tässä hetkessä.

Illat on mulle aina pahimpia;

tuun tyhjään kotiin eikä mielenkiinto riitä pitkän päivän jälkeen edes ruuanlaittoon.

Mun piti ottaa kissa kaveriks,

luokkakaverille on kuulemma just syntyny pentue,

mutt sekin idea kumoutu jostain kumman syystä.

Yleensä mä oon saanu voimaa harrastuksista,

siitä kun voin kirjoittaa kirjekaverilleni aivan kaikesta,

ja tänä syksynä oon löytäny aivan uudella tavalla piirtämisen/taulujen teon.

Nyt vaan tuntuu etten jaksa ees tehdä niitä kivoja juttuja.

Paras vaihtoehto olis varmaankin puhua jollekin aikuiselle,

kouluterveydenhoitajalle, luokanvalvojalle tms,

mutt mua pelottaa uudestaan psykologi-kierteeseen joutuminen.

Just pääsin eroon muutamankin vuoden kestäneistä säännöllisistä tapaamisista.

Mun elämässä on tällä hetkellä enemmän kiinnostavia ihmisiä kun koskaan ennen.

On uusia luokkakavereita,

tänään alkaneen lastenhoitokurssin ihmiset

ja ties vielä ketä.

En oo päässy vieläkään eroon pahasta tavastani ihastua useampaan kuin yhteen ihmiseen kerralla.

Tällä hetkellä oon ihastunu Siihen, Tuohon ja Häneen.

Aika ei tunnu riittävän muutenkaan mihinkään saati sitt kun haluis mennä Hänen kanssa kahville tai Tuon kanssa elokuviin.

Visakin tuntuu vinkuvan vastaan...

Parempi kai sulkea kone tältä illalta,

tältä viikolta,

ja keskittyä johonkin mikä auttaa unohtamaan taas pahan maailman-edes hetkeksi.