20. joulukuuta 2011

20.12.2011

Tein nyt sellasen  päätöksen ettei läppäri lähe huomenna mun mukaan joululomalle. Keskityn koko joululoman siis jouluun ja läheisiini. Tämä siis jää vuoden viimeiseks postaukseks tänä vuonna.
Kiitos kaikille lukijoille, tavataan taas vuoden vaihteen jälkeen.
Oikein hyvää joulua ja mukavaa uutta vuotta kaikille! < 3

Vuosi 2011

Tää vuosi lähenee loppuaan joten on hyvä kertailla vuoden tapahtumia. Itekin yllätyin kaiken tekemisen määrästä kun näitä kalenterista ylös bongailin.

Tammikuu:
Tammikuiseen tapaan koulu jatku tänäkin vuonna siinä loppiaisen nurkilla, Ammattistartillahan mä viime vuonna ahersin. Ja niin kun Startin opetussuunnitelmaankin kai kuuluu, oli luvassa työharjoittelua ja pääsin kuin pääsinkin Forssan seurakunnalle katsomaan millainen meno on lasten päiväkerhoissa.

Helmikuu:
Oon koko ikäni unelmoinu Wanhojen tanssimisesta ja vaikka lukion lopettaminen 2010 oli täysin mun oma päätös, en voi kiistää ettenkö olis kokenu mustasukkasuutta, kun helmikuussa kävin kattomassa parhaan kaverin tansseja. Lisäks käytin koko talvilomani vuoden ekalla riparilla minkä takia lomailu jäi haaveeks (mutt tilin saldo tuli hetkellisesti näyttämään 75e paremmalta).

Maaliskuu:
Riparin lopuks tuli tieto, ett Forssan srk:lla on vähän työntekijä pula, joten leirin jälkeen tuli mukavasti kevään muutkin työharjottelut kuitattua jo tutuksi käyneessä ympäristössä. Kouluun palattua alkokin pitkään jatkanu tappelu seuraavasta työharjoittelusta Englannissa, mutta loppukuusta pääsin kyllä astumaan elämäni ensimmäisen kerran lentokoneeseen-ja matkustamaan ilman sukulaisia.

Huhtikuu:
Huhtikuun alusta tosiaan parisen viikko kului vieraalla maalla tallustaessa. Kotiin palattua odottikin kovasti harjoitellun pääsiäisnäytelmän esitykset ja onnistuin (ainakin suurimmalta osalta) pääseen eroon esiintymispelostani :) Tulipahan sitä myös Sirkus Finlandiassakin käytyä n. 10 vuoden tauon jälkeen. 
Some love one. Some love two. I love one and that is you.

Toukokuu: 
Toukokuussa mun sydän koki ehkä elämänsä kovimman kolauksen, kun löysin rakkaan Aatu-gerbiilini kuolleena =( Mun pieni kultapoika ei ehtiny täyttää ees kahta vuotta... Samoihin aikoihin Suomi voitti MM-kultaa enkä oikein tienny itkeekö vai nauraako. Pitkästä aikaa mä pääsin kummitädilleni yökylään ja nautin suunnattomasti, kun sain siellä haravoida sydämeni kyllyydestä. Ehin olla viikon taas töissäkin Forssassa-minkä aikana sain Miskalle kaveriks pari pienen pientä ja aivan ylisöpöä tyttögerbua < 3


Kesäkuu:
Kesäkuun alussa koulut loppu tuttuun tapaan (sain elämäni ensimmäisen STIPENDIN!), muistin ensimmäistä kertaa käydä Kesäloma Expressissä ja innostuin jopa koripallon pelaamisesta. Jotta elämä ei kävis tylsäks saati lomailusta ehtis nauttia, hoidin äitin seurana mun veljenlapsia ennen kahta riparia. 

Heinäkuu: 
Toinen noista ripareista loppukin vasta heinäkuun puolella. Jälkimmäisellä leirillä sairastin ilmeisesti kurkunpään tulehduksen, mikäpä sen mukavampaa kun yrittää pitää porukkaa kurissa ilman ääntä. Ihan niin mahtava auktoriteetti mulle sentään oo :P Jälkimmäiseltä leiriltä kotiuduttua kävin mitä parhaimmassa seurassa (myöskin elämäni ensimmäisen kerran) Linnanmäellä ja sain yheks viikonlopuks dogsitterkeikankin pitkästä aikaa.
Miten mä voin tulla sun elämääs, kun et päästä lähellekään...

Elokuu: 
Kesäloman loppuun vielä vuoden viimenen ripari ennen, kun alko opiskelut Lahdessa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaks. Kolmessa vuodessa olis tarkotus saada lopultakin joku ammatti, kattoo sit vasta tulevaisuutta uudestaan. Heräsin tohon asunnon hakemiseen vähän myöhässä joten muutin koulun alkaessa erääseen vaatehuoneeseen alivuokralaiseks... Hoidin heinäkuussa tutuksi käyneitä koiria vielä toisenkin viikonlopun ja yllätyin, kun yheksi yöksi tuli kutsu veljenlapsia hoitamaan. Mikä kunnia :P Bilettämiseltäkään ei voinu välttyä, kun 18 vuotta kilahti (lopultakin) mittariin ;)


Syyskuu:
Koska asunnosta ei edelleenkään ollut tietoa ja totesin gerbujeni kärsivän iskän hoidossa, tein raskaan päätöksen luopua pikkuisista. Nyt niillä on (toivon mukaan) paremmat oltavat kaverillani... Pääsin vielä toisenkin kerran vahtimaan veljenlapsia Turenkiin ja HML:n isoskoulutuskausi päätettiin tuttuun tapaan leireilemällä viikonloppu. Oon siellä siis apuohjaajana, kertoilemassa omia kokemuksia isosuralta :)

Lokakuu: 
Muutin kuukauden alussa virallisesti omilleni, löytäessäni aivan ihanan ullakkohuoneiston. Ilmottauduin autokouluunkin ennen kun kaikki iskän säästämät rahat menee johonkin vähemmän tärkeeseen. Syysloma kulu oikeestaan lepäillessä, tukka lyhenty ja sai vähän uutta väriä siinä sivussa. Juhlimisen tunnelmaankin päästiin kun yks serkuista täytti 30vee. 

Marraskuu: 
Lähdin viimeinkin toteuttaan yhtä unelmistani, nimittäin osallistuin MLL:n lastenhoitokurssille. Isoskoulutuskausi alko mun osalta myöskin Forssassa, iskoleiriltä tehtiin tuttuun tapaan retki Maata Näkyvissä tapahtumaan Turkuun. Siellä näin yhen HML:n nuorisotyöntekijöistä ja aika kulu mukavasti kuulumisia vaihtaessa. Kummitytön, mun pikku enkelin, täyttäessä 2 vuotta ei voinut olla kuin ihmettelemättä miten nopeesti aika on taas menny... Vastahan mä olin tytön ristiäisissä :o

Joulukuu: 
Kuun vaihteessa jännitin ajokortin saamista, inssi ei menny ekalla läpi, mutt tokalla yrittämällä onnisti :D Forssan srk:n järjestämälle joululeirille osallistuttua jouluinen fiilis alkoikin mukavasti puskea pintaan ja omaan kämppään ilmesty koriste, jos toinenkin sopivin väliajoin. Taas tuli "pikkasen" juhlittua, kaveri järkkäs uskomattomat tuparit tossa viime viikonloppuna. Muutama päivä olis vielä odottelua jouluun (=lahjoihin) eikä sitä ikinä tiiä mitä tekemistä uudeks vuodeks tulee keksittyä :)


Vuoden aikana...
...luin 34 kirjaa
...katsoin 44 elokuvaa
...kävin elokuvissa 6 kertaa
...ja kiinnostuin teatterista 4 kertaa.

18. joulukuuta 2011

18.12.2011

Eilen illalla tuli lähdettyä kaverin tupareihin vaikka alkuun jännittikin, kun en muista vieraista tuntenu yhtäkään etukäteen enkä muutenkaan ikinä aiemmin ollu käyny tupareissa. Tietenkin olin unohtanu ostaa omia juomia, mutt heti löyty kaveri joka piti huolen, ett mulla oli aina jonkin sortin drinkki hyppysissä. Kenenkään on turha kysyä mitä kaikkee tuli juotua... Illan aikana tuli nähtyä Mario jalkapalloo, lukuisia Singstar-vetoja ennen, kun oma uskallus (=humalatila) oli tarpeeks korkeella tarttuakseni itekin mikkiin ja päästyä jonkin sortin juomapelin makuun. Lahden yöelämäänkin pääsin tutustuun :D
-Pidä tota ja voit juodakin mutt älä kaikkee 
-Ok, jätän sulle jääpalat
Kierrettiin koko suurehko baari jossain vaiheessa porukalla ja onnistuin tyylikkäästi kompastuun kynnykseen mistä sain muistoksi himmeet mustelmat kumpaankin polveen-en tosin läheskään niin hienon violetteja mitkä illan emännän jalkoja tällä hetkellä koristaa. Baarissa olon aikana mun syliin tupsahti varsin mukavan oloinen miekkonen meidän seurueesta-jonka kaa tuli vielä neljän jälkeen tuparikohteeseen palattua vielä hoilattua Singstariakin. Lauleskelun ohessa tuli vedettyä vähän mäkkärimättöö enkä mä tietenkään muistanu ett mun vatsa ei tykkää siitä. Huonompi olo mulle tuli roskaruuasta, kun veressä virtaavista prosenteista. Vaan eipä mahakipukaan siinä vaiheessa enään kauheesti haitannu, kun pääsi lopultakin kuuden aikaan nukkuun ja tämä Eräs veti kainaloonsa :) En tunnu ees löytävän oikeita sanoja kuvaamaan kuinka onnellinen mä sillä hetkellä olin....Nukuin yllättävän hyvin satunnaisista häiriöistä (kuten kissan oksentamisesta) huolimatta. Kakskyt yli yks tais kello lopultakin olla, kun porukka alko heräillä enemmän tai vähemmän krapulaisena. Ite kuuluin jälkimmäiseen joukkoon mitä kovasti ihmettelen itekin. Ja parempi näin; nyt kekkereistä jäi hyvä loppumakukin enkä pane ollenkaan pahakseni, jos joskus toistekin tulee kutsu illanviettoon about samojen tyyppien kaa :)

12. joulukuuta 2011

12.12.2011

Kirjotin jo eilen illalla viikonlopun fiiliksistä, mutt netin tiltatessa kirjotuskin poistu enkä sit enään jaksanu kirjottaa kaikkee uudestaan. Sunnuntaiseen tapaan yleisfiiliskin oli sen verran matalalla, ett ehkä tänään kirjotettuna asioihin tulee enemmän valoisuutta-tai jotain.
Iskä jutteli perjantaina, jos se ostais keväällä uuden auton ja antais mulle ton nykysen enkä mä tietenkään kehdannu sanoo ei kiitos. Mä en vaan tarvi autoo mihinkään; kouluun/kaupungille/rautatieasemalle on matkaa n. 2km ja lähikauppaan n. 500-600m. Työmatka nyt on pidempi, mutt yhen arki-illan takia viikon seittemästä päivästä ei kannata autoo pitää. On se kumminkin sen verran rahanreikä-muutenkin opiskelijabudjetilla ei pääse herroiks elään. 
Olin viikonloppuna myös yhen yön joululeirillä. Olin oottanu, ett nään parhaan kaverini ja päästään juoruun pitkästä aikaa, mutt eipähän tullu tilaisuutta. Enkä tiiä miks, taidan tulla vanhaks tai jotain, mutt väsähdin taas ihan kesken illan. Tarvii tarkkaa harkita haenko ees ens vuonna enään isoseks, kun saan nykyään mennä viimeistään kaheltatoista sänkyyn, jos en haluu nukahtaa pystyyn. Muutamaan otteeseen mietin tunnenko ees bestistä kunnolla...
Tänään aattelin viettää koti-illan; pakkailla joululahjoja, kirjotella joulukortteja, siivoilla ja vaan levätä viikonlopun jäljiltä. Joihinkin ihmissuhteisiinkin vois antaa oman panoksensa, ei oo mitenkään viihtyisää jos välit tiettyjen ihmisten kanssa viilenee.
Miska gerbiilini parisen joulua sitten. Voi olla ett oon julkassa kuvan ennenkin,mutt tässä vaan on sitä jotain... :)
Ja jos joku ei oo vielä heränny ajatukseen niin jouluaatto on ens viikolla! :)

7. joulukuuta 2011

7.12.2011

Päivän postauksen aika :) Olin suunnitellu, ett väkerrän illan nättiä videon viime joulun valokuvista ja laulan taustalle rakastamani Joulumaa-biisin, mutt matkaan tuli tunnetusti mutkia. Youtubesta ei löytyny Joulumaasta laulutonta versioo eikä joulukuviakaan löytyny montaa koneelta. Minne lie yli 100 kuvaa hävinny... Onneks hätä ei oo tämän näköinen, löysin veikeän muiston yläasteajoilta:

6. joulukuuta 2011

Viikonloppuni

Kuvat puhukoon puolestaan, kertokoon tarinaani viikonlopusta...
Pajunkissoja joulukuussa? :o
"You are very hot, grrr..."
*pus*

5. joulukuuta 2011

5.12.2011



Välillä alan miettiin minne kiitollisuus kadonnu ja tänään on yks sellanen päivä. Mulla on aina ongelmia keksiä äipälle mitään lahjoja, se rakastaa kaikkii koriste-esineitä mutt ei haluu mitään krääsää. Koska äippä kattelee talvella paljon esim.mäkihyppyä ja kannustaa välillä niin ett koko kämppä raikuu, keksin mielestäni mahtavan idean:ostan hänelle synttärilahjaks liput Salpausselän kisoihin. Koska lippuja ei viel lokakuussa ollu myynnissä, tein kauniin kortin missä kerroin myöhemmin tulevasta lahjasta. Tänä aamuna sit aattelin tilata lopultakin ne liput ja asiaa vielä varmistellessa, äiti ilmotti ettei haluukaan sinne. Kuulemma liikaa ihmisiä, ei nää mitään ja on kylmä ilma. Mistä hemmetistä se tietää kuinka kylmä maaliskuussa on! Ei tietenkään väkisin, säästypähän mullakin melkein 60e. Sen verran kumminkin tuohduin, ett tokasin äitillekin ett jotain muuta synttärilahjaa on enään turha oottaa. Pukinkontissa äitiä oottaa ite tehty ruusutaulu "Elämä ei ole aina mustavalkoista-De la vie pas toujours en noir et blanc" lausahduksella, mutta mahtaakohan edes itsetehty lahja aattona kelvata...
Vaikka tollanen kommentti onnistukin pilaan mun päivästä puolet, en malttais oottaa iltaan. Sitä hetkee kun nään täällä blogissakin lähiaikoina moneen kertaan mainitun Ystävän... :)

4. joulukuuta 2011

4.12.2011

Mulle jää aika helposti joistakin tilanteista joku biisi mieleen, muodostuu sellasia muistobiisejä mitkä herättää erilaisia tunteita. Aina kun joku se tietty biisi alkaa soimaan radiosta, mun mieleen tulee siinä silmän räpäyksessä se tietty hetki menneestä. Alla luetellut kappaleen on vaan poimintoja...

"Suuttumaan 
et sä mua saa,
suuttumaan 
et saa mua milloinkaan..."
Janne Hurme:Suuttumaan-ehdottomasti mun ja mun nuoremman isosiskon biisi :D Sisko tiesi varsin hyvin pienempänä millä mut sai suuttumaan, mutt aina sitä oli pakko härnätä laulamalla tätä. Varsinkin niillä älyttömän pitkiltä tuntuvilla mummola-reissuilla (matkaa mummolaan oli sillon joku 15km :P).

"Sinä lähdit pois,
minä katselin parvekkeelta 
loittonevaa selkääsi,
kiersit vesilammikot..."
Ultra Bran Sinä lähdit pois biisi ei yllättäen liity minkään suhteen loppumiseen-tavallaan... Kyseinen biisi herättää haikean muiston ala-aste ajoista, siitä kun tytöt ja pojat pysty oleen kavereita kenenkään kuvittelematta mitään enempää. Olin hakemassa yhtä luokkalaistani poikaa ulos leikkiin ja siinä kun venasin rappukäytävässä, kuulin sisältä ton biisin ja jotenkin se vaan jäi mieleen. Ehkä senkin takia, kun se oli ainoo kerta kun uskalsin hakee ko.poikaa ulos.

"Hei mummo,
mitä kuuluu sinne teille,
me lomalla taas tullan pohjoiseen,..."
Suvi Teräsniskan Mummo-biisi on yks koskettavimmista biiseistä mitä tiiän. Eikä vaan sen takii ett se tuo mieleen yhen mun parhaista kavereista. Yhteen aikaan yökyläilin tosi tiiviistä hänen luonaan ja saatettiin lähtee yhtäkkiä ihan päämäärättömästi ajeleen. Eräskin kerta kun oltiin tulossa jos takasin päin, oli aika pimeetä jo, just tällästa lumetonta talviaikaa kun toi biisi tuli radiosta. Kaveri käänsi vähän lisää volumee ja siinä me sit ajeltiin kolmisen minuuttia ihan hiljaa. Mä kuuntelin biisin sanoja ja nielin kyyneliä, kaveri tais keskittyä ajamiseen.

"Olla onnellinen saan hetken sen,
kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon
ja kulkea jaksan mun polkua vaan..."
Yön Parrasvalot biisi muistuttaa mua suhteesta Juden kaa. Ekaa kertaa olin rakastunu ja nautin jo pelkän suhteen salailunkin takia siitä vähäisestä ajasta minkä me ehittiin jakaa. Oltiin tuon Mummo-biisin ihmisen kodissa tämän ollessa töissä, kuunneltiin musaa ja katteltiin telkkaa. Jätkä söi nälkäänsä suklaakonvehteja, kun mä ne muka takavarikoin (vedoten jääkaapissa olevaan kunnon ruokaan) niin sain kerjättyä itelleni kutitushyökkäyksen-ja meinasin pudota sohvalta :D

"Kaksi maailman kauneinta, 
 kaksi maailman herkintä
Kaksi maailman pienintä 

ja tärkeintä sydäntä..."
Jipun Kaksi kauneinta muistuttaa pienestä kaveriporukasta lukioajoilta-ja etenkin porukan toisesta tytöstä. Välillä oltiin niin hyvää pataa, sillonkin kun juostiin Euromarketin käytävillä hoilaamassa tätä biisiä, mutt välillä ystävyyteen tuli syviä railoja. Tällä hetkellä railo on niin syvä, ett tuskin koskaan arpeutuu.

"Oot aamulla poissa, 
illalla kuppiloissa.
Sieltä löydät sä onnen 
tai menetät sen..."
Tää biisi (Protoni: Petollinen) muistuttaa mua yhestä poitsusta kenen kaa oli pientä sutinaa jossain vaiheessa. Suhdetta ei kumminkaan ikinä rakentunu kun jätkä oli just täyttäny 18 ja oleili vaan baareissa minne mä en sillon viel päässy. Toisten on vaan kauheen vaikee ymmärtää ett jos on sovittu tapaaminen, sinne tullaan ettei tarvi soitella perään-ja selitykseks ei kelpaa just tilattu olut.

"Toni viikinki halme,
tahdon kuulla ne irtoperkeleet.
Toni viikinki halme,
mömmöt kurkkuun ja piikki perseeseen..."
Viime lukukaudesta Ammattistartilla muistuttaa paljon sillon luukutettu Matin Keho-biisi. Aina kun ope lähti luokasta niin eikö meillä ollu jamit pystyssä, välillä musaa tuli kaheltakin koneelta ja mankasta yhtäaikaa xD Erityisesti luokallani olleet kaksoset jäi tän biisin myötä mieleen, siskokset kun jatkuvasti tappeli millon mistäkin mutta kun oli aika kuunnella musaa, johan löyty rauha ja yhteiset musiikkivalinnat.

"Joko perustetaan hamppukaupunki,
missä talot on hamppua tietenki,
josko perustetaan kauniimpi kaupunki,
ku turku tampere tai helsinki..."
Toinen viime lukukaudesta muistuttava biisi on Kapteeni Ä-änen Hamppukaupunki biisi. Kuten oon jo aiemmissa teksteissä kertonu, meille muodostu aika tiivis kaveriporukka mikä sai opelta nimityksen Volvojengi. Pitkästä aikaa tunsin kuuluvani johonkin, koin oloni hyväksytyks :) Löysin uusia puolia musamakuuni kun vajaa vuosi popitettiin jatkuvasti Jukka Poikaa, Raappanaa, Junoo yms.

"Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan.
Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan.
Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois..."
Alkuperäsesti Hectorin, mutt Saran Roskisprinssissä esittämä Yhtenä iltana muistuttaa mua ehkä petollisestakin kesäromanssista. Taas kerran tuli lähdettyä suhteeseen väärältä pohjalta, uskoteltua itelle ett kyll tää tästä viel (joskus) ja lopulta oli todettava ettei suhde toiminu pitkän välimatkan takii. Mä en yksinkertaisesti jaksa, jos nään kumppania kerran kolmessa viikossa tunnin ajan. Toiset siihen pystyy, niille se sopii, mutt mulle ei.

"Hei Dodo-sorsa, 
olet kadonnut keskellä yötä,
räpylöittesi läpse vaimeni lähtösi myötä.
Hei Dodo-sorsa, 
jäi karttasi yöpöydän alle, 
sinun pelkään eksyvän yksin maailmalle...."
Robotti Vipusen Dodo-sorsa  on yks niistä biiseistä mikä soi lukukauden alkaessa aika paljonkin meiän luokan keskuudessa. Ihanimpia hetkiä oli kun chillattiin lähes koko luokka sisällä ja muutama meiän luokan likka alko laulaan mukana kun tää laitettiin soimaan Youtubesta. Uskomattoman hyvä lastenlaulu :)

2. joulukuuta 2011

2.12.2011

Pimeimmänkin myrskyn jälkeen paistaa aurinko-niinhän sitä sanotaan ja kyllähän se paikkansa pitää. Kuten eilisestä postauksesta on luettavissa, eilinen ei ollu mun elämän parhaimpia päiviä mutt tänään on fiilis ihan toinen. Aamulla en ois jaksanu millään nousta, olin nukkunu vaan jotain 6h kun yritin saada illalla viel joulukortit valmiiks, mutt nousin kumminkin ja pitkästä aikaa kävelin kouluun. Välillä tuntuu tosi ankeelta kävellä aamulla kouluun, kun on ihan pimeetä, mutt tänä aamuna jaksoin nauttia katulamppujen luomasta kelpeästä valosta. Meillä oli Työprosessin tentti minkä takii yritin siirtää inssini ens viikolle, mutt ei se sit oikein onnistunu-oisin joutunu maksaan siirrosta 30e. Kävin sit osallistumassa ryhmätenttiin, autoin voitavani ja lähin ajotunnille/inssiin sillä asenteelle, ett hyvä jos kortti tulis kun ei oo rahaa enään maksaa lisää opetusta-enkä sillä päättäväisellä, itsevarmalla asenteella millä olis pitäny olla ajossa. Opekin oli se josta vähiten pidän, tuntuu ettei se ihminen osaa sanoo kehua tai kiitosta kellekään mistään. Inssi oli yllättävän lyhyt, olin muutaman pienen virheen takii ihan varma ettei korttia tälläkään kertaa irronnu ja hyvä etten alkanu suorastaan itkeen kun valvoja kätteli kortin saamisen kunniaks. :D 
Nyt edessä on pitkä viikonloppu, seuraavan kerran kouluun tarvii raahautua vasta keskiviikkona. Tiedossa on laatuaikaa iskän kaa, synttärikakkua, lapsenhoitamista, leffailua, matkustelua, roskaruokaa, ...ja ehkä mahdollisesti rakkauttakin ;)

"On tänään onnenpäivä 
ei murheesta häivää, 
on tänään onnenpäivä. 
Ja onnellinen oon.
En iloisempi koskaan. 
En koskaan, 
en koskaan. 
En iloisempi koskaan 
kuin tänään olla voin."
Alfred J.Kwak tunnari

1. joulukuuta 2011

1.12.2011 part 2

Tänään ei oo mun päivä. Yleensä jaksan olla positiivinen, ettii asioista ne valoisat puolet, mutt tänään... Ensinnäkin oisin saanu aamulla nukkua ties kuinka pitkään, kun koulu alko vasta 12.30. Enköhän mä heränny jo ysin aikaan ja tajusin niskani niin kipeeks ettei päätä oo oikein koko päivänä käännetty mihkään suuntaan. Jumituin koneelle ja kouluun lähdön lähestyessä totesin etten syö mitään aamupalaa, meen kouluun sen verran aiemmin, ett ehin käydä rauhassa syömässä lounaan. Ovesta ulos lähdettyä totesin, ett on ihan hemmetin liukasta ja meinasinkin rynästä jonkun 5 kertaa ennen kun ehin koululle asti. Ruokana oli jotain lapinukonkeittoo ja koska mä en syö mitään minkä alkuperästä en tiiä, siinä meni se lounas.
Hetken menikin tunnilla hyvin, kunnes lähin ajotunnille. Eilen ei menny inssi läpi joten jouduin ottaan muutaman lisätunnin ja yrittää uudestaan. Ajotunti meni muuten ihan jees, mitä nyt kerran meinasin olla tunnelin seinässä-ja ope kommentoi ihanasti, ett ajokokeesta olis tullu sillä perusteella hylätty. Tosi rohkasevaa. Ja ajotunnin takii mulla jäi lauluharkat välistä-mitkä olis ollu ihan kivat kun illalla lauleskeltiin DILAn opettajille, ei oikein laulu luistanu. Sit aamulla koneella ollessa tajusin ettei mulla oo varaa maksaa huomista uusintainssiä ja soitin paniikissa äitille joka lupas laittaa rahaa tilille. Ja laittokin niin, hetken olin jo tyytyväinen elämääni kunnes muistin 50e:n nosto- /maksurajan... Milläs sitten maksat 55e:n inssin, kun raja on 50e. Et millään.
Päivä oli menny jo sen verran penkin alle, ett ei ois kiinnostanu lähtee käymään patarissa,moikkaamassa entistä vuokraemäntää ja tän lapsii. Aattelin kumminkin ett Tintti on hyvä piristään mua eikä siel tarvi olla kauaa jos rupee väsyttään. Noh,arvatkaapa ihan huviksenne oliko Tintti ees kotona koko sen reilun parin tunnin aikana minkä siel istuin. Ei. Kaiken tän lisäks mulla on kaikista kolmesta liittymästä saldo loppu niin en voi soittaa kellekään ja purkaa pahaa oloo.