26. helmikuuta 2014

Vaimeat terveiset alamaailmasta

"Ne tietää paremmin mun asiani. Vaatii aluks yhen mist se lähtee,
ja sit kaks ja viisaat päät yhteen. Arvuutellaan päätellään päättömästi,
spekuloidaan ja väitellään jäätävästi.
Tehdään absurdei johtopäätöksii niinku jotkut vitun siat konsanaan.
Mist lähtien 1+1 on ollu 3, ja elämä ei oo mitää vitun matikkaa mulle.
Nonii, lisää jengii ja sama paska jatkuu. Pikku psykologei kaikki,
voisin pistää ne vaan taskuu. Sitten tarvii viel soppaa ne random tyypit.
Ne sinetöi koko paskan ja sit sust tulee tietty tyyppi.
Tarust tulee totta ja fiktiost faktaa. Minkä näille mahtaa,
kun ne vaan istuu porukas ja suoltaa paskaa?
Miks sut lyödään heti maahan jos sust nasta tulee?
Miks jutun aiheet on kaverit ja niistä paskapuheet?
Kaikki on taikureita, tivoli on pystys. Mahdotonta korjaa,
tekis mieli käyttää rystyy. Lumipallo vyörii, ja jatkaa vyörymist.
Mua pyörryttää jo, mut mä vaan jatkan pyörimist.
Ne poistaa muttereit tikapuist eikä anna mun kiivetä.
Mitä pienemmät piirit sitä suuremmat on hiiret tääl.
Tosimies kitkee ja itkee silmät kosteena,
jengi tajuu seuraukset kun joutuu itse oleen kohteena.
Menkää ny vittuun pään sisält,
se ei oo teidän asia ja nää ihmiset tietää sen ite. Nää vitun vasikat.."

Hei aurinko, tervetuloa kevät

Mikään ei ole talven jälkeen niin ihanaa kun ensimmäiset suht lämpimät ja aurinkoiset kevätpäivät. Se kun saa heräillä kaikessa rauhassa auringonpaisteeseen. Jo sininen taivas ja siellä keikkuva valonlähde tuntuu täyttävän energiavarastot, rästihommatkin hoituu kuin ohimennen! Heräilevä luonto antaa toivoa kesälle, piknikeille ja kaikelle muulle kivalle. Tosin... Onhan tämä vähän omituista viettää TALVIlomaa kun lunta ei ole nimeksikään.

24. helmikuuta 2014

Minä vs. appelsiinit

Oon välillä vähän yksinkertainen, myönnetään... Appelsiineista oon aina tykännyt, mutta en ole tykännyt syödä niitä kun siivut on isoja, kuori paksu ja muutenkin touhu tahmeaa. Nyt asiaan on löytynyt ratkaisu!
Laittaa hetelmät lohkoksi...
...ja nauttimaan!

18. helmikuuta 2014

Kukkurukuu (levyarvostelu)

Lainasin joskus alkusyksystä kirjastosta Mariskan Kukkurukuu albumin-ja rakastuin jo ensimmäisellä kuuntelukerralla! Piti levy myöhemmin ostaa omaksikin...

Radiossakin paljon soinut nimikkoraita tiivistänee koko levyn sanoman: "Vielä voit valita itselles toisenlaisen kohtalon". Toinen radiohitti, Liekki, nousi jokusen kuuntelukerran jälkeen omiin henkilökohtaisiin suosikkeihin, kertoen menetetystä rakkaudesta. Ketusta ja korpista kertova seiskaraita on lähes sadunomainen! Vaan ei mun tuntema Kettu ole moraaliltaan matala ;)

Suosittelen albumia ehdottomasti kuunneltavaksi! Mariskan tyyliin ominaiset nokkelat sanoistukset ja menevät soundit tehoaa todennäköisesti paantuneimpaankin kuuntelijaan. Noin kolmen vartin albumi loppuu mahtipontisesti sanoihin: "Minä pysyn luonas, kun en usko kuolemaan." Sanokaa mun sanoneen, että Mariskasta kuullaan tulevaisuudessakin!

Levyn kansikuva Googlesta

17. helmikuuta 2014

Ex

Joskus aloitin blogikirjoitukset "eksistä", en muista pääsinkö koskaan lupaamassani loppuun asti vaiko en. Nyt kumminkin kertauksena kolme viimeisintä, ihan vaan vaikka varoiks jos niistä en aikanaan kirjoitellutkaan...
Viides mun seurustelukumppani oli samaa luokkaa käyvää keijukainen. Alusta alkaen me kuljettiin siinä rajalla ollako vaiko eikö olla, seurustella vaiko ei. Jossain vaiheessa kerättiin rohkeutta suhteeseen-vaikka se loppuen lopuks oli siltikin kovin salainen. Kummankaan kotiväki ei tuntunut hyväksyvän jälkikasvunsa bi-seksuaalisuutta. Keijukainen kyllästy nopeammin, kun mä ja eri luokallekin lähtiessään ero tuli. Ollaan nähty pari kertaa, harvakseltaa. En koe kauheesti intressejä enään-ja keijukainen on kiireinen pikkulapsiarjen kanssa.
Vasta kesäloman alkaessa 2011 kuvoihin ilmestyi seuraava, Joujou. Alkukesä kului koriksen ja skootteriajeluiden merkeissä, kävin mä siinä tohinassa elämäni ensimmäisen kerran Linnanmäelläkin. Mulla oli useampikin rippileiri kesällä eikä me sitten oikein ehdittykään nähdä ennen kun jo ihastuin toiseen. Ei olla nähty Joujoun kanssa eron jälkeen, ainoo mitä tiedän sieltä on puhjennut diabetes.
Miksu oli kuvoissa viimeisimpänä. Yhteisellä leirillä vietettiin luonnollisesti paljon aikaa yhdessä ja leirinkin jälkeen yhteydenpito jatkui päivittäisenä. Mun leirit rajoitti näkemisiä ja syksyllä alkoi koulu Lahdessa. Yritettiin, mutta jokusen viikon päästä oltiin molemmat sitä mieltä ettei etäsuhde toimi. Kaivataan kumpikin enemmän, enemmän fyysistä läheisyyttä. Ei olla myöskään nähty eron jälkeen.

Miksun jälkeen (eli noin syyskuun 2011) ei oo ollu mitään suhdetta. Joitain enemmän ja vähempi vakavampia säätöjä, joskus mutta ei kumminkaan. Jokainen mun seitsemästä teini-iän suhteista on mukavia muistoja-ja ne on ollut osana kasvattamassa sitä persoonaa joka nyt oon. Antamassa näkökulmia ja jossain määrin määrityksiä sille mitä haluan/mitä en ainakaan halua seuraavalta suhteelta.

Bakteereja

Siivoustoimien ohessa sain viime viikolla töissä valistusta kodin likaisimmista paikoista. Kaikessa loogisuudessaan ovenkahvat ja valokatkaisijat-mitä ei kyllä ikinä oo tullu pyyhkäistyä mahdollisen siivouksen yhteydessä. Hyi! Perässä tuli puhelimen (ja loogisesti siis myös tietokoneenkin) näppäimet, kaukosäätimet ja vessanpönttö kaikkineen. Viimeisin tulee joskus pestyä, mutta muut... Noh, on jääny... Hyi hyi!
Jos on kovin bakteerikammoinen niin ei ehkä kannata tulla mun luo kylään :P

13. helmikuuta 2014

BT

We have a problem. Oikeastaan ei meillä, varsinaisesti, mutta mulla. Tutustuin joku aika sitten erääseen paikalliseen. Kaikin puolin todella ihana, huomioonottava ja keskustelutaitoinen yksilö. Ekoilta treffeiltä lähtien on ollut hyvä, luonnollista olla lähellä eikä vaivaannuttavia hiljaisuuksia ole osunut kohdalle. Koko touhun miinus puoli, suurehkokin sellainen, on ko.henkilön kannabiksen käyttö.
Keskusteltiin kyllä aiheesta-ja tullaan varmasti keskustelemaankin. Oli lupauksia ettei mun seurassa poltella eikä mulle tarjota. Mä kun oon muutenkin heikko houkutuksille... Voinko mä kumminkaan luottaa? Voinko mä ottaa mahdollisen riskin, riskeerata unelmaurani nuoriso-ohjaajana? Tai mikä ehkä vielä pahempaa; Voinko mä ottaa riskin, rakastua ja mahdollisesti joskus menettää kultani velkojille/luonnontuotteen (väärin)käytölle?...


Torstai on toivoa täynnä

Työpäivä ei parin päivän sairastelun jälkeen oikein houkutellut eikä varsinkaan kun pysäkille marssiessa päähän marssi samaa tahtia "mukava" jomotus. Jossakin välissä jomotus jäi taka-alalle ja päivä sujui loppuen lopuksi mukavasti. Liekö jotain vaikutusta penkkareilla, suu pysyi makeana koko työpäivän ajan ;)
Töistä jäin hetkeks kaupunkiin, pakko oli hakea kotiinkin huopaa ja muita tykötarpeita pehmolelujen tekoon. Kerholaiset on nyt niistä innostunu eikä se neula ja lanka ole munkaan kädestä ollu pois. Hih :) Kotiuduttua heitin pyykit pyörimään, tiskasin ja nautin maukkaasta ruuasta (riisiä, jauhelihaa, bearnaisekastiketta ja kurkkua). Myöhemmin tänään käväsen viel Ässän kaa pajalla. Ihania, arjen pieniä asioita-joista taas nauttii jonkin sortin matalapainekauden jälkeen! :)
Ihana puhdas keittiö!
P.S. Huomatkaa ihanat pinkit koukut mittasarjoille, puolitoista vuotta meni niidenkin hankintaan...

12. helmikuuta 2014

Ikuisuuspuheenaihe: Teinivanhemmuus

Heti alkuun, ennen aiheesta kirjoittamisen aloittamista, tarvinemme jonkin sortin määrityksiä. Keskustelupalstoilta ja kavereiden kanssa käydyistä keskusteluista teini-iän määritelmäksi nousee helposti 13-19-vuotisuus (thirteen-nineteen). Yli 19 ja alle 13 vuotiaita emme siis tässä tapauksessa laske teinivanhemmuuteen.

Itse en henkilökohtaisesti paheksu teinivanhemmuutta, mutta eihän se kaikille sovi. Ei vanhemmuus sovi kaikille, ikään katsomatta. Jossain vaiheessa suhtauduin enemmän kriittisesti, syytin pumpulissa kasvattamista. Hämmensihän ne uutiset missä toisilla on ollut yksi tai useampi lapsi siinä vaiheessa, kun mä vielä leikin barbeilla... Viime kesänä/syksynä ylireagoin oman vanhemmuuden suhteen, halusin lapsia heti-nyt, mutta silloin pahalta tuntuneet sanat ovat nyt vanhemmilta ihmisiltä saatuja viisauksia. Ei musta olis masennuksen keskellä ollu äidiksi eikä olis vieläkään. Joskus sitten, aikanaan ja oikean ihmisen kanssa suunnitellusti.

Blogimaailmasta löytyy paljonkin perhe-elämä ja teinivanhemmuus aiheisia blogia, mitä tulee vaihtelevissa määrin seurattua. Suosikkeja, ja suosituksia mainitakseni, esimerkiksi
Kaikki he ovat (olleet) määritellyssä teini-iässä perheenlisäyksen aikaan-ja hyvin pärjänneet. Aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista, mutta synkkinäkin hetkinä menossa on mukana oma pieni/pienet. Ja mun synkkiä päiviä piristää taaperoiden touhut, vaikkakin tuntemattomana ruudun takaa.

Googlesta
Teini-isät tuntuu olevan mystinen käsite. Ketulle asiaa pohdin ja päädyttiin että miehet/pojat on ehkä sen verran vanhempia, että ei enään sovi teini-ikämuottiin. Itse uskon harvinaisuuden johtuvan osittain nuorten poikien vastuuttomuudesta. Kadotaan teille tietämättömille, ollaan kun lasta ei olisikaan. Se on aika surullista... Pitkähkön teini-isäetsinnän tulokseksi jäi jokunen keskustelupalstalainen joka nuoresti iästä huolimatta aikaa olla mukana tulevan lapsen elämässä, yksi Ilta-lehden artikkeli ja samaisen Jussin blogi. Hämmentävän vähän kaikkea, kun vertaa vaikkapa teiniäitimateriaaliin...

Googlesta
Alle 13-vuotiaista lapsiäidistä/-vanhemmista näytti löytyvän vielä vähempi tietoa mitä teini-isistä. Ehkä ymmärrettävistäkin syistä... Ketulle heitin ajatuksena tilanteen jossa lapsiäiti haluu ottaa vastuun uudesta elämästä ja tämän vanhemmat ovat samaa mieltä lapsen pitämisen suhteen. Heräsi epäilys, että lapsiäiti otettaisiin huostaan ja lähes pakotettaisiin tekemään abortti. Eihän se niin voi olla! Tai jos on, niin aika paska maa elää... En sano, että missään lapsivanhemmuutta suorastaan ihannoitaisiin, mutta avoimempaa asennetta on muualla tulkittavissa. Tuskin (kovin) pitkään sormella osoiteltiin 12-vuotiasta brittiäitiä.

11. helmikuuta 2014

Minä ja hän (cd:t)

Edellisen postauksen idealla ajattelin kertoa itsestäni, mutta vastaamalla cd-albumien nimillä. Vaihtoehtojakin oli kummasti enemmän :P

Oletko mies vai nainen? Pohjosen poika
Kuvaile itseäsi. Kaunis kaaos
Jos muuttaisit nimesi, se olisi... Lotus

Mitä elämä sinulle merkitsee? Rakkautta ja piikkilankaa
Kuinka voit? Selvillä vesillä
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Aukio
Minne haluaisit matkustaa? Rovaniemi
Kuvaile parasta ystävääsi. Nuorallatanssija
Mikä häiritsee mieltäsi juuri nyt? Väärinpäin lentävät linnut
Mitä teit viime yönä? Valonarkaa
Mikä on lempivärisi? Shanghain valot
Millainen sää nyt on? Sateen kohinaa
Mieluisin kuljetusmuotosi? Lentoon
Mikä on mielestäsi paras vuorokauden aika? -
Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Hengitän
Millainen on parisuhteesi? Polte
Ajatuksesi rakkauselämästäsi? Löytäjä saa pitää
Mitä pelkäät? Lopullinen ratkaisu
Mitä odotat tulevalta? Kylmästä lämpimään
Et pahastuisi... Hunningolla
Suunnitelmasi huomiselle? Käännän sivuu
Päivän mietelauseesi? Tänään ei huomista murehdita
Minkä neuvon haluaisit antaa? Sä osaat!
Mottosi? Kukin tyylillään
Miten haluaisit kuolla? Jalat alta

Minä ja hän (kirjahylly)

Facebookissa pyörii haaste, jossa pitää kertoa itsestään kirjahyllystä löytyvien kirjojen mukaan. Kiva, en vaan jaksa haastaa ketään.

Oletko mies vai nainen? Puolinainen
Kuvaile itseäsi. Maista, niin muistat
Jos muuttaisit nimesi, se olisi... Eragon

Mitä elämä sinulle merkitsee? Nenäpäivä
Kuinka voit? Houre
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. INGO: Syvyyksien salaisuus
Minne haluaisit matkustaa? -
Kuvaile parasta ystävääsi. Tiikerin lapsi
Mikä häiritsee mieltäsi juuri nyt? Ennuskivien mahti
Mitä teit viime yönä? Yhden promillen juttuja
Mikä on lempivärisi? -
Millainen sää nyt on? Pläts!
Mieluisin kuljetusmuotosi? Delfinan matka-arkku
Mikä on mielestäsi paras vuorokauden aika? Hiljaisuuden lapset
Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Valekuollut
Millainen on parisuhteesi? Kadonneet
Ajatuksesi rakkauselämästäsi? Vilpittömästi sinun
Mitä pelkäät? Matissen morsian
Mitä odotat tulevalta? Milo Thatchin päiväkirja
Et pahastuisi... Kanssasi aina
Suunnitelmasi huomiselle? Emma ja mä
Päivän mietelauseesi? Kingi
Minkä neuvon haluaisit antaa? Lapsi 312
Mottosi? Kuin viimeistä päivää
Miten haluaisit kuolla? Päivällinen koti-ikävän ravintolassa

SS eli sunnuntaisyndrooma

"Viikon viimeinen päivä ahdistaa ketä mistäkin syystä: perheenäidin kurkkua kuristaa tulevan viikon työ-, hoito-, harrastus- ja kauppareissuaikataulut. Toiselle pelkkä maanantainen työpäivä puskee hien pintaan. Kaukosuhteessa elävät joutuvat jättämään jäähyväiset. Monelle tulee huono omatunto siitä, että vapaapäivä menee sohvalla rötköttäessä, vaikka ajan voisi käyttää tervehenkiseen reippailuun."

Henkilökohtaisesti mulle sunnuntait on myös luopumista. Viikonlopun on useimmiten ollut jossain reissussa-kuten nyt kuluneen Porissa. Sunnuntaina kotiin palatessa ahdistaa alkava arki, päässä pyörii ajatukset miksi mun elämä ei voi olla aina sellaista kun se oli viikonlopun aikana. Pikkukahvilassa Unon pelaamista, kiireettömiä aamuja kainalossa. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja rakkaita ystäviä ympärillä. 
Toisaalta, eipä ne hetket niin hyviltä varmaan tuntuisikaan mikäli se sama olisi arkea. Nyt sitä osaa arvostaa ihan erilailla, kun on ns. harvinaista herkkua.

Google

Porissa

Perjantaina lähdin sovitusti töistä aiemmin ja pääsin viettämään viikonlopuksi lähtemään Poriin, V:n ja Setämiesten seuraan kuten aiemmin kirjoittelinkin. Junamatka kesti sen nelisen tuntia minkä jälkeen luvassa oli myöskin ennakkoon mainittu ravintolaillallinen. Söin elämäni ekan kerran herkkusieniä! :D Ruoka ja kulunut viikko väsytti, päädyttiin katsomaan setämies-T:n kanssa Matrix vielä ennen nukkumaanmenoa. Leffa oli mulle pettymys, mutta jonkin sortin klassikko joka on/oli pakko katsoa.
Lauantaina loikoiltiin kaikessa rauhassa sängyssä, katsottiin kaikki ilmestyneet Siskonpeti-jaksot ja löydettiin aivan mahtava Orange is the new black-sarja! Setämies-V liittyi seuraan alkuillasta. Olin jonkin verran stressannu mitkä meidän välit nykyään on, kesällä/syksyllä olin turhankin dramaattinen eräiden asioiden tiimoilta... Kaikki oli kumminkin mainiosti. Käytiin setämies-T:n, V:n ja V:n uuden deitin kanssa syömässä  ennen kun illalla siirryttiin katsomaan yliopistolaisten teatteria. Illallinen hämmensi, en tiennyt miten suhtautua uuteen deittiin-ja kun vielä selvis sen tietävän mitä mun ja V:n välillä on ollut... Kulttuurisoitumisen jälkeen heipateltiin seura ja jatkettiin setämies-T:n kanssa iltaa OITNB:n parissa. Jossain vaiheessa nukahdin kaiken hämmennyksen ja itkemisen uuvuttamana kainaloon.
Sunnuntai alkoi setämies-T:n kanssa kokkaillessa, setämies-V selvisi aikanaan jostain ruokaseuraksi ja ruuan päälle porukalla lisää OITNB:a. Pääsin moneksi tunniksi syliin. Ymmärtääkseni molemmista oli hyvä olla siinä ja suunnittelinkin Turun reissua muutaman viikon päähän. Riippuu tosin pitkälti siitä miten Kela haluaa periä liikamaksujaan takaisin, onko mulla rahaa mihinkään tänä keväänä...

6. helmikuuta 2014

Viikon kuulumisia

Blogi on osittain vahingossa viettänyt hiljaiseloa... Aloitin tosiaan maanantaina työssäoppimisen ja jonkin sortin alkushokin jälkeen alan tottua. Aamut on (ja tulee varmasti aina olemaan) vaikeita, mutta viimeistään bussipysäkillä tulee fiilis jes, sain itseni ylös! Työvuorot ip:ssa on kun mulle luodut eli n.10-16, sisältäen ilmaisen lämpimän lounaan ja välipalan. Omnom! Lapsia on kolmisenkymmentä ja mulla on stressi mitä niin aktiivisten ja omatoimisten pikkuisten kanssa voi näytön aikana tehdä... Varsinkin alkuviikosta oltiin paljon ulkona-ja tuli opittua kantapään kautta että vaikka on muutama plussa-aste, vaatteita ON puettava useampi kerros tarjetakseen. Ja varavaatteetkin oon oppinu ottaan mukaan, tänäänkin kastui sukat kun ilmeisesti kengät on rikki...
Töiden rankkuuteen osansa tekee se, että en edelleenkään nuku kunnolla. Sänkyyn maltan mennä joskus puolen yön jälkeen, uni tuli yhtenäkin yönä vasta kolmen nurkilla. Muutenkin arjen rytmittäminen on taas pitkästä aikaa vaikeaa, tuntuu ettei omaa aikaa jää juuri mihinkään. Tuun töistä kotiin, istahdan "hetkeks" koneelle, teen ja syön ruuan-ja kappas nytkin kello on jo puol ykstoista! Lasken ahkerasti aamuja, tsemppaan niiden vähyydellä itseni töihin-ja nyt kun jäljellä on yksi aamu (tälle viikolle), on voittajafiilis. Tein jonkun verran tällä viikolla "ylitöitä" niin saan huomenna lähteä aiemmin-ja ehdin suht inhimilliseen aikaan Poriin viettämään ansaittua viikonloppua. Reissun takia tänään pitäisi vielä ennen nukkumaanmenoa pakata, tiskata, viedä roskat,....
Google oivalsi

1. helmikuuta 2014

Kylmästä lämpimiin ajatuksiin

Pikkujouluissa 2013

Palasin vielä sen verran viime vuoden joulufiilistelyyn, että muutaman kuvan nappasin verkkopalvelusta talteen-ja samalla tuli hetki taas muisteltua kaikenlaisia sattumia. Ylläolevan kuvan latasin facebookkiini ja saman tien tuli kuus tykkäystä, onnellisuus kuulemma oikein hehkuu. Myönnetään, olin onnellinen.
Maanantaista on tulossa paha päivä, mutta sitä ennen nollataan. Tänään lähtee!