"Viikon viimeinen päivä ahdistaa ketä mistäkin syystä: perheenäidin kurkkua kuristaa tulevan viikon työ-, hoito-, harrastus- ja kauppareissuaikataulut. Toiselle pelkkä maanantainen työpäivä puskee hien pintaan. Kaukosuhteessa elävät joutuvat jättämään jäähyväiset. Monelle tulee huono omatunto siitä, että vapaapäivä menee sohvalla rötköttäessä, vaikka ajan voisi käyttää tervehenkiseen reippailuun."
Henkilökohtaisesti mulle sunnuntait on myös luopumista. Viikonlopun on useimmiten ollut jossain reissussa-kuten nyt kuluneen Porissa. Sunnuntaina kotiin palatessa ahdistaa alkava arki, päässä pyörii ajatukset miksi mun elämä ei voi olla aina sellaista kun se oli viikonlopun aikana. Pikkukahvilassa Unon pelaamista, kiireettömiä aamuja kainalossa. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja rakkaita ystäviä ympärillä.
Toisaalta, eipä ne hetket niin hyviltä varmaan tuntuisikaan mikäli se sama olisi arkea. Nyt sitä osaa arvostaa ihan erilailla, kun on ns. harvinaista herkkua.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti