Viikon kuulumisia

Blogi on osittain vahingossa viettänyt hiljaiseloa... Aloitin tosiaan maanantaina työssäoppimisen ja jonkin sortin alkushokin jälkeen alan tottua. Aamut on (ja tulee varmasti aina olemaan) vaikeita, mutta viimeistään bussipysäkillä tulee fiilis jes, sain itseni ylös! Työvuorot ip:ssa on kun mulle luodut eli n.10-16, sisältäen ilmaisen lämpimän lounaan ja välipalan. Omnom! Lapsia on kolmisenkymmentä ja mulla on stressi mitä niin aktiivisten ja omatoimisten pikkuisten kanssa voi näytön aikana tehdä... Varsinkin alkuviikosta oltiin paljon ulkona-ja tuli opittua kantapään kautta että vaikka on muutama plussa-aste, vaatteita ON puettava useampi kerros tarjetakseen. Ja varavaatteetkin oon oppinu ottaan mukaan, tänäänkin kastui sukat kun ilmeisesti kengät on rikki...
Töiden rankkuuteen osansa tekee se, että en edelleenkään nuku kunnolla. Sänkyyn maltan mennä joskus puolen yön jälkeen, uni tuli yhtenäkin yönä vasta kolmen nurkilla. Muutenkin arjen rytmittäminen on taas pitkästä aikaa vaikeaa, tuntuu ettei omaa aikaa jää juuri mihinkään. Tuun töistä kotiin, istahdan "hetkeks" koneelle, teen ja syön ruuan-ja kappas nytkin kello on jo puol ykstoista! Lasken ahkerasti aamuja, tsemppaan niiden vähyydellä itseni töihin-ja nyt kun jäljellä on yksi aamu (tälle viikolle), on voittajafiilis. Tein jonkun verran tällä viikolla "ylitöitä" niin saan huomenna lähteä aiemmin-ja ehdin suht inhimilliseen aikaan Poriin viettämään ansaittua viikonloppua. Reissun takia tänään pitäisi vielä ennen nukkumaanmenoa pakata, tiskata, viedä roskat,....

Google oivalsi