5. huhtikuuta 2020

Kotitöiden jako meidän perheessä

Kopioitu blogista Koti Kumpulassa, luvan kanssa. 
Muutamia kysymyksiä jätin pois, koska meiltä ei esim. löydy kouluikäisiä lapsia, puutarhaa tai koiraa.


Kuka meillä kokkaa? Minä pääosin, mutta Setämies on tämän suhteen aktivoitunut viimeisen parin vuoden aikana. Hän kokkaa n. 1-3 kertaa viikossa.

Kuka meillä käy ruokakaupassa? Käydään yleensä koko perheen voimin. Näin korona-aikana ollaan alettu hyödyntää lähikaupan keräilypalvelua, ostokset tuodaan kaupasta autoon.

Kuka meillä hoitaa tiskit? Useimmiten minä tyhjennän ja täytän tiskikoneen, Setämies kerran-pari viikossa. Tiskikone pyörähtää 1-2krt/pv. Käsin tiskattavat hoidan pääosin minä, Setämies hoitaa omat veitsensä ja pannunsa.

Kuka meillä pesee pyykit? Minä.

Kuka meillä viikaa pyykit ja laittaa ne paikoilleen? Minä.

Kuka meillä vaihtaa lakanat? Siivooja tai minä. Joskus saatetaan Setämiehen kanssa yhdessä vaihtaa.

Kuka meillä vaihtaa pyyhkeet? Minä tai siivooja.

Kuka meillä laittaa tavarat paikoilleen? Pääosin minä, Setämies ehkä omansa. P:tä opetetaan siivoamaan lelut leikkien jälkeen.

Kuka meillä ostaa lasten vaatteet? Pääosin minä. Setämies osti hiljattain P:lle naamiaishaalarit (poliisi & palomies), kun innostui roolileikeistä.

Kuka meillä maksaa laskut? Setämies hoitaa asuntoon ja autoon liittyvät, minä lasten kulut. Molemmilla omat vakuutukset, puhelinlaskut jne.

Kuka meillä siivoaa? Siivooja käy parin viikon välein. Keittiön pyrin imuroimaan päivittäin, ja iltaisin tsekkaan vielä lasten haalarit yms paikoilleen. Tiskit ja pyykit tuli jo mainittua, roskia viedään tarpeen mukaan.

Kuka meillä kuljettaa lapset harrastuksiinsa? Yleensä mä vien P:n kävellen puuhakerhoon (kerran viikossa, ei korona-aikana) ja Setämies hakee. Jumppaan (ei myöskään nyt korona-aikana) Setämies vie ja hakee.

Kuka meillä leikkaa nurmikon? Milloin mikäkin kesäpoika. Ollaan tässä pyritty hyödyntämään paikallisia nuoria 4H-yrittäjiä yms.

Kuka meillä haravoi? Minä.

Kuka meillä tekee lumityöt? Usein ei kukaan… Setämies joskus innostuessaan, mä silloin kun on pakko. Joskus mun äitillä menee hermo, ja lakaisee/hiekoittaa portaat.

Kuka meillä sytyttää takan? Setämies

Kuka meillä lämmittää saunan? Kumpi vaan, sähkösauna on helppo napsauttaa päälle.

Kuka meillä vaihtaa autojen renkaat? Setämies vie auton huoltamolle. Kitkarenkaita ei tarvitse kovin usein vaihtaa/vaihdattaa.

Kuka meillä tankkaa ja lisää pissapojan nestettä? Setämies, hänen auto.

Kuka meillä hoitaa sairaat lapset? Pääosin minä, työttömänä olen joka tapauksessa kotona.

Kuka meillä hoitaa lasten iltapuuhat? Yhdessä hoidetaan. Setämies kylvettää tarvittaessa. Mä hoidan usein iltapalat, Setämies P:n siitä eteenpäin ja mä V:n. Mä laulan iltalaulun, Setämies lukee iltasadun. Suurin piirtein kerran viikossa Setämies viettää iltaa roolipelien parissa jolloin mulla on molempien kaikki iltatoimet.

Kuka meillä laittaa lapset nukkumaan? P kömpii iltatoimien jälkeen itse sänkyyn, Setämies peittelee. Mä lasken iltalaulun jälkeen V:n sänkyyn ja peittelen. Setämies lukee sadun ja molemmat nukahtaa yleensä puolen tunnin sisällä siitä kun satu on loppunut. Tarvittaessa vaihdetaan nukuttajaa, mutta en muista koska viimeksi olisi ollut sellainen ilta...


Jäikö sun mielestä jotain töitä puuttumaan? Miten teidän taloudessa työt jakaantuu?

21. maaliskuuta 2020

Oma Masterchef-haaste, osa 2/12

Helmikuun loppupuoliskolla Setämies vietti talvilomaa ja saatiin Masterchef-haaste sovittua yhteen loman arkipäivistä. Haaste oli huomattavasti hankalampi kuin ensimmäisellä kerralla; tällä kerralla kokattiin vieraassa keittiössä - aivan kuten oikeassa Masterchefissä kokataan välillä eri ravintoloissa, ulkotapahtumissa jne. Jännitin koko edellisen vuorokauden miten Setämies suhtautuu haasteeseen, mahtaako heittää hanskat tiskiin ja sanoa ettei kyllä tällaiseen lähde. Ei heittänyt, hieman vain nyrpisteli nenää ennen kuin alkoi suunnittelupuuhiin ja kauppareissulle.


Sovittiin, että joitakin ruoka-aineita otetaan kotoa mukaan. En tiennyt itsekään vastaanottavan keittiön varustetasoa ja olisi ollut hassua ostaa kaupasta suolasta ja pippurista lähtien kaikki. Edellisenä iltana oltiin haettu reko-torilta lampaan jauhelihaa ja vähän arvasinkin Setämiehen tekevän siitä jotain. Pienet ostokset piti näistä valmisteluista huolimatta suorittaa - mikä oli ihan hyvä, sain itse sillä välin lapset lähtökuntoon. Setämies arveli, että jollekkin naapureista mennään, mutta heissäkin oli vielä 2-4 perhevaihtoehtoa.


Eräällä naapurille mentiinkin ja Setämies alkoi kokkaushommiin. Kippojen ja kuppien etsimiseen meni yllättävän paljon aikaa, ruoka myöhästyi annetusta ajasta n. 15min. Sovittiin myös ettei salaattia tarvitse pleitata (kuten ohjeissa oli määritelty). Lämmin ruoka tuli lautasille aseteltuna ja salaattia kukin sai ottaa kulhosta oman mielen mukaan. Tarjolla oli lihapullia (lampaasta), parmesaanikuorrutteisia lohkoperunoita, kermaviilikastiketta ja kreikkalaista salaattia - ja vastaanottanut keittiö tarjosi pyytämättä oivaa valkoviiniä palan painikkeeksi.

9. maaliskuuta 2020

Olenko muutakin kuin äiti?

Mä olen aina haaveillut saavani lapset nuorena. Voi olla, että se on "kotoa opittua" (äidilläni oli 20-vuotiaana jo kaksi lasta) tai sitten pitkähkön koulukiusaamisen kokeneena halusin saada pyyteetöntä hyväksyntää. Vaikka jonkin verran tuli opiskeluaikoina baareissa käytyä, aika maltillista se oli; enemmän viihdyin kotona ja kaipasin, että saisin jakaa kodin jonkun kanssa. Kesällä 2013, ollessani "jo" lähes 20v pääsin askeleen lähemmäs lapsihaavetta, mutta se romuttui lopulta apteekista haettuun jälkiehkäisypilleriin. Olin pitkän aikaa rikki ja hukassa, itkin miksi se mahdollinen lapsenalku piti tappaa. Myöhemmin olen ymmärtänyt ettei siinä parissa vuorokaudessa ehdi mitään alkua syntyä - ja kiitellyt mielessäni ihmisiä jotka tuolloin noin "raadolliseen" valintaan pakottivat.

Aikaa kului, sain lopulta (ammatti)koulunkin käytyä suht kunniallisesti ja aloittelin uutta elämää ensin Porissa ja sittemmin Setämiehen kanssa yhteisessä Turun kodissa. Reilu puoli vuotta oltiin asuttu yhdessä, kun päätettiin luopua ehkäisystä - ja puf, kaksi kuukautta myöhemmin olin raskaana. Nopeammin kuin meistä kumpikaan oli kuvitellut. Juuri aloitettu toinen ammattitutkinto sai jäädä raskauspahoinvoinnin myötä, tiesin etten ehtisi valmistuakaan ennen lapsen syntymää eikä opintojen keskeyttäminen X ajaksi tuntunut omalta ratkaisulta. P syntyi lokakuussa 2016, raskausviikoilla 35+5.

Kolme-neljä kuukautta meni uuteen elämäntilanteeseen totutellessa ja kun sitten aikaa parisuhteelle ja seksille alkoi taas löytyä, ehkäisy "unohtui". Useamman kerran se saikin unohtua ennen kun tein positiivisen raskaustestin elokuussa 2017. Lapsille tulisi n. 1,5v ikäeroa. Tai olisi tullut, jos tuo raskaus ei olisi päättynyt keskenmenoon muutama viikko myöhemmin… Olin taas pitkään rikki, ehkä enemmän kuin uskalsin kenellekkään näyttää/tunnustaa. Syytin itseäni niistä muutamasta punaviinilasillisesta jotka olin juonut hedelmöittymisen ja positiivisen raskaustestin välissä, ihmettelin mikä kropassani on vikana kun raskaus ei meinaa alkaa ja sitten kun alkaa, loppuu liian aikaisin. Pakkohan jotain vikaa oli olla, kun P:kin syntyi etuajassa...

Loppukevääseen 2018 mennessä uutta raskautta ei ollut kuuluakseen ja aloin tiheämmin seurata kuukautiskiertoa. Kuukausia ovulaatioineen, yhdyntöineen ja menkkoineen tuli-ja meni. Aloin taas miettiä mikä on rikki, ei tämän näin vaikeaa pitäisi olla. Ei ollut ensimmäisenkään kohdalla. Elokuussa soitin neuvolaan, en tiennyt miten suhtautua epäsäännölliseksi muuttuneeseen kiertoon ja haluttiin aloittaa keskustelut mahdollisista lapsettomuushoidosta. Tapaamispäivän aamuna tein piruuttani raskaustestin ja se olikin yllättäen positiivinen, josta viime toukokuussa syntyi V.

Muutto kolmelle uudelle paikkakunnalle (P:tä odottaessa Turusta pois), yhteenmuutto Setämiehen kanssa, kaksi lasta, toinen ammattitutkinto (2018) ja avioituminen on pitänyt huolen ettei kuluneen viiden vuoden aikana ole ehtinyt juuri tylsää olla. Olen koko tämän ajan haaveillut aktiivisesti lapsesta, ensin siitä yhdestä ja heti perään toisesta. Nyt on kaksi lasta enkä tiedä mitä haluan seuraavaksi. En halua ajatella, että lapsiluku olisi lopullisesti tässä, mutta toistaiseksi on. Mulla ei ole työtä tai koulua mihin palata, kumpikaan luettu ammatti ei tunnu omalta-mutta en myöskään tiedä mikä tuntuisi. Haluaisin töihin, mutta en tiedä mihin. Ehkä kouluun, mutta mille linjalle? Aikuislinjalle vai työkkärin tukemana päiväopintoihin, kenties oppisopimuksella jotakin, mitä?.. En muista koska olisin viimeksi ollut näin hukassa.
Tätä sohvalta katsottua näkymää olen viime aikoina monesti tuijotellut ja pohtinut tulevaisuutta...

1. maaliskuuta 2020

Oma Masterchef-haaste, osa 1/12

Ollaan Setämiehen kanssa innokkkaita Masterchefin seuraajia ja viime syksynä, kun katsottiin Masterchef Austaralian 10.kautta, alkoi mielessä kyteä ajatus omasta "masterchefistä". Siinä se ajatus muhi ja kasvoi ajan kanssa, kunnes lopulta sovimme että ruokahaasteet aloitetaan vuoden vaihduttua. Mä sain tehtäväkseni suunnitella haasteet, Setämiehelle kulloinenkin tehtävä paljastuisi vasta kun on aika alkaa tekemään valmisteluja. Meillä kun ei ole käytössä Masterchefin kaltaisia ruokavarastoja, lähes joka haaste alkaa kaupassakäynnillä ja vasta kotiin palattua alkaa ruuanlaittokello käydä.
Masterchefin logo Googlesta
Tammikuun puolessa välissä oli ensimmäinen haastepäivä ja aloitettiin "helpolla" haasteella; "Tällä annoksella mukaan kisaan". Ideana oli tehdä annos jonka karsinnoissa tekisi tuomaristolle valkoisen essun toivossa. Nopean suunnittelun ja kauppareissun jälkeen Setämies pääsi kokkaamaan, tehtävänä valmistaa neljä ruoka-annosta 75 minuutissa. Kaksi annoksista oli ohje "pleitata" eli annostella valmiiksi lautasille. Ylimääräisestä ruuasta tein annoksen P:lle ja loput taidettiin syödä seuraavana päivänä.
Annetun ajan rajoissa saatiin kermaista perunamuusia, uunissa rapeaksi paahdettuja perunankuoria, sinappi-kermaviilikastiketta ja limelohta. Maistuvaa kotiruokaa, mutta hieman paranneltuina versioina-juuri kuten ajattelin haasteiden ideana olevan. Valkoista essua en huomannut Setämiehelle ostaa, mutta "mukaan" pääsi ja seuraavan haasteen kimppuun pääsi reilu viikko sitten.

15. helmikuuta 2020

Hyvä museo löytyi vahingossa

Mulla oli torstaina Turussa lyhyehkö meno ja koska P oli tarkoitus viedä samana iltana mummulaan, yhdistettiin nämä kaksi ja lähdettiin jo hieman puolen päivän jälkeen koko poppoo liikenteeseen. Edellisiltana olin googletellut missä Setämies voisi tyttöjen kanssa max. tunnin viettää ja silmiin osui Turun Biologinen museo. Koska pääsylippujen hinnat eivät päätä huimanneet (alle 7v ilmaiseksi, aikuinen 6e), otettiin ehdotukseni myöntyvästi vastaan.

Mun meno oli oletettuakin lyhyempi ja pääsin lähes heti liittymään museokierrokselle. En yleensä ole museoihmisiä, mutta tämä sykähdytti! Vaatimaton ulkokuori kätki sisälleen (auttavaisen henkilökunnan lisäksi) kymmenkunta loistavasti suunniteltua ja toteutettua "ikkunaa".
Eläimiä ja kasveja hieman teemoittain ja jokaisen näyttelyikkunan edessä oli koroke johon kiipeämällä pikkuväki (3v) näki paremmin. Ikkunoiden leveillä "ikkunalaudoilla" kyltit kertoivat suomeksi ja ruotsiksi mitä kaikkea kyseisestä teoksesta voi löytää. P bongaili innoissaan mm. siilejä, haukkoja ja käärmeitä, itse bongailin vieraampia lajeja. Näyteikkunoiden väleissä oli esillä eläinten luita ja tietotauluja mm. shamaaneista ja hiisistä.

Kierrettiin näyttely kaikessa rauhassa, aikaa meni puolisen tuntia. Olin pakannut P:lle välipalan mukaan ja syötiin se  museon pihassa olleella penkillä. Museon eteisestä olisi toki saanut ostaa pientä purtavaa ja juotavaa, mutta en etukäteen tätä tiennyt. Ensi kerralla tiedetään myös jättää ulkovaatteet ja rattaat eteiseen. Museokerrokseen oli muutama porras, joten rattailla ei ole mahdoton mennä, mutta pienen näyttelyn jaksaa kiertää myös lapsi (V) sylissä.
Evästauon jälkeen jatkettiin matkaa kohti mummulaa, P pääsi to-su yökylään. Setämiehellä on viikonlopun mittainen meno Helsingissä ja ollaankin nyt nautittu laatuaikaa V:n kanssa. Viime yönä tyttö nukkui n. 11h heräämättä kertaakaan, toivottavasti tulee tavaksi!

9. helmikuuta 2020

Vuosikatsaus 2019

Meidän viime vuosi alkoi perinteisellä loppiaislounaalla, jolle on jo muutaman vuoden ajan kutsuttu mun ja Setämiehen vanhemmat. Loppiaisen jälkeen alkoi se kuuluisa arki, joka tarkoitti mulla ja P:lla kotiin jäämistä syksyn töiden/päiväkodin jälkeen. Tammikuun loppupuolella mun sisko sai tytön ja P jätti pienelle serkulle tuttinsa. Helmikuu aloitettiin P:n korvien toisella tuubituksella. Tuon jälkeen on ollut muutamia pieniä flunssia, mutta enää ei jokainen niiskutus mene korviin! Helmikuun alkupuolella käytiin myös koko perheen voimin Fröbelin palikoiden keikalla Turussa. Ehdittiinpä siinä käydä myös Setämiehen kanssa pakenemassa Hämeenlinnasta (Pako linnasta “room escape”). Maaliskuussa lähdettiin piknik-risteilylle oman MLL porukan kanssa ja seuraavana päivänä järjestetyt siskontytön ristiäiset oli suunniteltu viimeiseksi pidemmäksi reissuksi kolmistaan. Tässä noin kuukautta ennen laskettua aikaa neuvolassa sanottiin, että vauva alkaa olla jo lähtökuopissa ja siinä sitten pakkailin sairaalakassia yms.
P omalla pihalla lumileikeissä aika tarkalleen vuosi sitten, 13.02.2019. Ei uskoisi nyt kun ulos katsoo...
Huhtikuun alussa bongasin srk:n muskarin, jossa käytiin P:n kanssa muutamia kertoja loppukevään aikana. Loppukuusta vauvan laskettu aika tuli ja meni. Ajan kulukseni kävin mm. katsomassa mentalisti Pete Poskiparran keikan. Innostuin keikasta todella ja katseltiinkin syksyn kiertueesta sopivia ajankohtia mennä Setämiehen kanssa yhdessä. Toukokuun kuudes päivä, reilu viikko la:n jälkeen, saatiin lopulta odotettu pikkusisko mahan tälle puolen. Synnytys oli nopea eikä komplikaatioilta täysin vältytty. Toipuminen oli kumminkin myös nopeaa ja kahden päivän päästä päästiin kotiin opettelemaan uutta arkea kahden lapsen vanhempina. Setämies jäi heti 3vk:n isyyslomalle, jonka loppupuolella saatiin jo maistiaisia alkavasta koliikista… Kesäkuun alusta alkaen me oltiin tuttu näky MLL:n puistotreffeillä. V:n koliikki tuntui vain pahenevan ja saatiin onneksi avuksemme lapsiperheiden kotipalvelu viikottaisten käyntien muodossa. Juhannusviikolla Setämies aloitti neljän viikon kesäloman.
Muutaman tunnin ikäinen V. Sairaalan rannekkeessa oli heti oikea nimi, kuvia ottaessa sai olla tarkkana ettei paljastu ennen aikoja.
Heinäkuusta ei oikein ole muistikuvia… Kotipalvelu vietti kesälomaa, V kärsi koliikkiaan, Setämies jatkoi kesälomaa. Kaikenlaisia suunnitelmia oli, mutta voimat ja taloudelliset syyt eivät sallineet muuta kuin nimiäisten järjestämisen alkukuusta. Elokuu toi onneksi tullessaan pieniä irtiottoa arjesta ja vähitellen V:kin siinä rauhottui. Heti kuukauden alussa pääsin talkoohommiin Hakkapeliittaan. Samoihin aikoihin saatiin kuulla suru-uutisia Setämiehen ukin poismenon suhteen ja seuraavana viikonloppuna lähdettiin hautajaisiin Joensuuhun. P aloitti kuukauden lopussa MLL:n puuhakerho, sitä ennen opeteltiin päiväkuiviksi. Syyskuussa aloitettiin MLL:llä iltaperhekahvilat, joissa oltiin lähes joka kuukausi mukana. Heti alkukuusta pääsin myös viettämään vapaailtaa, kun meillä oli aikaisempaan Hakkapeliitta työskentelyyn liittynyt kiitosillallinen. Tyttöjen kanssa seikkailtiin mm. Turun Seikkailupuistoon ja äitin 60v Tallinnan-risteilylle. Saatiin siinä myös ensihoitajaopiskelija meille työharjoitteluun ja hän viikottaisine käynteineen oli oiva apu, kotipalvelun vuorostaan lopetellessa käyntejään.
Hautajaisten jälkeisenä aamuna saatiin herätä suvun mökiltä. Omasta edellisestä mökkeilystä olikin kulunut kymmenisen vuotta.
Lokakuu alkoi äitin virallisilla synttärikahveilla ja siitä lähdinkin V:n kanssa suoraan Tallinnan risteilylle (“Hakkapeliitta-reissu”). Viikko myöhemmin risteiltiin MLL:n “lipun” alla Tukholman puolelle. Vielä ennen P:n synttäreitä sisustettiin lastenhuone uusiksi ja V muutti sinne isosiskonsa kaveriksi. Synttärisiivousta “karussa” ollessa tutustuttiin naapuritalon vauvaperheeseen ja heidän vauva-äiti-parin kanssa ollaankin siitä lähtien lähes viikottain nähty. Ihanaa löytää läheltä myös V:n ikäistä seuraa, P:lle kun naapurustossa on jo useampi kaveri. Marraskuun alussa vietettiin köyhyysviikkoa ja erään mainoksen myötä päädyin antamaan haastattelun Pelastakaa Lapset ry:lle. Tuo haastattelu sai pohtimaan omaa menneisyyttä, köyhyyttä, perhelähtökohtia yms enemmänkin. Viikko-puoltoista meni viimeisten viisurien poistosta toipuessa ja loppukuusta juhlittiin Paimion MLL:n 95v synttäreitä, olin pitkästä aikaa järjestyksenvalvojan hommissa. Joulukuun alussa käytiin V:n (8kk) kanssa TYKSissä, kun kiinteistä ruuista ei oikein mikään tuntunut sopivan. Pulauttelut, jopa oksentelut, oli päivittäistä ja joka ruuan jälkeen lapsi jännittyi repimään vaatteita ja ähkimään. Lääkärikäynti oli yhtä tyhjän kanssa, ravitsemusterapeutti onneksi antoi muutamia hyviä vinkkejä. Joulukuun alkuun oli saatu kalenteriin mahtumaan myös se aikaisemmin mainitsemani Pete Poskiparran keikka ja päästiin viettämään parisuhdeaikaa Setämiehen kanssa. Joulua edeltävä viikonloppu vietettiin Timon porukoilla ja joulu/loppuvuosi oltiin pitkälti kotioloissa.
Silja Serenadella (Helsinki-Tukholma) "hieman" hulppeampaa kuin Silja Europalla (Helsinki-Tallinna). Toiste on mentävä!

19. tammikuuta 2020

Aurinko kun päätti retken...

Elettiin kevättalvea 2001. Oltiin hiljattain muutettu ja olin vaihtanut koulua kesken ekanluokan. Ekoilla viikoilla uudessa koulussa pidettiin "levyraati"; jokainen sai vuorollaan tuoda musiikkikappaleen muun luokan kuunneltavaksi. Itse valitsin sen hetken suosikkilauluni, Päivänsäde ja Menninkäinen, ja muistan elävästi kuinka kotona piti soittaa c-kasetti valmiiksi oikeaan kohtaan.

Jossain vaiheessa kappale vaipui unholaan, kunnes pulpahti taas pinnalle V:tä odottaessa. Kertasin unohtuneet sanat, jonka jälkeen biisiä tuli joka ilta hyräiltyä tai laulettua mielessä. Laulun säkeistöt ovat sen verran pitkiä, että siitä on muodostunut hyvä rauhoittumisväline (myös) itselle. Lauleskelin samaa laulua mm. Venlan synnytyksen käynnistyttyä, kun ajatukset piti saada supistuskivuista pois, sekä viime syksyn hammaslääkärikäynneillä (viimeisten viisurien poisto, ekojen reikien paikkaus).

En ole koskaan ollut mikään iltalaulujen ystävä, mutta nyt on tullut jatkettua tuon laulun laulamista tytöille päivän päätteeksi. Kappaleeseen liittyy paljon muistoja ja olen viime aikoina kovasti pohtinut sen ikuistamista iholle. Vielä ei kumminkaan rohkeus riitä...

6. tammikuuta 2020

Vuoden 2019 luetut kirjat

Viime vuonna osallistuttiin Setämiehen kanssa Helmet-lukuhaasteeseen, jonka tavoitteena oli lukea 50 kirjaa mainituista aiheista. Itse en uskonut alunperinkään ehtiväni lukea noin montaa kirjaa, mutta vain 20 kirjaan pääsy hieman harmittaa...  Tässä kumminkin lyhyesti esittelyssä ne mitä viime vuonna sain luettua:

1. Taivaslaulu (Pauliina Rauhala)
Kirja kertoo nuoresta lestadiolaisparista, joka uskonnolleen tyypilliseen tapaan saa useita lapsia lyhyen ajanjakson sisään. Viljaa väsyttää jatkuva raskaana olo ja vaippashow, Aleksi taas kyseenalaistaa muuten uskontonsa periaatteita. Mielenkiintoinen aihe, itselleni vieraasta uskonlahkosta. 4/5
2. E.T Muukalainen avaruudesta (William Kotzwinkle)
Olin tästä nähnyt joitakin vuosia sitten elokuvan joten juoni sinänsä ei yllättänyt. Tarina avaruusolion ja pikkupojan ystävyydestä kiehtoi edelleen eikä tunteiden vuoristoradoilta vältytty. 4/5

3. Ja vuoret kaikuivat (Khaled Hosseini)
Sekava kirja tarinoita Afganistanista. Pääosin ihan realistisia, mutta jäin kaipaamaan yhtenäisempää juonta. Tämä oli myös ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen taskupokkari minkä tulen lukemaan. Sivut raamatullisen ohuita ja printti pientä. 1/5
4. Kapina Karhumaassa (Topo Taviomaa)
1977 ilmestynyt lastenkirja olisi ihan hyvin voitu kirjoittaa eilen. Tarina kuvaa hyvin mm. miten metsän eläimet kärsivät jatkuvasti lisääntyvästi teollisuudesta ja uusista teistä. Ihmislapset saavat autettua heitä pienin keinoin, mutta jatkuva taikaporkkanalla lentely syö vähän realismia. 4/5.

5. Lukija (Bernhard Schlink)
Koukuttava kertomus nuorukaisesta joka rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan naiseen. Heille muodostuu kirjojen ja seksin ympärillä pyörivä suhde, kunnes nainen yhtäkkiä katoaa. Vuosia myöhemmin törmäävät toisiinsa uudestaan oikeussalissa ja monta menneisyyden lukkoa saadaan avatuksi. Vuoden vakuuttavimpia kirjoja. 5/5

6. Vampyyri (John Polidori)
Jopa vampyyrikirjaksi hieman liian kummallinen omaan makuuni. Pitkähkö esipuhe nostatti tunnelman korkealle - ja sieltä tultiin sitten rytinällä alas. Hieman jopa ennalta-arvattava; neiti Aubrey ihastuu lordi Ruthveniin ja jos yhtään olette vampyyrikirjallisuutta lukeneet, tai maalaisjärkeä omaatte, niin arvaatte miten lopulta käy. 1/5
7. Kunnes sanon näkemiin-ilon ja jäähyväisten vuosi (Susan Spencer-Wendel)
Perheenäiti Susan saa yllättäen kuulla sairastavana ALS-lihasrappeumatautia ja saa elinajanennusteekseen vuoden. Seuraavasta vuodesta tuleekin vilkas, kun Susan haluaa toteuttaa niin omia kuin lastensa unelmia. Vakava, mielenkiintoinen aihe hienosti käsiteltynä, mutta pienet epäkronologisuuden laskevat arvosanaa. 3/5
8. Iso kiltti jätti (Roald Dahl)
Dahlin kirjallisuutta tuli paljonkin luettua esiteini-iässä, mutta tämä klassikko oli jotenkin jäänyt välistä. Ihan sympaattinen fantasiatarina orvosta Sohvista joka kohtaa jättiläisen nimeltä Iso Kiltti Jätti. Nimensä mukainsesti tämä jätti on kiltti, toisin kuin muut lajitoverinsa. Aikansa mietittyään tuoreet ystävykset keksii miten estää muiden jättiläisten jokaöiset julmuudet. Jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ihan sitä ideaaleinta materiaalia 2,5v lapsen iltasaduksi... 3/5
9. Unten puutarha ja muita satuja (Päivi Alasalmi)
Kaksostyttöjen Menan ja Nunan elämä mullistuu, kun sammakko kiroaa Nunan sairastumaan. Omasta vuoristokylästä ei löydy ammattitaitoa tyttöä parantamaan vaan on lähdettävä kohti kuuluisaa parantolaa, Unten puutarhaa. Siellä Nunan vointi kumminkin heikkenee entisestään ja Menan on yksin selvitettävä mitä palatsilla oikeasti tapahtuu. Jo tässä olisi ollut riittävästi yhdeksi kirjaksi, mutta kirja sisälsi myös seitsemän muuta, enemmän tai vähemmän toisiinsa liittyvää, tarinaa joista koukuttavimmatkin oli loppuen lopuksi aika ennalta-arvattavia.  2/5

9. Nukkelapsi (Torey Hayden)
Tositapahtumiin perustuvassa kirjassa erityisopettaja Torey Hayden aloittelee lukuvuotta uudessa koulussa ja saa pienryhmäänsä mm. puhumattoman Venus-tytön. Kukaan ei tiedä osaako Venus ylipäänsä puhua vai onko hän puhumaton muista syistä. Useiden kuukausien jälkeen jää alkaa vähitellen murtua ja tytön kommunikoinnin lisääntyessä tämän kotiolojen hirveydet alkaa selvitä. Taattua Hayden-laatua, vuoden parhaita kirjoja. 5/5
10. Maukka ja Väykkä (Timo Parvela)
Maukka on kissa ja Väykkä on koira, ja yhdessä he elävät sinisessä talossa mäen päällä. Kirja sisälsi 20 tarinaa tehden läpileikkauksen näiden ehkä erikoistenkin ystävysten vuodesta. Huumoria riitti mukavasti aikuiselle lukijalle, mutta samalla tarinat olivat sopivan yksinkertaisia ja ymmärrettäviä taaperoikäiselle kuuntelijalle. 4/5
11. Latte-siili ja Musta Varjo (Sebastian Lybeck)
Latte-siili viettää rentoja eläkepäiviä Kotimetsässään, kunnes eräänä päivänä kesken päiväunien hän hupsahtaa sammalmättään läpi Mustan Varjon synkkään maailmaan. Metsän eläimet näyttävät tutuilta, mutta kukaan ei tunnu tuntevan siilivanhusta. Kotiin paluuta mielivän siilin ei auta kuin osallistua Mustan Varjon järjestämään, mahdottoman oloiseen kilpailuun, mutta onneksi apua kumminkin on saatavilla yllättäviltäkin tahoilta. Klassinen ikuinen talvi vs vaihtelevat vuodenajat-aihe rokottaa pisteitä vaikka tarina oli luovasti kirjoitettu ja nätisti kuvitettu. Kirja tuli myös vahingossa napattua keskeltä kirjasarjaa. 3/5

12. Mimmi Lehmä ja Varis (Jujja Wieslander)
Oman lapsuuden suosikkilehmästä oli mukava lukea vuosien tauon jälkeen. Yhteen kirjaan kätevästi koottu 12 tarinaa, joissa Mimmi Lehmä haluaa elää mahdollisimman ihmismäisesti - Varis-ystävänsä pyöritellessä päätä moisille humputuksille. Viihdytti myös taaperoa.  3/5

13. Kurnu ja Loikka-Yksin ja kaksin (Lobel Arnold)
Sen verran lyhyt lastenkirja(ksikin), että mietin lasketaanko tätä edes... Kirja pitää sisällään viisi sammakkoystävistä Kurnusta ja Loikasta kertovaa tarinaa. Jokainen tarina sisältää kivan kuvituksen lisäksi jonkin opetuksen ja aikaisemmin mainittu Torey Hayden on käyttänyt tätä kirjaa työkaluna puhumattomien lasten parissa - huono se ei siis voi olla. 4/5

14. Ihmettä kaikki (Juha Itkonen)
Kirjailijan omakohtasiin kokemuksiin perustuva teos siitä kuinka perheen iltatähden odottaminen ei menekään suunnitellusti. Ensimmäinen yritys päättyy siihen, että raskauden puolivälissä vatvotaan pitkään pitäisikö riskiraskautta jatkaa vai päätyä aborttiin. Noh, jälkimmäiseen päädytään ja hetken päästä ollaankin taas raskaana. En tiedä olenko kyyninen vai mitä, mutta raskauden paljastuessa monisikiöiseksi (kaksoisrakaus), en edes yllättynyt. Pienten ihmisten elämä alkaa liian aikaisin, mutta onneksi ammattitaitoisessa teho-osastohoidossa. 3/5

15. Rakkauden kolme kehää (Tommy Tabermann)
Runot ei oo mun suosikkikirjallisuuden lajeja ja tämä oli taas hyvä muistutus siitä. Yhdeltä istumalta luettu teos, joiden vertauskuvat ei kerta kaikkiaan auennut mulle. 1/5
16. Rasmus ja kulkuri (Astrid Lindgren)
Mielenkiintoinen tarina orpokodista karkaavasta Rasmuksesta ja Paratiisi-Oskarista joka ei olekaan niin maantiekiertäjä kuin ehkä antaa ymmärtää. Jännitystä piisasi, tämäkään ei ehkä pyssykohtauksineen välttämättä olisi ollut ihan 3v:n iltasatukamaa, mutta saduille tyypilliseen tapaan loppu hyvin, kaikki hyvin. 3/5

17. Nojoud, 10 vuotta, eronnut (Nojoud Ali)
Mielenkiintoinen ja vakavaksi vetävä omaelämäkerrallinen teos 10-vuotiaasta Nojoudista, joka joutuu perheensä köyhyyden vuoksi liian nuorena naimisiin. Kirjoitustyyli osin hieman lapsellinen ja ontuva, se menköön kertojan nuoren iän piikkiin. Tämä antoi ajateltavaa pitkäksi aikaa, vuoden parhaita kirjoja. 4/5

18. Ei kenenkään äiti (toim. Hanna Parviainen)
Kokoelmateos lapsettomuudesta kärsivien tarinoista. Monen lapsettomuuden taustalla oli esim. endometrioosi, josta olin jo ennen tätä lukenut suht paljon ja tämä johti jopa näiden tarinoiden tylsyyteen. Mieleen jäi kumminkin kirjan ainoan miehen kertomus, ajatukset siitä miten hän kokee olevansa huono puoliso, kun ei voi "antaa" lapsia puolisolleen sekä erään kohduttomana syntyneen naisen tarina. Vaikka aihe oli raskas, tämä oli helpohkoa luettavaa arjen keskellä - riitti kun kerralla oli aikaa yhteen tarinaan. 3/5
19. Fanny Hill-ilotytön muistelmat (John Cleland)
Jos en olisi muutama vuosi sitten lukenut Fifty Shades of Grey-sarjaa, aihe olisi voinut olla poskia kuumottava. Kirja oli vanha (70-luvun alusta) ja sen huomasi monin paikoin: vertauskuvat oli todella kökköjä ja lauseet olivat paikka paikoin jopa puolen sivun pituisia. Mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä, kun tarina "toisti" itseään. 2/5

20. Pieruperse3-Mä en vedä enää kertaakaan
Hilpeä loppukevennys vuodelle. Pieruperseet on tuttuja jo Instagrammin kautta, kirjaan onneksi mahtui paljon sellaisia "strippejä" mitä en ollut ennen nähnyt. 4/5