27. syyskuuta 2010

Kerro mulle jotain rauhoittavaa, joka aaveet karkoittaa

Matkin otsikon kaverin blogista, mutt tuskin se haitaa. Oli sen verran osuva...
Oon ollu perjantaista asti tosi allapäin, en tiiä miks. Lauantaina oli hetken verran parempi kun olin Empun kaa ja se opetti mulle Haloo, mutt sit mun piti lähtee kotiin ja silläkin meni hermot kun mä en oppinu. Raukka on nyt taas kipeenäkin ja oon ihan sikahuolissani. Pelkään ett se kuolee :/
Meill on nyt koulussa tunnin ruokis enkä haluu mennä yksin syömään joten jumituin luokan koneelle. Saanpahan kirjotettua pitkästä aikaa tännekin kunnolla-jos kukaan ees lukee raapustuksiani. Ja mitä väliä sillä oikeestaan on, mitä väliä millään on...

13. syyskuuta 2010

Mulle on annettu vain yksi sydän

Voihan maanantai sentään!!! Kaikki oli pahalla tuulella koulussa niin totta kai se tarttu myös muhun ja kaikki rupes vituttaan :/

11. syyskuuta 2010

Jokioisilla...

Sä oot niin runshas... Voi vinetto! Madagascar on aika härö leffa,ei ihmekään jos 5 vee poitsu pysyy hiljaa kun kattelee sitä. Viel sipsipussi kouraan niin about kahen tunnin rauha on taattu :D
Piti kirjotella ihan kunnolla nyt, mutt pikkukotiäitihommat oottaa ja väsymys iskee joten joskus sit...

6. syyskuuta 2010

En ehkä osaa selittää

"En ehkä osaa selittää
ei sanat riitä vaikka kuinka yrittää
sä luulet olen tunteeton
mut jos vain tietäisit
kuinka sekaisin mun tunteet on
antaisit aikaa, se ainoo lääke on.

Yritä ymmärtää
ei ole helppoa tää
vaikka pois kävelen
sua silti ajattelen.

Yritä ymmärtää
ei ole helppoa tää
sua palvon yöt valvon
ja kaipaan viereesi sun
miks teet näin kaiken väärinpäin.

Olen ollut neuvoton
yhtä tyhjää kavereiden neuvot on
onko myöhäistä nyt tää
mä haluaisin vielä yrittää
olisi niin tyhmää, kaikki hyvä pois heittää.

Taas yritän, mut sanat ei riitä
vaikka kuinka selitän
yritä ymmärtää, yritä ymmärtää.

Taas yritän, mut sanat ei riitä
vaikka kuinka selitän."
Antti Tuisku: Yritä ymmärtää

Kirjotettiin koulussa tänään runoja mitkä sit myöhemmin näytettiin nimettöminä koko luokalle. Mun runo meni about näin:
Olet kaunis kuin lumpeenkukka.
Äänesi kuin kauneimmalla keijulla.
Olen oma enkelini.
Harmi vaan etten saa sua.
Luokkakaverit sit selvitti ett se on mun ja myös sen kenestä se kertoo joten siitä synty kauhee show. Kyseinen henkilö on kihloissa ja tämä kihlattu ei ymmärrettävästi ilahtunu, kun joku kuolaa sen tyttökaverin perään. Sain aikamoisen puhuttelun koulun jälkeen ja purin sydäntäni meiän ihanalle opellekin sit viel. Siin vaiheessa kun se sano ett mä taidan olla aika yksinäinen, mä purskahdin ihan kunnolla itkuun. Että hävetti!
Nyt vaan tarvis jaksaa tapella tunteita vastaan ja ottaa vähän etäisyyttä kavereihin, jotta tää elämä tästä joskus ees tasottuis. Haluisin nyt heti nukkuunkin, viikonlopun isosleirin jäljeltä viel univelkaakin ja mua alkaa aina itkemisen jälkeen väsyttää hulluna, mutt ei tähän aikaan voi mennä nukkuun...