30. huhtikuuta 2013

Happy together



Olin viikonloppuna käymässä iskällä, normaaliin tapaan kerran kuussa. Ärräpää ei taas puhunu mulle perjantai-iltana mitään ja lauantaina sain taas ruokapöydässä osakseni ryöpytyksen siitä kun en oo menossa kesätöihin. Jostain syystä en saanu sanottua, että oisin kyllä töitä saanu mutta tällä hetkellä pidän tärkeempänä omaa hyvinvointiani. Sitä että saan elämäni kuntoon, mielen tasapainoon ja kenties pääsen eroon lääkityksestä.

Lauantaina käytiin perinteisesti kauppakierroksella, syötiin ja kun iskä meni päikkäreille, mä vallotin olkkarin O.C boksin kaa. En tosin päässy toista jaksoo pidemmälle, kun yks serkku tuli käymään. Perinteisesti myös saunottiin lauantaina ja iskä tiesi mihin olin illaks suuntaamassa, vaikka mainitsin vaan lähteväni kaverille. Iltaan kaverilla mahtu kortin peluuta, Simpsoneita ja pientä biletyskutinaa, mutt en saanu mentyä selvinpäin tanssilattialle. Siihen nyt kumminkin ois totuttava..

Sunnuntaina kympin aikaan heräiltiin DJ:n kaa, keräiltiin tavarat ja suunnattiin kotiin. Takas Lahteen. Yleensä mä tuun vasta alkuillasta kotiin ja olikin ihan hassua olla kotona jo joskus kahen aikaan. Hammassärkyjen takia otin särkylääkettä ja nukahdin melkein saman tien sohvalle. Jossain vaiheessa siirryin sänkyyn ja kuudelta herätessä tajusin nukkuneeni 4,5h:n päikkärit. Eipähän ainakaan tarvinu kauheesti miettii mihin päiväni käytän...


P.S.
En kuulemma voi laulaa tuota biisiä oikeilla sanoilla siis "...jos mä oisin sun mies, sä oisit maailman ainoa nainen...". Korjasin sitte sanat; Jos sä oisit mun mies, mä oisin maailman ainoa nainen. Problem solved ja kaikki tyytyväisiä.

Mihin me miehiä tarvitaan

Jokunen viikko sit, kun olin ollu viikonlopun vietossa HML:ssa, äiti heitti mut kotiin. Yleensä se kun äiti on tulossa käymään, tietää että laitetaan myös mun kotia kuntoon. Joskus jotain isompia juttuja, joskus jotain pienempää touhuilua. Tällä kertaa ihmeteltiin miksi vessanpönttö kenkkuilee sekä sain suihkuverhon ja keittiön kattolampun paikoilleen. Huvitti hiukan, enhän mä tässä kämpässä oo asunu "vasta" kun 10kk ja nyt sain lampun paikoilleen...
Niin sanotusti kevään kunniaks kyllästyin sisustukseenikin. Samaa järjestystä kattellu kuta kuinkin tuon 10kk, vähän jotain vaihtelua kiitos. Jokunen tunti siinä meni ja ehdin tuskastua pari kertaa siihen mahtuuko huonekalut yksiöön edes muussa järjestyksessä kun siihen missä ne olikin. Pienellä kikkailulla onnistu ja nyt sain rajattua yhteen tilaan erilleen ns. olohuoneen, makkarin ja ruokaryhmän. Taktiikkalaji ;) Hankintalistalla on edelleen pakastin ja tv, ne kun sais niin tän kevään duunailutuunailut ois kämpän suhteen tehty...

Puhu äänellä jonka kuulen



Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Jatkuvasta melusta saan riesakseni päänsäryt ja kovia/yllättäviä ääniä saatan säikähtää jopa niin paljon, ett alan itkeen. Toisaalta liika rauha ja hiljaisuuskaan ei oo hyväks, mulle tulee ensimmäisenä mieleen yksinäisyys. Tyhjyys, missä kuuluu ainoastaan kellon tikitys.
Pelkään molempia.

Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?
Yksinäisyys on joskus fine, mutt ei sillon jos on pakko. On muistettava ero yksinäisyyden ja yksin olemisen välillä. Se, että on yksin ei tarkoita välttämättä, että ois yksinäinen. Vieras lauma ei innosta eikä liian iso tuttukaan porukka.
Sanon taas molemmat.


Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Lapsi on onnellinen nauraessaan, sillä on ainakin sillä hetkellä kaikki hyvin. Saatan itkeä kateudesta, kaipuusta takaisin omaan lapsuuteen. Siihen aikaan kun ei vielä osannu huolehtia huomisesta. Tai itken ilosta, pelkästään jo siitä että lapsen nauru kuplii ilmassa.

Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?
Oikeaan hetkeen osuva rakkauslaulu menee tunteisiin. Sanat yhdistyy johonkin tilanteeseen, ihmiseen ja/tai hetkeen. Muistuttaa menneestä. Tai biisi saattaa olla osuva juuri sen hetken parisuhdetilanteeseen-joku on löytäny sanat kuvaan just niitä fiiliksiä mitä mä tunnen ja mistä kenties haluisin kertoo toiselle.

24. huhtikuuta 2013

Vapaapäivä, kuva tunnissa

Klo 12; makaroonilaatikko tekeillä
Klo 13; bloggailua
Klo 14; Sanajahtia facebookissa
Klo 15; postausten linkitystä blogin face-sivuille
Klo 16; profiilin päivittämistä
Klo 17; päikkärit
Klo 18; tulevien postauksien luonnostelua
Klo 19; cd-tornin siivoilua
Klo 20; uusi aarre mobilefacessa
Klo 21; Ässä tulossa kahville
Klo 22; Ässä kahvilla...
Klo 23; iltasatu


Yllättävän hyvin kuvaa miten mun vapaapäivät yleensäkin sujuu; oon koneella ja ehkä Ässä käy kahvilla. Tai mä käyn siel. Kuvien ulkopuolella ehdin mm. tiskaan, siivoon, syömään useammankin kun kerran, juoruileen äitin kaa, käymään kellarissa ja leipoon.

19. huhtikuuta 2013

+34 syytä olla onnellinen

Jotta lähiaikojen postaukset ei menis ihan synkistelyks, päätin vihdoinkin toteuttaa tän onnellisuus-postaukset. Siskolta aikanaan sain kirjan missä oli muistaakseni 50 000 syytä olla onnellinen. Ajatuksena oli poimia sielt mulle sopivat, etsiä niihin kuvat ja tehdä PowerPoint esitys. Sellainen mihin vois palata, kun mieli on sään kaa yhtä harmaa. En kumminkaan jaksanu lukea listaa kovin pitkälle, mutt nää tuli poimittua kalenterin väliin. Muistuttaan, ett elämässä on kumminkin paljon hyviä asioita. Osa niistä on jopa ihan yksinkertaisiakin eikä niistä nauttiminen maksa (juuri) mitään.
1. Hyvä aamiainen pyjama päällä, kaikessa rauhassa.
2. (Karva)matto paljaiden varpaiden alla.
3. Sälekaihtimien luomat varjot. Kuva musta vuodelta 2010.
4. Upouudet vihkot. Meinaa välillä tulla ostettua ihan ostamisen ilosta vaikka kotona on paperia ihan tarpeeks...
5. Elokuvat. Elokuvissa, kotona tai kaverilla. Yksin tai seurassa. Toimii aina.
 6. Omenat/kotitekoinen omenahillo. Äitin tekemästä omenahillosta tulee aina lapsuus mieleen!
7. Lehtipihvi maustevoilla. Tai ylipäänsä hyvä ruoka.
8. Pussailu!
9. Kesäiltojen rauhallisuus
10. Juustokakku.
11. Jäätelöt. Varsinkin suklaahippujäätelö.
12. Kynttilätunnelma
13. Hyväkroppaiset miehet
14. Leveät ikkunalaudat. Kuva viime kesältä.
15. Sammaloituneet keramiikkaesineet. Sammalmetsät.
16. Uneliaisuus. Tähän ois ollu söpö kuva kummitytöstä taikka eräästä mökkikaverista, mutta tyydymme koiraan...
17. Asioista liikaa innostuminen. Mulla ilmenee kiljumisena ja nauruhepuleina.
18. Siniset silmät. Okei, ehkä vähän itserakasta...
19. Sateenkaaret/sateenkaaren kirjavat värit. Värikkyys.
20. Korvapuustit missä on paljon kanelia!
21. Rakkauskirjeet
22. Toisten yllättäminen-varsinkin jos tietää että toinen tykkää yllätyksestä.
23. Aamun venyttäminen sängyssä. Aamuhetket, varsinkin toisen kanssa. Se, kun ei halua nousta vaikka tietää ettei sänkyynkään voi koko päiväks jäädä.
24. Varvassukat
25. Syysilman kirpeys.
26. Tyynyn viileä puoli. Oikeastaan uskominen siihen että se toinen puoli on viileämpi vaikka ei oikeasti välttämättä ole.
27. Turvallisuuden tunne.
28. Kisut, varsinkin tiikerijuovaiset.
29. Zorro-tv-sarja
30. Hukattujen tavaroiden löytäminen. Tai hyvät tarjoukset!
31. Riippumatot
32. Tuoremehut. Varsinkin itsepuristetut.
33. Juustopasta. Pastaruuat ylipäänsä kaikessa epäterveellisyydessään.
34. Auringonlaskut ja -nousut

Kaikki kuvat löyty Googlettamalla paitsi 3, 14, 18 ja 33 jotka on omaa tuotantoa.

18. huhtikuuta 2013

Alkomahoolia

Luokanvalvoja pääsi maanantaiaamuna yllättään kysyessään onko mulla ongelmia alkoholin kaa. Hieman hämmensi, juuri heränneenä... Seuraava kysymys olikin paljonko menee viikossa ja siihen ehdin jo ihmettelyltä vastatakin. Ei mene alkoholia viikoittain. Jäin kumminkin miettiin onko alkoholi mulle joku ongelma.
Edellisestä juhlinnasta jääneet lonkerot/siiderit saa kyllä rauhassa majailla jääkaapissa, odottaa seuraavaa tilaisuutta. Ennen join, kun oli hyvä syy. Silloin kun joku täytti pyöreitä ja uutena vuotena. Ehkä juhannuksena, pari. Nykyään taukoa on maksimissaan kuukausi tai kaks, "hyviä" syitä keksii millon mistäkin. Jollain on synttärit, yökerhoon pääsee ilmaiseks tai on mentävä kattomaan millon mitäkin artistia. Puhumattakaan uuden baarin avajaisista taikka sisarusseurasta. Myös juomat on vaihtunu. Alkuun pysyin tutussa ja turvallisessa siiderissä.Vähitellen kuvioihin tuli karpalolonkero, myöhemmin greippi. Nykyään suosiossa on vadelmalikööri ja mustikkashotit...
Useamman päivän pohdinnan jälkeen taidan päätyä lopputulokseen, että vaikka käyttö on lisääntyny ja juomat ehkä väkevöityny, mulla ei oo ongelmia alkoholin kaa. Muistan lähes poikkeuksetta mitä on illan/yön aikana tapahtunu ja ihmeelliset känniset säädötkin oon onnistunu hoitaan ennemmin tai myöhemmin. Ei oo tapahtunu mitään, mitä katuisin. Ja koska asia on näinkin hyvin, voi huomenillalla lähteä viihteelle nollaan "rankkaa" viikkoo ;)
Kuva: Google

16. huhtikuuta 2013

Lyhyesti Beckin mukaan

Syistä X ja Y joita en nyt tässä ala selitellä, oon joutunu (saanu?) useamminkin kerran ruksia sopivimpia vaihtoehtoja masennustestin tiimoilta. Useimminkaan vastausvaihtoehdoista ei löydy mulle sopivaa vaihtoehtoa ja pisteet saattaa kohota jo sen takia, että vastaukset on "vähän sinne päin".

Mun mieliala on vaihteleva. Todella vaihteleva. Saatan katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi vaikka kukaan ei oo antanu siihen mitään aihetta tai saatan rypeä itsesäälissä pidempiäkin aikoja. Lähes tulkoon kaikki ääripäätunteet tulee päivittäin käytyä läpi. Useimmiten fiilis on kumminkin negatiivisen puolella joten valitaan d) olen alakuloinen jatkuvasti enkä pääse siitä

Tällä hetkellä mua ei kiinnosta yhtään opiskella, mutta ymmärrän kyllä että se on vähän pakko jos joskus aikoo valmistua ja päästä johonkin töihin. Mussa ei oo ihmisenä mitään vikaa, joten enköhän mä unelmani esim. parisuhteesta saavuta kunhan vaan jaksan alkaa panostaa asiaan. Kaikki aikanaan eli b) en suhtaudu tulevaisuuteeni toivottamasti

Mun elämä on sujunu kai ihan keskiverrosti, hyvin. Mitään isompia menetyksiä tai ongelmia ei oo missään vaiheessa ollu-ja niistä pienemmistäkin on selvitty lähinnä ajan kanssa. B) en tunne epäonnistuneeni elämässäni

Ei sais valittaa, varsinkaan pikku asioista, mutta silti niin tulee tehtyä. Helposti ajattelee, vähättelee omia ongelmia, kun aina on kumminkin niitäkin kellä on asiat vielä huonommin. Pari viime vuotta omillaan Lahdessa on ollu aika moista hapuilua ja erityisesti koulupäivien jälkeen huomaa ettei oo voimia/kiinnostusta tehä mitään. Edes niitä kivoja juttuja, aina keksii jonkun muka-hyvän-tekosyyn millä luistaa esim. lenkkeilystä. Siis c) en nauti asioista samalla tavalla kuin ennen

Arvosanat pysyy poissaoloista huolimatta (ainakin toistaseks) kuosissa eikä riitojakaan oo juuri kenenkään kaa. Koen tuntevani itteni ja tiiän mistä asioista tykkään ja mistä en. A) tunnen itseni melko hyväksi

Pari viikkoo sit tein puhelimen kalenteriin merkinnän "Uskottelen kaikille, että tiedän mitä teen. Todellisuudessa mulla ei oo hajuakaan". Se pätee edelleen. Ulkopuolelta katottuna mun elämä vaikuttaa hyvältä, asiat hoituu vaikka joskus pari potkua persuksille onkin paikallaan. Oon silti suhteellisen pettyny, kyllä mun tän ikäiseni pitäis osata asiani paremminkin hoitaa. Ottaa enemmänkin vastuuta tekemisistäni, sanomisistani yms. C) olen pettynyt iseni suhteen

On ollut, yläasteella mietin enemmänkin vakavissani itsemurhaa. Nyt tiedän kyllä keinot miten itteni tappaisin, jos sen tekisin, mutta en tee. Tässä kohtaa viimeistään kaikki huolestuu, ei ittensä vahingoittamista pitäis ollenkaan ajatella. Ajatukset on kuulemma melkein yhtä pahoja kun teotkin, mutt oon eri mieltä. Onhan se nyt ihan eri asia ajattelenko mä vai teenkö mä. Koska sopivaa vastausvaihtoehtoa ei löydy, valitaan lähin eli d) minulla on tarkat suunnitelmat itsemurhasta

Miten vieraitten ihmisten tapaamiseen pitäis suhtautua? Ei mulle oo ongelma mennä esim.bileisiin mistä en tunne etukäteen kun ehkä kaks ihmistä, mutta tässäkin on tapahtunu muutos. Ennen mä tein aktiivisesti tuttavuutta, suhteellisen helposti aloin jutteleen jonkun tuntemattomamman kaa, mutt nykyään oon enemmänkin hiljaa sivussa. Odotan, että toinen tekee aloitteen, c) toiset ihmiset eivät kiinnosta minua niin paljon kuin ennen

En koe, että tässä vaiheessa kauheesti on mitään päätöksiä tehtävänä. Aamulla päätös jäädä kotiin on helppo, samoin kun valinnat mitä kaupassa käydessä teen. Kun kysytään opiskeluista tai tulevista töistä, mulla ei oo enään hajuakaan mitä haluan joten kai se sitten on c) varmuuteni on vähentynyt ja yritän lykätä päätösten tekoa

Vaikka ei uskois, ulkonäköpaineet on edelleen aika valtavat. Media luo tietyn kuvan siitä millainen pitäis olla, kavereiden suusta kuulee juttuja mitä kaikkea olis jo pitäny kokee. Tiedän millasilla vaatteilla saan piiloon kehon epäkohdat, mutta aina ei jaksa panostaa. Yhä useemmin pohdin pitäiskö toisia varten esim. meikata. C) Olen huolissani siitä, että näytän epämiellyttävältä

Nukun miten nukun. Vaikka en illalla sänkyyn mennessä oliskaan väsyny, saatan helposti nukkua 14 tuntiakin. Toisinaan taas uni ei meinaa tulla, pyörin sängyssä tunteja. Tai välillä heräilen kattoon kelloo useasti yössä. Anyway c) herätessäni aamuisin olen paljon väsyneempi kuin ennen

Ilman sen kummempia perusteluja d) vähäinenkin työ väsyttää ja uuvuttaa minua

Aika paljon kertoo, kun sanon että välillä kaks ruisleipää riittää ainoastaan aamupalaksi ja toisinaan pärjään sillä koko päivän. Todella vaihtelevaa, riippuen vähän rahatilanteestakin, b) ruokahaluni on ennallaan

Jännittynyt harvoin oon, mutt ahdistunu sitäkin useemmin. Ei tarvi olla isokaan juttu nykyään, niin ahdistutan itteni niin että päänsärky on taattu. Ja stressimaha tykkää.... C) ahdistun ja jännityn melko helposti

Tällaista tällä kertaa. Luokanvalvoja kävi eilen mulla aamukahvilla ja juteltiin asioista, kieltämättä ihan hyvä keino saada mut kouluun kun tulee kotoo saakka hakeen. Terkan luona oon säännöllisesti käyny jutteleen asioistani enkä kokenu mitään estettä sille, että lv soittaa ja kertoo mitä puhuttiin. Terkka soitteli tänään, oli huolestunu siitä mitä oli kuullu. Aikaistettiin ens viikon tapaaminen tälle viikolle ja alkuviikoks sovittiin mulle lääkäriaika, keskustellaan kuulemma lääkityksestä. Joku sitä onkin jo leikkimielessä mulle kaivannu... Myös Dominon puoleen käännyttiin, sieltä soittelevat mulle joku päivä ja kertovat mitä on tarjota.
P.S. Noilla yllä mainituilla vastauksilla sain pisteitä 13, mikä kielii keskivaikeasta masennuksesta. Pyh!

15. huhtikuuta 2013

Loppuen lopuks kaikki onkin ihan hyvin

Kaikkihan on hyvin. Ulospäin. On kavereita, koulu sujuu, on rakastava perhe ja jää vapaa-aikaa, joka käytetään mieluisalla tavalla. Juttelee, nauraa, ei oo itsetuhoinen. Kaikki on hyvin.

Vaan kun katsotaan kuoren sisälle, raapaistaan pintaa syvemmälle. On kavereita: se yksi jonka kanssa vietetään kaikki tunnit, jonka kanssa tehdään ryhmätyöt. Ja ne kaksi jotka ei meinaa tuntea käsitettä vapaa-aika. On kavereita, ne kolme.

Koulu sujuu: tietää miten paljon tunneilta voi olla pois, tietää kenen tentin uusii ja kenelle kelpaa selitykset. Tekee sen mitä jaksaa, ei minuuttiakaan enempää. Odottaa enemmän, odotti enemmän.

On osa rakastavaa perhettä. Kyllä ne rakastaa vaikka kaukana onkin. Muistaa jos rakastaa, rakastaa jos muistaa. Isä, äiti, siskot, veljet. Siellä jossain, omassa elämässään. Omillaan.

Mystinen vapaa-aika. Yhtä aikaa on ja ei. Voisi mennä ja tehdä, mutta kivempi on kotona. Olla vaan, välittämättä muista. Ilman huolta huomisesta, nauttien hetkestä.

Juttelee, nauraa, itkee, laulaa. Elää. Elää muiden asettamien odotusten mukaan vai elää itsenäisesti. Itse. Elää joka tapauksessa. On olemassa, on elämässä. Yrittää.

"Niin hauras on elämän aamujen silta
Murtunein haavein sitä kannatellaan
Ollaan hiljaa jottei sanottais liikaa,
Jottei kukaan meitä huomais satuttaa


Näin kai minäkin täällä pelkään,
Pelkään ettei askel enää kanna
Jollei maailma lohtuansa anna,
Jäätkö kanssain raunioille valvomaan?


Hiljainen on sieluni ääni
Se peittyy alle murheen huutojen
Tulematta kuulluksi koskaan,
Se toivoansa kantaa ainiaan


Näin kai minäkin täällä pelkään...


Minä tahdon toisen maan,
Jonkun jossa suojellaan,
Särkyneiden sydäntemme voimaa


Näin kai minäkin täällä pelkään.."

Suvi Teräsniska-Jäätkö kanssain valvomaan

7. huhtikuuta 2013

Haastettu!

Säännöt: 
1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle. 
2. Vastaa alla esitettyihin kysymyksiin.
3. Valitse 5 blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 
4. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.


Kiitos Alttarilta äidiksi-blogille haasteesta! Aika varmasti voin sanoo, että tää on eka haaste mihin mutt on oikeesti joku haastanu. Yleensä mä ehdin ensin, ja nappaan hyvän idean toteutukseen ennen kun kukaan ehtii/tajuaa haastaa.


Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1. Puhelin
2. Musiikki
3. Vesi
4. Kynä ja paperi
5. Saippua
 
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
1. Eva Eriksson: Malla ja Kyösti
2. Hans-Ulrich Horster: Lapsi 312
3. Jenny Downham: Ennen kuin kuolen
4. Helen Dunmore: INGO-Meren kansa
5. David Nicholls: Sinä päivänä


Viisi materialistista joululahjatoivetta:
1. Leffalippu/-lippuja
2. TV
3. Pakastin
4. Roswell´n toinen tuotantokausi (suomeksi tekstitettynä!)
5. Matka-/risteilylahjakortti

Viisi paikkaa, jossa haluaisit käydä:
1. Pariisi
2. Miami Beach
3. Islanti
4. Malta
5. Espanja

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
1. Rauhallinen
2. Ajatteleva
3. Iloinen
4. Utelias
5. Tarkka


Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa toisille:
1. Älä stressaa turhista (kuten painosta)
2. Toteuta haaveita
3. Elä elämää niin ettei myöhemmin tarvi harmitella tekemättömiä asioita
4. Ole oma itsesi, se riittää
5. Keksi itsellesi elämänohjeet ja noudata niitä :D



Ja vahinko kiertää seuraaville bloggaajille, olkaatten hyvät;
2. Killen päivät
4. Step to my world


Haastetut, napatkaa tämä mukaan blogiinne:

Niin samanlaisia, niin erilaisia

Jos multa joskus kysytään ketä mä rakastan, niin aika automaattisesti ensimmäisenä mainitsen perheen. Äitin, iskän, siskot ja veljet. Rakkaus perhettä (ja sukulaisia) kohtaan tulee luonnostaan ja sitä pitää jotenkin itsestään selvyytenä. Meillä oo kotona juurikaan koskaan sanottu ääneen, että rakastetaan toisiamme tai että ollaan toisillemme tärkeitä. Siitä huolimatta uskoisin kaikkien tietävän sen. Mä ainakin tiedän-vaikka en olekaan ainoa tytär, ainoa pikkusisko tai ainoa...mikään. Perheessä riittää kaikille rakkautta.
Ainakin mulle on olemassa toisenlaistakin rakkautta. Se ilmenee harvemmin, mutta aina yllättää voimakkuudellaan. Se on sitä ylpeyttä, kun lemmikki oppii pitkään harjoitellun tempun. Se on läikähdys rinnassa kun kummityttö oppii käveleen, puhuun, pukemaan,... Rakkautta on se kun huulille karkaa aito hymy, kun ihastus sanoo jotain söpöä. Se tunne, että ehkä mä tällä kertaa onnistun, ehkä tästä tulee enemmänkin.

My way, your way

Se tunne, kun oot tykänny jostain lauseesta vain koska se kuulostaa viisaalta-ja yhtäkkiä tajuatkin sen todellisen merkityksen. Mulle kävi näin Elämä on täynnä valintoja-lauseen kohdalla. Se kuulostaa viisaalta ja noinhan se vaan on. Pitää tehdä valintoja. Kenties vähän huonompia, mitä katuu myöhemmin. Kenties niitä parempia, joiden kohdalla voi onnitella itseänsä onnistumisesta. Joka tapauksessa niitä valintoja on tehtävä.
Asian ytimen tajusin eilen. Juttelin erään kaverin kaa parisuhteesta ja kavereille tilannetta raportoidessa huomasin toistavani itteeni. Elämä on täynnä valintoja. Valintoja valintojen perään. Ja valinnoista tarvii (osata) ottaa vastuu. Kuinka nerokasta!

Nacho

Mulle se ei ole mitä eikä mikä vaan kuka. Satunnaisesti toi tai maissilastu. Pallero, vauva, pikkunen, rakas,...

4. huhtikuuta 2013

Mies(ten)logiikkaa

Joku ehkä muistaakin syksyltä tapauksen laivamatka. Pari viikkoa naimisissa ollu jätkä, jonka kanssa ajauduttiin kaksistaan hyttiin. Sammu kiltisti parin pusun jälkeen, ennen suurempaa "vahinkoa". Ja mä tietenkin siinä vaiheessa häivyin vähin äänin.

Jokunen aika sitte oli viettämässä iltaa kaverilla. Tämä jätkä vuorostaan on kihloissa ja saa kesällä lapsen. Vaan kun olivat tarpeeks kaukana sillä hetkellä, niin mua siliteltiin ja ois haluttu pussailla. Tällä kertaa tajusin kieltäytyä.

Näistä kahdesta puolen vuoden sisällä sattuneesta tapauksesta päästäänkin sujuvasti kaikkien aina niin suosikkiaiheeseen; pettämiseen. Mitä on pettäminen ja miksi sitä tapahtuu?
Mielipiteitä on varmasti yhtä monia, kun ihmisiäkin. Mä koen pettämisenä puristelut ja pusut. Jos on ennenkin katsottu tv:tä toisten kainalossa tai halailtu, niin ei se nyt yhtäkkiä oo mitään pettämistä. Kaikista hankalin tilanne on ehkä sillon, kun ite on vapaa ja toinen varattu; enhän sillon petä ketään. Ja voin käsi sydämellä myöntää, etten tee aloitettakaan jos tiedän toisen olevan jo jonkun kaa.
Miksi sitten petetään? Ollaan tyytymättömiä parisuhteeseen ja/tai kännissä. Siinä on kai ainakin yleisimmät syyt. Ollaan kaukana kotoa (kenties) ja unohdetaan siellä olevat. Ikävöidään toista ja hankitaan kolmas osapuoli korvikkeeks?
Miksi ottaa riski ja pettää?


P.S.
Aina välillä joku ihmettelee miten mulla ei riitä kysyntää. Onhan sitä, mutta 85% seurustelee jo valmiiks...

3. huhtikuuta 2013

Kuvatukset


Pääsiäisen postaukseen liittyen keräsin kasaan hoppariajan kuvia ja tein niistä kyseisen kollaasin. En sit kumminkaan liittäny sitä juttuun, kun ei siihen muutenkaan tullu kuvia. Yllä olevat otokset 2010-2011.
Aikanaan kaverin kaa tarpeeks kinattua, sain kuin sainkin kyseisen palapelipaketin joululahjaks. Rantamaisema on ehtiny jo tauluks asti, muut kaks odottaa kokoojaansa.
Eräs ajanjakso elämästä, kun oli resursseja panostaa ruokaan. Harvemmin tulee syötyä noin täydellistä välipalaa.
Edellisen kuvan kanssa samoja aikoja. Koulua oli vähän, tunti tai pari päivässä, joten oli aikaa vaikka kiusata naapureita useamman tunnin karaokesessioilla. Ei siihen aina edes kavereita tai känniä tarvita, että mut saa laulaan.
Ei menny niin ku Strömsössä?
Kevätsiivous #1. Jääkaapin ovee ei saanu enään avattua ilman että joku magneetti ja/tai lappu ois pudonnu. Keltainen viiva yrittää esittää nuolta.
Kevätsiivous #2. Uunin pesu. Tykkäsin ennen, nyt meni into. Vaikeaahan se on!
Olen olevinaan ekologinen. Teen kirjekuoret mainoksista.
En ollu syöny juustonaksuja varmaan 10 vuoteen, kun pidin niitä sekä pahanmakuisina että -hajuisina. En kumminkaan kehdannu kieltäytyä, kun mulle ostettiin leirimatkaevääks... Ja sain yllättyä positiivisesti-nuohan on oikeasti ihan hyviä! Tosin en sais syödä allergioideni takia...
 Pääsiäisen pardipardi-kynnet :D Hienot kun mitkä ja ylllättävän kestävät. Kyseessä on siis tarrat, ei mun kärsivällisyys riitä tuollaisten taiteiluun.
Luvattuja kuvia viime torstain rap-illasta. Daco Junior, Janne Orden, Uniikki,...
Lääkitys kuntoon. Magnesium lisä jotta ei öisin tarvi herätä suonenvetoihin, kalaöljykapselit, allergialääkkeet jo ennakkoon ja suklaata päälle. Pitäähän pahojen lääkkeiden jälkeen syödä jotain hyvääkin ;)

Nyt kun on koneelta taas siivottu valokuvat, voi lähteä lenkille ja jatkaa muuta kevätsiivoilua.