29. toukokuuta 2013

Löytö!

Mulla on kesäkengät aina talven kellarissa. Viime kesältä tuttujen crocsien ja läpsyjen seasta löytyi jotain todella hämmentävää... Korkokengät! Multa, joka ei edes osaa moisilla kävellä...

Ei oo hajuakaan mistä kengät on tullu, mutta ilmeisesti nyt on korkea aika oppia moisia käyttään. Luojan kiitos, korkoo ei oo enempää kun 5cm. Kuten kaveri sano, enään puuttuu kenkiin sopiva asu..

27. toukokuuta 2013

Pintaliito-oravia eläinpuutarhassa

Liittyen kesän Venäjän reissuun, oli mulla nyt kuluneena viikonloppuna koulutus Orivedellä. Erityisempiä odotuksia ei ollut, mun matkaan lähteminenkin kun oli vielä auki matkakassan vajavaisuuden takia. Nyt kumminkin sekin suuri kivi vähitellen on putoamassa sydämeltä... Oli kiva päästä välillä pois kotoo, välillä johonkin ihan uuteen paikkaan ja uusien ihmisten pariin-nyt kun se ei ahdistanutkaan. Lahteen muutettua kaikki seurakuntahommat jotenkin vähitellen jäi ja jotain vastaavaa kumminkin kaipaisin elämääni. En koe ett viikonloppuna oisin mitenkään valaistunu, mutt henkisesti oli jotenkin puhtaampi olo eilen kotiin palatessa.
Järvinäkymät huoneesta
Meiän reissuporukkaan kuuluu mun lisäks kolme tyttöö ja kaks poikaa, kaikki iältään 18-24v. Suomesta mukaan lähtee kaks työntekijää ja rajan ylitettyä seuraan liittyy vielä kolme muuta henkilöä. Jo pari päivää yhdessä vietettyä, meiän porukka ns.hitsautu yhteen ja antoi esimakua mukavasta reissusta. Onnistuneesta reissusta. Viikonlopun aikana tajuttiin ett meiän lopullisesta 11 hengen porukasta kuuden äidinkieli on ruotsi. Mäkin siis taidan lähteä itänaapuriin opiskeleen länsinaapurimongerrusta xD
Kesätytön leirimustelmat
Matkan suhteen mulla ei oikeestaan oo mitään ihmeellisempiä odotuksia tai pelkoja. Aiemmin oonkin kertonu, ett tykkään matkustaa. Voi silti olla että paluumatka, 52h putkeen junassa tuottaa hankaluuksia... Taso ei kumminkaan ole sitä mihin Suomen junissa on ehkä tottunut ja siinä vaiheessa voi jo väsymyskin painaa. Naureskelin, ett mun tarvii jo varmaan yks laukullinen pakata kirjoja mukaan jotta kotimatkallakin on vielä luettavaa :D Noh, aika näyttää mitä mukaan lähtee. Ennen tätä reissuakin ehtii tapahtua vielä paljon...

23. toukokuuta 2013

Kuva-aarteita

Reissut
Pöperöt
Bileet!!!
"Vähän" pääsi homehtuun...
It´s me
Uus mekko
Sekalaiset

22. toukokuuta 2013

Kuka puhaltaa nyt? Kuka puhaltaa nyt?

Kello esillä, spittarit kiiltävät,
Statukset partaterällä viiltävät.
Bisse bisseltä, nallia lisätään,
Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Mä olen väsynyt tieltä väistymään,
Kun tila tyhjällä me täytetään.
Puhetta puhetta puheen perään,
Kuka täällä oikeesti tekee mitään?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Rakkautta etsitään kuin morsian mekkoa,
Käytetään kerran ja säilötään kaapissa
Epätoivo ylläpitää mielenkiintoa,
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Ajat vaihtuu ja viisarit liikkuu,
Iho vanhenee ja kasvot muuttuu,
Ennen syötiin lettuja, nyt
Lasketaan kaloreita.
Kesä -96 polvet ruvella,
Taloyhtiön hiekkalaatikolla.
Äiti liimasi laastarin kun itkin,
Sanoi "Anna mä puhallan"
"Anna mä puhallan"
"Anna mä puhallan"
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Me ollaan kaikki oltu joskus pieniä. Oikeastaan sen verran isoja jo että pärjätään kotipihassa yksin, mutta kumminkin sen verran pieniä ettei huomisesta oo tarvinu huolehtia. Joku on ollu ruokkimassa ja pukemassa, sanomassa koska tarvii mennä suihkuun eikä pieneen mieleenkään tullu sellaisia asioita kuten vessanpaperin loppuminen tai laskujen maksaminen. Me kaikki ollaan joskus oltu pieniä tyttöjä ja poikia, haaveiltu olevamme kenties prinsessoja ja astronautteja.
Ajat kuluu ja ajan myötä vastuu lisääntyy. Aikuisten asioita pidetään cooleina kunnes joutuu ite elämään niitä ja toteemaan ett ei löytynyt onnee onnelasta. Ei se elämä aina niin luksusta ja huoletonta olekaan mitä lapsena uskoi. Ite oon jo menny senkin vaiheen ohi missä kaloreita laskettiin mutt satunnaisesti mietin kuka puhaltaa nyt. Kuka parantaa haavat, kun maailma satuttaa.
Mä olen väsynyt tieltä väistymään, sillä paikka se on mullakin. Oon oppinu vaatimattomaks, en pyydä paljon. Mulla on unelmia joiden eteen oon valmis tekeen töitä. Taisteleen niitten puolesta mitä pidän tärkeenä. Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

21. toukokuuta 2013

Hyvä flow

Vaikka aamulla heräsinkin kuta kuinkin 15 min ennen kun ois pitäny olla lääkärissä, tästä päivästä kehkeyty todella hyvä. Ehdin (onneks!) siirtään lääkäriä noin puolella tunnilla eteenpäin eikä siellä edes loppuen lopuks menny kauaa. Kympiltä kävin Dominossa selvittämässä ajatuksia-ja hyvällä tuloksella. Tehokas työntekijä keksi mulle 2-3 päivän leirin heti kesäloman alkuun sekä paikan mistä saan Venäjän reissukassasta uupuvat rahat... Ai niin, en oo tainnu täällä kirjotellakaan asiasta! Tosiaan pääsen kesäkuussa Lähetysseuran mukaan Venäjälle kattoon mitä lähetystyö on käytännössä. Aika siistiä!
Dominosta koululle syömään (nam nam, nakkikeittoo ja vispipuuroo) ja siitä sitten kuta kuinkin tunnollisena oppilaana tunneille. Neljän tunnin koulupäivä ei tuntunu loppuen lopuks missään, kuunneltiin toisten opinnäytetyösuunnitelmia ja kuvisteltiin. Sain sovittua jopa open kaa, ett mikäli ehdin tekeen kaikki vaaditut seittemän työtä ennen kurssin loppua (eli ens viikon keskiviikkoa), pääsen poissaoloista huolimatta kurssin läpi. Ja minähän teen! Pitkän aikaa on ollu jo sellanen fiilis, ett haluis piirtää tai maalata jotain, mutt oon tosi huono keksiin ideoita. Nyt sain ideat tunnilta joten mikään ei voi pysäyttää :P
Yhden värin vesivärityö

Pitkää ikää ja...

Viikonloppuna olin viettämässä kaverin 18v synttäreitä naapuripitäjässä. Juhlia edeltävänä iltana selvis ettei maalla ole juoksevaa vettä ja tavan mukaan tarpeilla käydään ulkohuussissa. Yön näin epämukavia unia siitä kuinka entuudestaan tuntemattomat muut vieraat ei hyväksy mua ja sankarinkin saa saatiin monet riidat höyhensaarilla aikaseks.
Nää pelot oli kaikki kumminkin ihan turhia. Kemuset meni hyvin, vieraita oli sopivasti ja loppuen lopuks mä(kin) aloin korvessa viihtyä. Syötyä tuli niin grillisapuskaa kun herkkujakin, tosi "kohteliaasti" kirottua Suomen jääkiekkopeliä ja tutustuttua jollain tasolla muurahaisten sielunelämään. Tipattomalla ollessani tyydyin Pepsiin ja sen tuomaan mukavaan sokerihuppeliin... Naurettua tuli, paljon, enkä aina itekään tienny syytä.
Piti kirjotella jotain enemmänkin, mutt kaipa ne tärkeimmät tossa jo tuli. Johan siitä viikonlopusta on niin kauan etten muista kaikkee mukavaa mitä tapahtu...
Allekirjoittanut ja juuri aikuistunut ;)

14. toukokuuta 2013

Elä nyt.

Harvemmin mikään mainos pysäyttää mua, mutt eilen stoppasin lukeen mitä lattialla pyörivässä Seppälän muovikassissa oikein lukee. Viisaita sanoja sanoisinko...

Ensin ihminen ei edes tiedä kuinka vanha sitä oikein on. Riittää, että ikää kysyttäessä nostaa muutaman sormen pystyyn ja antaa kuolan valua kahden maitohampaan välistä.
Sitten sitä pikkuhiljaa ymmärtää oman ikänsä ja tajuaa olevansa aina liian nuori tekemään yhtään mitään. Alkaa hirveä taistelu omaa ikää vastaan. Jostain on pakko saada lisää ikää ja äkkiä. Sitä haetaan vanhemman sisaren vaatekaapista tai äidin meikkilaukusta.
Liian pian sitä ollaankin täysi-ikäisiä. Silloin ei oma ikä voisi vähempää kiinnostaa. Ainut mikä on varmaa on se, että oma ikä on syvältä peffasta. Siinä mielentilassa menee pari vuotta. Sitten ihminen havahtuu ja on mielestään jo liian vanha tekemään yhtään mitään. Ei sitä enää kehtaa. Ei tässä iässä.
Alkaa hirveä taistelu omaa ikää vastaan. Jostain kohtaa pitäis saada ikää pois ja äkkiä. Tai ainakin pitäisi saada aikalisää.
Mutta kaikki aika on tässä ja nyt. Ehkä olisikin helpompaa, jos ei nytkään tietäisi kuinka vanha sitä oikein on.

Kun ruuasta tulee ongelma...

Eräs nettituttu ilmoitti suoraan ettei meistä tuu koskaan "meitä", kun mä oon masentunu ja mulla on syömishäiriö. Ensimmäistä en voi kieltää, mutt syömishäiriö? Mulla? Enpä usko...

Anoreksia:  Tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila. Pakonomainen tarve pudottaa painoaan ja pitää se merkittävästi alle pituuden mukaisen keskipainon.

Bulimia: Toistuvia, hallitsemattomia ahmimiskohtauksia. Tätä seuraa katumus ja ruoan poisto tavallisimmin itse aiheutetulla oksentamisella. Lihomisen pelko tyypillistä.

Ortoreksia:   Pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta-


Tyypillisiä oireita:
  • merkittävä painonlasku tai painon jatkuva lievä vaihtelu (5,6 kg 8 kuukaudessa ei oo merkittävää...)
  • aliravitsemus
  • nestehukka
  • ruuansulatusvaikeudet (aina ollu...)
  • heikkous ja väsymys (jeps...)
  • pyörrytys ja pyörtyily
  • kuukautisten puuttuminen
  • hammaskiilteen vauriot
  • turvotus, etenkin kasvoissa ja vatsassa
  • matala verenpaine (useamman vuoden ollu...)
  • hidastunut sydämen syke
  • sydämen rytmihäiriöt
  • alhainen ruumiinlämpö
  • lihasten heikkous ja kouristukset
  • masennus ja alakuloisuus (jeps...)
  • väsymys ja haluttomuus (jeps...)
  • väsymättömyys ja yliaktiivisuus
  • mania, sairaalloisen kohonnut mieliala
  • sairaalloinen kiinnostus ruokaan
  • sairaalloinen kiinnostus painoon
  • sairaalloinen lihomisen pelko
  • sairaalloinen kiinnostus liikuntaan
  • unettomuus ja muut unihäiriöt (jossain määrin...)
  • täydellisyyden tavoittelu
  • ahdistus- ja paniikkioireet (harvemmin...)
  • viha ja inho itseä kohtaan
  • nälän (ja janon) tunteen kieltäminen (jeps...)
  • nälän (ja janon) tunteesta nauttiminen (jeps...)
  • julkisen syömisen välttely (jeps...)
  • ruuan kerääminen ja piilottelu
  • hallitsematon syömiskäyttäytyminen
  • sosiaalinen eristäytyminen (ehkä?...)
  • avusta ja tuesta kieltäytyminen (joo...)
  • sairauden kieltäminen (joo!...)

Aamuahdistus

Näin viime yönä ihan kamalaa unta. Tai ei uni sinänsä kamala ollut, muttei ollu kovin kiva herätä ahdistukseen. Pelkoon, että kun käännyn sängyssä tai avaan verhot, joku oikeesti ampuu mut. Mun uni siis meni kuta kuinkin näin:
Jouduin johonkin jengitappeluun ja mua ammuttiin monta kertaa kumpaankin reiteen ja puukotettiin rintaan. Lähettiin jonkun kaverin kaa karkuun, mä hädin tuskin tajuissani ja päädyttiin johonkin pellolle. Aikamme odotettua, joku maanviljelijä sattu kulkeen ohi ja tuli jutteleen, mutt ei uskonu tarinaa tappelusta ja iski mun veitsellä viel kaks kertaa rintaan. Ihan vaan tarkistaakseen, ett se on oikeesti verta mitä veitseen jäi. Ei uskonu sittenkään, piti teinityttöjen ansana ja lähti meneen. Mulle alko tulla muistikatkoksia... Jotenkin päädyttiin sen kaverin kaa johonkin random kerrostaloon jonka asukki poikansa kanssa onneks ymmärsi hädän ja saatiin ambulanssi paikalle. Uni loppu siihen ett pääsin sairaalaan ja mun ois ite pitäny ilmottaa äitille ettei oo huolissaan, mutt se ei onnistunu koska äiti ei oo facebookissa.

Yleensäkin kun nään jotain outoja unia, katon ihan uteliaisuuttani mitä unikirja kertoo niitten merkityksestä. Melkeinpä yhtä usein merkitykset on ihan hyviä, kamalat tapahtumat ennakoi jotain kivoja(kin) juttuja. Toisin kumminkin oli ton unen kohdalla. Katoin mm. ammutuksi tulemisen (vakava sairaus), tyttö (henkilökohtaisia ongelmia), tappeleminen (vastoinkäymisiä tunne-elämän alueilla), veri (riitoja perheen tai ystävien kanssa), sairaala (unennäkijä on työn uuvuttama ja huolehtii liikaa asioista joille ei voi mitään) sekä ystävän sairastuminen/loukkaantuminen (sairauksia unennäkijän perheeseen). Ja voitte vaan arvata, kuinka ahdistus "helpotti"...

12. toukokuuta 2013

Pelot

Oli kuinka lapsellista tahansa, mä pelkään ukkosta. Sitä rytinää ja mahdollisia tulipaloja. Mä pelkään myös hämärää. Täys pimeys on ok, mutta ei hämärä missä on kaikenlaisia varjoja. Korkeiden paikkojen pelkääminen on kai ihan luonnollista. Pelkään, että joku vahingoittaa mua fyysisesti (esim.ampuu) sillein etten saa mistään mitään apua. Pelkään hidasta, kiduttavaa kuolemaa. Pelkään kontrollin menettämistä. Sitä, että en herättyäni muista mitä on tapahtunu tai heittäytymistä tunteiden vietäväks. Lisäks oon alkanu pelkään kissoja, sillä ne jotenkin vaistoo mun olevan allerginen ja tunkee syliin. Pienikin väärä liike niin saa tuntea terävät kynnet jossain päin kehoo.
Uskon, että meistä kaikki pelkää jotain. Ihan yhtä lailla kun meillä kaikilla on ne omat suosikki- ja inhokkijutut, meillä kaikilla on pelkoja. Isoja, pieniä, yksittäisiä tai monia. Täysin ymmärrettäviä tai ihan aiheettomia. Ne kuuluu osaks ihmisyyttä, ihmistä. On osa elämää. Ja parhaitenhan peloista pääsee kohtaamalla ne.

Sen näkee minkä haluaa nähdä?


Julkkiksetkin on kumminkin loppuen lopuks vaan ihmisiä ja kulkee tuolla missä muutkin ihmiset. En mitenkään yllättyis, varsinkaan nyt Lahdessa asuessa, jos tyyliin Cheek tulis kadulla vastaan. Tänään kotiuduin viikonlopun vietosta Hämeenlinnasta ja meinasin pudota polvilleni rautatieasemalle. En nähny sitä kenet kuvittelin (koska kyseinen hahmo joka LOSTin Boonenakin tunnetaan, on 100% mielikuvituksen tuotetta), mutta jonkun hyvin HYVIN samannäköisen ihmisen. Aika...pelottavaa! Kuinka joku voikin näyttää niin paljon joltain toiselta...

Maasta se pienikin ponnistaa

Niin työttämän yksinhuoltajan lapsii
Ei siis massii, mut enemmän perseestä
Olis jos olisi perussuorittajaperheestä
Meil ei tarvinu esittää mutsille
Joillain on tapana elää kautta todistuksien
Mä oon siihen vähän liian yksinkertanen
Tai yksilöllinen, päättäköön Herra sen

Asteen Ruohonjuuritasolta-biisi muistuttaa joka ikinen kerta soidessaan mua siitä, kuinka kiitollinen äidistä saa olla. Meillä ei ikinä oo ollu rahaa mitenkään liikaa; niin kauan kun muistan, on yritetty senttiä venyttää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun toiset sai kymppejä vanhemmiltaan omiin menoihin, mä olin tyytyväinen kun sain markkinoilta tuliaisena tikkunekkuja. Olin tyytyväinen siihen 1,5 euron viikkorahaan ja toiseen samanlaiseen taskurahaan mikäli onnistuin kokeesta saamaan ysillä alkavan numeron. Se riitti mulle, eihän siihen aikaan tarvinukkaan rahaa muuten kun karkkipäivänä.
Liian harvoin sitä unohtaa kertoo äidille, niin kun muutenkin läheisille, kuinka tärkeitä ne on. Ennemmin tulee muisteltua loukkauksia ja riitoja, niitä hetkiä kun toinen ei oo ollu mieliks. En mä oo ollu mikään täydellinen tytär mutta oon aina ollu mä. Niin kliseistä kun se onkin, ilman äitiä ei ois mua. Se nyt vaan on totuus. Muistetaan tää edes näin kerran vuodessa, äitienpäivänä.

Voit viedä tehdaskaupungin lapselta tehtaan
Mut et muistoja, älä edes testaa
Niin klišeistä, niin todellist
Ruohonjuuritasolta pitää ponnistaa kovemmin

9. toukokuuta 2013

Pata kattilaa soimaa


Varsinkin sillon aikoinaan, kun viel asuin äitin luona, tuli lasketeltua luikuria enemmänkin. Pieniä valkoisia valheita siitä kenen luo meen, miks myöhästyin sovitusta kotiintuloajasta. Missä olin yötä, kenen kaa juttelin. Kun tiettyjen kavereiden seurassa kiellettiin liikkumasta, keksittiin kuvitteellinen henkilö kenen luona sit sai kyläillä. Tietoisesti oon pyrkiny vähentään omia valheita ja onnistunukin siinä ihan hyvin. Harvassa on ne tilanteet, kun nykyään tarvii totuutta kiertää.
Se todellakin sattuu, kun saa toisen kiinni valehtelusta. Totuus sattuu. Tänään erään keskustelun aikana sain selville totuuksia, mitkä ehkä tiesin jo aiemminkin mutt vasta nyt suostuin myöntämään ne. Sen mikä on totuus ja mikä (kaikki) valhetta. Mistä kaikesta oon saanu kuulla valheita viimeisen 1,5 vuoden aikana... Se sattuu. Oon itkeny lähes tulkoon koko päivän, mutta uskon että tästä kun noustaan pinnalle niin oon taas vähän vahvempi ihminen mitä olin ennen. Vaikka sattuu, oon kiitollinen totuudesta. Siitä että joillakin on "munaa" kertoa se. Kiitos!

Mä päätin mennä


Mä elän tunteessa. Kun tunne kuolee...en tiiä mitä mulle tapahtuu

8. toukokuuta 2013

Kyllä, kuuntelen Robinia

Taas yks yksinäinen ilta,
muut frendit pois sut vei
ja mukaan päässyt en
Taas yks sulle tärkee silta
jota lähdit kulkemaan
jätit mut oottamaan

Minne sä meet
Mitä sä teet
Kenelle voin puhua
Kenelle voin puhua
kun sä olet kaukana

Tv ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan
Mä sua odotan
ja elämän ilon kadotan
Tiedät että haluan sun palaavan

Taas yks yksinäinen ilta
omia juttujas taas teet

ja poispäin musta meet
Taas yks sulle tärkee silta
jota en saa ylittää
sen toiseen päähän en ees nää

Minne sä meet
Mitä sä teet
Kenelle voin puhua
Kenelle voin puhua
kun sä olet kaukana

Tv ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan
Mä sua odotan
ja elämän ilon kadotan
Tiedät että haluan sun palaavan

Varo ettei siltas romahda
ja ettet päätäs kolauta
Ja kun tuut takaisin
sä tiedät kuka täällä odottaa

Woo-u-woo
Jee-ee-eah
Tv ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan
Mä sua odotan
ja elämän ilon kadotan
Tiedät että haluan sun palaavan

Tv ruutu ja lämmin syli
Ilman sua vain kylmä tuli
Tiedät että haluan sun palaavan
Mä sua odotan
ja elämän ilon kadotan
Tiedät että haluan sun palaavan

Parvekekaipuu

Sillon kun mä viime keväänä kämppää etin, en pitäny tärkeenä onko asunto parvekkeellinen vai ei. En ite tupakoi ja kun tää asunto nyt on ensimmäisessä kerroksessa, niin tervakeuhkovierailla ei oo pitkä matka ulos paheille. Mikskään viherpeukalokskaan en itteeni luonnehtis, joten ei ole mitään istutusvillitystä tässä karussa betoniviidakossa.
Nyt oon kumminkin tullu toisiin ajatuksiin, alkanu haikaileen parvekkeen perään. Kun ne helteet joskus tulee, ei tuohon pihalle voi mennä bikineissä ottaan aurinkoo. Tai siis voi, mutt en mä kehtaa, kaikkien ikkunoiden alle. Nytkin ois nätti sää olla ulkona, mutta minkäs teet kun oot koukussa LOSTiin eikä konetta voi ottaa ulos. Parvekkeelle vois vetää jatkoroikalla...

Niin ja kenties sinne parvekkeelle sais sen mun kauan haaveileman riippumaton. Sisälle kun se ei oikein mahdu-ja on vieraiden tullessa aika epäkäytännöllinen.

Kotihiiri

Multa kysyttiin eilen mitä teen päivät kotona. Koska ei taas parempaakaan tekemistä ollu, jäin miettiin asiaa. Mä nukun. Nukun ja nukun. Saatan nukkua kakstoista tuntia yöunia, syödä aamupalan ja ottaa päikkärit. Joko lyhyet tai pidemmät. Tai useammatkin. En tajua mistä unta edes riittää näin paljon! Ehkä luen, saatan kattoa LOSTia, tehdä palapelejä. Maanantaina pesin ns.talvimatot ja eilen olin kerhon päättäreissä. Useimmiten kumminkin on päiviä, ett havahdun siinä illalla seiskan-kasin aikaan ett jaah, päivä on sit vähän niin kun pulkassa. Miettien itekin mitä tuli tehtyä.
Tässä vaiheessa kun muutkin alkaa ehkä vähitellen ymmärtää etten mä vaan hae huomioo vaan ihan oikeesti en jaksa, niin saan kuulla samoja elämänviisauksia joka puolelta. Syö, lepää ja yritä olla stressaamatta. Huolehdi ittes kuntoon, kurssit voi suorittaa myöhemminkin. Ihan perusasioita, mutta silti jotenkin niin vaikeita. Lepääminen kyllä onnistuu, mutta sekin että pitäis nousta ja pukea päivävaatteet päälle vaatii kenties parinkin tunnin ponnisteluja. Saati sitten että pitäis vielä päästä ulos ja/tai tehdä jotain ruokaakin. Mieluiten tietenkin molempia.

6. toukokuuta 2013

Mökökökököntys

Kaks päivää oon kököttäny himassa kattomassa LOSTia. Tänään oli pyykkäri joten pesin matot ja tajusin niitä ulos kuivuun viedessä, ett siellähän tarkenee jo t-paidalla. Puoli tuntia maltoin nauttia auringosta ennen kun palasin visusti neljän seinän sisälle...
Kyllä se kesä sieltä tulee, kun tarpeeks kauan jaksaa odottaa. Eikä vielä saakaan tulla sillä tajusin ettei mulla oo aurinkorasvaa!

It´s my flower










3. toukokuuta 2013

Ei sittenkään niin parasta

Tulevasta viikonlopusta piti tulla kivoin pitkästä aikaan. Tänään nuorisopalvelut järjesti taas ilmaisen rap-illan, mutt jotenkin ei oo fiilistä lähtee kattoon. Esiintymässä ois ollu Flowboysfam, Tuomas Kauhanen ja Tehoste-ihan mukavaa musaa siis ois ollu tiedossa.
Huomenna meillä on luokan esitys Ristinkirkossa eikä oikein sekään nappaa. Kaksista viime harkoista oon ollu pois, menny maku kun ollaan jatkuvasti vaan harjoteltu näytöstä varten koulussa. Lisäks mä kärsin jossain määrin esiintymispelosta.
Sunnuntaina oli tarkotus lähtee srk:n kaa Särkänniemeen, mutt eipä oo rahaa. Ruuat ja matkat Hämeenlinnasta ois maksettu, 37 euron rannekkeen ois joutunu ite kustantaan. Plus tietty mä matkat Lahdesta HML:an. Hyvä, jos maanantaina saan edes vuokraa maksettua...

Autiosaarelle

Viikonloppuna multa kysyttiin mitkä viis asiaa ottaisin mukaan autiolle saarelle. Ennen oon keksiny nopeestikin vastaukset, mutt nyt jäin oikein miettiin. Muistaakseni lopulta vastasin puukon, teltan, kattilan, aurinkorasvan ja köyden. Ketään ihmistä en haluais mukaan sillä jos tulis jotain riitoja tms. niin joutuis kumminkin sit oleen sen kaa. Tulen saa syttyyn ilman tulitikkuja ja kirja/kirjat ois liiankin äkkiä luettu. Vaatteisiin on ihan turha rajoitusta kuluttaa, niillä mennään mitä päällä sattuu oleen. C´moon, se on autiosaari, ei siel kukaan kattele vaikka hyppis alasti. Mulla on aika läjä lääkkeitä, mutt en kyllä niitäkään ottais mukaan. Jos oon jollekkin allerginen niin sittenpähän oon.

Myöhemmin mietin olisko "varustelistassa" jotain eroo, jos tietäis kauanko saarella joutuu oleen. Ei ois, otin mukaan mielestäni hyödyllisiä juttuja. Aurinkorasva saattaa loppua kesken, mutt sit ei auta muu kun palaa. Eipä olis ensimmäinen eikä varmaan viimenenkään kerta. Palan joka ikinen kesä ihan täällä koto Suomessakin-vaikka kuinka yritän muistaa käyttää rasvaa...

Tajusin myös, ett jotenkin sitä olettaa ett autio saari sijaitsee etelässä, tuol jossain lämpimässä. Mitä jos ei? Mitä jos se sijaitsiskin lähellä pohjoisnapaa ja ois lunta sekä pakkasta? Mitäs sitä sillon osais ottaa mukaan?... Teltta vois olla vähän viilee yöpymispaikka ja todennäköisyys aurinkorasvan tarpeelle on aika onnettomat. Ehkä sitä vois tässä tapauksessa ottaa ne tulitikut mukaan ja...villasukat.
Tältähän se oletetaan näyttävän... Kuta kuinkin.

2. toukokuuta 2013

Ei anneta syrjäytyä rauhassa...

Tiistai-iltana kökötin kotona miettien mitä tekisin vappuna. Olin kyselly mitä Tintin porukka tekee, mutt kun he ilmoittivat lähtevänsä seuraavana aamuna Linnanmäelle, ajattelin etten mä viitti sinne yökylään lähtee. Tulis vaan paha mieli, kun en pääsis mukaan-ja miks herätä aikasin aamulla kun on mahdollisuus nukkua pitkään.
Ei menny kauaa kun sit Ässä soitti kysellen suunnitelmia. Kerroin pysyväni kotona ja selitin miksen oo Tintille menossa. Ässä sitten heitti ajatuksen ilmoille, että hän maksaa mun Linnanmäen reissun. Yritin estellä, kotona opetettu ettei toisten rahoilla eletä.
En toisaalta jaksa kauheen kauaa väitellä ihmisille vastaan. Ässä heitti Tintille ja ne lähti apsille kahville. Illalla viel ennen nukkumaan menoo kysyin mitä Ässä oli selitelly; kuulemma ei mitään muuta kun että mut oli vaikee saada pois neljän seinän sisältä. Jälleen kerran saanen ite olla eri mieltä. Ei se kotoa lähteminen vaan se että toiset maksaa monen kympin edestä mun menoja.
Anyway, keskiviikkona lähettiin sit muutaman mutkan kautta Linnanmäelle. Sää suosi, aurinko paisto siniseltä taivaalta ja lämpötila kuulemma lähenteli viittätoista. Siis täydellinen päivä aloittaa kesäfiilistely. Vaikka mä en suostu laitteisiin missä pää menee alaspäin tai esim. kummitusjunaan painajaisten pelossa, niin kaheksan aikaan en kyllä vastaan sanonu kun kotio päin suunnattiin.