Multa kysyttiin eilen mitä teen päivät kotona. Koska ei taas parempaakaan tekemistä ollu, jäin miettiin asiaa. Mä nukun. Nukun ja nukun. Saatan nukkua kakstoista tuntia yöunia, syödä aamupalan ja ottaa päikkärit. Joko lyhyet tai pidemmät. Tai useammatkin. En tajua mistä unta edes riittää näin paljon! Ehkä luen, saatan kattoa LOSTia, tehdä palapelejä. Maanantaina pesin ns.talvimatot ja eilen olin kerhon päättäreissä. Useimmiten kumminkin on päiviä, ett havahdun siinä illalla seiskan-kasin aikaan ett jaah, päivä on sit vähän niin kun pulkassa. Miettien itekin mitä tuli tehtyä.
Tässä vaiheessa kun muutkin alkaa ehkä vähitellen ymmärtää etten mä vaan hae huomioo vaan ihan oikeesti en jaksa, niin saan kuulla samoja elämänviisauksia joka puolelta. Syö, lepää ja yritä olla stressaamatta. Huolehdi ittes kuntoon, kurssit voi suorittaa myöhemminkin. Ihan perusasioita, mutta silti jotenkin niin vaikeita. Lepääminen kyllä onnistuu, mutta sekin että pitäis nousta ja pukea päivävaatteet päälle vaatii kenties parinkin tunnin ponnisteluja. Saati sitten että pitäis vielä päästä ulos ja/tai tehdä jotain ruokaakin. Mieluiten tietenkin molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti