12. toukokuuta 2013

Maasta se pienikin ponnistaa

Niin työttämän yksinhuoltajan lapsii
Ei siis massii, mut enemmän perseestä
Olis jos olisi perussuorittajaperheestä
Meil ei tarvinu esittää mutsille
Joillain on tapana elää kautta todistuksien
Mä oon siihen vähän liian yksinkertanen
Tai yksilöllinen, päättäköön Herra sen

Asteen Ruohonjuuritasolta-biisi muistuttaa joka ikinen kerta soidessaan mua siitä, kuinka kiitollinen äidistä saa olla. Meillä ei ikinä oo ollu rahaa mitenkään liikaa; niin kauan kun muistan, on yritetty senttiä venyttää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun toiset sai kymppejä vanhemmiltaan omiin menoihin, mä olin tyytyväinen kun sain markkinoilta tuliaisena tikkunekkuja. Olin tyytyväinen siihen 1,5 euron viikkorahaan ja toiseen samanlaiseen taskurahaan mikäli onnistuin kokeesta saamaan ysillä alkavan numeron. Se riitti mulle, eihän siihen aikaan tarvinukkaan rahaa muuten kun karkkipäivänä.
Liian harvoin sitä unohtaa kertoo äidille, niin kun muutenkin läheisille, kuinka tärkeitä ne on. Ennemmin tulee muisteltua loukkauksia ja riitoja, niitä hetkiä kun toinen ei oo ollu mieliks. En mä oo ollu mikään täydellinen tytär mutta oon aina ollu mä. Niin kliseistä kun se onkin, ilman äitiä ei ois mua. Se nyt vaan on totuus. Muistetaan tää edes näin kerran vuodessa, äitienpäivänä.

Voit viedä tehdaskaupungin lapselta tehtaan
Mut et muistoja, älä edes testaa
Niin klišeistä, niin todellist
Ruohonjuuritasolta pitää ponnistaa kovemmin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti