2. toukokuuta 2013

Ei anneta syrjäytyä rauhassa...

Tiistai-iltana kökötin kotona miettien mitä tekisin vappuna. Olin kyselly mitä Tintin porukka tekee, mutt kun he ilmoittivat lähtevänsä seuraavana aamuna Linnanmäelle, ajattelin etten mä viitti sinne yökylään lähtee. Tulis vaan paha mieli, kun en pääsis mukaan-ja miks herätä aikasin aamulla kun on mahdollisuus nukkua pitkään.
Ei menny kauaa kun sit Ässä soitti kysellen suunnitelmia. Kerroin pysyväni kotona ja selitin miksen oo Tintille menossa. Ässä sitten heitti ajatuksen ilmoille, että hän maksaa mun Linnanmäen reissun. Yritin estellä, kotona opetettu ettei toisten rahoilla eletä.
En toisaalta jaksa kauheen kauaa väitellä ihmisille vastaan. Ässä heitti Tintille ja ne lähti apsille kahville. Illalla viel ennen nukkumaan menoo kysyin mitä Ässä oli selitelly; kuulemma ei mitään muuta kun että mut oli vaikee saada pois neljän seinän sisältä. Jälleen kerran saanen ite olla eri mieltä. Ei se kotoa lähteminen vaan se että toiset maksaa monen kympin edestä mun menoja.
Anyway, keskiviikkona lähettiin sit muutaman mutkan kautta Linnanmäelle. Sää suosi, aurinko paisto siniseltä taivaalta ja lämpötila kuulemma lähenteli viittätoista. Siis täydellinen päivä aloittaa kesäfiilistely. Vaikka mä en suostu laitteisiin missä pää menee alaspäin tai esim. kummitusjunaan painajaisten pelossa, niin kaheksan aikaan en kyllä vastaan sanonu kun kotio päin suunnattiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti