29. kesäkuuta 2013

Elämä on valitettava nautinto, siks tanssin ku sade ja nauran ku aurinko


Joo neuvoisin sua unohtamaan rahan, jos pystysin onnen taata,
mut katon omiin taskuihin, nään vaa reiän läpi maahan.
Ha, on kai viimesetki hilut tippunu,
yks paastopäivä lisää - ei se saa mua vittuuntuu.
Oon nii tottunu tähä ei penniikää massii,
makaronii kassii, oon lamakauden lapsi
.
Luotan siihen et kohta puhaltaa hyvä tuuli,
ja mul olis leivän päällä muutakin kun ylähuuli.
Ja vuokrat ois myöhäs pari päivää enintää,
kaikki laskut sais maksettuu ajois ennen perintää
.
Eikä palkat aina suoraan tilin ohi mee,
lompakkoki olis taskus muutenki ku koristeen.
Mut minkäs mahtaa ku oon Timo Snellman,
mul on mun nimi, varmaan kaiken muun oon velkaa.
Silti kaikki hyvin kuten aina ennenki,
siks nauran markast ja hymyilen jo pennist.

Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.
Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.

Velat kasvaa ku lumipallo, silti jaksan juosta
niit karkuun ja otan kaikki hitaat matkal huostaani.
Ei ne saa mua kiinni, ei edes hevillä,
oon pitäny Valuutan safkois yhen viikon Levillä.
Vaikka olin köyhin koko vitun jengistä,
nää on niit asioit jotka pitää mua hengissä.
Auttajana altis,
heitin just Atelle askin röökiä ja hymy oli hammast vaille valmis.
Se pelasti mun päivän, ellei jopa viikon,
niin pieni asia, silti niin iso kiitos.
Mut mustaki voi olla montaa eri mieltä,
oon saanu ystäviltä paljon annan hyvän kiertää.
Sanontaki kuuluu:
"Jos tiedän mitään mistään,
et rikas pihtaa kaikest köyhä antaa vähistään
".
Ha, jos tiedän mitään mistään,
rikas pihtaa kaikest köyhä antaa vähistään.

Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.
Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.

Ja vatsa murisee ku karhu, juoksen pitkin seinii,
oon syöny viimepäivät vaa reikäleivän reikii.
Kynsiä sekä omaa omatuntoo
,
se on kaventanu runkoo ja heikentäny kuntoo.
Mut sielu täynnä voimaa ja poltet,
liekki vaa kasvaa ku viritetyis Colteis.
Ja hymy sen mukana,
en usko et kuka vaa pystys tälläsessä tilantees pitää mukavaa.
Uulalaa, Timo Pieni Räkis,
meillä päi sampletki clearataan rätil.
Lompakot käsiin, handusta handuun,
näät mul uudet housut ne on varmasti Andult.
Mut sossun luukku, ei sitä jaksa,
ku saisit uudet kengät jois on pohjallisen paskaa.
Mut elämä on valitettava nautinto,
siks tanssin ku sade ja nauran ku aurinko
.

Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.
Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.

Yli-Marolan kotieläinpiha ja Launeen perhepuisto

Torstaina ei myrskyn takia tavattu junnun kaa, mutta eilen sää oli parempi joten hieman ehkä lyhyehkölläkin varotusajalla lähettiin tutustuun läheiseen kotieläintilaan. Ponit ja alpakat oli mulle tuttuja jo ohikulkumatkoilta, mutta muista elukoista ei ollu kyllä mitään havaintoa. Paljonhan siellä kaikkea oli-ja aivan ihana kesälomakohde.
Mun ja junnun tapaamisaika on n.kaks tuntia viikossa ja useimmiten saadaankin aikaa kuluu enemmänkin. Tuolla kotieläinpihalla ei viihdytty kun tunnin verta ja extemporee käveltiin perhepuistoon. Senkin ohi mä oon monet kerrat kulkenu ja kuullu kehuja, mutta ikinä ei oo tullu alueelle poikettua. Voin sanoa että kyllä kannatti tällä kertaa! Alueelta löyty mm. skeittiparkki, epäkeskopyöriä, kahluuallas, putkiliukumäkiä, liikennepuisto, jättishakki,... Jo toinen huippupaikka samalle päivälle-ja todellakin kumpikin on vaan noin vartin kävelymatkan päässä mun kämpältä!

Lomalla edelleen

Kesäloman aikana on tiedossa (toivon mukaan) aurinkoinen viikko Kroatiassa, V:n seurasta nauttien. Sen lisäks mulla ei ole mitään suunnitelmia. Ei MITÄÄN. Tiedän, että iskä ja äiti odottaa mua kumpikin viikoks luokseen, mutta haluanko mennä. En oo varma... Viikonloppu käymiset on jees, mutta viikko... En tiiä. Kummitäti kaipaa Kangasalle ja kieltämättä pieniä serkkuja ois kiva käydä katsomassa. Sinne kumminkin vois mennä korkeintaan yhdeks yöks. Ja oikeastaan aina oon rikki, kun sieltä palaa. Siinä taloudessa on jotain sellaista ihanaa, mitä mä en koe ikinä kotona kokeneeni.

Lomassa on parasta just se ettei oo sitovia aikatauluja, saa tehdä mitä haluaa. Saa valvoa aamuun asti tai maata sängyssä koko päivän tekemättä mitään-eikä kukaan voi valittaa. Saa unohtua nauttimaan auringosta ulos tai puolivahingossa jäädä jonnekkin yökylään. Odotettua vapautta, mutta samalla jotenkin niin ahdistavaa.

28. kesäkuuta 2013

Itärajan takaa

Täydellinen kesäpäivä kertoa hiukan tarkemmin taannoisesta reissusta itänaapuriin. Kuvia tuli otettua n.170 ja kun vielä jaamme kaikki kuvat kaikille, en epäile etteikö loppukuvasaldo olis lähempänä kolmeasataa. Tässä siis edelleen vain murto-osa ;)
Auringonlasku Pietarin lentokentällä
Birskin kirkon risti n. klo 05 paikalle päästyä
Mm. tällaistä syötiin. Lihatäytteistä makaroonia.
Vierailulla ortodoksisessa kirkossa
Eräs Sveta kitaroimassa
Kuta kuinkin koko leiri. Lasten tarkkaa määrää ei tienny kukaan.
Pesäpalloa venäläisittäin
Näytin varmaan koko ajan tolta, ihan pihalla kaikesta :D
(Tiikerin)lilja mistä tulee aina mieleen Kuningasidean kaimabiisi
Kuvan tarkoitus oli kertoa miltä tyttöjen huone näytti/missä yövyttiin leirin ajan. Mun mielestä kuvaa myös hyvin sitä mitä tapahtu aina vapaa-ajalla :P
Pikkukylän huvikumpu
Mun ehdoton suosikkikuva reissulta. Mitäänhän siinä ei oikeestaan ole.
Paikallisilta markkinoilta...
....
....
Oisin halunnu tollasen ilmapallon markkinoilta, mutt ei varmaan ois kestäny kotiin asti...
Kolmosluokan junasviitit...
...ja nuoret junailijat. Huoh, miehet.
Erääseen muuriin kiinnitetty lappu. 3-4 tuntia myöhemmin uudestaan ohi kävellessä kaikki oli jo viety.
Ja tästä sitten pysty soittaan kotiin jos ikävä iski.
Kysyin miks Ufassa kaikki puut oli maalattu alaosasta. Loppuen lopuks vastaus oli, ettei katulapset syö niitä.
Häälimusiini Pietarista. Taustalla piparkakkukirkko.
Ja eteläinen taidekuva jostain ravintolasta missä käytiin syömässä.
Kuten kuvistakin käy ilmi, sää todellakin suosi. Joka päivä oli vähintään +25 ja sen kyllä huomaa rusketusraidoistakin. Juhannus sitten paleltiinkin Suomessa...

25. kesäkuuta 2013

23. kesäkuuta 2013

Jokunen sana ja jokunen kuva

Yli 50h junassa, yli 30h autossa, jokunen tunti lentokoneessa. Söpöjä lapsia, mahtavia maisemia, valtava kielimuuri. Ystävällisiä ihmisiä, lettuja, yö kirkon lattialla. Paniikkikohtauksen poikasia ja päiväunia. Valokuvia, tanssia, pipareita,... Se ja paljon muuta mahtui puolentoista viikon Venäjän reissuun.

9. kesäkuuta 2013

Empaattisuus

Viime kesänä näin töissä ollessa miehen jonka kaulaa kiersi mustelma. Mun sisällä heräs joku vahva tunne, teki mieli juosta sen perään ja kysyä mitä on tapahtunu. Mikä ajaa nuoren miehen itsemurhan partaalle. Eikö tilanteeseen olis muitakin ratkaisuja... Miltä tuntuu, kun aikeet ei onnistukaan?
Tossa vaihteeks taas LOSTia kattoessa muistin taas tämän tilanteen ja aloinkin miettiin mitä jos. Mitä jos jäljet ei ollukaan itse aiheutetut vaan joku toinen oli yrittänyt tappaa tän miehen. Tappaa tai pelotella, mistö syystä. Ratkesiko tilanne sillä?
Kysymyksiä joihin en ikinä tuu saamaan vastauksia...

8. kesäkuuta 2013

Jos on asiaa, huuda kuuluvammin!

Kroatiastahan oli kyse aikasemmin, kun niin salamyhkäisesti vaan maisemakuvia esittelin. Sinne siis V pyysi matkaseuraks ja lentoliput onkin jo heinäkuulle hankittu.
Tänään reissu on kumminkin enemmän ja vähemmän mietittäny. Uskoisin ettei vastaavaa tilaisuutta montaa kertaa elämässä tuu eteen enkä nyt muutenkaan oo reissua perumassa. Tiedän kumminkin olevani rikki reissussa tai viimeistään sen jälkeen. Onko kovin fiksua lähteä hajottamaan itseä maailmalle..?
Keskustelin asiasta myös Ketun kanssa ja saatiin monta hyvää vitsiä järjen äänestä. Siitä pienestä takaraivossa kuiskivasta hemmosta... Yksi hulvattomimmista on tuo otsikkoonkin päätynyt. Aina leireille lähtiessä ja myös ens viikon Venäjän reissulle, on saanu valmiiks listan mitä pitää ottaa mukaan. Vaan mitä pitää pakata Kroatiaan, sitä ei kukaan kerro. Kaipa tämä on sit sitä aikuisuutta, pitää vaan tietää...

6. kesäkuuta 2013

Höpöskooppeja

V: Kauris (23.12. - 19.1.) ovat käytännöllinen ja vastuuntuntoinen, jopa muodollinen ihminen. Kauriit ovat rakentaneet Suomen sotien jälkeen, sillä silloin Suomen väestöstä oli suurin osa kauriita. Hän on ahkera, yritteliäs, isänmaallinen ja samalla yhteisön tukipilari. On usein nuorena huolestunut ja kapeakatseinenkin, mutta iän myötä nuortuu ja muuttuu leikkisämmäksi. Yleensä kauriit ovat avarakatseisia vanhuksia. Koti on kauriille tärkeä, ja hän haluaa rakentaa sen omalla työllään ja saada sen näköisekseen.  Uraputki-ihminen, jolle sopii loistavasti politiikka tai järjestöelämä, sillä järjestelmällisyys ja yhteinen hyvä ovat tärkeitä arvoja.

Allekirjoittanut itse: Neitsyt (23.8. - 22.9.) on pikkutarkka ja harkitseva ihminen. Hänellä on muisti kuin norsulla. Vaikka itsetutkintaa harrastavalla neitsyellä on kykyä ja lahjakkuutta taiteellisuuteen, yleensä järki kuitenkin voittaa. Saattaa valita terapeutin tai akateemisen uran tai uran, jossa saa käyttää paljon järkeä. Neitsyelle sopii hyvin myös järjestötoiminta. Neitsyt on turvallisuudenhakuinen, kriittinen ja äärimmäisen itsenäinen. Jos päättää perustaa perheen, heittäytyy siihen täysin. Mitä tekeekin, tekee sen tunnollisesti.

Kuva:weheartit.com
P.S. Rakastuin tuoreisiin kirsikoihin. Ihanaa vaihtelua mustikoille.
P.S.S. Matkavalmistelut ei nappaa yhtään...

5. kesäkuuta 2013

Reissua pukkaa

Pitkästä aikaa kuulin V:stä. Maanantaina sain viestin kiinnostaisko mua lähteä matkaseuraks...vaan pidetään jännitystä yllä minne ;) Itekään en tiedä paikasta mitään, mutta Googlen mukaan siellä näyttää tältä.
Reissurahoitus on vielä hitusen auki, mutta uskoisin epätoivon vaihtuvan lopulta helpotukseen. Ihan niin kuin kävin tulevan Venäjän reissunkin kanssa.

Kesäkuulumisia

En oo jotenkin sisäistäny viel ett tää ihan oikeesti on kesäloma. Tuli sen verran paljon varmaan pidettyä omaalomaa koulusta kevään aikana...
Kesässä tai lomissa ylipäänsä on parasta se, että ei tarvi tehdä mitään. Saa vaan olla. Tehdä niitä asioita mitkä on kivoja ja mistä saa voimia. Tätä periaatetta oonkin hyvin noudattanu, unohtanu nukkumaanmenoajat ja ruokarytmin. Nukutaan, kun väsyttää ja syödään, kun on nälkä.
Reissujakin tälle kesälle on tiedossa, mahdollisesti useampiakin, mutta niistä kenties lisää tuonempana. Reissussa ollessa kotimaan festarit jää kokematta, mutta korjataan "vahinko" ens kesänä sitten!

Alkuvuodesta, kun leikkasin hiukseni lyhyeks, taisin "luvata" että ne saa kiinni päättäreissä. Varsinaisia päättäreitähän ei mulle tänä vuonna kohdistunu, opinnot kun jatkuu samassa paikassa syksyllä. Pystyin kumminkin pitään sanani sen suhteen, että hiukset todella saa kiinni. Ja se tunne, kun monen kuukauden jälkeen esim. harjaan hiuksia tai laitat ne kiinni!!!
Kettu sanoi, ett näytän tuossa kuvassa pöllönpoikaselta-johtuu ehkä väsymystasosta. Anyway, oon nyt sit ollu meiän keskusteluissa koko alkukuun pöllönpoikanen...

Puhelin keksii välillä jotain tosi jänniä juttuja kun sillä facebookkaa. Kuten kuluneena viikonloppuna kovasti naurattaneet kommentti- ja tykkäystilastot. 25 kommenttia ja 2,4 tykkääjää :D Kukakohan se 0,4 ihminen (?) on ollu...
Totuushan tais olla että tykkääjiä oli esim. 2,4 miljoonaa. Kyseessä kun vielä on tuollainen aforismikuva. Tiedä häntä, en tarkistanu...
Huomaa kyllä facebookinkin puolella, että porukka on lomalla tai töissä. Ei oikein mitään tapahdu eikä oikein kukaan oo keskustelussa paikalla. Toisaalta se on ihan hyvä, ei siellä sit tuu itekään notkuttua kun ei oo (Criminal Casen) lisäks tekemistä. 

Viime viikonlopun vietin iskällä, Forssassa. Ihanaa yhdessäoloa, pitkästä aikaa kaksistaan. Iskä on ihan eri ihminen, kun se naisystävä ei oo paikalla-ja siitä iskästä mä tykkään. En edes muista monet kahvit juotiin maailmanmenoa päivitellen taikka monetko ulkojädet muutamaan päivään mahtu. Eikä kesällä ollessa mun mielestä edes tarvi laskee sellasia.
Lauantai-iltana oli jäähallilla seurakunnan, nuorisotoimen yms. yhdessä järjestämä päättärijuhla-pääesiintyjä Mikael Gabriel. Voi mikä rakkauspakkaus!
Suurin osa paikalla olijoista edusti alakoululaisia, mikä vähän välillä huvitti. Mikluakin nauratti lavalla, kun esiteinit kurkotteli lavalle niin että välissä olevat aidat meinas kaatua. On se niiiiiiiiin ihguuuuuuuuu ja hotttiiiiiiiis ja ties mitä kaikkee. Voi luoja sanon minä :D
Keikan jälkeen artistin piti poistua salakavalasti takaovesta mutta ei naperit ihan tyhmiä oo ja rynnivät tietenkin vastaan. Kuulu kiljuminen hallin toiselle puolelle eikä kyllä siinä vaiheessa käyny iskää kateeks joka joutu piteleen niitä muksuja aisoissa.


Kesällä tunnetusti kuluu jäätelöä. Jotenkin tuntuu ett jätskin kulutus vaan lisääntyy nyt kun oon tullu allergiseks esim. mansikoille ja herneille. Pitäähän mullakin joku kesäherkku olla!
Jäätelöaltaasta löytyy tänäkin vuonna vaikka kuinka paljon uutuuksia ja mitä erikoisempia makuyhdistelmiä. En tiiä onko tää sitä kuuluisaa aikuisuutta vai mitä, mutta mä oon ruvennu tyytyyn niihin ihan tavallisiin. En tällä hetkellä tiedä mitään parempaa kun tuo kuvassa oleva vaniljajätski!

Varsinainen sekäsikiö postaus kesäaiheista, mutta ehkä ei välitetä näin kesän kunniaks siitäkään :)

1. kesäkuuta 2013

Rakkauden säännöt

Ootko koskaan pysähtyny kuunteleen mitä Anna Puu oikein laulaa Säännöt rakkaudelle-biisissä? Mä pysähdyin kerran ja biisin edetessä kyyneleet alko vieriin alas poskia. Muutama hyvinkin osuva ohje parisuhteeseen-ja suhteen tuhoamiseen riittää jo yhdenkin laiminlyönti. Ei kuulosta vaikealta, viisi "ohjetta", mutta sitä se on. Ainakin mun mielestä ja ainakin tän kevään perusteella...

  • Emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan kotona koskaan rakkaillemme
  • Emme saa sanoa: Mitäpä jos kaiken riisuisimme, avaamme viimeisenkin portin
  • Emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme
  • Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan emmekä elää voi omillamme
  • Emme saa hylätä toisiamme (entä jos sittenkin rakastumme. Jos alussa yhdeksi meidät luotiin...)