25. huhtikuuta 2017

Kaskis

Tuossa ystävänpäivän nurkilla päästiin Setämiehen kanssa Kaskikseen syömään, vuoden-puolentoista jonottamisen jälkeen. Tuo ajanjakso piti sisällään kaksi tai kolme varausta, joita jouduttiin järjestäen perumaan, kun aina ravintolapäivän lähestyessä sille iltaa ilmestyikin jotain muuta tärkeämpää. Nyt kumminkin päästiin paikalle ja täysin siemauksin nautittiinkin parisuhdeajasta äitini ollessa kotona Petran kanssa.
Kaskiksessa ei perinteiseen tapaan valita ruokalistalta mieleisiä ruokia vaan valittavana on joko neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenu. Me otettiin tuo neljän enkä itse ainakaan olisi enempää jaksanut syödäkään! Kyseinen ravintola on aika pieni kooltaan ja annosten yllätyksellisyys kuoli siinä kun naapuripöytään tuotiin annokset hetkeä ennen meitä... Ideana toki silti hauska!
Alkuun otettiin lasit skumppaa, saatiin keittiöltä pieni tervehdys (jonkin sortin lettu hauskasti kiven päällä) ja leipäviipaleita. Varsinaiset alkupalat oli kalapainotteiset; ensimmäiseltä (vas.) lautaselta löytyy siikaceviche, poltetulla purjolla maustettu Beurre Blanc-kastike, seljankukkaa, seesaminsiementä, omenaa, kurkkua. Itse en ole kovin kalaruokien ystävä ja kun tämän ruuan tiesi kylmäksi, voin myöntää että ennakkoluulot oli aikamoiset. Annos kumminkin yllätti; kala ei maistunut niin vahvalta mitä olin kuvitellut. Omena ja kurkku toi annokseen hauskaa makua ja kontrastia. Oikeanpuoleiselta lautaselta löytyy madekeitto (juureksia, savustettua ja paistettua mateenmätiä, haudutettua madetta, ruisleipää, mateenmaksalla maustettu liemi). Tämä annos koottiin hauskasti pöydässä; lautasella oli vain kiinteät osat kun annos tuotiin ja siinä tarjoilijan kertoessa annoksen sisältöä, hän kaatoi liemen keittoon. Loppu liemi jätettiin kannussa pöytään, jotta sitä sai maun mukaan itse lisätä keittoon. Etenkin tuo liemen värimaailma taas herätti ennakkoluuloja, mutta maukasta oli!
Pääruuan myötä vaihtui skumppa punaviiniksi. Tarjolla oli paahdettua naudan kuvetta, linssejä (puuttuu kuvasta, olivat erillisessä astiassa josta sai maun mukaan laittaa annokseen) ja kaiken maailman vihreää (kesäkurpitsaa, neulapapuja, sokerihernettä, pinaattia, parsakaalia,...). Annoksen esittely "kaiken maailman vihreineen" huvitti niin meitä kuin niitä naapuripöytien asiakkaita. Saan itseni kuulostamaan kauhean nirsolta, mutta karsastan kalan lisäksi myös punaista (raa´an näköistä) lihaa. Tuo annoksen naudan kuve oli mun silmiin juuri niin epämiellyttävän punaista kuin olla voi, mutta rohkeasti lähdin maistamaan-ja taas sain yllättyä. Lautanen tyhjeni alta aikayksikön, lihoineen kaikkineen.
Jälkiruuaksi tarjoiltiin tyrnimoussea, manteli- ja suklaajäätelö sekä tippaleipä. Illan annokset näyttivät pöytiin tullessaan pienehköiltä, mutta jälkiruokalautasen tyhjennyttyä vatsa oli yllättävänkin täynnä. Otettiin vielä jälkiruokakahvitkin ennen kotimatkaa.
Ilta oli erittäin onnistunut vaikka lähdettiinkin Turkua kohti aika kiireellä Setämiehen työpäivän päätteeksi. Annokset oli ajatuksella koottu ja yhteensovitettu, sopivassa suhteessa tavallisia ja hieman erikoisempia aineksia. Mitään niin erikoista annoksissa ei kumminkaan ollut, että se selittäisi kuukausien jonotuksen...Toistekin mennään kunhan vaan joskus on taas tilaa-juuri varauskalenteria vilkaisin eikä tilaa kahdelle ole ennen elokuuta...
Illan asu näytti tältä; mustat sukkahousut ja aikaisemmin samana päivänä kirppikseltä löytynyt mekko.
P.S. Jotain vauva-arjen hektisyydestä kertoo se etten ole tätäkään postausta ehtinyt/jaksanu aikaisemmin kirjoittaa...

19. huhtikuuta 2017

Hopotus: Skyr-rahkat

Liityin jo pari vuotta sitten Hopottajiin, mutta jostain syystä vasta nyt lähdin ensimmäiseen kampanjaan mukaan. Enkä mihin tahansa, vaan maistelemaan uusia laktoosittomia Skyr-rahkoja! Kampanja toteutettiin niin, että ilmoittautumisajan jälkeen mukaan valituille lähetettiin 5e arvoinen lahjakortti K-kauppaan. Tällä lahjakortilla sai hakea mieluisat rahkat. Valitettavasti laktoosittomia vaihtoehtojen valikoima on vielä melko suppea, saatavilla on ainoastaan neljä makua; mansikka-banaani, Wanhan ajan vanilja, veriappelsiini ja mango-meloni. Meidän K-supermarketista ei löytynyt kuin tuota veriappelsiinia joka kuulosti niin epäilyttävältä etten halunnut sitä ostaa... Onneksi oli tässä Turun puolelle muutakin asiaa ja Skanssin Citymarketista löytyi rahkat testiin.
Wanhanajan vanilja vei hyvin makeanhimon olematta kumminkaan liian makea. Isompi purkki olisi saattanut alkaa öllöttää. Ei makueroa laktoosilliseen vastaavaan (vanilja).
Mango-meloni tuoksui etäisesti tutulta, olisikohan jokin viilis tuoksunut samalta... Rahkan seassa pehmeitä sattumia, ei huono. Makuyhdistelmä kummastutti, mutta toimi!
Mansikka-banaani oli mun suuhun liian arkinen, tämän maun tietävät kaikki. Skyr-merkki tai laktoosittomuus ei muuta sitä mitenkään. Rahkan joukossa pieniä sattumia, oletettavasti mansikkaa. Ei niin makea mitä kaksi edellistä.
Kaikki testatut rahkat oli koostumukseltaan miellyttäviä; pehmeitä ja lohkeavia. Rahkojen kansiosassa tulee aina mukana lusikka, joten näitä on helppo napata vaikka reissuevääksi! Laktoosittomat rahkat tunnistaa helposti sinisistä kansista, ei tarvitse kaupassa pyöritellä ja ihmetellä onko juuri tämä rahka laktoositonta vai ei.
Lisätietoa skyr-tuotteista löytyy osoitteesta facebook/skyrsuomi ja Instagramin puolelta hästägeillä #hopottajat ja #skyrsuomi.