Kaskis

Tuossa ystävänpäivän nurkilla päästiin Setämiehen kanssa Kaskikseen syömään, vuoden-puolentoista jonottamisen jälkeen. Tuo ajanjakso piti sisällään kaksi tai kolme varausta, joita jouduttiin järjestäen perumaan, kun aina ravintolapäivän lähestyessä sille iltaa ilmestyikin jotain muuta tärkeämpää. Nyt kumminkin päästiin paikalle ja täysin siemauksin nautittiinkin parisuhdeajasta äitini ollessa kotona Petran kanssa.
Kaskiksessa ei perinteiseen tapaan valita ruokalistalta mieleisiä ruokia vaan valittavana on joko neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenu. Me otettiin tuo neljän enkä itse ainakaan olisi enempää jaksanut syödäkään! Kyseinen ravintola on aika pieni kooltaan ja annosten yllätyksellisyys kuoli siinä kun naapuripöytään tuotiin annokset hetkeä ennen meitä... Ideana toki silti hauska!

Alkuun otettiin lasit skumppaa, saatiin keittiöltä pieni tervehdys (jonkin sortin lettu hauskasti kiven päällä) ja leipäviipaleita. Varsinaiset alkupalat oli kalapainotteiset; ensimmäiseltä (vas.) lautaselta löytyy siikaceviche, poltetulla purjolla maustettu Beurre Blanc-kastike, seljankukkaa, seesaminsiementä, omenaa, kurkkua. Itse en ole kovin kalaruokien ystävä ja kun tämän ruuan tiesi kylmäksi, voin myöntää että ennakkoluulot oli aikamoiset. Annos kumminkin yllätti; kala ei maistunut niin vahvalta mitä olin kuvitellut. Omena ja kurkku toi annokseen hauskaa makua ja kontrastia. Oikeanpuoleiselta lautaselta löytyy madekeitto (juureksia, savustettua ja paistettua mateenmätiä, haudutettua madetta, ruisleipää, mateenmaksalla maustettu liemi). Tämä annos koottiin hauskasti pöydässä; lautasella oli vain kiinteät osat kun annos tuotiin ja siinä tarjoilijan kertoessa annoksen sisältöä, hän kaatoi liemen keittoon. Loppu liemi jätettiin kannussa pöytään, jotta sitä sai maun mukaan itse lisätä keittoon. Etenkin tuo liemen värimaailma taas herätti ennakkoluuloja, mutta maukasta oli!

Pääruuan myötä vaihtui skumppa punaviiniksi. Tarjolla oli paahdettua naudan kuvetta, linssejä (puuttuu kuvasta, olivat erillisessä astiassa josta sai maun mukaan laittaa annokseen) ja kaiken maailman vihreää (kesäkurpitsaa, neulapapuja, sokerihernettä, pinaattia, parsakaalia,...). Annoksen esittely "kaiken maailman vihreineen" huvitti niin meitä kuin niitä naapuripöytien asiakkaita. Saan itseni kuulostamaan kauhean nirsolta, mutta karsastan kalan lisäksi myös punaista (raa´an näköistä) lihaa. Tuo annoksen naudan kuve oli mun silmiin juuri niin epämiellyttävän punaista kuin olla voi, mutta rohkeasti lähdin maistamaan-ja taas sain yllättyä. Lautanen tyhjeni alta aikayksikön, lihoineen kaikkineen.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin tyrnimoussea, manteli- ja suklaajäätelö sekä tippaleipä. Illan annokset näyttivät pöytiin tullessaan pienehköiltä, mutta jälkiruokalautasen tyhjennyttyä vatsa oli yllättävänkin täynnä. Otettiin vielä jälkiruokakahvitkin ennen kotimatkaa.
Ilta oli erittäin onnistunut vaikka lähdettiinkin Turkua kohti aika kiireellä Setämiehen työpäivän päätteeksi. Annokset oli ajatuksella koottu ja yhteensovitettu, sopivassa suhteessa tavallisia ja hieman erikoisempia aineksia. Mitään niin erikoista annoksissa ei kumminkaan ollut, että se selittäisi kuukausien jonotuksen...Toistekin mennään kunhan vaan joskus on taas tilaa-juuri varauskalenteria vilkaisin eikä tilaa kahdelle ole ennen elokuuta...

Illan asu näytti tältä; mustat sukkahousut ja aikaisemmin samana päivänä kirppikseltä löytynyt mekko.

P.S. Jotain vauva-arjen hektisyydestä kertoo se etten ole tätäkään postausta ehtinyt/jaksanu aikaisemmin kirjoittaa...