29. marraskuuta 2014

Meemöö

Kolme suosikkielokuvaani;
  • Silent Hill
  • Lilo & Stitch
  • Tyttö sinä olet tähti
Kolme suosikkiruokaani;
  • lasagne
  • kinkkukiusaus
  • uunipuuro
Kolme paikkakuntaa, jolla olen asunut;
  • Forssa
  • Hämeenlinna
  • Lahti
Kolme lomapaikkaa (maata), jossa olen käynyt;
  • Venäjä
  • Kroatia
  • Ruotsi
Kolme suosikkitv-ohjelmaani;
  • Roswell (Netflixistä)
  • Miehen puolikkaat
  • Greyn anatomia
Kolme sukkahousuniksiä;
  • Suosi paksuja sukkahousuja. Ovat lämpimämpiä ja kestävämpiä kuin ne muutaman kymmenen denierin härpäkkeet.
  • Käytä sukkahousujen päällä sukkia. Kärkiosa kestää kauemmin kulutusta.
  • Vaihda ja pese sukkahousut mieluummin liian usein kuin liian harvoin
Kolme saittia (aka nettisivustoa) jolla pyörin;
  • - Facebook
  • - Blogger
  • - Luukku
Tämän hetken iltasatukirja, mistä kysymyksetkin on napattu. Kuva: Google

Unettomia öitä

Jälleen sitä havahtuu kelloa katsoessaan, mokoma juossut jo reippaasti yli puolen yön. Vaan mitäpä sillä oikeastaan on väliä; huomenna ei ole suunniteltua ohjelmaa-kuten ei näissä marraskuun lomapäivissä juuri muutenkaan ole tuntunut olevan. Toista sitten tulee olemaan joulukuu; en ole laskenut tarkkaan, mutta hyvä jos viikkoa ehdin kotonani viettää... Nyt on levättävä ja vietettävä omaa aikaa, kun vielä ehtii.

Setämies on viettämässä pikkujouluiltaa ja nyt suhteen syventyessä, mä kaipaan yhä enenevissä määrin hyvän yön viestejä. En muka osaa nukkua ilman. Osa syynsä tämän iltaiseen valvomiseen varmasti johtuu iltapalan roolia esittäneestä, likinlitran suklaajäätelöpaketista ja muuten virikkeettömästä päivästä. Selkäkivut on olleet taas päivittäisiä sen jälkeen, kun viime (vai sittenkin toissa) viikolla lenkillä erehdyin juoksukuntoa testaan...

Alkusyksystä asetin itelleni tavoitteeksi tiputtaa 10kg ennen maaliskuun valmistujaisia ja sen kanssa olinkin jo ihan hyvässä mallissa. Vähintään kolmen vartin lenkit oli arkipäivää, ruokavalio kuosissa ja painoa ehti karista jo liki puolet. Nyt vaan tarvis ottaa itseä uudestaan niskasta kii, jättää herkut ja kivun tiristämistä kyyneleistä huolimatta suorittaa paluu lenkkipolulle.

Vaiko sittenkään... Viime viikolla sain käsiini valmistujaismekkoni, tarkoituksella vaatekokoa pienempänä mitä normaalisti käytän. Pienellä modauksella vetoketjukin solahti kiinni-eli mikä tarve tässä enään on laihtua. Ei mikään. Nyt on vaan saatava nykyinen paino pysymään hallinnassa ja ruokavalio kuosiin. Enemmän kasviksia ja rahkaa, vähemmän jäätelöä ja keksejä. Vähemmän Roswellin ja ompelukoneen ääressä vietettyjä tunteja.

28. marraskuuta 2014

Mennyt ja tuleva (puoli) vuotta

Viimeksi Setämiehen kanssa tavatessa katsottiin loput tämän kauden Iholla-jaksoista plus haastattelut siitä mitä sarjassa mukana olleille miehille kuuluu nykyään. Kotisohvalla sarja kirvoittikin keskustelua siitä miten meidän elämä on mahtanut muuttua vuoden tai puolen vuodenkin aikana. Tässä tapauksessa rajataan ajanjakso tähän vuoteen.
Musta on tän vuoden aikana tullu huomattavsti itsevarmempi ja tohtisin jopa sanoa, että tasapainoisempi. Uskallan ilmaista oman, jopa eriävän, mielipiteeni tarpeen tullen ja uskallan avoimemmin näyttää tunteeni kaikkia läheisiä kohtaan. Uskallan puhua perheelle asioista, joista en ehkä olisi voinut kuvitellakaaan keskustelevani ja oon löytäny muutamia uusia mukavia juttuja omaan arkeen. Oon lakannut murehtimasta liikaa huomisesta.
Osasyynä tähän on varmasti ollut Setämiehen kanssa helmikuusta lähtien säännöllisesti vietetyt viikonloput. Saan kaipaamaani läheisyyttä enkä ollenkaan pahastu siitä käänteestä mikä meidän suhteessa on tän kuluneen syksyn aikana tapahtunut. En pahastu, että nykyään tapaillaan sillä asenteella josko parisuhde aikanaan ns. ottais tuulta purjeisiinsa.
Kuva: Google
Puhuttiin myös jokunen sana siitä mitenköhän elämä tulee seuraavan (puolen) vuoden aikana muuttumaan. Setämies ei maininnut mitään suurempia muutoksia, kenties niitä ei edes ole tiedossa, mutta mulla sitäkin enemmän. Tän hetken suunnitelmien mukaan mun opinnot loppuu maaliskuussa, tulee piste asialle jota oon viimeiset 14-15 vuotta tehny. Muutan, elämäni tsiljoonannen kerran, mikä tarkoittaa autuaan puhdasta alkua uudessa kodissa ja uudessa kaupungissa. Tosin myös sitä tuskailua, kun ruokakaupoista lähtien kaikki on kateissa ja itsestä kertominen on aloitettava täysin alusta, kun kukaan ei oikeasti tunne...
Vuoden päästä...suunnitelmat on auki, sillä ne riippuu osin muista ihmisistä ja osin omasta motivoitumisesta. Jos ensi vuoden marraskuussa hyvää isänpäivää ei saa vielä toivottaa (odotetun) esikoisen isälle, toivon mukaan oon motivoitunut jatkamaan lukio-opintoni loppuun tai saanut koulutusta vastaavaa työtä nuorten parissa. Kenties molempia.

Lapsen oikeus leikkiin

Viime viikon torstaina (20.11) vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää, tänä vuonna teemalla Lapsen oikeus leikkiin. Äitin luona viikonloppua viettäessä ja varsinkin sunnuntaina pienen kummitytön syntymäpäiviä juhliessa, palasin ajatuksissani omaan lapsuuteeni. Muistelin mitä leikkejä sillon leikittiin, miten niiden säännöt mahtoi mennä-ja leikkiikö kenties nykylapset edelleen niitä samoja. Rosvoa ja poliisia, kirkonrottaa, kuurupiiloa,...
Alkusyksystä (jolloin postauksen kuvatkin on otettu) olin kaitsemassa naapurikunnassa erään perheen lapsia. Pienimmän kanssa suunnattiin pihalle potkimaan palloa ja siinä tomeran pojan touhuiluja seuratessa muistin erään lapsuuden ulkoleikeistäni-nimittäin maailman valloituksen. "Maahan piirretään suuri ympyrä, joka jaetaan pelaajien määrän mukaisesti tasakokoisiin sektoreihin, maihin. Pelin alussa jokainen pelaaja asettuu omaan maahansa. Heittovuorossa oleva yrittää heittää ja osua kepillä toista pelaajaa polven alapuolelle. Jos keppi osuu, heittäjä saa vallata kohteelta niin suuren alueen kuin kepillä piirtämällä kykenee rajaamaan. Rajaaminen tapahtuu etenemällä jalat rajojen päällä haara-asennossa kohteen maan ylle ja piirtämällä siihen keppillä uusi rajaviiva. Rajattu alue liitetään heittäjän alueeseen. Jos pelaajan maa vallataan kokonaan, hän putoaa pois ja jos itse valloitaja kaatuu maahan venytettyään liikaa haaroja, ei tämä pelaaja saa mitään. Voittaja on viimeiseksi jäljelle jäänyt."

12. marraskuuta 2014

Joulurauhaa (Huom! Sisältää joulusalaisuuksia, ei perheen pienimmille!)

Mulla alko tänään liki kahden kuukauden joululoma. Vaikka viime viikolla satanut lumi on ehtinyt sulaa, tehnyt kaikesta taas mustaa ja pimeetä, oli juhlamieli korkealla. Ensitöikseni kotona oli laitettava joulubiisit soimaan ja leivottava joulutorttuja, nam! Joulutorttujen jälkeen uuniin tiensä löysi kauraleipä ja ensi viikon ruokailuja ennakoiden makaroonilaatikko. Huh, kuinka tehokasta; tämä kaikki alta parin tunnin.
Oikeastaan otin "varaslähdön" joulufiiliksiin jo koulussa; kirjoittelin listaa läheisten tulevista joululahjoista, ostoslistaa siitä mitä vielä puuttuu. Tuossa isompia tiskejä äsken tiskatessa rupes hymyilyttämään, kun lahjoja miettiessä en kyllä tullut ajatelleeksi sitä kuka on tänä vuonna ollut kiltisti ja kuka ei. En miettinyt kuinka tuhma olisi sisarusten tai ystävän olisi täytynyt olla jotta tälle suunniteltu paketti jäisi antamatta. Usko kiltteyden merkitykseen taisi loppua samalla, kun loppu usko joulupukkiin.
Melkein suunniteltu essun ja sukkisten yhteensopivuus ;)
Ajattelin tässä vielä käydä kaivamassa jouluvalot ikkunaan ennen, kun rauhoitun sohvalle kuuman kaakaokupillisen ja torttujen kanssa. Ennen, kun pysäytän itseni sisäistämään sen ajatuksen, että kun tämä loma loppuu, olen enään alta kuukauden lahtelainen. Ja sen kun tämä loma loppuu, olen enään n. 2,5kk opiskelija. Hämmentävää suorastaan...

11. marraskuuta 2014

Movemberia!

Luonto on luonut mut edustamaan Movemberin (ja viiksien kasvattamisen) kannalta väärää sukupuolta-mutta onneksi luonto on myös luonut mahdollisuuksia erinäisiin viiksiversioihin kasvillisuuden kautta. Tässäpä kuvasaldoa erään iltalenkillä syntyneen ajatuksen seurauksena;
Jos jollekkin on vielä Movember jäänyt mysteeriksi, niin kyseessä on 2003 Australiasta liikkeelle lähteny kampanja, johon osallistuvat miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun ajaksi. Tarkoituksena on varojen keruun lisäksi lisätä tietoisuutta miesten terveysongelmista kuten eturauhassyövästä. TÄSTÄ Suomen virallisille Movember-sivustolle lisää lukemaan.

7. marraskuuta 2014

Hyvinvoinnin marraskuu

Mitä teit marraskuun ensimmäisenä päivänä?
a) Selasit kalenteria ja huokasit syvään
b) Ajattelit, että tästä on selvitty aikaisemminkin
c) Heräsit puoli tuntia aikaisemmin, jotta olisit pirteämpi

Mitä pimeys tekee sinulle?
a) Väsyttää ja lannistaa. Tekee mieli käpertyä peiton alle.
b) Hieman masentaa, mutta odotat lunta joka päivä.
c) Antaa voimaa ja energiaa. Loppusyksy on vuoden parasta aikaa.

Mistä haaveilet kesken koulupäivän?
a) Rantalomasta Thaimaan lämmössä.
b) Perjantain bileistä, joita olet odottanut kauan.
c) Hyvästä kirjasta, kaakaosta ja viltistä.

Miten usein harrastat liikuntaa?
a) Yleensä säännöllisesti, mutta nyt et jaksa raahautua lenkille (jaksaapa! joka ilta!)
b) Silloin tällöin, jos kaveri patistaa mukaansa salille
c) Kolmesti viikossa vuodenajasta riippumatta

Moneltako alat rauhoittua nukkumista varten?
a) Kun kymmeneltä alkanut leffa on loppunut
b) Kellistyt sänkyyn yleensä samaan aikaan joka päivä, mutta jos uni ei tule, luet kirjaa
c) Sinulla on tarkka rytmi. Tarvitset vähintään 7-9 tunnin unet joka yö

Mikä on vuodenajan paras taidenautinto?
a) Eppu Normaalin biisi Murheellisten laulujen maa
b) Rihannan kappale Umbrella
c) Tove Janssonin romaani Muumilaakson marraskuu

Odotat lunta, mutta sataakin vettä. Mitä teet?
a) Vedät verhot kiinni ja kuuntelet täysillä lempimusiikkiasi
b) Vesisade on ok niin kauan, kun muistat pitää sateenvarjoa mukanasi
c) Menet hyppelemään vesilätköissä kumpparit jalassa

Mihin mottoon uskot marraskuussa?
a) "Jos kaipaat eilistä, kaipaat huomenna myös tätä päivää"
b) "Älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä"
c) "Ajattele suuria, mutta nauti pienistä"


Eniten a-vastauksia:
Marraskuu väsyttää sinua. Olet allapäin, ja energiaa on vaikea löytää. Älä huolestu. Et ole ainoa, ja marraskuussa on onneksi vain 30 päivää. Kyllä se päättyy vielä.
Vietä aikaa sellaisten ystävien seurassa, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Syö suklaata. Sauno. Kuntoile. Yritä nauraa joka päivä.

Eniten b-vastauksia:
Et ehkä ole kaikkein reippaimmillasi, muttei marraskuu sinua täysin lannista. Et anna vuodenaikojen määritellä elämääsi, vaan yrität nauttia niistä tasaisesti.
Älä vaadi itseltäsi liikaa tässä kuussa. Anna itsellesi lupa käpertyä ja olla. Vaihda hikitreeni hetkeksi rauhalliseen lukutuokioon tai fiilistelyhetkeen.

Eniten c-vastauksia:
Sinä taidat voida paremmin kuin koskaan. Saat voimaa sateesta ja pimeästä. Rakastat iltoja, jolloin voit polttaa kynttilöitä ja myhäillä villasukat jalassa. Nauti täysillä!
Levitä ympärillesi marraskuun ilosanomaa, ja yritä saada muutkin rakastumaan tummaan vuodenaikaan.

6. marraskuuta 2014

Lumiprinsessa

Kuten eilen ennakoin, tämä vapaapäivä kului pitkälti neljän seinän sisällä. Nautin pitkät yöunet ja niidenkin jälkeen vielä tunteja vain loikoilin sängyssä. Jossain vaiheessa nousin sen verran, että laitoin Miehen puolikkaat pyörimään-ja nautin. Tämä on jotain mihin on liian vähän aikaa, jotain mitä olin tietämättäni pitkään kaivannut. En edes muista, koska viimeksi olisin ehtinyt vastaavanlaisen päivän viettää; ilman kiirettä tai aikatauluja mihinkään!

Iltasella pakotin itseni liikkeelle, palauttamaan jo reippaasti myöhässä olleet teokset lähikirjastoon-ja yllätyin, kun astuin ovesta ulos. Satoi lunta ja maa oli valkoinen. Naapurin lapset pyörittelivät talven ensimmäiseen lumiukkoon palloja. Kovinkaan pitkälle en kotipihasta ehtinyt ennen kun tunsin poskillani jotain muutakin märkää kuin lumihiutaleet. Itkin, sillä valkoinen lumivaippa oli tehnyt kaikesta niin kaunista.

5. marraskuuta 2014

Päivän laskiessa kaikki tuntuu niin kovin selvältä


Viikonlopun jälkeen oli taas todellisia hankaluuksia asennoitua arkeen... Ehti kertyä univelkaa ja maanantaiaamuna annoin periksi ja nukuin ne pois. "Vaatimattomat" 11h putkeen. Koulupäivä oli sitten siinä. Viikonloppu näkyi myös siinä ettei lenkille tullu lähettyä-ja hammasta purren pakotin itseni aloittamaan tavan uudestaan. Ja kyllähän se auttoikin tuttuun tapaan, Setämiehenkin kanssa intouduin vielä kunnon keskusteluihin-ja nukkumaanmeno venyi aamutunneille. Totesin etten parin tunnin päästä kouluun nouse, en mene sillä tiedän nukkuvani tunnilla. Kotipäivä nro 2, illalla taas hampaat irvessä lenkille. Ruokakaan ei oikein maistunut.
Kyllä se siitä sitten taas, tänä aamuna kiltisti rämmin lumipyryssä kohti koulua-mielessä manaten Setämiestä joka samoihin aikoihin lähti Etelä-Euroopan lämpöön. Mur! Kauaa en tosin jaksanut synkistellä, aamukahvi teki tehtävänsä ja koulukin maistui-jos niikseen voi sanoa. Kahvittelin Hippiäisen kanssa ja sain lopultakin viikonloput tiskit tiskattua. Illan lenkkikään ei tuntunut enään niin pahalta kun parina viime päivänä. Arki on taas täällä.
Ainakin hetken... Huomenna on koulusta oikeasti vapaa, joten en nyt ole ihmisten aikaan nukkumassa. En siis huomenna myöskään herää aamuaikaan. Mihinkään ei ole pakko mennä-joten todennäköisesti vapaaehtoinen Helsingin visiittikin jää väliin. Lenkille todennäköisesti saan itseni; ilman sitä ei heru iltapalaa. Uhkaile, lahjo, kiristä-kolminaisuus näyttää toimivan myös omalla kohdalla ;)
Perjantaiksi oliskin sitten taas jotenkin orientoiduttava, jaksettava aamun rutistus koulussa jotta voin hyvillä mielin oman pikkureissuni suorittaa viikonloppuna. Siitä lisää jälkikäteen. Ensi viikon alkuun pari koulupäivää ennen joululoman alkamista-ja ennen kun Setämies on taas tavattavissa. Ei paha, mutta "paha" siitä helposti tulee mikäli annan itseni yhtään lipsua.

3. marraskuuta 2014

Jo vuosi voi muuttaa kaiken

Perjantaina istahdin vastuuopettajani ja opon kanssa keskustelemaan opinnoistani ennen viikonlopun viettoon lähtöä. Opinnot sujuu niin kun kuvittelinkin; tämä oli viimeisimpiä varmistuksia sille että maaliskuussa todella juhlitaan. Kun opintoviikot oli saatu ajantasalle, nimmarit papereihin, kysyi vastuuope kysymyksen joka ei olisi kuunaan päivänä olis tullu mun mieleen. "Kun vuosi sitten istuit tässä samassa tilanteesa, oisitko kuvitellu että valmistuminen on näin lähellä?"
Ei, en olis kuvitellut. Tiesin (ja vastasinkin) että viime syksynä tajusin oman hyvinvointini olleen siinä tilanteessa että se oli yksinkertaisesti nostettava ykkösprioriteetiksi. Pidin syksyn vapaata koulusta, selvisin masennuksesta. Koulun halusin suorittaa loppuun, mutta luovuin tavoitteista aikarajan suhteen.
Tämän syksyn HOPS-keskustelusta kotiin kävellessäni tajusin taas kaunistelleeni. Pysähdyin kotimatkalla sillalle jonka alla kulkee junaraiteet, voimakkaita junia joiden alle vuosi sitten harkitsin hyppääväni. Ihailin helppoa kuolemaa.. Jätin kumminkin hyppäämättä, onneksi. En ollut täysin varma kuolisinko vai loukkaantuisinko pahasti (esim.murtaisin vain luitani tai halvaantuisin). Missään tapauksessa en halunnut sitä, halusin lähteä varmalla tavalla. En halunnut selitellä omaisille miksi. Nyt, vuotta myöhemmin, en sillalle pysähtyessäni kaivannut kuolemaa. Nyt, vuotta myöhemmin, mulla on tulevaisuus.

Kamalan ihana Halloween

Muutamia viikkoja sitten Setämiehen kanssa tavatessa nousi jotenkin puheeksi Setan toiminta ja Setämies mun yllätykseks ilmaisi kiinnostuksen lähteä mun kaa joskus Setan järjestämiin bileisiin. Kun tieto kuluneen lauantain Halloween-pippaloista kantautui korviin, päädyttiin hyvin yksimielisesti päätökseen että on Setämiehen vuoro vierailla mun luona.
Kuten aina, myös tälläkin kertaa bileisiin oli (jo mainittu) pukuteema. Alun epäilyjen ja arkailujen jälkeen päädyttiin kummiskin pukeutua-eikä kyllä harmittanu! Molempien korviin sateli kehuja. Illan ehdottomasti parasta viihdettä oli moikkailla kavereita joilla ei ollut hajuakaan kuka peruukin ja silmikon takana piileksii-ja kun Setämies kaipasi esittelyjä, ei kukaan tiennyt miltä tämä oikeasti näyttää :D
Miten niin tunnistamaton ;)
Baari-illan aikana pöytäseurueeseen sattui eräs tukevahkon humalan vahvistama mieshenkilö, joka koki asiakseen käydä käsiksi erääseen naiseen ja haastoi riitaa yhden jos toisenkin kanssa. Sivusilmällä seurasin touhua, mutta tiesin että mun on turha alkaa asiaan puuttua-turpiini siinä vaan saisin, jos tyyppi niin päättäis. Jossain vaiheessa iltaa/yötä oli mun vuoro joutua huomion kohteeks-Setämiehen hyvin selvästä läsnäolosta huolimatta. Mitään lääppimistä tms. ei tapahtunut, mutta kun tämä mieshenkilö vei mun juomat kysymättä, päästin pari ei-niin-lasten-korville-soveltuvaa sanaa. Setämies reagoi välittömästi-vaikka mitään hätää mulla ei ollutkaan.
Jotenkin tosi söpöä tuollainen, en muista koska kukaan olis yhtä vahvasti mun puolia alkanu pitään. Kun ahdistava mieshenkilö seurueineen oli poistettu ja helpotus iski päälle, oli vähällä etten alkanu itkeen Setämiehen kainalossa. Moneen kertaan sain vakuutella ettei mitään fyysistä kontaktia tapahtunut tämän näkemättä ja että kaikki oli oikeasti hyvin. Humalatila oli vain ehtinyt kääntyä laskuun, mutta sehän nyt oli äkkiä korjattavissa ;)
Jes, lupa yhteiskuvan julkaisemiseen! Tosin, kumpaakaan ei tunnista... :D
Eilen yöunia täydentäviltä päiväunilta herättyämme mua vaan itketti. Setämiehen kotiinlähdön aika oli käsillä. En ymmärrä, en aikoihin oo itkeny meiän "eroo". Seuraava yhteinen viikonloppu on jo tiedossa, on luottamus siihen että tavataan vielä. Että vielä jatketaan siitä mihin nyt jäätiin. Ainoa mitä illallakin vielä itkiessäni syyksi keksin, on mun herkkyys kiintyä ihmisiin. Oon herkkä sanomaan itseäni ihastuneeksi tai jopa rakastuneeksi. Nyt en kumminkaan tiiä mitä tämä on. Jotain tosi syvää, jotain tosi vahvaa. Jotain mikä omalla tavalla jopa pelottaakin.