Jälleen sitä havahtuu kelloa katsoessaan, mokoma juossut jo reippaasti yli puolen yön. Vaan mitäpä sillä oikeastaan on väliä; huomenna ei ole suunniteltua ohjelmaa-kuten ei näissä marraskuun lomapäivissä juuri muutenkaan ole tuntunut olevan. Toista sitten tulee olemaan joulukuu; en ole laskenut tarkkaan, mutta hyvä jos viikkoa ehdin kotonani viettää... Nyt on levättävä ja vietettävä omaa aikaa, kun vielä ehtii.
Setämies on viettämässä pikkujouluiltaa ja nyt suhteen syventyessä, mä kaipaan yhä enenevissä määrin hyvän yön viestejä. En muka osaa nukkua ilman. Osa syynsä tämän iltaiseen valvomiseen varmasti johtuu iltapalan roolia esittäneestä, likinlitran suklaajäätelöpaketista ja muuten virikkeettömästä päivästä. Selkäkivut on olleet taas päivittäisiä sen jälkeen, kun viime (vai sittenkin toissa) viikolla lenkillä erehdyin juoksukuntoa testaan...
Alkusyksystä asetin itelleni tavoitteeksi tiputtaa 10kg ennen maaliskuun valmistujaisia ja sen kanssa olinkin jo ihan hyvässä mallissa. Vähintään kolmen vartin lenkit oli arkipäivää, ruokavalio kuosissa ja painoa ehti karista jo liki puolet. Nyt vaan tarvis ottaa itseä uudestaan niskasta kii, jättää herkut ja kivun tiristämistä kyyneleistä huolimatta suorittaa paluu lenkkipolulle.
Vaiko sittenkään... Viime viikolla sain käsiini valmistujaismekkoni, tarkoituksella vaatekokoa pienempänä mitä normaalisti käytän. Pienellä modauksella vetoketjukin solahti kiinni-eli mikä tarve tässä enään on laihtua. Ei mikään. Nyt on vaan saatava nykyinen paino pysymään hallinnassa ja ruokavalio kuosiin. Enemmän kasviksia ja rahkaa, vähemmän jäätelöä ja keksejä. Vähemmän Roswellin ja ompelukoneen ääressä vietettyjä tunteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti