3. marraskuuta 2014

Jo vuosi voi muuttaa kaiken

Perjantaina istahdin vastuuopettajani ja opon kanssa keskustelemaan opinnoistani ennen viikonlopun viettoon lähtöä. Opinnot sujuu niin kun kuvittelinkin; tämä oli viimeisimpiä varmistuksia sille että maaliskuussa todella juhlitaan. Kun opintoviikot oli saatu ajantasalle, nimmarit papereihin, kysyi vastuuope kysymyksen joka ei olisi kuunaan päivänä olis tullu mun mieleen. "Kun vuosi sitten istuit tässä samassa tilanteesa, oisitko kuvitellu että valmistuminen on näin lähellä?"
Ei, en olis kuvitellut. Tiesin (ja vastasinkin) että viime syksynä tajusin oman hyvinvointini olleen siinä tilanteessa että se oli yksinkertaisesti nostettava ykkösprioriteetiksi. Pidin syksyn vapaata koulusta, selvisin masennuksesta. Koulun halusin suorittaa loppuun, mutta luovuin tavoitteista aikarajan suhteen.
Tämän syksyn HOPS-keskustelusta kotiin kävellessäni tajusin taas kaunistelleeni. Pysähdyin kotimatkalla sillalle jonka alla kulkee junaraiteet, voimakkaita junia joiden alle vuosi sitten harkitsin hyppääväni. Ihailin helppoa kuolemaa.. Jätin kumminkin hyppäämättä, onneksi. En ollut täysin varma kuolisinko vai loukkaantuisinko pahasti (esim.murtaisin vain luitani tai halvaantuisin). Missään tapauksessa en halunnut sitä, halusin lähteä varmalla tavalla. En halunnut selitellä omaisille miksi. Nyt, vuotta myöhemmin, en sillalle pysähtyessäni kaivannut kuolemaa. Nyt, vuotta myöhemmin, mulla on tulevaisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti