30. lokakuuta 2013

Ois kiva olla joskus tervekin...

Pahin kiukku on laantunu ja voi ehkä jo kirjoitellakin kuulumisista. Viikonloppuna heräs vahvat epäilykset kilpirauhasvaivan suhteen ja oireita selvitellessä ilmenikin että mun oireet sopii paljon paljon paremmin ko.sairauteen kun esimerkiks siihen diagnosoituun masennukseen. Väsymys, joka ei mee nukkumalla ohi ja lähes jatkuva paleleminen useammasta vaatekerroksesta huolimatta. Lihassärky alaselästä varpaisiin sekä yli vuoden jatkunu tahaton painonlasku. Masentuneisuus, kuiva iho.
Eilen aamusta kipitin kiltistä labraan verikokeisiin, samalla katottiin ne kuuluisat hemoglobiiniarvotkin. Tänään tuli tulokset ja kaikki ok. Miten veetussa kaikki voi olla ok!?! Mä olin jo henkisesti ehtiny hyväksyä kilpirauhasvaivan ja loppuelämän lääkityksen ja nyt tuntuukin että oon kaikkien paskaoireiden kaa takas lähtöruudussa. En ihmettelis vaikka kohta joutuisin suljetulle "muka-oireideni" takia-näitäkin tapauksia on tullu vastaan.

28. lokakuuta 2013

Asteita parempi päivä

Miten mä sain sen päähäni, että elämä ois raskas kantaa
Että mun hartioillani lepäis kaikki tän maailman murheet
Voi tätä traagisuuden määrää, jota mitenkään ei voi selittää
Kuka teki kauneudesta väärää, paitsi jos se on kadotettu jo

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu
Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan
Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa

Lopulta korjaa kuolema, se on ainoo, mikä on varmaa
Kun kristallipallon pintakin on lumisateinen tai harmaa
Ilman vuoronumeroa jonotetaan, läpi elämämme jotain odotetaan
Käytetään päivämme häpeämällä, vaikka lopultakaan tää ei oo niin ikävää

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu
Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan
Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu
Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan
Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa


25. lokakuuta 2013

Teen kuolemaa.

On.
Paska fiilis.
Enkä tiiä mistä se taas tuli.

Tänään on tietääkseni perjantai. Oon miettiny mihin aika menee, mihin nää päivät kuluu. Teinkö tänään mitään? En. Teinkö eilen mitään? En...ei kun tein! Vaihdoin lakanat ja tein kiinalaista. Tosin illalla kahdeksan jälkeen. Teinkö sitten...(mikä päivä tulee eilisen jälkeen...) toissapäivänä mitään? Todennäköisesti en. 

Viikonloppuna oltiin iskän ja muiden tuttujen kaa laivalla, vitutti olla melkein ainoona selvin päin. En saanu nukuttuakaan kun meiän hytti oli yökerhon yläpuolella. Tallinnan näin siis vaan vilaukselta ikkunasta ennen kun aloitettiin kotimatka. Ostin Taxfreestä herkkuja, kuten aina. Kotona oli jo edelliseltä laivareissulta jääneet sitruunakarkit, äsken muistin muovikassin eteisessä minne sen tiistaina tullessa olin laskenu. Daimia, suklaarusinoita ja salmiakkikaloja. Ei maistu.

Tässä joku ilta ihmettelin kämpässä kuuluvaa rapinaa. Aikani ihmeteltyäni tajusin hamsterin olevan hereillä. Mä nukun niin paljon, että harvemmin nään sitä... Vielä harvemmin kuulen että se jotain ääntä pitää. Kettu naureskeli asialle, olinko minä pöhkö pöllönpoikanen unohtanut lemmikkini. En oo, mä ruokin sen just!... Oho, viikko sitten ennen kun lähdin viikonloppureissuun...

Ne on pienii asioita mist elämä koostuu

Mä tykkään/nautin elämän ihan pienistäkin asioista. Tai no...ei uutta 190x200cm sänkyä voi enään ehkä pieneksi asiaks sanoo tai petivaatevaraston uusimista taloudellisesti mukavaks. Jotenkin silti ihan sama. Ei oo ehkä ihanampaa kun käpertyä vatsa täynnä ruokaa ja suihkunraikkaana, uusiin puhtaisiin lakanoihin. < 3

23. lokakuuta 2013

Ikävä V:tä eli vain elämää

Perjantai-iltana alunperin Jukka Pojan Siideripissis-biisi sai aivan uuden merkityksen Pauli Hanhiniemen tulkitsemana. Ennen yhdistin biisin Kettuun ja tämän ex-tyttöystävään Bärreen, kunnes tosiaan perjantaina tajusin että tuohan sopii paljon paremmin V:n. ME tavattiin tokan kerran Poris ja V hoiti kaikki Kroatian reissun aikataulut, oli sillä tietenkin laukutkin pakattu.
Syksyn tullen yhä sen tunnen, kaipuun ja uskomattoman voimakkaan rakkauden josta on opittava pääsemään irti. Maailma ei oo meitä varten...

18. lokakuuta 2013

Rakkaat siskot...

"Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on?
Kenen hiukset ovat pellavaa ja kultaa?"
A:n kanssa meillä on vähiten ikäeroo, 9 vuotta. Pienin ikäero saattaa olla osasyy kahakoihin, tuskin meistä kumpikaan tahallaan toista haluaa ärsyttää. Sellaista se vaan on, sisarusrakkaus. A:n kanssa on myös ehkä eniten yhteistä. Ollaan käyty yhessä mm. HPK:n peleissä ja lukuisilla shoppailureissuilla. Monet kerrat on tullu hävittyä Monopolissa, nuorempana kun joutu soittaan äitille ett antaa lisää kyläilyaikaa kun oli pelit kesken :D Mikään ei voita joulusaunaa A:n seurassa!

"Kumpi isän ruususista tärkeämpi on?
Kenen olkapäällä taivaan lintu laulaa?"
 M-sisko on mun ainoa sisarus iskän puolelta, ikäeroa löytyy sellaiset 11 vuotta. Ei olla oikeastaan koskaan asuttu saman katon alla ja välitkin on vasta myöhemmin, ehkä Vänen syntymän jälkeen, lähentyny. M-siskolle voi puhua mistä vaan ja vaikka mitään yhteisiä juttuja oo viel ehtiny syntyyn, ootan esim.suunnitteilla olevaa saunailtaa kovasti. Mikään ei voita sitä fiilistä kun kuulen Vänen kyselleen koska tuun taas käymään tai sitä kun M-sisko joskus blogin päivittämisen seurauksena heittää huolehtivaisella viestillä!


"Sinä olet minun siskoni
en tahdo että kilpailumme jatkuu
sydämeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni
en tahdo että erkanemme koskaan
tule mua vastaan."



16. lokakuuta 2013

I have a dream

Sitten, kun mä oon iso ja tarpeeks aikuinen, mä muutan ulkomaille.
Sellaiseen paikkaan missä on talvellakin vähintään +20.
Suomeen tulisin viettään joulun 
-ja kenties kesällä käymään, jos täällä sattuis oleen lämmin sellainen.

Jouluun kuuluu rakkaus

Joulu. Kyllä se vaan tänäkin vuonna tulee. Syksyn pimeneviin iltoihin kaipaa jo vähitellen jouluvalojen ja kynttilöiden tuomaa kotoisuutta, lämpöä. Kaupassa on vara valita mitä glögiä ostaa. Vähitellen on pienistä tuloista nipistettävä osa sukulaisten lahjomiseen, mitähän niillekkin keksis tänä vuonna...
Kuten aiempinakin vuosina, tulee taas mietittyä missä mä jouluni vietän. Iskä haluaa sinne ja äiti Hämeenlinnaan. Valitsen mitä vaan niin joku pettyy. Niin perseestä kun ei saa kaikkia edes kerran vuodessa saman katon alle!... Joulu ei oo joulu ilman läheisiä, mutta haluaisin joskus olla aaton kotona. Omassa kodissa. Omalla tyylillä.
Kaverijoulut vaikuttaa trendikkäiltä ja vähän leikinkin ajatuksella miten me vaikka Ketun tai V:n kanssa saatais aatto kuluun. Vetäiskö se vertoja perinteiselle perhejoululle kotiseudulla-vai meniskö joulu siltä vuodelta pilalle syystä tai toisesta ja sitten vituttais kun seuraavaan ois taas vuosi...
Googlesta

14. lokakuuta 2013

"Voisko aurinko paistaa välil tänne näin vai onks se itsekkäästi pyydetty"

En tiedä mikä mua vaivaa, mutta tarvin apua. Ihan oikeasti. Jos tämä on diagnoosin mukaan masennusta, niin asianmukaista hoitoo tai jos tää on jotain muuta, niin sitten sen mukaista hoitoo. Tarvin apua, mutta jos otan sitä vastaan, koen itteni heikoks. Se tekee musta haavoittuvaisen, epäonnistuneen. En halua mennä edes mukavan terkan luo, kun pelkään lähetettä lääkärin kautta osastolle. Järjen ääni huutaa kuka sitten hoitaa laskut, kuka ruokkii Nachon?
Jos olis joku, kenelle luottaisin asunnon ylläpitämisen ja hamsterin elossa pitämisen, avun vastaanotto ei ehkä olis näin vaikeeta. Voisin ottaa hiukan lomaa elämästäni. Kenties...parantua.

13. lokakuuta 2013

Leila, Leila älä lähde...


Muistin että mun about kymmenen vuotta sitten kuollut kummitäti oli Leila....

12. lokakuuta 2013

Vittu mitä paskaa.

Ensimmäisen kerran oon tainnu tehdä masennustestin joskus lukion alkuaikoina. Yläasteella kyllä kävin kuraattorin luona säännöllisesti, mutta en muista sen mitään testejä tehneet. Tuolla ekalla kerralla Forssassa tais olla pisteet koholla kun seuras säännölliset käynnit polilla. Olin muuttanu äitiltä iskälle, uuteen kaupunkiin mistä en tuntenu ketään. Lukio haasteineen ja omien rajojen asettamisen vaikeus oli hyviä syitä pisteisiin.
Ekan lukiovuoden jälkeen palasin äitin helmoihin, kouluun Hämeenlinnaan. Iskällä oli ehtiny vuodessa tottuun jo tietynlaiseen vapauteen joten tiukkoihin rajoihin orientoituminen ei meinannu onnistua. Taas uus koulu ja uudet kaverit, takapuolessa pelko että joku muistaa yläasteajat ja jatkaa siitä mihin reilu vuosi sitten oli jääty. Ammattistartti ei luonu haasteita elämään, sain alussa tehdyistä lukuhäiriötesteistäkin melkein luokan parhaat-Forssassa kun oli samoista testeistä tullu lukihäiriö tuomio. Terkka teetti masennustestin ja tuloksista keskustellessa ajateltiin kumpikin niiden johtuvan uudesta elämäntilanteesta. Tai lähinnä äitistä, jos näin suoraan saa sanoa. Mulla ei oo oikein ikinä ollu keinoja purkaa paha oloa mistä tuohon aikaan seuras kaikenlaista kiukuttelua, ovien paiskomista ja karkailua kotoa. Jossain vaiheessa joku puuttui, aloin säännöllisesti käydä paikallisella polilla. Seuraavana syksynä olin täyttämässä 18 ja tiesin saavani lähteä juuri sinne kouluun minne ikinä haluaisin ja voi kuinka odotinkaan kotoa pois muuttamista. Jotenkin sitä sitten puri huultaan lukukauden loppuun ja ehkä kesälomankin yli.
2011 syksyllä Lahteen koulun perässä tulin. Taas sitä samaa; uus kaupunki, uus koulu, uudet kaverit ja omien rajojen etsiminen, löytäminen ja asettaminen. Alusta asti taisin sopia terkan luo säännölliset käynnit, siinä oli ihminen jolle pystyi puhuun kaikesta menneestäkin ja joka oli kumminkin vaitiolovelvollinen. Masennustesti tehtiin ja yllätys, pisteitä olikin aika reippaasti. Kaikki tosin selitty noilla edellä mainituilla uusilla asioilla. Kyllä se siitä kunhan vaan kotiutuu. Kyllä se siitä, kun löydät kavereita ja harrastuksia. Kyllä se siitä... Entä jos ei?!?

Viime keväänä aloin aktiivisesti jäädä pois koulusta. Aikansa meni, että joku tajus olla huolissaan ja ei kun masennustestiä ruksittamaan. Pisteet siellä missä ennenkin. Terkka mietti ettei ehkä oo kauheen hyvä että ne on näin pitkään ollu koholla ja sain lähetteen lääkärille. Lääkäriltä kotiin palasin masennus- ja unilääkereseptin kaa. Samalla otettiin yhteyttä Dominoonkin, missä käynnit jatkuu edelleen.
Elokuussa yritin palata reippaana ja kesän aikana levänneenä kouluun, mutta ei siitä mitään tullut. En vaan päässy aamulla ylös sängystä ja kun ruokakaan ei aina maistunu niin ei siinä jaksanu muuta tehdäkään kun nukkua. Otin keskeyttämisen puheeks ja nyt kouluun on tarkoitus palata joskus vuoden vaihteen jälkeen. Tosin ehtona oli, että suoritan kumminkin kuuden viikon mittaisen työssäoppimisen läheisessä päiväkodissa. En suorittanut vaan keskeytin sen(kin) viime viikolla. Yksinkertaisesti en lyhyidenkään työpäivien jälkeen jaksanut tehdä mitään. Saatoin nukahtaa useamman tunnin päiväunille ja kun sitten yöllä piti nukkua, ei uni tietenkään välttämättä tullu. Tai saatoin nukkua niin makeasti että kellon soidessa käänsin kylkeä. Oisko siitä nyt parisen viikkoo kun kävin kontrollissa lääkärillä, lääkitys jatkuu ainakin helmi-maaliskuuhun. Käynnit Dominossa säännöllisiä ja "uutuutena" käynnit Valopilkussa missä puretaan peruskouluaikaista kiusaamista. Kyllä se siitä.
Muutamankin läheisen suusta oon kuullu, kuinka kamalaa on seurata vierestä kun mä en saa apua. Tänään erään kaverin sanomana asia vasta oikeasti pysäytti mut. Oon ajatellu sinisilmäisesti että saanhan mä apua-mutta ei. Tajusin etten saa oikeeta apua. Oon melkein puoli vuotta syöny lääkkeitä ja tätä ajanjaksoa miettiessä mikään ei oo muuttunu. Nukun edelleen päivisin ja öisin tai en ollenkaan. Oon useammankin kerran suunnitellu itsemurhaa, useammallakin eri tavalla. En jaksa, en pysty enkä välttämättä haluakaan. Viime keväänä sitä saattoi jo kaivata kesää ja lomaa, alkusyksystä saatto taas koulun asettamat rajat tuntua oudolta. Kohta kun tulee lumi, perustellaan varmaan että mulla on ollu vaikee syksy. Ja sitähän se on. Vitun vaikea syksy.
Mä tarvin apua, mutta en osaa sitä etsiä eikä kukaan tunnu auttavan. Vittu mitä paskaa.

11. lokakuuta 2013

Jenni-otus ja muita hömpäkkeitä

Ihmiset joita onnistun elämääni haaliin, on joko höpsönpöhköjä (miehiä) tai  sillä lailla sopivasti tärähtäneitä keijuja... Aivan loistava aasinsilta siihen, ett olin eilen Ässällä ja illan "juttu" oli taskulamppu. Monesti se tuikki taskulamppu, millon mun mitäkin luomea tarkasti syynäten. Taskulamppu painettiin poskeen ja waaau kun iho loisti punaisena. Pöhkö :D Pitihän asiasta tehdä sarjassamme tärkeä facebook-päivitys mihin aamulla oli ilmestyny erään keijuneidin tulkinta asiasta;
Se oli jennibongari :,,D ;ja tässä pääsemme ikuistamaan harvinaista nisäkäslaatua; lehtosen jenniä! Kiinnittäkää huomiota sen ylvääseen olemukseen ja solakkaan ulkomuotoon. Naaras jennit metsästävät päivisin ja lenkkeilevät öisin, kun taas uros jennit kuolivat sukupuuttoon 1920- luvulla toisen mailmansodan seurauksena. Tämä yksilö on siis viimeinen laatuaan, ja täten rauhoitettu ja hyvin harvinainen!


P.S. Se toinen maailmansota alkoi oikeasti reilu 20 vuotta myöhemmin, mutta pointti nyt taisi olla ettei miespuolisia jennejä ole ;P

10. lokakuuta 2013

LoveHate

En pidä... (ns.hate)
  • allergioistani
  • lentämisestä
  • metroista
  • kovista äänistä (ukkonen, ilotulitukset,...)
  • makuupusseista (niihin meinaa aina tukehtua!)
  • kellareista
  • tunneleista
  • korkeista paikoista
  • syvistä paikoista
  • siitä kun muut määräilee
  • kissoista
  • vastuuttomuudesta
  • huutamisesta
  • suihkuverhoista (ne lähentelee!)
  • kipeenä olemisesta
  • isoista kaupungeista (ja kyllä, jo Tampere on mun mittapuulla iso kaupunki...)
  • nykyajasta/-teknologiasta (hemmetin hoodeet ja bluureit, kun ei pysy perässä...)
  • ripustautumisesta (Siis siitä että itse jään liiankin helposti kiinni ihmisiin enkä osaa antaa mennä vaikka se olis kuinka oikein. Ja ärsyttää, jos joku tekee mulle samaa.)
  • vanhuksista
  • ötököistä
  • valittamisesta/negatiivisesta asenteesta elämään
  • omahyväisyydestä
  • ennakkoasenteista
  • Big Brotherista
  • rasismista
  • vihasta
  • itsekkyydestä
  • kovasta tuulesta
  • hevosista (isoja ja pelottavia!)
  • katoamisista (siis siitä kun yhteydenpito lopetetaan ilman syytä)
  • nykyajan lastenohjelmista (takaisin Muumit, Myyrä ja muut!)
  • rakoista
  • stressistä
  • Agentsista
  • kerrostalolähiöistä
  • kaljuista (sori vaan tutut! :/)
  • yksinäisyydestä
  • tehtaista


Pidän (ns.love)
  • läheisyydestä
  • lämmöstä
  • auringosta
  • väreistä/värikkyydestä
  • villasukista
  • pitkistä suihkuista
  • lukemisesta
  • valokuvaamisesta
  • ensilumesta
  • joulun odotuksesta
  • kynttilävalaistuksesta (=tunnelmavalaistuksesta kynttilöin toteutettuna)
  • höyrysaunoista
  • vedestä (niin juotuna kuin esim. uimisesta)
  • delfiineistä
  • mattojen pesemisestä
  • matkustelusta
  • auringonlaskuista (-nousutkin vois olla nättejä, jos joskus oisin siihen aikaan hereillä...)
  •  siileistä, hamstereista, kaneista ja muista sellaisista eläimistä
  • tatuoinneista
  • keskustelutaitoisista ihmisistä
  • luonnollisuudesta
  • pusuista
  • puhtaista lakanoista (sen pitkän suihkun jälkeen, ahh....)
  • kirsikoista
  • mustikkashoteista
  • rikossarjoista
  • aamuloikoilusta
  • pienistä koloista mihin voi ahtautua
  • pihveistä
  • kiireettömyydestä
  • halailusta
  • omasta kodista
  • keitetyistä perunoista kylmänä (oikeastaan melkein mikä vaan ruoka menee kylmänä :P)
  • pyykkilautavatsoista
  • sisustamisesta
  • palapeleistä 
  • sinappikurkkusalaatista
  • omien käsien/työn jäljestä

Neljä vuodenaikaa

Kaikessa on jotain positiivista. Perskeles, niin myös meillä kun saamme nauttia neljästä vuodenajasta. Aina vaan niitä positiivisia puolia ei meinaa muistaa, joten tästä ehkä lähinnä itselleni muistutukseks.

+ Värikkäät lehdet/puut/pensaat. Rakastan värejä.
+ Sateen jälkeinen tuoksu, se raikkaus
 + Sadesäät on hyvä syy kaivaa jo jouluvalot ja/tai käpertyä villasukat jalassa viltin alle lukemaan hyvää kirjaa
 + Sateen ropina auttaa nukahtamaan
 + Omenat ja marjat kypsyy






+ Se viattomuuden ja puhtauden tunne minkä ensilumi sateellaan aiheuttaa
+ Lumiset maisemat
+ Pakkaslumen narskunta kenkien alla
+ Lumilyhtyjen yms. tekeminen
+ Edelleenkin se viltin alle käpertyminen
+ Joulu!
+ Kauniit ulkovalot yms.









+ Luonto heräilee vähitellen ja on kiva bongailla ensimmäisiä leskenlehtiä, kärpäsiä, hiirenkorvia,...
+ Valkoisen talven jälkeen päästään taas nauttimaan väreistä
+ Kevätpurojen lirinä
+ Aurinko!




+ Tuo mulle lämpööö.... Siis helteet ja se kaikki aurinko
+ Valoisat yöt
+ Vapaus, lomailu
+ Mattojen pesu
+ Rantaloikoilu
+ Värikkyys






Kuvat löyty Googlesta.

9. lokakuuta 2013

Hyppään katolta-fiilis

Taas hetki jollon tuntuu ettei kukaan ota tosissaan. Sitä ikuista pakko jaksaa meininkiä. Entä jos ei vaan jaksa... Päiväkodissa olin viimeks maanantaina, kolmen viikon aikana oon suorittanu 9 työpäivää. Mitä mä ylipäänsä edes teen päiväkodissa, kun haluun tulevaisuudessa keskittyä nuoriin. Niihin nuoriin joilla on mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Kenties ensi kerralla mietin työssäoppimispaikkaa hieman tarkemmin-vaikka eihän tuossa paikkana todellakaan mitään vikaa ole!

Nää pari päivää oon nyt notkunut kotona vedoten mahdolliseen virtsatietulehdukseen. Diagnoosi varmistui tänään ja sain antibioottikuurin-johan oli aikakin, kun jo istuminenkin sattui. Kävelemisestä puhumattakaan. Mene siinä nyt sitten pariakymmentä lasta vahtiin, ei onnistu. Enkä suoraan sanottuna jaksakaan. Työt imee mehut ja arjen askareet ei suju. Kun vaan annan itselleni luvan, nukun kevyesti sitä 14 tuntiakin. Syön ja nukun kenties taas.

Tänään otin sen verran itseäni niskasta kiinni, ett sain laitettua opettajalle viestin etten vaan jaksa. En pysty töihin. Ystävällisesti lupasi soitella huomenna työpaikalle ja mä suoritan "topin" sit vuoden päästä syksyllä. Uuden luokkani aikataulujen mukaan. Lopettamisesta pitäis ilmeisesti ilmoittaa myös opolle, vastuuopelle sekä Dominoon missä käyn edelleenkin juttelemassa asioistani. Ketulle tuossa pohdinkin, mitä tapahtuu jos en ilmoita. Jos en ihan aikuisten oikeasti jaksa..

8. lokakuuta 2013

Kohuttu Rihanna

Kovasti nyt kohistaan Rihannan uudesta Pour It Up-musiikkivideosta. Onko se liian seksistinen jne... Anteeksi, nyt vaan jos mä olen jotenkin kauhea ihminen, mutta mun mielestä tuo musavideo on ihan normaalia nykypäivää. Ja vielä kun liittyy biisin lyriikoihin, niin en ymmärrä moista meteliä.

Hiljaa hyvästit jää

Voipi olla, että jo aiemminkin oon kirjoitellu siitä kuinka suoraan sanottuna vittumaista on asua yksin, kun on kipeä. Viikonlopun aikana heräs epäilyt siitä, että mulla olis virtsatientulehdus eikä eilen sit enään töiden jälkeen mihinkään lääkäriin ehtiny. Kivut oli siedettävissä, joten lupasin mennä labraan heti tänä aamuna sen auetessa.
Yön aikana kivut kumminkin paheni, ei tullu paljon nukuttua. Koko ajan on tunne, että vessaan tarvis mennä, mutta siellä käyminen sattuu. Jo sängystä istumaan nouseminen sattui ja labrasta kotiin kävellessä kyyneleet valui pitkin poskia. Ihan sen verran vaan sattui.
Tulokset tulee huomenna. Päätin luovuttaa ja odottaa niitä rauhassa kotona, ei päiväkodissa oikein voi mitään paikallaan tehdä. Ottaen huomioon muut vaihtoehdot, toivoisin että kyseessä on se mitä epäillään ja saan pian tehokkaat antibiootit....

1. lokakuuta 2013

Siilineiti

Illan hämärtyessä siilineiti kömpii pesästään nuuskimaan päivän aikana maahan pudonneita lehtiä. Kirjavan väriset lehdet kertovat talven olevan jo lähellä-mikä sopii siilille sillä vuosi on ollut rankka ja kuukausien talviuni tulee paikalleen. Ihan vielä ei kumminkaan ole sen aika...