30. lokakuuta 2017

Olen Petra 11kk-1v ja osaan...

...syödä pinsettiotetta hyödyntäen pieniä(kin) juttuja kuten marjoja
...kontata
...vetää itseäni eteenpäin istuma-asennossa
...nousta tukea vasten seisomaan
...kävellä muutaman askeleen sivulle tukea vasten
...kävellä metrin-puoltoista eteenpäin talutettuna
...sanoa mm. tika, tikali, trrrtrrr, äiti ja kakka
...totella kun kielletään (jos haluan)
...jo vähän juoda nokkamukista

Tykkään tanssia (hytkyä musiikin tahdissa, musiikiksi riittää myös esim. tiskikoneen suhina).
En tykkää hampaiden harjaamisesta.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä tuoreet mitat tämän päivän neuvolakäynniltä:
paino 9140 (3020g)
pituus 70,2cm (45cm)
päänympärys 45,5cm (35cm)

Seuraava neuvola ja todennäköisesti seuraava tällainen taitopostaus 1,5v (huhtikuussa 2018).

29. lokakuuta 2017

Vaaperon kanssa laivalla

Käytiin alkukuusta Petran kanssa Tallinnan risteilyllä ja ajattelin nyt jakaa muutaman vinkin vauvan/taaperon kanssa laivamatkaa suunnitteleville.

1. Omat eväät
Laivalta saa lasten purkkiruokaa mikäli ei ole allergioita ruokavaliota rajoittamassa ja mikäli on valmis maksamaan esim. pienestä pilttipurkista 0,50-0,70e enemmän kuin kaupasta mukaan ostettuna. Itse en ollut, joten otin purkkisoseet kotoa mukaan. Laivan korvikevalikoimaa en huomannut katsoa, mutta epäilen että ainakaan meille sopivaa Tuttelia ei valikoimasta olisi löytynyt. Omat ruuat ja juomat takasivat myös sen, että syömiset eivät olleet kiinni esim. laivaravintoloiden aukioloajoista.

2. Kylmälaukku & -kallet
Äsken mainittujen ruokien säilyttämiseen. Meillä matkassa oli pieni, 2-3 litran, kylmälaukku ja 2-3 kylmäkallea. Lähdettiin kotoa lauantaina yhden aikaan ja vielä sunnuntaina lounasaikaan (klo 12-13) oli kylmälaukussa sen verran viileää, että korviketta ja ruokia uskalsin sieltä tarjota. Välipalalla taidettiin syödä pelkkä hedelmäsose (säilyy avaamattomana huoneenlämmössä) ja seuraavan kerran sitten kotona päivällistä.

3. Kantoreppu
Facebook-ryhmästä bongattu idea osoittautui toimivammaksi kuin etukäteen osasin kuvitella. Petra viihtyi kantorepussa laivalla hyvin eikä tukittu esim. ahtaita tax freen käytäviä rattailla. Ravintoloissa istui kantorepussa sylissä, ei tarvinnut miettiä pöytäpaikkaa sen mukaan mihin rattaat saa. Rintarepussa Petra matkusti myös taksissa, joka jouduttiin yllättäen ottamaan satamaan palattuamme.

4. Matkarattaat
Lähinnä käytettiin matkatavaroiden siirtämiseen, mutta "vauvakin" niissä istui mm. terminaalissa lähtöä odotellessa ja Tallinnassa kierrellessä. Matkarattaat sai hytissä kasaan ja pois tieltä naulakon alle. Meillä on Graco Mirage+ matkarattaat, jotka tarvittaessa liikkuu/kääntyy jopa yhdellä kädellä (kevyet).

5. Muutama kiva lelu
Meillä oli tuttujen unikaverien lisäksi muutama suosikkilelu mukana. Nämä viihdyttivät terminaalissa, kun odoteltiin laivan lähtöä sekä hytissä ollessa. Helpotti huomattavasti kun ei tarvinnut miettiä mitä vauva nakertaa esim.vessakäynnin aikana tai sain itse vaihtaa vaatteita rauhassa ilman että toinen vaatii huomiota. Ehkä lapsi leikki hytin lattialla senkin hetken kiltisti, kun äitiä aamulla vähän torkutti...
"Pari" palloa enemmän laivan pallomeressä kuin kotiversiossamme. 
+1
Maksoin risteilylle mukaan Petran toisen kummitädin. Lupasin oman hytin ja aamupalan sillä ehdolla, että viettää illalla muutaman tunnin mun ja Petran hytissä pienemmän unta vahtiessa. Mä sain näin ollen pari-kolme tuntia omaa aikaa ja mm. rauhassa kierrellä kaupoissa ja käydä syömässä. Oli myös kiva, että oli seuralainen Tallinnassa pyörimiseen :)

12. lokakuuta 2017

"Näiden todistajien läsnäollessa, kysyn sinulta,..."

Kun keväällä 2016 Setämiehen kanssa päädyttiin kihloihin, sovittiin naimisiinmenolle muutama ehto; haluttiin ensin saada yhteinen lapsi, tuolla yhteisellä lapsella piti olla nimi annettu eikä häitä juhlittaisi kirkossa. Myöhemmin ehtoihin ilmestyi myös se, että tasa-arvoisen avioliittolain pitää mennä läpi; emme halunneet olla epäreilussa asemassa joihinkin kavereihin nähden.

Petra ilmoittelikin olemassaolostaan pari viikkoa kihlautumisen jälkeen ja loppuvuosi meni tehokkaasti raskauteen ja vauva-arkeen keskittyessä. Viime keväänä Setämies nosti hääajatuksen uudestaan esille ja ehdittiin muutamakin hääpäivä kalenteriin katsoa ennen kun todella päästiin maistraattiin asti.

Todistajiksi saatiin pari kaveria, joiden kanssa käytiin syömässä lyhyen vihkitoimituksen jälkeen. Ruuan jälkeen meidän osalta ilta jatkui "häämatkalle" Caribialle. Shampanjaa, pienehköt hieronnat, uimista ja illalla lähdettiin vielä tulevan hääbändin keikkaa katsomaan. Setämies näki kyseisen bändin ensimmäisen kerran ja vakuuttui, että "pojat" kannattaa häihin kutsua vieraita viihdyttämään.


Itse en halunnut naimisiinmenosta kertoa etukäteen kovinkaan monelle, tiesin että kaikki sukulaiseni eivät halunneet meidän menevän naimisiin enkä halunnut negatiivisten kommenttien pilata iltaani. Setämies kertoi muutamille läheisilleen, mm. vanhemmilleen ja esimiehelleen jotta sai hääpäivän vapaaksi. Itse laitoin maistraatin jälkeen tekstiviestit vanhemmilleni ja illalla hotellilla ollessa julkaistiin kuva shampanjalaseista ja vihkitodistuksesta facebook-ystävien nähtäväksi. Onnitteluja luonnollisesti satoi, pääosin yllättyneet ihmiset ovat olleet onnellisia meidän puolesta. Joukkoon kumminkin mahtuu niitäkin jotka mielensä pahoittivat ja niitäkin jotka epäkorrektisti kyselevät onko toinen lapsi tulossa, olenko vain Setämiehen rahojen perään jne. Tällaiset kommentit on paras jättää omaan arvoonsa, mutta se on toisinaan helpommin sanottu kuin tehty...

Vihkipäivän look:
Mekko H&M
Sukkahousut pinkmonkey.fi