30. maaliskuuta 2012

Retroperjantai

Voicen retroperjantai ja volumet kaakossa, ou jee! :D

Kaverin kynsiblogista innostuneena halusin kokeilla jotain uutta. Suunnittelin ensin huomisen mekkoon sopivat kynnet; pohjavärinä keltanen ja päällä mintunvihreitä, pinkkejä, oransseja, turkooseja ja normipunasia pilkkuja-mutt ei ollu kaikkia tarvittavia värejä. Kokeilinkin sit tollasia vinojuttuja ja ainakin ite oon (ensikertalaisena) ylpee lopputuloksesta :)
On hienot rairuohot, joo...
En ymmärrä mitä noille kävi! :D Kuvassa on siis mansikkaripsiä-vaikka näyttää joltain ihan muulta. Maku on kumminkin hyvä (tarviihan se tarkistaa), toivottavasti huomiset vieraat tajuu olla kattomatta kovin tarkkaan mitä syö :P
Onneks sentään mutakakku onnistu. Jännä kun oon tehny tota vaikka kuinka monta kertaa ja aina tulee samallakin ohjeella ihan erilaista. Nyt sisus jäi tosi juoksevaks, mutt maistu silti kypsältä. Tarvii varoo, ett tätä tosiaan on vielä huomennakin. Omnomnom...

Haavereita

Jos kaikista tulee näin tapaturma-alttiita omaan kotiin muuttaessa mitä musta on tullu, niin huh huh... Kerran poltin sormeni kiukaaseen (puita lisätessä) ja kerran ainakin oon saanu palovammoja paistinpannusta (lettuja paistaessa). Harva se päivä varvas/varpaat osuu portaaseen, kynnykseen tai johonkin muuhun kiinteeseen mikä tielle sattuu. Välillä muistutan itteeni kuinka matala katto onkaan tai siitä ettei "varastossa" kannata liiemmin kumarrella. Parisen viikkoo sit sain kunnon sähköiskun, kun olin irrottamassa kameran laturia pistorasiasta-ilmeisesti sähkötuote, metallinen sänky ja kuuma patteri on huono yhdistelmä lähekkäin... Viimesimpänä, eilen törkkäsin huolimattomana kuorintavoidetta silmään, hyvä hyvä... Ja tietenkin sillon kun jotain isompaa sattuu, talossa ei oo kukaan muu kotona...

29. maaliskuuta 2012

Lähekkö kahville?

Kävin syksyllä treffeillä yhen jätkän kaa ja nyt viime viikolla samainen ihminen kyseli uudestaan kahviseuraks. Juteltiin muutenkin pitkästä aikaa (facebookissa) ja kerroin myös etten oikein tiiä haluunko lähtee kahville. Vaikka mä olin syksyllä se joka ei suhdetta halunnu, mulla meni pitkään ennen kun pystyin unohtaan tyypin enkä haluu sitä enään uudestaan. Eikä tunteet kuulemma ollu ykspuoleisia, jätkäkin on aatellu mua monesti tapaamisen jälkeen. Ei tässä mitään, mutta... tämä mies on nyt kihloissa ja pelkään ett sotken heiän suhteen jos nyt suostun kahvitteleen. Pelkään ripottelevani suolaa haavoihin-eikä toinen osapuoli välttämättä tajuu tilannetta ennen kun on myöhästä.
Yhen luottaystävän kaa tultiin tässä joku aika sit tulokseen ett analysointi on naisten vika ja siihen liittyen myös kahvipyyntö on pyöriny mun mielessä harva se päivä. Sanotaan ett jos joku ei lähe ajatuksista pois, sen kuuluu ollakin siel mutt mä en haluis uskoo tota. En tässä tilanteessa. Tietenkin kun molemmilla kerta on tunteita toisiaan kohtaan, aattelen ett kahvittelu johtais kenties suhteeseenkiin enkä mä nyt kaipaa miestä elämääni. Äh, varsinkaan mitään MIESTÄ, poikaystävä sen vielä pitää olla... Just kun oon taas muutaman kaatumisen jälkeen oppinu seisoon omilla jaloilla, oppinu luottaan omiin kykyihin niin en haluis toista ihmistä tohon sekottaan mun ajatuksia.

Hätäensiapua

Koska meistä jokainen vanhenee joskus ja joskus lahjaideoita on hankalakin keksiä, kokosin kaverin facebook sivulta listaa esineistä jotka voi pakettiin, yhdessä tai erikseen, laittaa. Sopii erityisesti 40-60-vuotislahjaks, mutta miksei jo aiemminkin jos synttärisankarin olemus aiheuttaa huolta.

Suurennuslasi ja/tai taskulamppu - oivat apuvälineet kun näkö alkaa heikentyä
Kävelykeppi - askeleen alkaessa painaa
Post-It tms. muistilappuja - auttaa pitämään ajatukset kasassa
Vahvoja mausteita - makuaistin heikentyessä
Kuvioitua (esim.sudokuaiheista) vessapaperia - ettei hätä yllätä
Vitamiineja - apuna nivelten jäykkyyteen

Auringonpaistetta risukasaan

Taas kilahti todistukseen yks kolmonen muitten kaveriks, aurinko paistaa ja vaikka en oo juuri mitään muuta saanu aikaseks, kun kirjotettua kolmen päivän to do-listat, tuntuu ett ois isokin kivi tippunu sydämeltä. Ehkä syynä on eräs ihana YSTÄVÄ jonka facebook-viesti onnistu yllättään ruokiksella ja joka myöhemmin salamannopeudella alotti keskustelun. Hih, kerrankin joku on sellai mua kohtaan, kun mä oon suurinta osaa ystäviini :D Toinen ilonaihe saattaa olla sekin, ett tulevan kesän kehitysvammaisten rippileiri (jatkossa tutummin kehvelileiri) sattukin sopimaan mun aikatauluihin-ja mikä parasta, leirille on lähössä yhtä ihmistä vaille sama porukka millä leireiltiin viime kesänä! :)
Huomenna on unelma koulupäivä; 10.00-14.00. Saa aamulla nukkua pitkään ja iltapäivälläkin on viel aikaa touhuilla vaikka mitä. Lauantai meneekin sit iltaan valmistautuessa ja kavereita viihdyttäessä, sunnuntaina yökyöpeleitten lähettyä tarkotuksena ois tehtailla luokkakaverin kaa parityö valmiiks. Tylsää siis ei ainakaan tuu oleen.

28. maaliskuuta 2012

Piste.

En tiiä johtuuko tästä on-off-keväästä, opiskelumotivaation kaikkoomisesta vai mistä, mutt tää viikko on ollu jotenkin tosi raskas. Mitään univaikeuksia mulla ei, luojan kiitos, oo-päinvastoin. Nukahdan heti, kun vaan sänkyyn maltan kaatua ja aamulla herään sikeestä unesta kellon soidessa. Tänäkin aamulla taistelin nousemista vastaan, tää kaikki menis varmaan ohi sillä, ett sais nukkua kunnolla ja sais kunnon ruokaa. Muutama viikko meni kympin budjetilla kituen ja tänään sit kävinkin ostaan suurin piirtein kaupan tyhjäks. Kuinka ihanaa onkaan saada leivän päälle muutakin kun voita-ja juoda jotain muuta kun vettä!
Ontto olo saattaa johtuu lauantain kekkereistä, haluun ett kaikki on täydellistä ja kaverit viihtyy. Siis ne muutamat kaverit ketä ylipäänsä on tulossa. Tekemistä riittää ennen kun tänne ees ketään kehtaa päästää; tarvii imuroida, tiskata, pyykätä, leipoo tarjoilut, pumpata varavuode valmiiks,... Päälle vielä huomenna palautettava itsearviointi eräästä kurssista, parit oppimistehtävät, kokeet jne. Ja mitä mä teen, istun facessa. Ei vaan jaksais.
Tosin eipä niitä juttui kukaan muukaan mun puolesta tee ja se fiilis on aivan mahtava, kun on vähän viittiny vaivautua jonkun lopulta onnistuneen jutun eteen. Eipä siis auta, kun laittaa siivousmusaa (kyllä, mulla on omat cd:t siivousta varten...) ja alkaa hommiin. Jos parikin juttua sais tänään tehtyä niin...sit ois ne tehty.

...

Sarjassamme turha postaus, tuntuu vaan siltä ett tällä hetkellä on parasta kirjottaa joka ikinen ajatus ylös ettei nuppi sekoo-ja siitä huolimatta ettei kirjaimet haluu asettuu sulosointusesti vaan töksähtelee sinne tänne.

27. maaliskuuta 2012

Pikapostaus

Vuoristorata-ajelu jatkuu ihan sujuvasti... Tähän päivään mahtu mm. suklaata, kirppistelyä, turhautumista, muhkeita karkkiostoksia, hurmaava optikko (hih...) ja kadonneitten tavaroitten metsästystä. Kerhosta selvittiin ehjin nahoin vaikkakin taas sai huokasta helpotuksesta, kun ovi viimesen lähtiessä lukittiin. Huomenna eessä ois viimenen liikuntasirkustelu, kattoo jos jotain kuvamateriaalia tännekin sit iltasella saisin, ja pitkästä pitkästä aikaa kunnon kauppareissu.
Voiko tälle Kinder-turhakkeelle olla hymyilemättä?!? < 3

26. maaliskuuta 2012

Miltä sinun peilikuvasi näyttää?

"Mä näen tyhjän taistelukentän
pahimman vastustajani tiedän
minusta itsestäni sen löydän..."

Tiktak: Sankaritar

Niinhän se on, ett omaa keho kohtaan on ite kriittisempi kun mitä muut on. Peilikuva saattaa näyttää tosi lihavalta tai rumalta, iho epätasaselta ja reidet liiankin isoilta. Nuorten lehdissä, kuten Demissä, näkee usein kirjotuksia siitä kuinka paljon oma itsetunot vaikuttaa siihen miten näkee peilikuvansa. Mä pidin moista aluks ihan hölynpölynä, mutt uteliaana ihmisenä pakko oli kokeilla. Opin ettiin jokasesta päivästä jotakin positiivista, oli se sitten auringonpaiste, vähäiset päivät seuraavaan viikonloppuun tai kaverin kaa vietetty aika. Kummasti on ruvennu maailma näyttään mukavammalta paikalta. Ainahan ei tietenkään voi olla ilonen, sehän ois jo epäinhimillistä, mutt jokainen voi yrittää ettiä niitä asioiden valosia puolia :)

"Sanon huomenta peilille ja se hymyilee
mul on hyvä fiilis ja muutki on ilosii..."
Pikku G: Päiviä vaan

Alas ja ylös, ylös ja alas

Tiedä sit mikä murkkuikä (taas) vaivaa, kun tunteet heittelee ihan laidasta laitaan tunninkin sisällä. Koulussa meillä on "vaan" liikuntasirkusesitys yhellä koululla ja tietyiltä ihmisiltä tuntu puuttuvan taas käytöstavat yms. mikä sai mut kiehuun raivosta. Asiaa puitiin facessa enkä nyt ala sitä sen enempää avaan, joka tapauksessa olin suht pahalla tuulella kun kotiin pääsin. Asiaa ei helpottanu se, ett joku oli taas käyny mun kämpällä, tää oli nyt kolmas kerta viikon sisään. Vuokraemännältä tulikin äsken selitys, oli kuulemma haistanu palaneen käryy ja seinänaapuri oli käyny tarkistaan ettei mikään vaan pala. Ihan kun mun kaks palovarotinta ei asiasta ilmottas...
Mieliala kumminkin nousi, kun erään "anonyymin" lukijan henkilöllisyys paljastu ja olin luullu ko. ihmistä ihan toisenlaiseks, aattelin ettei meillä oo juuri mitään yhteistä mutt itse asiassa taitaa olla. Ja luulin ett meillä on ikäerookin enemmän, mutt paljon parempi näin. Terveisiä vaan, jos tunnistat ittes ;) Lisäks oon saanu riemuu postiyllätyksistä; olin jo hetkeks unohtaneeni ett tilasin suklaafonduesetin, mikä olikin perjantaina vastassa kun iskälle pääsin. Tänään postista löyty kuvaan päässeet suklaanäyte ja Makuunin lahjakortit-ja nyt kun joku luuli löytäneensä syyn mun rahaongelmiin, voin oikasta ett noi Makuunin lahjakortit on kiitos Buzzadorille tekemästä kampanjastani ja suklaa+fonduesetti on tilattu säästöpisteillä kahesta eri paikkaa. Kaikesta kolmesta en siis maksa(nu) muuta kun fonduesetin postikulut 4,50e. 

25. maaliskuuta 2012

Kuvahaaste vk 2


1. Somisteita
Pikkuikkunan välistä, pumpulitiivisteen päältä löytyy pari pientä keijua. Kooltaan ja paikaltaan sellasia ettei välttämättä heti kiinnitä huomioo.


2. Yllätyksellinen asia sisustuksessa
Kaveri toi alkuvuodesta tuparilahjaks tuikkulyhdyn, mikä paljastaa hämärässä salaisuutensa.

3. Yöpöydät
Mulla ei oo yöpöytää enkä ees haluiskaan sellasta. Yöpöydän virkaa toimittaa vaihtelevan kokonen lehtikasa.

4. Valaisin
Äitin "varastoon" tuoma lamppu, mikä oli mun huoneessa kotona asuessa niin kun kun muistan. Jotenkin tykkään tosta muodosta ja yksinkertasuudesta.

5. Keittiötarvike
Isot sakset; kätevät erilaisten pakkausten avaamiseen yms.-ja tietenkin arkarteluun yms. on omansa. 

6. Tekstiili
Kasvikuvioinen, karkeahko tyynynliina.

7. Kukka/kasvi
Bambun jämät Teho tölkissä...

24. maaliskuuta 2012

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Aina kun oon viikonlopun pois kotoo, esim. nyt kun oon viikonlopun iskällä, sitä huomaa kuinka tottunu on niihin omiin tapoihin toimia tietyissä tilanteissa. Koska kotona teen ite omat ruokani, meinaa kiitos unohtua sillon kun aterian kattaa joku muu. Telkkarin ääressä tulee helposti viihdyttyä, kun ei sellasta itellä oo-muistamatta ettei kaikki ehkä haluu kattoo niitä mun lemppariohjelmii. Yksinäisyyden välttämiseks mulla on aina kotona radio päällä tai Youtubesta pyörii soittolistat, ja vasta asiasta huomautettua tajusin kuinka häiritsevää musiikki voi olla-ja ehkä Petri Nygård (...lasit täyteen, rai rai rai! Paita pois, housut alas,...) tms. ei oo sellasta musaa mitä yhessä isäni kaa haluisin kuunnella... Tai siis ett iskä kuulee, ett mä kuuntelen sellasta...
Viikonlopun jälkeen mä tulin varmemmaks siitä, ett mun kesäloma taitaa kuluu pääosin Lahdessa, kotona. Ainakin saa tehä juttuja mitä haluu ja lähes mihin aikaan haluu. Ei tartte olla kymmeneltä "omassa" huoneessa tai välttämättä kertoo minne lähtee kun ovesta poistuu.

Ai niin! Oon saanu kolme uutta lukijaa tällä viikolla, sydämellisesti tervetuloa :)

Opiskelusta

Mulla on nykysessä koulussa ollu- ja tulee oleen- tosi paljon puolikkaita koulupäiviä. Eli tunnit on joko aamu- (8.15-11.30) tai iltapäivällä (12.30-15.45). Useimmiten se on kiva juttu; puol yhteen mennessä voi nukkuu pitkään tai aamupäivätuntien jälkeen on aikaa kotitöille, asioiden hoitamiselle tms.
Välillä kumminkin päivien "lyhyys" ärsyttää. Esimerkiks tiistaisin ois kiva päästä neljän aikaan niin saisin kyydin töihin eikä tarvis mennä kotiin välissä ja lähtee sielt sit bussilla. Kotitöitäkään ei nyt ihan joka päivälle riitä, kouluhommia tulee niin harvoin ettei niilläkään voi vapaa-ajanongelmia paikata.
Yks päivä tajusin, ett kaipaan lukiosta pitkiä koulupäiviä, sitä kuinka hienoo oli päästä perjantaisin "jo" puol kolme. Luulin etten tuu ikinä kaipaan mitään lukioajoista, mutt toisin kävi... Nyt mä kaipaisin kunnon koulunkäyntiä ja ponnisteluja numeroiden eteen; vähän jo kyllästyttää saada kolmosia kun ne harvat oppimistehtävätkin riittää, kun tekee vasemmalla kädellä... Jotain haastetta, kiitos!!!

23. maaliskuuta 2012

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Kuten jo aiemmin mainittua, tulin viettään viikonloppua tänne iskälle Forssaan. Reilun parin tunnin bussimatkalle mahtu yhtä jos toista... Lahdesta kyytiin nousi monien muiden lisäks lauma about mun ikäsii tyttöjä jotka oli lähössä maaseutumatkaileen Lammille. Noin kolmen vartin matka meni sitä kailotusta kuunnellessa ja nauruntyrskähdyksiä pidätellen, kun millon joku porukan likka tajus bussin olevan "keskellä mettää" tai voivottelua siitä kuinka Lammin S-marketin laajennus ei kyllä yhtään sovi maisemaan...
Lammi-Hämeenlinna väli sujukin sit tosi rauhallisesti, tuntu ett likkalauman mukaan lähti elämä bussista. Hämeenlinnasta kumminkin kyytiin nousi lisää porukkaa-kuten myös aiemmilta matkoilta tuttu, kehitysvammainen mies. Kyseinen miekkonen mölisee koko aika omiaan, mutt tänään uteliaat korvat sai osittain selvääkin sanoista. Kuljettajan ojentaessa lippua, kuului kohtelias "kiitos" ja ennen kun bussi startattiin, kuului ainakin mun huulille hymyn nostanut "ei vielä"...
En muista tuliko seuraava nainen kyytiin linja-autoasemalta vai Harvialan pikavuoropysäkiltä... Nainen asteli autoon ja pysähtyi penkkirivin päähän mun paikasta ja huusi niin ett kaikki varmasti kuuli; Onks täällä kaikki maksanu kahesta paikasta kun minnekään ei pääse istumaan!!! Mä lukeuduin näihin jotka valtas kaks paikkaa, repulla oli hyvä olla siinä mun vieressä, enkä tahallanikaan tilaa tehnyt kun ei nätisti osattu kysyy. Kaiken huippu oli kun kyseinen rouvashenkilö sitt sen paikan jostain sai, hän soitti kaverilleen ja haukkui kaikki kanssamatkustajat nuoriks kakaroiks, varsinaisiks mulkuiks jotka ei paikkaa ymmärrä antaa.
Että tämmöstä tänään... Iskä ilmottelikin tossa jo aiemmin olevansa poikkeuksellisesti myös lauantain töissä ja suunniteltiinkin parhaan kaverin kaa viettämämme aikaa leffoja kattellen ja ruokaa tehden. Siis rauhallista laatuaikaa  jollei ei tänä keväänä kaverin yo-kirjotusten takii oo löytyny aiemmin tilaa. Noh, kaverilta sit tuli viesti, ett rakas pikkuserkkuni pyysi häntä huomenna Seinäjoelle ja sinne siis on suunta-välittämättä meiän monta viikkoo sit tehdyistä suunnitelmista. Koska mulla ei oo ees rahaa ja iskä menee (tietenkin) aamulla autolla töihin, taitaa mun lauantai kuluu Osto-tv:n katteluun.

22. maaliskuuta 2012

Maailmanloppua odotellessa

Jos sulta ei löyty yhtään huumorintajuu tai suhtaudut muuten intohimoisesti esim. kristinuskon asioihin, suosittelen ett jätät lopun lukematta. Kaikella kunnioituksella.
Jokainen on varmaan joskus kuullu maailmanlopun tulemisesta ja siitä kuinka mayojen kalenteri loppuu 21.12.2012. Joku on yhdistäny noi kaks asiaa-vaikka mayojen mukaan alkaa "vaan" uus aikakausi. Ne taas jotka on kristinuskosta perillä, tietää tarinat joiden mukaan jonkin sortin Jeesus vielä joskus palaa maan päälle.
Kun nää asiat yhdistää, siis maagisen päiväyksen 21.12.2012 ja Jeesuksen paluun, siihen ett mun menkat on reilun viikon myöhässä, saa naurettavan yhtälön. Jokainenhan siis tietää ett raskausaika on 9kk ja jos nyt ois paksuna, laskettu aika tosiaan ajoittus tonne joulukuun loppuun...
Kaikkee sitä tuleekin pohdittuakin, vois kohta huolestua kuinka mökkihöperö mä oon täällä neljän seinän sisällä :D Oonhan mä siis koulussa käyny, ollu sen pari tuntii mitä kullosenkin päivän tunnit on kestäny, mutt muuten oon ollu kotona. Huomenna on ehkä ihan hyväkin lähtee Forssaan "tuulettuun" :P

21. maaliskuuta 2012

Illallinen yhdelle

Siitä se ajatus sitten lähti... Casa Di Mama-Quattro Formaggi
Tossa joka aika sit aloin Buzzadoriks ja nyt on meneillään kampanja missä pitää maistella ja arvostella noita Casa Di Maman pizzoja. Jo heti kampanjasta kuullessani ja siihen ilmottautuessani, arvelin ett tosta yllä olevasta pizzasta tulis mun suosikki enkä voinukaan vastustaa kiusausta kauaa. Ens viikonloppuna on tulossa kavereita istuun iltaa, mutt ehkä niille riittää neljä isoo pitsaa.... Vielä kun lisää vähän mielikuvitusta peliin, niin italialainen illallinen on katettuna yhdelle...
Kynttilöitä tunnelmaa luomaan...
...Jukka Pojan suora nettikeikka vasta musiikista...
..ja tietenkin sitä pitsaa :D
Pitsa siis piti sisällään tomaattikastiketta sekä Edam-, Mozzarella-, Emmental- ja sinihomejuustoja. Oiva valinta kasviruokailijalle ja miksei muillekin, ite tykkäsin tosi paljon miedosta mausta. Yleensä valmis pitsoissa on niin paljon kaikkii mausteita yms. etten voi syödä niitä, mutt tässä ei. Etukäteen tuskailin sitäkin montako kertaa joudun lämmittään tota samaista palaa, syönkö sitä viel viikonloppunakin, mutt ihmeen kevyesti meni kerralla melkein koko lätty. Ihan minipala jäi vielä iltapalaks...
Toivottavasti muutkin pitsat jatkaa samaa linjaa, kavereille on tarjolla lihaisampia makuja. Mikäli nekin saa hyvät arvostelut, näistä tulee ehdottomasti mun lempparipitsoja.

Älä mitään sellasta liirumlaarumia...

Kuten koulussa kuuluukin, yritin eilen(kin) tunneilla kuunnella opetusta, mutt eipä siitä mitään meinannu tulla, kun koko muu luokka kerto toisilleen viikonlopun kuulumisia. Äänitaso tosiaan oli se, ettei sen vieressä olijan kanssa kahdenkeskiseks jääneet asiat pysyny sellasina-eikä tuntunu mitään kunnioitusta tms. löytyvän vaikka ope USEASTI sanoi asiasta SAMOILLE IHMISILLE. Eräskin kertoi niitä parin päivän kuulumisia puolitoista tuntia tauotta. Monta kertaa laskin kymmeneen ja vedin syvään henkeen etten pilaa "luokkarauhaa" "turhalla" nipottamisella. Mua ei ihan välttämättä kiinnostas tietää jokaikistä yksityiskohtaa baarin tanssilattian tahmeudesta tms.
Mä vaihdoin kuulumiset kaverini kanssa kymmenessä minuutissa, ennen tuntia, eikä tullu ees mieleen, ett ketään kiinnostais kuulla yksityiskohtaista selostusta. Kuten en täälläkään kirjota; otin imurin latausasemasta, laitoin sen napista päälle, imuroin pölypallerot sängyn alta ja muualta,... Kukin toki kertoo asiansa omalla tavalla...

19. maaliskuuta 2012

Säröperhe

Kateltiin luokanvalvojan tunnilla meiän koulun nettisivuja, vapaaehtoistyö mielessä. Ohimennen näin sanan säröperhe-mikä siis varmaan tässä yhteydessä tarkoitti huume- tms. ongelmaperheitä. Mulle tuli kumminkin heti mieleen oma perhe; vaikkei meillä ikinä mitään noin vakavia ongelmia oo ollukaan, koen ett´ me ollaan aika säröperhe.

Mun vanhemmat eros mun ollessa reilun vuoden vanha. Äitillä on edellisestä liitosta kolme lasta ja iskällä yks-eli mulla on neljä vanhempaa sisarpuolta. Vielä kun sisarusten kaa on ikäeroo 9-16 vuotta, niin ei oo ikinä tullu sellasta "perhefiilistä". Ketä mun perheeseen kuuluu? Molemmat vanhemmat vaikka asuin vaan toisen luona? Kaikki siarukset joista osaa nään liiankin harvoin?

Tällä hetkellä aattelen ett´ mun perheeseen kuuluu itteni lisäks kuus ihmistä; porukat ja sisarukset. Tilanne todennäkösesti muuttuu siinä vaiheessa, kun tuleva parisuhde vakiintuu ja jos lapsiakin siunaantuu. Sillon mun perhe on puoliso ja jälkikasvu-sisarukset "jää" sisaruksiks ja vanhemmat...vanhemmiks.

18. maaliskuuta 2012

HuudaLiikuRiehu

Vaikka sunnuntait tuntuukin yleensä pitkiltä ja tylsiltä niin tää päivä on tehny poikkeuksen. Oon periaatteessa ollu koko päivän koneella; kirjotellu sähköposteja unohdetuille kavereille, kasvattanu satoo FarmVillessä ja ettiny kirjavinkkejä entisten kaveriks. Liikuttunu hellyyttävistä kuvista ja nauranu toisille. Kuten alla olevalle minkä kaappasin HPK:n kotisivuilta tänään
En pääse paikalle, synnyn vasta 23 vuoden päästä... :D
Tossa alkuiltapäivästä tajusin yhen jutun mitä en tajunnu syyskuun lopussa,kun kävin kattoon tätä kämppää. Ikkunat on koko päivän auringon puolella, joten sisälämpötilakin nousee ihan mukaviin lukemiin. Nyt eletään maaliskuuta ja sisällä saa hillua mahd. kevyessä mekossa ettei oo kuuma. Mitä tää sit oikein kesällä tulee oleen...
Kuten jo kuvahaaste postauksesta käy ilmi ja blogin ulkonäöstä on arvailtavissa, yks mun lempiväreistä on oranssi. Eräästä blogista lueskelin, ett yks tän kevään muotiväreistä ois kyseinen oranssi ja pakkohan asia oli googlesta tarkistaa. Ja tottahan se oli, meitsi on tänä keväänä salaa muodikas :D
Google
Oon nyt kevään korvilla innostunu kokeileen uusii reseptejäkin ja sit tallettaan reseptikirjaan onnistuneimmat. Viikolla tein ehkä elämäni toisen kerran lettuja ja tänään kokeilin tollasia perunaviipaleita. Kummatkin onnistu suht hyvin-vaikka perunoista puuttukin tärkee paprikajauhe xD Kotikokki sovelsi ja käytti aromisuolaa :)

Lettuohje: 
5 dl maitoa 
2 kananmunaa 
3 dl vehnäjauhoja 
3 rkl sokeria 
Vatkaa maito, kananmunat ja sokeri sekaisin. 
Lisää jauhoja desi kerrallaan välillä sekoittaen. 
Anna taikinan turvota 10 min ja paista.
Perunaviipaleet mikrossa:
2-3 isohkoa perunaa
2 rkl voisulaa
paprikajauhetta
Kuori ja viipaloi raa´at perunat. 
Aseta viipaleet lautaselle, sivele voisulalla ja ripottele päälle maun mukaan paprikajauhetta. Kypsennä 2 min täydellä teholla, voitele uudestaan ja kypsennä toiset 2 min.

Kuvahaaste vk 1

1. Lipasto/taso
Tollanen...oisko pähkinänvärinen lipasto minkä äiti on joskus ostanu. Neljä laatikkoo on täys vaatteita (kun kaikki ei mahu vaatekaappiin),yhessä laatikossa on korurasiat yms. ja lipaston päällä on pinei hylly missä on rakkaimpien valokuvia.

2. Jotain mustavalkoista
Tää tuotti tuskaa kun ei tykkään väreistä eikä mulla siks oo oikein mitään (puhtaasti) musta-valkosta. Lopulta kuvasin noi ihanat sydänsukat-ja kuva on tarkotuksella vähän epätarkka :)

3. Kylpyhuone
Koska mä tosiaan asun alivuokralaisena, en kehdannu kuvata pesutiloja mutt nappasin kuvan tollasesta söpöstä ankasta mitä on useempikin suihkun seinässä.

4. Rakkain esine
Tää oli kans yks mikä aiheutti päänvaivaa. En osaa sanoo vaan yhtä rakasta esinettä, kun lähes kaikella on erilailla tunnearvoo. Päädyin sit lopulta tohon Diddl-suojelusenkeliin minkä oon joskus saanu kummitädiltä.
5. Viimeisin sisustushankinta
Metallinen kissakuvioitu roskis. Kyllästyin katteleen naulassa roiskkuvia roskapusseja, mutt toikin on pienuutensa takii nyt vaan tilapäisratkasu...

6. Lempiväri
Yllätys yllätys, oranssi :) Toimii melkein missä vaan.

7. Astia
Kattila, kahvikuppi, haarukka, pakasterasia... Halusin jotain erikoisempaa ja päädyin siskolta jouluna saamaan lasiin. Toisella puolella lasia Diddl ja Diddlina pussaa, mutt mä tykkään enemmän tosta sydänpuolesta. Kiva kontrasti synty, kun lasissa oli appelsiinimehua :)

Kirjavinkkejä

Mä en välttämättä eksy joillekin satunnaisille sivustoille enään uudestaan enkä oo varma saako Firefoxiin tallennettua mitään "kirjanmerkkejäkään", linkitän tänne yhen kirjavinkki sivuston minkä löysin. Aika ajoin luen vanhoja kirjotuksiani ja sillon voi löytää sivuston uudestaan-ja saattaa siitä lukijoillekin iloa olla :)

Elikäs linkki on tässä.

17. maaliskuuta 2012

Unelmien sielunmessu (varoitus:sisältää juonipaljastuksia)

"Masentunut, television ja mitä erilaisempien dieettien orjuuttama äiti ja hänen nopean rikastumisen toivossa elävä heroinistipoikansa luovat omaperäisen ja järkyttävän välähdyksen elämästä amerikkalaisen suurkaupungin sykkeessä. Unelmat sortuvat ja rakentuvat yhä uudelleen, kaikki on kaupan."

Elokuva jonka pahaa aavistamatta valitsin yksinäisen lauantai-illan viihdykkeeks. Vuorotellen naureskelin höpsähtäneelle mummelille ja vuoroin voin pahoin leffan päähenkilöiden kalastellessa lisää rahaa. Elokuvan loppu oli tosi ahdistava; yheltä amputoitiin käsi, yks eli edelleen (sähköshokkihoidoista huolimatta) harhojen kanssa, yks ei saanut pakkotyöleirillä rauhaa lapsuusmuistoilta ja eräs oli tehny kaikkensa saadakseen kamaa-jota ei sit kuitenkaan voinu jakaa kaveriensa kaa.
Monta kertaa leffan aikana mietin, ett eikö ois vaan helpompi luovuttaa. Unohtaa kama, hakeutua hoitoon tai hypätä vaikka sieltä katolta. Ei tietenkään, eihän leffassa sillon ois ollu mitään ideaa. Vaikka elokuva herättikin mm. pelkoo ja ajatuksen etten haluu nähä sitä enään ikinä uudestaan, oli se kumminkin onnistunu kokonaisuudessaan. Herätti tunteita laidasta laitaan mikä on mun yks määritellä hyvälle elokuvalle.

Lauantai osa 2

Edellisestä postauksesta löytyi päivän suunnitelma, tässä se mitä todellisuudessa tuli tehtyä;
[x] tuuleta kunnolla
[ /] kerää kuivat pyykit paikoilleen (Muutama paita oli viel märkii...)
[ ] laita pyykkiteline "piiloon"
[x] vaihda petivaatteet
[x] vaihda pyyhkeet (keittiö, vessa, "kylppäri")
[x] pese vessa
[x] kerää tavarat lattialta omille paikoille
[x] tee risottoa
[x] vie roskat ja hae posti
[x] imuroi matot
[ ] pese lattiat (En osannu käyttää talon uutta lastaa, kunnon imurointi saa kelvata...)
[x] pyyhi pölyt
[x] siirrä talvivaatteita varastoon ja ota kevätvaatteita tilalle
[x] tyhjennä koululaukku kaikesta turhasta
[x] ota huomiseen kuvahaasteeseen kuvat
[ ] palkitse itsesi leffalla
[x] nauti siisteydestä niin kauan kun sitä taas kestää...

Lauantai osa 1

Tämän päivän suunnitelma;
[ ] tuuleta kunnolla
[ ] kerää kuivat pyykit paikoilleen
[ ] laita pyykkiteline "piiloon"
[ ] vaihda petivaatteet
[ ] vaihda pyyhkeet (keittiö, vessa, "kylppäri")
[ ] kerää tavarat lattialta omille paikoille
[ ] tee risottoa
[ ] imuroi matot
[ ] pese lattiat
[ ] pyyhi pölyt
[ ] siirrä talvivaatteita varastoon ja ota kevätvaatteita tilalle
[ ] tyhjennä koululaukku kaikesta turhasta
[ ] ota huomiseen kuvahaasteeseen kuvat
[ ] palkitse itsesi leffalla
[ ] nauti siisteydestä niin kauan kun sitä taas kestää...

16. maaliskuuta 2012

Koulukummi

Ekalla luokalla meillä oli koulussa sellaset kutosluokkalaiset kummit. En muista enään tarkkaan mitä me tehtiin niitten kaa, mutt muistan kerran kateellisena kattoneeni kentän laidalta kun "isot" ei päästäny mua mukaan jalispeliin ja joulujuhlassa varasin mun viereiset penkit kummeille. Mulla oli niitä jostain syystä kaks,"iso-Jenni" ja joku poika, minkä kaa ei oikeestaan oltu ees tekemisissä.
Kesken ekan luokan mä vaihdoin ala-astetta enkä sit uudessa koulussa saanu kummia-vaikka muilla muistaakseni oli. Viitosluokalla tuli sit meiän vuoro alkaa kummeiks ja oikeesti mikä sattuma oli, ett mun "kummitettavaks" tuli kaima, "pikku-Jenni". Hoikka tyttö pitkillä vaaleilla hiuksilla, aivan kun pieni keijukainen... Touhuttiin aika paljon kaikkee, muistan mm. tietokisan kaupunginpuistossa ja pikkujoulut jossa vaihdettiin pieniä lahjoja. Me asuttiin "pikku-Jennin" kaa vierekkäisissä taloissa niin välillä tuli vapaa-ajallakin nähtyä.
Me kumminkin muutettiin (taas) kun mun vitosluokka loppu ja mua on jääny harmittaan etten sanonu Jennille mitään. En pyytäny puhelinnumeroo tms. ett oltais voitu pitää yhteyttä. Mun piti monta kertaa mennä kattoon vanhan ala-asteen kevät- tai joulujuhlia, jotta näkisin entisen "kummitytön" ees vilaukselta mutt aina se jäi. TETissä kumminkin olin ko. koululla, kaks viikkoo, ja näin Jennin ohimennen yhtenä ainoona päivänä, kun olin menossa tekeen jotain tosi tärkeetä eikä ollu aikaa pysähtyä. Moikkasin kumminkin-ja sain vastaukseks kummastunutta mulkoilua, ei toinen tietenkään tunnistanu vuosien takaa... Päätin ett palaan koululle vielä kerran, sitten kun Jenni pääsee kutoselta (mikäli siis ois ollu samassa koulussa viel) ja vien kirjeen missä kerron kaiken tän ruusun kera. Sekin jäi ja nyt mulla ei oo hajuakaan mistä varhaisnuoruutta elävän neidon tavottaisin...
"Pikku-Jenniltä" saatu avaimenperä...
Yritin ettii yhtä korttiakin minkä pikku-Jenniltä aikoinaan sain, mutt en löytäny. Voi olla ett se on hukkunu vuosia sitte...

"Susta tulee mun siideripissis"

Taas on Jukka Poika onnistunu tekeen levyllisen biisejä joihin ei vaan kyllästy. Otsikko on napattu jälkimmäisestä linkistä-luonnollisesti :)
Mun tän päivänen aihe ei tosin ollu Jukka Pojan hehkuttaminen vaan... Muistelin tossa aamulla, jälleen kerran, erästä kaunista päivää jokunen vuosi sit kun olin kaverin luona kylässä. Olin just saanu tietää ett ne on muuttamassa Ouluun mikä oli mulle kova pala... Melkein aina, kuten myös tälläkin kertaa, me vietettiin aikaa pelaamalla. Tällä kyseisellä kerralla oli vuorossa mulle uus tuttavuus, Tohtori Terapia. Peliin kuuluu erilaisia kysymyksiä joista mulle mieleenpainuvin oli: Kenen kanssapelaajan kanssa haluaisit vaihtaa osia yhden päivän ajaksi?

Yllättävän vaikee kysymys. Haluaisinko vaihtaa osia ystäväni kanssa; luulen tietäväni millaista hänen elämänsä on parisuhteessa, millaista arki on koirien kanssa ja seurustelukumppani olisi varmasti yksi maailman mielenkiintosimmista ihmisistä. Vai haluaisinko olla tämä kaverin puoliso; kokonaan tuntematon ihminen jonka elämässä vois olla paljonkin opittavaa-ja sillon ainakin tietäsin millainen seurustelukumppanini on.
Taisin sillä hetkellä vastata, ett olisin kaverini, mutt myöhemmin oon miettiny kysymystä uudelleen. Löydän jatkuvasti uusia mielipiteitä puolin ja toisin enkä edelleenkään osaa vastata "kylmiltä" kysymykseen. Jos vaan voisin, oisin molemmat.

14. maaliskuuta 2012

Minä olen minä ja sinä olet sinä

En oo prinsessa, kenen kynnet on aina huoliteltu paidan sävyyn sopivaks.
En oo kovis, joka polttaa tupakkaa vain ollakseen tosi cool.
En oo perfektionisti, kenelle on maailmanloppu jos joku asia ei meekään suunnitelmien mukaan.

Mä oon mä.
Se, joka pysähtyy kotimatkalla silittään kevään ensimmäisiä pajunkissoja.
Se, joka ihailee tien varret valtaavia kevätpuroja.
Sisimmässäni se pikkutyttö joka discossa ollessa juoksee kilpaa valojen kanssa,
se joka ei ymmärrä aina kaikkia aikuisten juttuja.
Mun silmiä sanottiin tänään lammensinisiks, mitä sit ikinä tarkottaakaan :D

13. maaliskuuta 2012

Itsemurhista

Nyt kun Enkeli-Elisa on taas noussu kaikkien huulille, sitä on väkisinkin joutunu miettiin koulukiusaamista ja varsinkin itsemurhia. Kuten moni kaverikin on jo asiasta kirjotellu, tää alkaa vähitellen kuulostaa jopa kliseiseltä, niin mä(kin) pystyn samaistuun hyvin koulukiusattuihin. Mua kiusattiin viis vuotta peruskoulussa ja muistan ne päässä velloneet ajatukset siitä, kun millään ei ole (muka) mitään väliä, ketään ei kumminkaan kiinnosta. Enkä voi kiistää ettenkö ois joskus itsemurhaakin suunnitellu. Ite oon saanu niitä kantavia voimia mm. kummitytöstä mutt kaikilla ei tällasia ilon lähteitä oo...
Vaikka kuolemaa pidetäänkin surullisena asiana, mä en jaksa ymmärtää niitä omaisia jotka velloo läheisen itsemurhan jälkeisessä syyllisyydessä. Okei, varmasti on asioita joita jokainen olis voinu tehä toisin, mutt mennyt on mennyttä eikä ketään voi herättää henkiin-vaikka kuinka itteensä syyllistäs, rukoilis tms. Jos joku on oman käden kautta lähteny, niin mä haluun uskoo ett hänellä on nyt parempi olla.

8. maaliskuuta 2012

Luetko sinä?

"Olen itkenyt sivut täyteen pieniä märkiä läikkiä, 
sydämeni on kiihdyttänyt lyöntinopeuttaan, 
olen uponnut ja pudonnut, kuollut, 
synnyttänyt ja syntynyt." 
Salla Simukka: Viimeiset

Oon lukenu kirjoja siitä saakka kun vaan aakkoset opin. Välillä enemmän ja välill vähän enemmän, mutta kumminkin useamman kymmenen kirjaa vuodessa. Pikkukoululaisena mun suosikkeja oli esim. Malla ja Kyösti, Miina ja Manu- sekä Sininen Banaani-sarjat. Myöhemmin tuli Pikku vampyyri, Harry Potterit, Baby Sitter Club, Tallijengi, Twilight,... Nyt lähiaikoina oon alkanu kattoon kirjoja siltäkin kantilta mitkä ois ehkä mun tulevan työn kannalta hyödyllisiä; tammikuun tienoilla luin Marianne Käckon Tapa minut äiti!-kirjan mikä kertoi anoreksiaa sairastavasta Katariinasta ja nyt meneillään on Jenny Lexhed´n Kun rakkaus ei riitä-mikä siis kertoo pienestä autistisesta Lucas-pojasta.
Lukeminen on tullu aina mainittua, kun jossain kysytään harrastuksia mutt lempikirjaa en osaa sanoo. Toisaalta "niitä on monia" kuulostaa jotenkin kliseiseltä, siltä etten mä oikeesti mitään lukis, kun en kerta yhtäkään osaa nimetä. Jos nyt joitakin pitäis esimerkiks mainita, viime vuoden parhaimmistoa oli Ingo-Meren kansa, Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (ent. Kymmenen pientä neekeripoikaa), Alan Drew Vesipuutarhat, Alice Seboldin Oma taivas, Carl Hiaasen Hu-huu, jne.
Tällasta himoitsen Iskusta... 14,90e

7. maaliskuuta 2012

Tervetuloa aurinko!

Maanantaina tuli vähän yllättäen lähettyä kaverille ja sieltä baariin. Minä, joka on aina ihmetelly viikolla ryyppääviä ihmisiä. Oli tosi kivaa, juotavaa riitti vaikkei ollu rahaa ja oli kiva nähä yhtä jätkääkin pitkästä aikaa. Baari oli mulle uus, Disco Glow, mutt ei ihme sillä eihän yksin tuu lähettyä baareja kierteleen. Ties kuinka moni arkisempikin paikka on käymättä läpi täällä "suurkaupungissa". Eilinen arkivapaa menikin sit luonnollisesti vaan lahotessa, mietin kuka ihme mua on lyöny paistinpannulla päähän (olo siis oli sellai, tuskin nyt kukaan oikeesti...). Unohdin tietty ottaa vaihtovaatteit mukaan, joten oli kiva mennä töihin siinä jokseenkin tiukahkossa mekossa...

Kuten joka paikassa jo muutenkin hehkutetaan, niin pakko on munkin sananen sanoo tosta yllättävästä valoilmiöstä. Vaikka viime yö menikin valvomiseks mahakivun takii, koulusta kotiin tullessa mun silmät jotenkin aukes keväälle. Jalkakäytävät oli sulaneita, maa pilkotti yhestä sun toisesta kohtaa ja jäljellä olevien kinosten reunat vaikutti siltä ett joku ois käyny levittään pitsiä maahan. Sellasta läpikuultavaa lunta, mistä vähitellen tipahteli vesipisaroita. Eikä tietenkään sattunu oleen kameraa mukana... Kotitielle tajusin ehkä osa syyn siihen miks oon eläny ihan talvimaailmassa viel; lumesta ei oo puutetta...
 "I have loved you for a
Thousand years
I'll love you for a
Thousand more"

Christina Perri: a Thousand Years

P.S. Sain tulppaanini kuoleen ennen kun ne ees ehti aueta. Leikkasin kyllä uuden imupinnan ja vesikin oli huonenlämpöstä-ei siis liian kylmää eikä kuumaa. Aina ei voi osata :D

4. maaliskuuta 2012

Salpausselän kisoissa

Pitkän pohtimisen ja jahkailun jälkeen lähin eilen käymään Salppurin kisoissa. Väkee oli kun pipoo, mutt tunnelma oli jotenkin latteempi mitä olin odottanu. Telkkarissa kaikki näyttää hienommalta, kun paikan päällä ja ite en ainakaan pysyny ainakaan yhtään kärryillä kuka mäestä tulee alas. Ja moni pääsikin monttuun ennen kun ees huomasin. Kokemuksena oli tietenkin hyvä, nyt osaa taas arvostaa telkkariakin (ja villasukkia!) vähän enemmän.

Noi ilotukset oli ehdottomasti illan huipennus (vaikka kamerasta loppukin just tärkeellä hetkellä akku ja näpit jääty kuvatessa...)! En oo ikinä IKINÄ nähny noin upeita ilotuksia, tais siinä muutama kyynelkin valahtaa. Toi pätkä on siis vaan osa valoräiskeestä....

2. maaliskuuta 2012

Otsikoton

Tää on niitä päiviä kun energiaa olis, mutt aika tuntuu juoksevan. Aamulla oli ihana nukkua pitkään ja herätä oman aikataulun mukaan, eilisen jälkeen. Vaikka en mitenkään myöhään ees noussu, syötyäni aamupalan ja leikeltyäni muutaman lehden, kello lähenteli jo kahtatoista. Nyt oon lukenu ja vastaillu pariin viestiin, päivittäny facen ja ladanu puheaikaa, niin kello on jo puol kaks. Minne tää aika menee!?!?
Lisäks eilen iltapalalla ennestään tuttu ahdistus hiipi mieleen ja muuhun kehoon. Nukkumaan mennessä pimeä (ja puheajan loppuminen) ahdisti ja vaikka herätessä olikin hetkellisesti hyvä olla, se aamupalan osuus minkä ylipäänsä pystyin syömään hädin tuskin on pysyny sisällä. Varasin viikonlopuks kevyttä ja helppoo ruokaa, mutt nyt en ees haluu valmistaa sitä. Ja sekös on ihmeellistä kun kyseessä on yks mun lemppariruuista. Eikä mun ees oo nälkä tähän aikaan-vaikka pitäis. Ehkä se vaan on hetkellisen paaston aika, tyydyn juomaan mehua ja vettä etten ihan kuihdu ja sit joskus kun nälkä palailee, syön sillon enkä yhtään aiemmin. Yksinkertaista eikö?

"Avaa siipesi ja lennä anna menneiden jo mennä
Tänä yönä maailma on sun
Vain taivas rajanasi unelmat sun oppaanasi
Sulje silmäsi anna tuulten viedä...

Niin monin kasvoin ennenkin sä vierelläni maannut oot
Takkuiset hiukset rinnoillasi
Aamuyön utu silmissäs
Kuin lihaksi ois tulleet kasteiset niityt, unenlaaksot..."

 No Man´s Band: Maailma on sun

1. maaliskuuta 2012

Satukirjan sankareita

Tässä taannoin,okei okei reilu kaks vuotta sit,kiukuttelin joululle. Kuinka kaikki onkin suurta huijausta, lapset kasvatetaan uskomaan valheita ja samaan aikaan yritetään opettaa ettei saa valehdella. Tästä pääset lukeen sen hetken vuodatukset.
Nyt kun tuo rakas naapurimaamme Ruotsi on saanu pienen perillisen, mieleen palas kertomuksia myös siitä ettei mitään prinsessoja tai prinssejä oo olemassa-ne kuulemma asuu vaan satumaailmoissa. Tajusin ett eihän toikaan pajunköysi oo totta. Aika karua.
Heitin sit loppuen lopuks koko jutun vitsiks; kun on kerta saduista tuttuja prinsessoja ja prinssejä olemassa, niin onkos jossain niitä velhojakin yms. Jos joku tulee sanoon ettei oo, niin en tiiä uskonko enään kaikkien noitten muitten valheitten jälkeen...

Puhumatta paras, sanomatta selvää


Heräsin näin loma-aamuna ennen seittemää kaverin mennessä suihkuun. Loikoilin isossa sängyssä ja kuuntelin veden ääniä kylppäristä. Jonain päiväna ja jonkun toisen ihmisen kanssa, tilanne saattas olla arkee. Pieniä arkisia hetkiä joista mä nautin täysin siemauksin, kerään voimia tulevaan. Bussia odotellessa riemuitsimme yhdessä sateesta, kevät ja sen myötä kesä taitaa sittenkin olla tulossa.
Eniten hymyilen ajatukselle miltä toimintani mahtoi näyttää muiden silmissä. Iltasella lähdin ja aamulla olin yheksän jälkeen takas kotona. Hih...