30. syyskuuta 2013

Syystunnelmia

Viikonlopun vietin syksyisissä tunnelmissa Forssassa. Suunnitelmat ehti taas useammankin kerran muuttua matkan varrella. Loppuen lopuks käytettiin Jonnan kaa lauantaipäivä läheisellä lammella kuvatessa, ajellessa vanhoja kotikulmia läpi sekä kattomalla urakalla O.C:ta. Ihanaa laatuaikaa, sitä sitä tavallista yhdessäoloa mihin nykyään meillä on aivan liian vähän aikaa. Ja liikaa välimatkaa...
Iskä oli hommannut itselleen taas töitäkin, joten viikonlopun aikana nähtiin sen kaa ehkä yhteensä kolme tuntia. "Hieno" iskäviikonloppu... Ärräpää jaksoi taas muistutella tulevan kesän kesätöistä, joka ikinen kyläilykerta käydään sama keskustelu ja oonkin alkanu oppiin iskän taktiikan. Ollaan kun ei olisi :P

23. syyskuuta 2013

Suojassa aitojen sisällä

Tänään mulla alkoi kuuden viikon mittainen työssäoppimisjakso. Etukäteen jännitti, ihan vaan jo senkin takia että mulla ei tässä kuuteen viikkoon varsinaisesti oo ollu mitään sitovia aikatauluja. Ei oo tarvinnu herätä kukonlaulun aikaan ja jaksaa ihmisten parissa, jos se on tuntunu pahalta. Aamulla seittemän aikoihin kumminkin nousin suhteellisen hyvillä mielin, puoli kaheksalta taisin jo malttamattomana poukkoilla pitkin kämppää ajatuksenani vaan "Joko saa mennä, joko saa mennä".
Korkeat aidat kiertää koko varuskunta-aluetta ja sitten vielä pk:n pihassa on omat aitansa. Ite en aitoihin edes kiinnittäny huomioo-kunnes astuin työpäivän jälkeen niiden ulkopuolelle. Kiinnitin katseeni heti mustiin pilviin-vaikka päiväkodin pihasta lähtiessä aurinko tuntui paistavan. Ajattelin olla reipas ja käydä samaan syssyyn kaupoilla, siis sen sijaan että olisin saman tien tullu kotiin koneelle rypemään. Kävin toki kaupassa, mutta jo mennessä alkoi kiukuttaa. Oli nälkä ja ahdisti. Miten muutamassa tunnissa pystyikin unohtamaan ulkopuolisen maailman-ja miksi aitojen sisäpuolelle ei voi jäädä lopullisesti...
Aita Googlesta.

21. syyskuuta 2013

Tarpeellista ja hiukan ehkä tarpeetontakin

Pari postausta taaksepäin kerroin laivareissusta ja kuvassa näkyi ostoksia. Mitäänhän sillä reissulla ei pitäny ostaa... :P Niin on käyny vähän muutenkin elämässä tässä lähiaikoina. Toisaalta oon suonu sen anteeks, synttärirahat oli varmasti tarkoitettu käyttöön ja kaikkea tarpeellista on tullu ostettua. Kuten uudet farkut, kun liian rankalla kädellä sittenkin heitin niitä vaatekaapista aikoinaan pois. Tilauksessa on myös essu, oikeastaan koko itsenään asumisen ajan on ärsyttäny kun varsinkin leipomispuuhissa kaikkii menee vaatteille :D Jauhoista lähtien... Jonkin verran asioita on tullu ostettua tosin sillä pelkällä koska tahdon-periaatteella. Kuten Erinin cd (mikä muuten sekin tais puuttua reissuostos kuvasta...), kynsilakkoja, korkeavyötäröiset shortsit, karkkia,... Pitäähän sitä nyt elämästä nauttia, pienistä asioista. Aina välillä.
Seppälästä
Yks uusista yöpaidoista
Se riittää. :)

Ilta-Sanomat sen kertoi

Aikaisemmin oon ainakin kirjoitellut siitä mitä lempiväri kertoo luonteesta. Vaikka tuollaiset ovat osittain hömppääkin, tulee niitä aina katseltua. Tänään silmiin osu IS:n sivuilta kahviaiheinen tulkinta.

Mä juon lähinnä kahvia maidolla, lattea siis. Tulkinnan mukaan "Lattea juovat tai maitoa kahviinsa lisäävät ovat todennäköisimmin valmiita menemään pitkälle auttaakseen muita. He ovat mukavuudenhakuisia ja anteliaita, mutta samalla taipuvaisia venyttämään itseään vähän liikaakin." Hyvinhän tuo pitää paikkansa, välillä tulee laitettua itsensä riskirajoille ihan vaan sen takia että haluan olla mieliksi muille. Auttaa muita ja kenties unohtaa sillä tavalla omat ongelmat.

Enempi tai vähempi paha tapa, mutta Ässä on opettanut juomaan kahvin myös mustana. Ja mustana se menee niinä päivinä kun ei esim. jaksa tuota muutaman kymmenen metrin matkaa kävellä Nesteelle maitoo ostamaan. Tai vaikka maitoo oliskin, välillä kahvi on parempaa ihan itsekseen-ilman lisukkeita. "Mustana kahvinsa juovat ovat ”puritaaneja”, jotka haluavat pitää asiat yksinkertaisina. He ovat kärsivällisiä, mutta myös vakiintuneita tapoihinsa ja vastustavat muutoksia. Hiljaisuus ja synkistely on yleistä." 


Kuva: Google

Ei huano merireissu

Viime sunnuntaina lähettiin äitin ja isosiskon kaa käymään Virossa. Mä olin aina ennen laivaillu vaan iskän ja Ärräpään kanssa joten vähän jänskätti. Iskä tunnetusti antaa mennä ja tehdä mitä haluun-eikä se esim. viime syksynä ollu moksiskaan kun en omaan hyttiin yöksi löytäny. Äitin kanssa on tiukempaa, mutta keskusteltiin asiasta (onneks) jo etukäteen. Melkein arvattavissa oli, että tämä seurue odottaa porukassa pysymistä-eikä se niin kamalaa ollu kun eka ajattelin :D
Oikeastaan reissu oli aika kiva. Sunnuntai-iltana katottiin porukalla hytissä Tanssii tähtien kaa. Hyvät naurut saatiin kun siskon kaa lueskeltiin taxfree-luetteloa ja huomattiin Niiskuneidin olevan viroksi Piripiiga. Yhdessä kaikki saatiin ärsyyntyä laivan sotkuisuuteen edellisyön Radio Rock-risteilijöiden jäljiltä ja kenties hiukan toisiimmekin... Kyllä kyseisessä seurassa voisi toisenkin kerran risteilemään lähteä-seuraava kerta kumminkin on about kuukauden päästä vanhemmassa tutussa seurassa. Eli siis iskän ja Ärräpään seurassa. Saas nähdä mitä siitäkin taas tulee...
Saparot
Reissuostokset. Kohtuullinen määrä karkkia tosin jäi kuvasta pois, samoin uudet kuulokkeet.

18. syyskuuta 2013

Dreaming

Syystä jota en enään edes muista, mietin aikoinaan lähdenkö ollenkaan Kroatian reissuun. Seurueesta kaksi oli täysin uusia tuttavuuksia ja V:n olin tavannu kaks kertaa ennen lähtöä. Taisin siis lipsauttaa vanhemmille pienen valkoisen valheen siitä, että tunnen matkaseurani... Jostain mun silmien eteen nousi kuva jossa istuin V:n kanssa rannalla riippumatossa, auringonlaskua ihaillen ja sitä unelmaa mä sit lopulta lähdin toteuttamaan.
Riippumattoja/-mattoa rannoilta ei löytyny, mutta auringonlaskuja tuli ihailtua. V:n syliinkin pääsin, tosin itkiessäni lapsellisesti joidenkin mahdollisuuksien menettämistä. V oli tukena kun mä tarvin sitä, sillonkin kun oltiin kaukana kotoa.
Virallisen/varsinaisen kesäloman loppupuolella eteen singahti toinenkin "vahva" unelma, ns. sydänmunkkiunelma. Eli haluan joskus jälkikasvulleni jättää valmiiksi välipalaksi sydänmunkin "Äiti rakastaa sinua"-lappusen kera.
Sitähän mä en vielä tiedä tuleeko lapset oleen biologisia vai esim. sijoitettuja, mutta yhtä rakkaita kaikki. Yritän saada tulevan kodin ilmapiiristä sellaisen, että jokainen pystyy avoimesti puhuun tunteistaan-ja tuollaiset lappuviestit olis vaan muistutus välittämisestä.

12. syyskuuta 2013

Shoppailuhulluus iski!!!

Tänään tuli nautittua päivästä kaupungilla kaverin kanssa. Useampi tunti kului tee- ja kahvikupposten äärellä eikä kyllä kotiin tarvinnu palattua tyhjin käsin... Suoraan sanottuna palasin mukanani kolme muovikassillista uusia vaatteita-osa ko.kaverin ylijäämäkirppistavaroista ja osa aarteina UFFin Tasarahapäiviltä.
Kauan etsimäni punainen skottihame ja bootsit
Ai ei tissit mahdu, murr... En ois halunnukaan pitsipaitaa...
IHANA kesäkevytpukinepaita, tuitui
ShoBBailut. Kaikki yhteensä 12e ;)

11. syyskuuta 2013

Tohelo!

Oon vähän sellanen ihminen etten usko aina mitä muut sanoo-enkä välttämättä sitäkään mitä oma järjen ääni huutaa. Kaikki pitää oppia kantapään kautta. Tänään kotona sattui jalan alle se parkettilattian päällä oleva lakana ja hyvinhän se luisti-toisen jalan yrittäessä löytää tasapaino ja raapiutuessaan cd-telineeseen. Vaikka ei tunnu mukavalta moinen monen sentin ihon riekaleisuus, Kettukin oli sitä mieltä että olisi voinut käydä pahemminkin. Olisin voinut oikeasti kompastua, murkaa nilkkani ja lyödä pääni seinään. Noin esimerkiks.
En tajua tätä omaa tunarointia! Juurikin saa edelliset haavat paraneen niin eikös taas satu jotain. Ei mulla nyt erityisen huono tasapainokaan pitäis olla enkä siis todellakaan tahallani itteeni telo. Vähintäänkin kumminkin on aina jalat mustelmilla. Ihme kyllä, kaikista sattumuksista huolimatta en oo ikinä murtanu luitani enkä saanut tikkausta vaativia haavoja.
Mystinen mustelma ja tuplarusketusraidat

6. syyskuuta 2013

POK-puss och kram

Kuten aiemminkin sanottua, eipä nämä vapaaviikot edelleenkään ehdi käydä tylsäks. Tällä viikolla kalenteria on täyttänyt virastokäyntien lisäks MLL:n lastenhoitokeikat. Maanantaina olin kattomassa kahta poikaa (2v ja 5v), eilen kolmea lasta (10v, 7v ja 5v) ja tänään aamusta yhtä aivan ihanaa poitsua (1v). Jälkimmäisellä keikalla oli pakko soittaa Ketulle ja tais siinä molempien silmäkulmat hieman kostua kun kuunneltiin pikkuisen jokeltelua. Pieni ihminen kuka viihtyi niin yksinään leikkien kuin sylissäkin. Pieni joka jopa vaati leikkien lomassa pusuttelua. Ihana, tahdon kotiin sellaisen!
Pusua, haleja ja läheisyyttä on muutenkin mahtunut tähän viikkoon. Sillein...aikuisten tapaan... Ei taida oikeasti olla ihanampaa kuin nauttia läheisyydestä ihmisen kanssa josta välittää-ja jonka tietää välittävän. Ehkä ihan taas sopivaan saumaan osuvan viikon kruunaa SPR:n koulutusviikonloppu. Ei sen aiheen niin väliä tahi ilmaisen ruuan, haluan nähdä vain V:n. Viettää viikonlopun yhdessä. Olla lähellä ja rakastaa. Niin enkä toki pane pahakseni useamman tunnin junamatkailuakaan :D
Pieni ja viaton-niin kun me kaikki... ;)

3. syyskuuta 2013

Tiedät vain itkusi omat


Mä muutin Lahteen 2011 syksyllä, vähitellen lahtelaistuen. Vaikka kaikki (kaupunki, koulu, kaverit,...) oli uutta, koin oloni onnelliseks. Olin saanut sen mitä olin jo pari vuotta haikaillut. Olin saanut vapauden.
Enään ei ollut kotiintuloaikoja eikä kukaan patistanut klo 22 nukkumaan. Tulot parani ja sain täysin itsenäisesti ostella mitä halusin-aina siitä oranssista tiskiharjasta lähtien. Sain tehdä juuri sitä ruokaa mistä pidin-ja nautin itse tehdyistä, onnistuneista aterioista. Opettelin mielelläni uusia juttuja. Iloitsin posteista, jopa niistä laskuista jotka pysyivät kohtuudessa. 

Tässä parin vuoden aikana on kumminkin tapahtunut jotain. Tällä hetkellä vastuu omasta elämästä, kaikesta, tuntuu isolta ja koen, että ihan tarpeeksi on muistamista jo siinä yhdessä aamulääkkeessä. Koulun keskeyttämisen takia raha-asiat on sekaisin, mahdollisesti mulla on n.100e koko loppukuukaudeksi-ja se ei ole paljon se. Keittiö pursuaa tiskejä, pyykkikori pyykkejä ja muutenkin kämppä olis siivouksen tarpeessa.
Kaikki se mikä itsenäistyessä oli uutta, hienoa ja mahtavaa, tuntuu kääntyneen päälaelleen. Kärsin yksinäisyydestä, siitä että lähimpien sukulaisten luo matkustaa tunnin kahville. Niin... Eipä tule ikinä "vain" kahville lähdettyä. Kukaan tuskin huomaa vaikka olisin päiviä poissa kotoa tai kovin nopeasti osaisi huolestua vaikka en puhelimeen vastaisi. Teen kaikkeni jotta saisin elämän johon voisin olla tyytyväinen-mutta tuntuu ettei se riitä. Etten riitä, edes itselleni.

Eräs uusi tuttavuus aloitti erään lauseensa: "Meil on molemmilla pitkä ja kylmä syksy edessä...". Kenties täysin totta, mutta mä en uskalla edes ajatella syksyä.