11. syyskuuta 2013

Tohelo!

Oon vähän sellanen ihminen etten usko aina mitä muut sanoo-enkä välttämättä sitäkään mitä oma järjen ääni huutaa. Kaikki pitää oppia kantapään kautta. Tänään kotona sattui jalan alle se parkettilattian päällä oleva lakana ja hyvinhän se luisti-toisen jalan yrittäessä löytää tasapaino ja raapiutuessaan cd-telineeseen. Vaikka ei tunnu mukavalta moinen monen sentin ihon riekaleisuus, Kettukin oli sitä mieltä että olisi voinut käydä pahemminkin. Olisin voinut oikeasti kompastua, murkaa nilkkani ja lyödä pääni seinään. Noin esimerkiks.
En tajua tätä omaa tunarointia! Juurikin saa edelliset haavat paraneen niin eikös taas satu jotain. Ei mulla nyt erityisen huono tasapainokaan pitäis olla enkä siis todellakaan tahallani itteeni telo. Vähintäänkin kumminkin on aina jalat mustelmilla. Ihme kyllä, kaikista sattumuksista huolimatta en oo ikinä murtanu luitani enkä saanut tikkausta vaativia haavoja.
Mystinen mustelma ja tuplarusketusraidat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti