31. joulukuuta 2015

Vuosi -15

Tammikuussa piti aloittaa kuntoilu, ostin itelleni joululahjaks aktiivirannekkeenkin sitä varten. Into lopahti muutaman viikon jälkeen. 4 000 palaisen palapeliprojektin lopettelua ja tavaroiden pakkailua.Tammi-helmikuun vaihteessa muutto Poriin, soluasuntoon, ja viimeiset opinnot työharjoittelujakson muodossa. Työharjoittelupaikassa sai nauraa lapsia, jotka mm.puuvärein 
väritti äitejään ja kehui kuinka kauniita heistä nyt tulee. Maaliskuussa puhutitti Euroviisuihin lähetetty Pertti Kurikka Nimipäivineen ja uusi tv-sarja Temptation Island Suomi. Maaliskuun 
lopussa juhlin valmistujaisia ja jo parin päivän työttömänä olon jälkeen työkkäri nakkas työnhakukurssille.
Huhtikuussa oli jo työkkärin kurssikin jo käyty, ja mikäli valokuva-albumia uskoo, ei työttömänä ollu muuta tekemistä kun ottaa selfieitä :D Kelan päätti opintotuen loppuessa, että solun vuokranantaja on mun avomies ja asiasta vängättiin monen monta viikkoa. Toukokuussa täyttyi taas pahvilaatikot ja muutin pois solusta. Samoihin aikoihin sain ystävän Taika-kissan pariksi viikoksi seurakseni. Parisuhteen puolivuotispäivää vietettiin mun lapsuudenmaisemissa Hämeenlinnassa, istutettiin Setämiehen parvekkeelle viljelmiä (porkkanaa, herneitä, salaattia, rucolaa, ruohosipulia, perunaa,...) ja pieni 1,5v hoitopoika oppi sanomaan `ämmä´.
Heinäkuu alkoi ihmeellisen kipeilyn kourissa. Liki kaksi viikkoa oksetti ja pyörrytti jopa makuuasennossa. Mitään syytä ei oireiluun ei löydetty. Ahkeran lepoasennossa oleilun jälkeen saikin jo taas alkaa pakkaamaan niitä kuuluisia muuttolaatikoita, Setämiehen saadessa töitä toiselta paikkakunnalta. Elokuun alussa meistä tuli turkulaisia ja samalla avopuolisoja yhteisen kodin myötä. Elokuun lopussa tuli taas vuosi ikää lisää ja juhlat koostui lähinnä Särkänniemikäynnistä uuden tuttavan O:n kanssa. Syyskuun puolessa välissä mullakin tärppäs töiden suhteen ja aloitin alani työt eräässä paikallisessa yhdistyksessä.
Lokakuu meni pitkälti työntekoa opetellessa ja uuteen arkirytmiin sopeutuessa. Pimenevä syksy edelleen suhteellisen vieraassa kaupungissa ilman uusia ystäviä ja ilman omia perheenjäneniä (niitä muita kuin Setämiestä) vei kumminkin voimat ja marraskuussa jouduin jäämään useamman viikon sairaslomalle uusiutuneen masennuksen takia. Töihin joulukuun puolessa välissä palattuani sain elämäni ensimmäisen lopputilin. Joulun alla juhlittiin Setämiehen kanssa vuosipäivää ja pyhät vietettiin tämän vanhemmilla. 
Tätä kirjoittaessa on uuden vuoden raketit jo alkaneet räiskiä ja uuden vuoden karkkiherkut on jo katettu pöytään. Vuosi vaihtunee Monopolyn ja tinan valamisen merkeissä-mahdollisimman mukavasti ja kevyesti, sillä pelkään raketteja.
Mitään uudenvuoden lupauksia en taida tänä vuonna tehdä, mutta maanantaina alkaa (ainakin) 12 viikon ruokavaliomuutos, tavoitteena päästä ainakin kertyneistä joulukiloista eroon. Toivon, että alkavasta vuodesta tulee rakkauden täyteinen, mielen rauhainen ja vauvan tuoksuinen.

Oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta blogin lukijoille! :)

24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Toivottaa Se_perinteinen ja Setämies

16. joulukuuta 2015

Joululahjaksi lopputili

Liki kolme viikkoa sairaslomalla vietettyäni koitti maanantaina töihin paluu. Olin hyvin skeptinen sen suhteen, että masennus olisi viikossa tai kahdessa itsekseen parantunut, eikä lääkäri enään kirjoittanut lisää sairaslomaa. Varsinkin viime viikko meni stressatessa sitä jaksanko töissä vai pitäisikö irtisanoutua karenssinkin uhalla. Maanantaiaamu antoi kumminkin nopeasti vastauksia kysymyksiin, sillä "ison pomon" tullessa työpaikalleni tiesin jo mitä klo 08.20 alkava palaveri pitäisi sisällään. Sain potkut.
Tänään kävin palauttamassa avaimet ja hakemassa tavarani. Viimeisen työpaikalla juodun kahvikupin ääressä kysyin vielä lähimmältä (ex-)työkaverilta palautetta kuluneesta muutamasta kuukaudesta ja sain kuulla sen mitä osin olin pelännytkin; musta näkee ulospäin välittömästi, jos joku juttu ei kiinnosta. Pystyn kyllä työt tekemään, mutta en osaa peittää tunteita joita työ herättää. Siinä lienee opinpaikka tulevia töitä ajatellen. Oltiin tämän työkaverin, lähiesimiehen ja "ison pomon" kanssa kaikki samaa mieltä siinä, ettei ko.työpaikka ollut juttuni ja että koulutukseni valuu pitkälti hukkaan annetuissa työtehtävissä.

En tiedä miten hyvää kotiin työttömäksi jääminen tekee muutenkin heikolle mielenterveydelle, mutta silti päälimmäinen tunne viimeiset pari päivää on ollut helpotus. Helpotus ettei tarvitse väkisin jaksaa työssä, josta en pidä ja helpotus, ettei ole vaaraa karenssista irtisanoutumisen tultua työnantajan puolelta. Olen koko syksyn etsinyt uusia töitä mikä tässä vaiheessa vuotta tuntuu ehkä turhaltakin. Ei kukaan näin lähellä joulua palkkaa uusia työntekijöitä ja taas esim.vuoden alusta valtiolla lienee ihan erilailla palkkatukirahoja, joilla työllistymisen pitäisi helpottua. Koska olen viettänyt viikkoja sairaslomalla, saattaa kyseeseen tulla myös kuntoutus ja osa-aikatyöt. Seuraavat pari-kolme viikkoa voin kumminkin hyvällä omallatunnolla keskittyä joulun odotukseen, viettoon ja oman henkisen hyvinvoinnin parantamiseen.

9. joulukuuta 2015

Säröillyt unelma


Eräs tuttava kertoi eilen odottavansa lasta-ja kun tarkemmin katsoin, kyllähän maha pienesti pyöreältä näyttikin. Kohteliasta olisi ollut onnitella, mutta en pystynyt. En kerta kaikkiaan pystynyt. Kurkkuun noussut pala tuntui liian isolta nieltäväksi ja silmiin kirvonneet kyyneleet liian polttavilta näytettäväksi. Käänsin pääni vaieten.
Meillä on Setämiehen kanssa vuosipäivä ensi viikolla ja mikäli kaikki olisi mennyt suunnitellusti, olis tänään kiinnittämäni ehkäisylaastari ollut tällä erää viimeinen. Oltais lopetettu ehkäisy ja vähitellen alettu odottamaan, koska onni lapsen muodossa osuu kohdalle... Sitä hetkeä ei nyt kumminkaan ole tulossa, ainakaan ihan pian. Mä en ole henkisesti siinä kunnossa että jaksaisin-ja se sattuu myöntää. Sattuu siirtää unelmaa, joka oli jo niin lähellä...
Kuluva viikko on kolmas ja todennäköisesti viimeinen jonka sairaslomalla vietän. Olen pelännyt töihin paluuta, sitä mitä työkaverit ajattelevat. En halua sääliä, mutta haluan ymmärrystä. En ehkä jaksa ihan niin täysillä mitä tähän asti... Samanaikaisesti myös pelkään, että epämiellyttävä työ hajottaa päätä entisestään...
Tänään Setämiestä omista töistään kotiin odotellessa koin kumminkin jonkin sortin havahduksen. Mun on yksinkertaisesti vaan nyt ryhdistäydyttävä. Unohdettava kaikki se mikä on huonosti ja koitettava keskityttävä siihen, mikä on hyvin. On pakko ottaa vastuu, olla aikuinen-ja jaksaa. Muuten joudun pian syömään (kaapissa jo valmiiksi odottavia) mielialalääkkeitä, muuten en saa vastuullisesti hoidettua osaani yhteisestä taloudestamme-ja muuten ajatus perheenlisäyksestä jää liian pitkäksi aikaa edelleen haaveeksi.
"Kun me ollaan lähekkäin
Itket kasvot minuun päin
Miksi kävi näin?
Miten saan sut uskomaan?
Olen tässä ainiaan
Sua rakastan
Vaikka jäätäis ikuisesti kahdestaan

Olen aina rakkaani puolella,
Joulupöydässä tahdon sua suojella
Niiden kysymyksiltä jotka meitä satuttaa.."

5. joulukuuta 2015

Joululahjatoiveet vuosimallia -15

Vuosi on kulunut jälleen siihen vaiheeseen, että on aika miettiä joululahjatoiveita. Jonkun kysyessä toiveita pää lyö aina tyhjää, mutta nyt ajan kanssa mietittynä toivelista näyttää kuta kuinkin tältä;
- piikkimatto
- erilaisia kynttilöitä
- perinteisiä lautapelejä (Monopoly, Trivial Pursuit, Scrabble, Afrikan tähti,...)
- vaatelahjakortteja (H & M, Gina Tricot)
- Enkeli-suklaapatukoita
- nahkainen suojakuori puhelimeen
- pienehkö pressopannu
- kannellinen pata
- paristokäyttöinen jalkaraspi

Itse olen ostanut jo puhelimen, Inside Out-kirjatrilogian sekä yhden mainitsematta jätetyn lautapelin. Jätin myös mainitsematta pari toivetta, jotka toivon Setämiehen toteuttavan ;)

26. marraskuuta 2015

Ämpärilista

Pimeänä ja sateisena marraskuun iltana ei liene parempaa kuin kaivaa pakastimesta mokkapaloja, keittää kahvia ja istua alas muistelemaan mennyttä kesää. Tuli kerrankin kirjoitettua bucket list (en ymmärrä miksi se termi on ämpärilista eikä näppärämmin mukana kulkeva pocket list, mutta ei jäädä nyt siihen...) ja nyt listan rukseja vilkaistessa, ei voi kun ihmetellä mihin se kesä taas meni. Juuri mitään kun en ehtinyt taaskaan tehdä...

Tältä se lista näyttää:
[ ] käy festareilla, asiakkaana tai töiden merkeissä
[X] yllätä kummityttö kesävaatepaketilla
[X] matkusta autolla
[X] matkusta junalla
[X] tee itse jäätelöä
[X] lue vähintään yksi kirja
[ ] nuku teltassa
[X] löhöä riippumatossa
[X] käy terassilla
[ ] syö parvekeviljelmiä
[ ] ui luonnonvedessä
[X] käy Yyterissä
[X] ui maauimalassa tai kylpylän/uimahallin ulkoaltaassa
[ ] käy jumpassa
[ ] osta torilta tuoreita kasviksia
[ ] juo torikahvi
[X] grillaa
[X] rusketu
[ ] puhalla saippuakuplia
[ ] näe auringonnousu...
[X] ...ja -lasku
[ ] käy ongella
[ ] istu laiturilla ja liota varpaita vedessä
[ ] käy kesäteatterissa
[ ] pelaa mölkkyä
[X] kulje paljain jaloin
[ ] tsiigaa juhannuskokko
[X] käy mummolassa
[X] pukeudu mekkoon
[X] pukeudu minishortseihin
[X] osta jätski jätskikioskilta
[ ] pelaa minigolfia
[X] nuku päiväunet parvekkeella

18/33, noh onhan se kumminkin yli puolet. Syytettäköön puuttumaan jääneistä kylmää alkukesää ja loppukesään osunutta muuttorulianssia. Ei siinä pahvilaatikkoviidakon keskellä eläessä kauheesti miettinyt mölkyn peluuta tai ongella istuskelua. Oli tärkeämpääkin... Ensi kesänä kenties uudet kujeet, toivon mukaan vähän paremmalla menestyksellä.

25. marraskuuta 2015

Here again...

Parin viime päivän aikana olen tuijotellut kodin nurkat aivan liian tutuiksi, nukkunut aivan liian monet päiväunet ja herännyt aivan liian monta kertaa jouluvalojen luomaan himmeään valaistukseen. Olen itkenyt itseni kuivaksi tajutessani, että historia toistaa itseään. Olen vaivihkaa vajonnut masennuksen syviin pohjamutiin. Taas. Olen pettynyt itseeni ja pelkään mitä tästä seuraa.

Kaksi vuotta sitten, 2013 syksyllä, heräsin usein jouluvalojen lämpimään valoon-kuten nyt. Edeltävänä keväänä olin jo oireillut, mutta kesä välissä loi uuden uskon ihmisyyteen ja elämään-kunnes tuli taas syksy pimeyksineen. Kesän aikana koin asioita, joiden myötä sai lapsihaave tuulta purjeisiin-kunnes purjeet poltettiin. Itkin pitkään miksi en kelpaa äidiksi. Pelkäsin etten kelpaa koskaan kenellekkään ja itkin yksinäisyyttä. Syksyllä en enää palannut kouluun.

Nyt olen viikkoja polttanut kynttilää kahdesta päästä, koittanut jaksaa jotta en olisi huonompi kuin muut. Pakottanut itseni töihin, itkenyt salaa. Koittanut olla kuten muut, iloinen ja reipas. Koittanut ylläpitää hyvän olon kulisseja pystyssä aivan liian kauan. En viihdy työssäni kuten en kaksi vuotta sitten viihtynyt koulussa. Nyt, kuten tuolloinkaan, ei juuri ole kavereita, ei harrastuksia. Ei motivaatiota tehdä asialle mitään. Se mikä nyt on toisin, on ihana kolmiokoti merinäköalalla, yhdessä Setämiehen kanssa. Paljon enemmän mitä uskalsin kaksi vuotta sitten toivoakaan-paljon enemmän minkä menettämistä pelätä.

Perjantaina tapaan lääkärin ja aion pyytää loppuvuodeksi sairaslomaa. Loppuvuodeksi tai siihen asti kunnes pääsen psykiatrisen avun piiriin... Tällä kertaa en hyväksy avuksi pelkkiä pillereitä, toivon tietäväni mitä tehdä toisin. Tälläkin kertaa lapsihaave oli jo lähellä toteutumista, mutta on jo toistamiseen ymmärrettävä etten ole siinä kunnossa, että pienen lapsen kanssa jaksaisin. Oman hyvinvoinnin on mentävä haaveiden edelle vaikka se kuinka satuttaisikin...
P.S. Joka vuotisen joulun lähestyminen nostaa stressin missä aaton vietän ja kenen kanssa. Tänä vuonna päätin olla radikaali, olla viettämättä joulua kenenkään sukulaiseni luona. Saa nähdä kuinka paljon kränää tieto levitessään aiheuttaa...

11. marraskuuta 2015

Voitko tulla ja mulle tien näyttää?

Viime sunnuntaina vietettiin isänpäivää ja ajankohtaisesti olen muutamat viime päivät pohdiskellutkin omaa isäsuhdettani. Mun vanhemmat eros, kun olin alle kaksvuotias. Vuosia tuosta eteenpäin vierailin isäni luona säännöllisesti; joka toinen viikonloppu, joka toinen joulu ja talvilomat. Myöhemmin koitti esiteinikapina jolloin en halunnut tavata isääni ollenkaan ja sen jälkeen todellinen teinikapina jolloin olisin halunnut vain ja ainoastaan olla isäni luona.
Muistan miten lapsena isän luona viikonloppukylässä ollessa sai aamupalaksi syödä suklaavanukasta, kuinka isän luona sai valvoa niin myöhään kuin halusi ja kuinka innokkaita kävijöitä oltiin leikkipuistoissa ja uimahallissa. Teini-iässä isä ei paheksunut humalapitoisia lukiobileitä, naureskeli hyväntahtoisesti jos en aina yöksi kotiin löytänyt ja osti ensimmäiset lemmikit mulle.
Aikuisiässä yhteydenpito on taas jäänyt; soitellaan silloin kun on asiaa-eli keskimäärin kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa. Tiedän, että kylään saa koska tahansa mennä, mutta ei tule mentyä. En osaa perustella miksi ei... Niin karua kun onkin, en tiedä isästäni juuri mitään. En tiedä vieläkö hän tykkää katsoa luonto-ohjelmia-jotka lapsuudessa kuului joka sunnuntaiaamuun. Vieläkö pitää yhteyttä niihin ihmisiin, jotka puhalteli lapsena mun kanssa saippuakuplia parvekkeella? Vieläkö haaveissa on koira ja etelänmatka?..

P.S. Kenties meilläkin juhlitaan seuraavaa isänpäivää...

13. lokakuuta 2015

Kuluneen viikon aikana olen...

...nalkuttanut liikaa
...juonut liian vähän vettä
...juonut liian paljon kahvia
...saanut hermoromahduksen
...myöhästellyt töistä
...jättänyt töitä tekemättä tai siirtänyt niitä tarpeettomasti seuraavaan päivään
...tehnyt liian vähän eväitä itse
...syyttänyt toista omista virheistäni
...miettinyt kuolemaa
...miettinyt eroamista
...nukkunut yhdet 12h yöunet
...saunonut muutaman kerran
...syönyt ravintolassa
...vieraillut Tallinnassa
...nauttinut siivotusta kodista
...käynyt hieronnaksi luokiteltavassa hoidossa
...ehtinyt pelata riittävästi Simssiä
...juonut hyvää teetä
...tehnyt jalkahoidon itselle
...rakastanut niin että sydämeen sattuu

3. lokakuuta 2015

Viikonloppu täynnä sukulointia

Lauantai-ilta, kello kymmenen. Yöpuvussa anoppilan sohvalla, oikean käden ulottuvilla maailman suloisimman koirarodun edustaja (eli persikanvärinen kääpiövillakoira) ja vasemmassa kainalossa oma avomies. Telkkarissa pyörii Intelstellar, jota kukin seuraa oman mielenkiintonsa mukaan. On hyvä olla.

Eilen aloiteltiin viikonloppu anoppilassa. Pari tunnin ajomatka sujui myrskyvaroituksista huolimatta ja perillä ehdittiin osa Vain elämää-jaksostakin katsoa ennen kuin sähkötakkuilut alkoi. Ensimmäinen sähköttömyysjakso kesti kolmisen varttia jonka aikana omakotitalo valaistiin liikuttavan kauniisti kynttilöin. Loppuillan sähköt välillä välähti takaisin ja katosi sitten taas-mikä ei tosin yötä vasten haitannut. Yllättävän hyvin tuli uni, ei tuulen seurauksena läheisten puiden oksat raapineet ikkunaan ja aamulla sähköiset ongelmat oli historiaa.

Setämies heräsi kukonlaulun aikaan kouluun, itse jatkoin aamuämpyilyä tovin ennen aamupuurolle nousua. Puolen päivän aikaan kävin suorittamassa Mensan testin, jonka Setämies myöhäissynttärilahjaks mulle maksoi. Seuraavaksi sitten geenitestit ;) Testin jälkeen Setämiehen kanssa lelulahjaostoksille ja eräälle ystävälle kahville. Voi kuinka kesältä tuttu pieni kissakin oli jo kasvanut suureksi! Kahvien jälkeen anoppilassa välikuolema, päivällinen ja tupatarkastukselle Setämiehen perheen nuorimmaisen luo, joka muutama viikko sitten muutti pois kotoa. Anoppilaan palattua vastassa oli lisää perhettä; eräs pikkuveli lastensa kanssa. Heidän lähdettyä meillä sauna ja nyt tosiaan leffaillan vietossa.

Huomenna, sunnuntaina, olisi tarkoitus puolen päivän aikaan ajella mun äidin luo kylään. Toivon näkeväni omiani sisaruksiani, vaikka Setämiehenkin perhe on jo kuin omaani... Moninaisten syntymäkahvien (sekä äitini, veljenpojan ja veljentyötön syntymäpäivät) jälkeen suunta kohti kotia ja illanviettoon vielä O:n luokse. Supersosiaalisen viikonlopun päätteeksi paras vaihtoehto lienee leffailta ja kunnon yöunet ennen seuraavan viikon työrupeamaa...

29. syyskuuta 2015

Arjen hallitsemattomuutta

Kolmisen viikkoa sitten suunnitelmissa olin "aivan liikaa ruutuaikaa"-työnimellä kulkenut postaus siitä miten työttömän päiviä vietän. Pääosin kotona neljän seinän sisällä ja tuntikausia erilaisia virtuaalipelejä pelaten. Iltaisin päänsärkyä valitellen ja aamuisin..noh, aamut oli siihen aikaan mulle 12-14 aikaan.Tuota postausta en ehtiny kumminkaan suunnitella saati kirjoittaa ennen kuin erään puhelun myötä työpaikka osui kohdalle. Nyt on kolmisen viikkoa työelämää takana ja arki on rehellisesti sanottuna hallitsematonta. Ennen visusti käsissä olleet langat vaan katoilee, tuntuu ettei aikaa työnteon lisäksi ole muuhun kuin nukkumiseen...
Osasyy arjen hallitsemattomuuteen on varmasti viikkojenkin sisällä vaihtuvat työvuorot; pari kolme iltavuoroa ja pari kolme aamua. Koulutusta vastaavat työt ovat kyseessä, mutta pääosin (nuoren ikäni takia) oon avustavissa tehtävissä. Huolehdin kauppakäynnit, leivon tarjottavia, siivoan. Joissakin asiakastilanteissa saan toki olla mukana, mutta lähinnä apukäsinä ja -silminä.
Mitäpä elämää muuten kuuluu? Setämiehen kanssa ollaan kohta kaks kuukautta asuttu saman katon alla ja vielähän tämä on aika hakemista senkin suhteen. Omat rajat ja oma aika on toisinaan kortilla, eikä aina kumpikaan muista huolehtia esim. omia tavaroita niille kuuluville paikoille. Nyt kun mäkin asettauduin työelämään ja kaksi taloudessa tienaa voita leivän päälle, palkattiin myös siivooja joka käy pari kertaa kuukaudessa hoitelemassa isommat sotkut.
Torstaisin työpäivän jälkeen mulla on kokkikerhon ohjaamista läheisellä koululla, tiistai-illat pyritään pyhittämään saunomiselle. Saunan jälkeinen raukeus tosin tänäänkin äkkiä karisi, kun piti ruveta huomiseksi eväsruokia kokkaan... Viikonloput ollaan (valitettavan) pitkälti vietetty eri kaupungeissa omissa menoissamme. Ja ennen kun huomaakaan, on taas viikko vaihtunut toiseksi, toistaen samoja kaavoja...

31. elokuuta 2015

Särkänniemeen, Särkänniemeen!

Perjantai-iltapäivästä hyppäsin bussiin suuntana Tampere. Vaikka olin stressaantunut tulevasta hotelliyöstä O:n kanssa ja jo lähtiessäni koin ikävää Setämiestä kohtaan, löytyi bussista tuttu turvallisuuden tunne. Todella nautin kun sain pitkästä aikaa matkustaa tunteja yksin bussissa-aivan upeista kotimaan maisemista nauttien.
Hotellille pääsin puol kuuden aikaan, O tuli sovitusti pari tuntia myöhemmin. Haettiin iltapalaa läheisestä Subwaystä, korkattiin O:n tuoma punaviini ja kateltiin telkasta sopivasti Herra Popper ja pingviinit. Sen jälkeen jo unettikin-vaan eipä uni tullu. En tiedä stressasinko seuralaista, jännittikö seuraava päivä huvipuistossa vai oliko paikka liian vieras, mutta yöunet saldoksi jäi vain neljä-viisi tuntia. Auts!
Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen pakattiin reput ja suunnattiin kohti hurvitteluja. Säätiedotus oli uhkaavasti luvannut +16 ja sadekuuroja, mutta onneksi se ennustus meni metsään. Auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan lähennellessä hellerajoja, ei lainkaan haitannut välillä kastuakaan Koskiseikkailussa tai Tukkijoella :)
Kuuden aikaan suunnattiin kohti Hervantaa ja Onnibussilla kotimatkalle. Karkki- ja sipsipussien käytyä tyhjäks, mulla vei uni voiton ja reilu parin tunnin bussimatka menikin sukkelaan. Setämiehen ollessa omissa menoissa, olin ajatellu jatkaa viikonloppua O:n luona, mutta edellisyön unettomuus houkutteli omaan kotiin. Iltapalan yhteydessä otin varoiks parit unilääkkeet taatakseni syvän unen-ja mukavat 12h tulikin sitten nukuttua.

Koko reissun hinnaksi tuli n. 95e;
Turku-Tampere-Turku-bussit, menolippu Matkahuollon tarjouslippu ja paluu Onnibussilla, yht. 17e
Hotelliyö Koskikatu Cumuluksessa 40,50e (/nenä)
Särkänniemen ranneke, VVO:n kampanja, 20e
Paikallisbussi Särkänniemestä Hervantaan 2,60e
Ruokailut (Särkänniemessä kahvi-/jätskitauko, eväät kotimatkalle) n. 14e

24. elokuuta 2015

Täydellinen sunnuntai

Eilisaamu yllätti perinteisen aamukahvin lisäksi vastapaistetuilla mustikkaletuilla. Päivän alku vaikutti hyvältä, mutta en olisi arvannut kuinka uskomattoman onnellinen ja hieno päivästä todella tulisi. Edes parin tunnin vatsan väänteet ei saaneet pilalle täydellistä sunnuntaita.

Rauhassa nautitun aamupalan jälkeen jämähdettiin O:n kanssa katsomaan Nemoa etsimässä-leffaa, joka aina vaan jatkaa yhtenä mun suosikkianimaationa. Muutama vuosi oli ehtinyt vierähtää edellisestä katsomiskerrasta ja leffasta tuntui edelleenkin löytyvän uusia vitsejä naurettaviksi. Nemon löydyttyä leffa vaihtui toiseksi, mutta mulla alkoi jo silmä painaa ja ainakin puolet elokuvan kestosta meni päiväunia ottaessa.
Jälkimmäisen elokuvan loputtua, siinä kolmen nurkilla, alettiin jo kaipaan jotain tekemistä, muutakin kun sohvalla/sängyssä makoilua. Aamulla puhuttu kirppiskäynti jäi sen jo mentyä kiinni, mutta tilalle tuli jotain mitä en edes osannut odottaa; nimittäin veneilyä. Kuuma auringonpaiste, vene ja yläosaton hyväkroppainen soutaja-voiko sitä vapaapäiväänsä parempaa pyytää?

Veneily tosin loppui harmittavan lyhyeen alkaneiden vatsavaivojen takia ja aivan liian kauan sain bussia kotiinkin odotella. Kotiin päästyä pahin oli jo onneksi ohi, hetken maltoin sohvalla lepäillä ennen kuin kuulin naapurien houkuttelevia ääniä sisäpihalta. Keitin iltakahvia ja suuntasin naapurisopuisasti seuraan, mutta eipä pihalla enään siiinä vaiheessa ketään ollu. Sisälllä kökkiminen ei huvittanut, joten suunnistin kahvini kanssa läheiselle hiekkarannalle. Aurinko oli just laskemassa ja satamassa parkissa olleista laivoista näkyi vain tummat siluetit. Rantaviivaa paljain varpain kävellessä oli liikutuksen kyynelissä pidättämistä, kaikki oli niin yksinkertaisen kaunista.

Kun kahvi oli nautittu ja aurinko laskenut niin matalalle, ettei se enään pitänyt lämpimänä, suuntasin kohti kotia. Setämies kotiutui omista viikonloppumenoista samoihin aikoihin ja ilta kruunattiin oman kullan kainalolla, elokuvalla ja supertäytteisillä lihapiirakoilla.

Eilen ei tullut kameraa rannalle mukaan, mutta tässä eräs auringonlasku viime viikolta.

14. elokuuta 2015

Näppäräksi alkanut avovaimo

Tässä eräs ilta ajeltiin läheiseen Ikeaan tavoitteena hankkia eteiseen hylly. Noh, hylly ei matkaan tarttunut, mutta löydettiin hieno vaihtoehto saunan suunnitteilla olleeseen laatoitukseen. Kyseessä on mallistosta poistuva SKOGHALL-laatta ja voin kertoa asennuksen olleen todella helppoa. Pointseja myös siitä, että yksinkertaisin työkaluin laattoja sai myös pienennettyä (esim. puolitettua).
Linja jatkuu sujuvasti pesuhuoneen puolelle. Valitettavasti unohdin ennen-kuvat.
"Pienoisen" arviointivirheen ansiosta tuli samalla ratkaistua mitä tehdään parvekkeen rumalle sementtilattialle-ja saatiinpa vielä sama linja jatkumaan vessaankin. Viikonloppu meneekin sitten miettiessä minkä projektin sitä ensi viikon ajanvietteeks keksis...

7. elokuuta 2015

Turust

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa alkaa olla loppupuolella ja voin huojentuneena kertoa kaiken olevan hyvin. Maanantaina muutto sujui sukkelasti; noin kuudessa tunnissa tavarat oli pakattu, ajettu uuteen kotiin ja purettu. Yön yli nukuttua Setämies palasi vielä Poriin, josta saapi tulla liki valmiiseen kotiin sunnuntaina. Osa tavaroista vielä hakee paikkaansa, mutta valtaosa laatikoista on jo purettu.

Asuinalue on rauhallista-toisinaan tuntuu että liiankin. Lähellä olevan isohkon tien äänet ei kuulu tänne asti eikä edes oletetut laivojen sumutorvet. Pihoilla ei kilju lapsia, ei räksytä koiria, ei kulje autoja. Tuntuu ettei kukaan tässä talossa käy edes suihkussa! Onneksi on radio pitämässä seuraa...

Turku on mulle (toistaiseks) vielä vieras kaupunki eikä vielä ole tiedossa töitä eikä oikein niitä harrastuspaikkoja/-mahdollisuuksiakaan. Apuun tuli uusi ystävä, O, joka sai mut innostumaan uudestaan geokätköilystä. Porissa koitin aikanaan joitakin löytää, huonolla menestyksellä. Eilen tein lähinurkkia tutuksi kätköilyllä. Purkkeja ei edelleenkään löytynyt, mutta monta kaunista paikkaa kyllä :)
Uudet lenkkimaisemat

24. heinäkuuta 2015

"Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa"

Lähestyvä muutto on saanut pohtimaan...tätä kaikkea. Edetäänkö me sittenkin liian nopeasti, onko yhteenmutto puolen vuoden seurustelun jälkeen sittenkään niin viisasta. Olen viettänyt lukuisia hetkiä peläten etten riitä, en ole tarpeeksi tai en kestäkään tätä kaikkea. 

Muuttolaatikoita pakatessa kokoan jatkuvasti yhteen ajatuksia tältä reilulta puolelta vuodelta mitä oon ehtiny Porissa asua. Puolessa vuodessa mun oma sosiaalinen elämäni on kuihtunut olemattomiin; tänne muuttaessani en tuntenut ketään ja ne ketkä oon oppinut nyt muutamassa kuukaudessa tuntemaan, on joko Setämiehen työkavereita, Setämiehen perhettä tai mun hoitolapsien vanhempia. Ne ihmiset jää taakse kun muutetaan-vaikka ainahan sitä vannotaan että yhteyttä pidetään. Yhdessä intensiivisesti vietetty puoli vuotta on muuttanut mun ruokailutapoja epämääräisemmiks ja -säännöllisemmäks, ja vain harvoin kehtaan mennä nukkumaan siihen aikaan, kun todella haluan. Öihin on yhä enenevissä määrin ilmentynyt pelkotiloja, ahdistavia unia ja heräilyjä. Stressiä.

Välillä ajatukset karkaa uuteen kotiin, uuteen kaupunkiin. En tälläkään kertaa tunne uudesta kotipaikasta ketään, tällä kertaa on turvaksi muodostunut Setämiehenkin perhe kaukana. Etsin Google Mapsista uuden kodin lähistöllä olevia harrastuspaikkoja, täytän työhakemuksia. Jossain sisällä pieni ääni kannustaa luottamaan. Sanoo, että tämä on nyt hetki vain, pian se on jo ohi. Pian ollaan jo uudessa kodissa purkamassa muuttolaatikoita, keskustelemassa siitä minkä väriset verhot mihinkin huoneeseen tulee laittaa ja mitä materiaaleja mattojen pitää olla.

"Suljen silmät, kuvittelen et lennän 
Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä 
Vaikka en tiedä, haluatko sä enää 
Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää 

Vien tän äärirajoille, äärirajoille 
Vien tän äärirajoille, sua varten"
-Cheek, Äärirajoille

21. heinäkuuta 2015

Boyfriendtag

Suvin blogista löytyi hauska boyfriendtag-haaste ja pakkohan se oli testata miten hyvin Setämies tämän tyttöystävänsä tuntee ;) Suluissa oikeat vastaukset/lisäykset.

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
- Iholla (tai Siskoni on noita, Lost tai yhdessä katsoessa Orphan Black

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
- Sinappikastikkeen (tarkoittanee hunajasinappia, en mitään)

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
- Kala (väärin, raaka liha ja sisäelinruuat)

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? 
- Jonkun possupihvin, ranskalaisia ja siiderin

5. Mikä on hänen kengänkoko?
- 37 (38-39)

6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
- Palapelit ja joku astiasarja (Joskus keräilin keltaista Teemaa, nykyään Disney satulukemistokirjoja)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- Jäätelöä

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- Suomalaista poppia (melkein mitä vaan suomalaista; poppia, räppiä, iskelmiä,...)

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
- Komedioista ja joistain lastenelokuvista (myös draamoista ja joistain trillereistä)

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
- Siniset (siniharmaat)

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
- Kettu (vastattu nimellä oikein)

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
- Juon kaljaa

13. Missä hän on syntynyt?
- Forssassa. Ei kun lähimmässä synnytyskaupungissa siitä, onks se Tampere? (Forssa oikein, nykyään forssalaiset synnyttää Hämeenlinnassa)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
- Juusto- tai mutakakku

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
-Palapelien, Skip-bon, kirjojen, Simssin ja FarmVillen ("FarmVille" on oikeasti HayDay :D)

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
- Tehdä ruokaa ja *sensuroitu*

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? 
- Ei tule mieleen (grillimakkara ketsupilla ei kuulemma sittenkään ole tarpeeksi outoa)

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukana?
- Silmälasit ja puhelin, kolmatta en keksi (puhelin vaihtelevasti, useimmiten nenäliinapaketti ja toivon mukaan avaimet)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
- Jankkaaminen, ehkä kaljottelu (+jalkojen hytkyttely)

20. Entäs piristymään?
- Ruoka, suukottelu, ylipäänsä läheisyys (+pienet lapset ja hassut eläinjutut)

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Suomiräppäreitä (joitain niistä, esim. Cheekiä joka on keskoskaapista ponnistanu kansan suureen suosioon ja Spektiä joka jätti uran sijoitusjohtajana alkaessaan täyspäiväseks artistiks)

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
- Ei tuomitse, ymmärtäväinen, herkkä ja hellyydenkipeä

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
- Veljentytön syntymäpäivillä viime vuoden toukokuussa

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
- Siskoni on noita-sarja ja Quiz-pelit (+uudestaan löytynyt Criminal Case-peli)

25. Millainen on hänen kotilook?
- Punaiset rentoiluhousut ja joku lötkö paita (alushousut ja t-paita)

20. heinäkuuta 2015

Muuttolinnut

Oon ehtiny hädin tuskin puoli vuotta asua täällä Porissa ennen kun jonkun sortin kohtalo johdattaa uusiin maisemiin. Talveksi etelään sopinee jossain määrin tähän asia yhteyteen; Setämies nimittäin sai uuden työn jonka perässä parin viikon päästä muutetaan Turkuun. Jälleen kaupunkiin josta en tunne entuudestaan ketään...
Viime viikot on siis kulunut ahkerasti uutta kotia etsien (joka lopulta löytyi edullisesti aivan meren rannalta!) ja muuttofirmoja kilpailuttaen. Kahden ihmisen yhteenmuuttaminen tarkoittaa usein, että toisen on luovuttava jostakin-joten mä olen taannoisina viikkoina myynyt likimain koko omaisuuteni. Kulunut viikko meni niin hirveän pahoinvoinnin kourissa, että ehdittiin jo pelätä ennenaikaista perheenlisäystä...
Tänään haettiin ensimmäiset banaanilaatikot lähikaupasta ja huomenna arki alkanee armottoman pakkaamisen merkeissä. Koska olen lupautunut kaverille kissavahdiksi heinäkuun viimeiseksi viikoksi ja perinteisesti Hakkapeliitoille töihin elokuun ensimmäiseksi elokuun viikonlopuksi, on tehokasta muuttopakkaamisaikaa osaltani ainoastaan ensi viikko. Jossain vaiheessa vielä pitäisi ajella uudelle kodille hieman mittailemaankin, katsella puuttuvia huonekaluja jostain ja hankkia erilaisia kodin tekstiilejä. Selvittää tulevat lähikaupat, postittaa osoitteenmuutoskortit, irtosanoa sähkösopimus, kilpailuttaa uusi,... Ja ennen kaikkea olla stressaamatta itseään hengiltä :/

(Tähän kuuluisi kaunis kuva tulevasta kotikaupungista, mutta täbi ei ole vielä oppinut kuvayhteistyökykyiseksi. Jokainen voinee googlettaa miltä Suomen Turussa näyttää.)

24. kesäkuuta 2015

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Yks tärkeimpiä asioita mitä lapselle voi opettaa, on mun mielestä pettymyksiin opettaminen. Se, ettei elämä ole aina reilua eikä ole maailmanloppu, jos häviää pelissä. Ei ole myöskään maailmanloppu, jos kaupasta ei saa haluamaansa eikä se jos naapurin vekaralla on uudempi polkupyörä tms. Isommaksi kasvaessa pettymyksien kohteet luonnollisesti vaihtuu. Oma keho ei kehity halutusti tai toivotulla nopeudella, ihastuminen jää ykspuoleiseks. Ei ehkä ole rahaa mopokorttiin tai sen hetken cooleimpiin muotivaatteisiin. Aikuisiällä pettymyksiä voi tulla puolison (tai sen puuttumisen) suhteen tai unelmätyöpaikan mennessä sivu suun. "Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa osunut sinuun"- sähköposti tai puhelu lienee kokemus valitettavan monelle meistä...
Tässä ihan hetki sitten kohtasin itse erään pettymyksen ja jäin miettimään miten pettymykset näin aikuisena tuntuukin niin pahalta. Lapsena oli helppo unohtaa, hetki vain ja oli jo uudet jutut mielessä. Teininä löytyi uusi ihastuksen kohde ja kohta jo muotikin vaihtui niin että oli taas sopivat vaatteet. Mopoikäkin meni ohi. Vaan aikuisena... Tuntuu kuin pettymys olisi itseä suurempi (ainakin näin erityisherkkänä) ja sen käsittelyyn menee pitkä tovi. Pahimmissa tapauksissa pettymys muistuttaa itsestään; entinen ihastuksen kohde pyörii samoissa kaveripiireissä uuden heilan kanssa tai kaverinsiskonkaiman sometili on täynnä hekumallisia kuvia paikasta, johon itsellä ei ole varaa tai aikaa lähteä.
Mikä ehkä kumminkin lohduttavinta; aikuisena on aina vaihtoehto. Mikäli reissuun mielii, aika ja raha on loppuen lopuksi vain järjestelykysymys. Ihastuksen uudesta heilasta voi tehdä parhaan kaverin tai halutessaan vaihtaa vaikka koko kaveripiiriä. Tai ehkä se ihastus tajuaa mitä on menettämässä ja pian avautuu tunteistaan sinua kohtaan. Unelmatyöpaikkaa ei kukaan voi luvata, mutta seuraavan työnhaun yhteydessä on ainakin kokemusta viisaampi-ja kenties saa sen seuraavan unelmaduunin.
Aikuisena harvoin kukaan tulee sanomaan ettet voi tehdä niin tai näin.

22. kesäkuuta 2015

Juhannus ankallismaisemissa

Lähettiin torstaina Setämiehen kanssa minilomalle mun lapsuudenmaisemiin Hämeenlinnaan. Kolmeksi yöksi oli varattu hotellihuone Rantasipi Aulangolta, joka normaalien hotellihienouksien lisäksi tarjosi jos jonkin moista aktiviteettia. Torstai-ilta tosin meni ajomatkasta palautuen ja pitkän kaavan mukaan syöden. Koska tarkoituksena oli miniloman aikana kierrellä mun sukulaisia läpi, meni siinä hyvä tovi iltaa puhelimessakin.
Perjantaiaamuna veli ilmoitti lähtevänsä lasten kanssa Särkänniemeen, joten kyläily siellä peruuntui. Aamupalan jälkeen otettiinkin kunnon päikkärit ja kun perinteinen juhannussade hieman otti laantuakseen, tutustutin Setämiehen Aulangon kansallismaisemiin. Kylpyläosaston vuosihuolto oli saatu aikataulun mukaisesti tehtyä, joten sateen yllätettyä päästiinkin jo allasosastolle nautiskelemaan. Uintien ja saunojen jälkeen vielä runsas buffet-ruoka hotellissa, juhannustanssit hotellin yökerhossa ja jo maistuikin uni.
Lauantaina jatkettiin aamupalan jälkeen tutuksi käyneellä päiväunilinjalla. Kahdeksi mentiin mun isovanhemmille kahville missä viihdyttiinkin hyvä tovi. Yhdistettiin samaan reissuun vierailu Hämeen linnalla ja haettiin Kettu keilailuseuraksi tämän vanhemmilta. Tunnin verran keilailu kesti, syötiin hyvät ateriat ja Ketun lähdettyä käytiin vielä iltauinnilla kylpylän puolella.
Sunnuntaiaamuun ei juuri muuta sitten mahtunutkaan kun aamupala, pakkailu ja lyhyet päiväunet. Suunnitelmissa oli käydä veljellä lounastamassa, mutta he(kin) vietti juhannusta jossain reissussa.
 
P.S. Juhannuksen ohella tuli juhlittua puolivuotispäivää < 3

15. kesäkuuta 2015

Eniten vituttaa kaikki

Pitkästä aikaa olen omassani kodissani yöpymässä-ja vituttaa. Tuuli ujeltaa nurkissa, lyhennetyt pimennysverhot odottaa eteisessä ikkunaan ripustamista. Se pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa. Palelen viltin alla riippumatossa, haikailen takaisin Setämiehen parvekkeelle, lämpölampun viereen pelaamaa Skip-boa.
Siivoojan piti käydä tänään, mutta otti eilen loparit. Imuri tosin onkin Setämiehen luona huollettavana, itselläni kun ei tarvittavia välineitä ollu. Mikäli uusimpiin viesteihin on uskominen, ei huolto suju lainkaan niin kun pitäisi. Kodin nurkat on siis edelleen täys kissan karvoja ja lasken hetkiä ensimmäiseen allergiakohtaukseen.
Alkavan kesän kunniaksi tilasin HooEtÄmmältä kauniita kesävaatteita eikä yksikään tuote ollut sopiva. Lähtevät palautukseen ja tyydyn kulkemaan vanhoissa kuteissa. Ei muuten niin väliä, mutta vähintäänkin sandaalit olis ollu kivat... Tosin kun tämä Suomen kesä on mitä on, lienee varmin varustus kumisaappaat.

(Tähän kuuluisi kuva sadevarustuksesta, mutta täbi ei suostu lataamaan. Sekin vituttaa, tietenkin.)

P.S. Ollaan huomenna Setämiehen kanssa menossa katsomaan erästä kaupunkikolmioo. Se ei vituta. Jos hyvin käy, on koti kenties piakkoin yhteinen.

9. kesäkuuta 2015

Uuden kodin korkkaus ja laiska arki

Pari viikkoa sitten muuttaessa, sain ystävältä vinkin siihen miten uusi koti tulee "korkata". Neljä vaihetta;
  • Nuku sohvalla (tai sohvan korvikkeella)
  • Käy kakalla
  • Harrasta lemmenpuuhia yksin tai toisen kanssa
  • Oksenna
Heitin siinä sitten ihan vitsillä, että kaikki muu onnistunee paitsi tuo viimeinen-paitsi jos porukka tupareissa juottaa mut niin huppeliin, että norjan juttelu alkaa sujua. Ilmeisesti ei ois pitäny vitsiä heittää, sillä tuparien jälkimainingeissa tuli tosiaan halailtua wc-pönttöä. Enkä mielestäni edes juonu paljoo...
Muuten tämä arki noudattaa samaa kaavaa. Koska Taika on hoidossa vielä toisenkin viikon, vietän aikaani edelleen enemmän kotonani kun Setämiehen luona. Töitä ei juuri ole (n. 8h/vk), joten jää aikaa loikoilla riippumatossa, katsoa Lostia ja rakennella palapelejä. Kävinpä eilen jopa lenkillä, heh.

31. toukokuuta 2015

Koti täynnä Taikaa

Kaveri toi kissansa pariks seuraavaks viikoks mulle hoitoon. Ensimmäisen vuorokauden aikana suloinen karvaystävä on ehtiny terottaa kynsiä olohuoneen mattoon (vaikka vieressä on kiipeilypuu raapimaosineen), murista naapureille/hissin äänille, oksentaa eteisen matolle, tiputella vähän valokuvia ikkunalaudoilta,... Ehkä tämä tästä, onhan meillä sentään pari viikkoa aikaa tutustua toisiimme.
Koska kissa vaatii seuraa ja säännöllistä ruokaa, rajoittaa hoitamislupaus mun mahdollisuuksia asua Setämiehen luona. Lienee ihan hyvä, muutinhan vasta uuteen ihanaan kotiin jossa haluan oppia viihtymään, mutta oudokseltaan tilanne vaatinee kaikilta totuttelua. Multa, kissalta ja Setämieheltä.
Lisäksi Setämiehellä on totuttelu "kaljuuntuneen" tyttöystävän suhteen ;)

25. toukokuuta 2015

Viisi vinkkiä pääsykokeisiin

Näin toukokuun loppupuolella monen postilaatikosta rapsahtaa A4-kuori pitäen sisällä pääsykoekutsun jos toisenkin. Itselleni kävi näin myös ja tästä koemaanantaista viisastuneena voisin muutaman vinkin jakaa.

1. Valmistaudu
Muistele mille alalle olet hakenut, miksi olet kiinnostunut kyseisestä linjasta ja missä ammatin edustajat työskentelevät. Millä kuljet pääsykokeisiin, miten sieltä pois, tarvitsetko kenties majapaikan jostain. Tee ennakkotehtävät ja lue mahdolliset pääsykoekirjat huolellisesti. Koita nukkua kokeita edeltävänä yönä riittävästi.

2. Ole ajoissa
Valintatilaisuudet ovat usein hyvinkin tiukasti aikataulutettuja, joten pidä huolta ettet sotke (pahasti) suunnitelmia. Omaa haastatteluaikaa on mukavampi odotella mieluiten vähän etuajassa kuin saapua paikalle myöhässä. Joskus kirjallisiin osuuksiin ei edes oteta sisään myöhästelijöitä.

3. Varaa mukaan tankattavaa
Vaikka ennen lähtöä kotona söisikin aamupalan, itselläni ainakin jännitys saa nälän pian palaamaan. Varaa mukaan valmista evästä (voileipiä, välipalapatukoita, juotava jogurttia,...) ja juomapullo. Vaihtoehtoisesti voit varautua pankkikortilla tai käteisellä ja hyödyntäää oppilaitoksen kahvilaa/ruokalaa sekä mahdollisesti läheisiä kauppoja.

4. Varaa mukaan tekemistä
Pääsykoepäivä saattaa venyä pitkäksi ja omaa vuoroa usein joutuu odottelemaan. Jos jutustelu muiden "kokelaiden" kanssa ei kiinnosta, mukaan viihdykkeeksi voi napata esim. kirjan, musiikkisoittimen, tabletin, ristikkolehden,... Musiikkia kuunnellessa tms. on hyvä muistaa muut läsnäolijat ja pitää volyymi pienellä.

5. Muista käytöstavat
Mielistellä ei tarvi alkamaan, mutta vastaantulevia ihmisiä on kohteliasta tervehtiä ja kysymyksiin vastata muutakin kun murahduksia. Jos joku kaipaa kynää lainaan kirjallista osuutta varten ja sinulla on, miksi et lainaisi? Jos olet menossa ovessa ja takanasi tulee ihmisiä, miksi et pitäisi heille ovea auki?

Omat amk-pääsykokeet meni tänään niin ja näin. Olin liki varma sisäänpääsystä (onhan sosionomi luonteva jatko nuva-tutkinnolle ja valmistuin hyvin arvosanoin), mutta kirjallisen osuuden alkaessa toivo hiipui. Olin tehnyt "läksyni" huonosti ja vasta koepaperi nenän edessä tajusin kyseisen linjan olevan taidepainotteinen. Hyvä kun osaan tikku-ukon piirtää!
Oikein kun yrittää, niin kyllä sitä näemmä kattavan esseen saa aikaan kutakuinkin aiheesta miten taidemuotoja voi hyödyntää sosiaalityössä. Haastatteluaikataulu osu mukavasti omalla kohdalla; ainoastaan tunnin jouduin odottelemaan mikä olikin oiva väli syödä eväsaamupala ja lukea Haiteksti loppuun. Haastattelussa meni 15-20min, mikä lienee ihan normaali aika, eikä sekään nyt kovin kehuttavasti mennyt. Tuntui, että kauheasti ois pitäny taidetta harrastaa ja uutismaailmaa seurata, tylsää sellanen!
Jos heinäkuun alussa tulee tieto, että oon reilun 200:n hakijan joukosta päässy sisälle, hyvä, mutta jos ei, niin en oo yllättyny. Kesä menee joka tapauksessa nopeasti ja syksyllä koittaa uusi amk-haku tammikuussa 2016 alkaviin koulutuksiin.

Kesähitti 2015

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun The Voicella pähkäillään mitä renkutusta sitä koko ensi kesä kuunneltaisiin-eli on aika äänestää Vuoden 2015 virallista kesähittiä. Perinteiseen tapaan arvostelen tämän hetkiset ehdokkaat alla.

Englannin- tai muun kieliset biisit; (automaattisesti hylätty vaikean mukana laulamisen takia)
Jason Derulo: Want to want me 
Wiz Khalifa: See you again 
Major Lazer & DJ Snake: Lean on 
Matoma & The Notorious B.I.G: Old thing back 
David Guetta: Hey mama (menevä biisi vaikkapa salille tai lenkille!)
Ricky Martin: Mr. Put in down
Martin Tungevaag: Springfield
SAARA: Ur cool
Adam Lambert: Ghost town
Madcon: Don´t worry
Flo Rida feat. Robin Thicke & Verdine White: I don´t like it, i love it
Shaggy: I need your love
Alfons: Ganjaman 2015 (bilehitti ilman kesähitti-titteliä!)
Benjamin: Young and restless (ei löydy Youtubesta)

Jo radiosoittoa saaneet, siis kesähitiksi liian kuluneet;
Antti Tuisku: Blaablaa
Haloo Helsinki: Kuussa tuulee
Robin: Kipinän hetki
Mikael Gabriel: Mimmit fiilaa
Aurora: Annetaan tapahtuu

Ja se mitä jäi jäljelle, suosikkijärjestyksessä;
Valovuosi: Aurinkokuningatar 
Teflon Brothers: Pämppää
Tuomas Kauhanen: Kultasii aikoi
Ideaali & Jay Who: Haloo
Lord Est: Kun sä astut huoneeseen
Sima: Semihyvä boogie 
Kevin Tandu: Villit tytöt
Ilari: Kato ku mä tanssin
Kasmir: Vauvoja (YleX:n kesäkumibiisi 2015)
Nopsajalka: Hei rakastaja
Musta Barbaari: Kuka pelkää pimeet
Sofa: Tyttörukka

Omia suosikkeja voi käydä äänestämässä tästä, kaikkien osallistujien kesken arvotaan Voicen Kesähitti 2015-albumeja joilta todennäköisesti löytyy ainakin kaikki yllämainitut biisit. Äänestyksen tulos eli virallinen kesähitti kruunataan 12.06.

7. toukokuuta 2015

"Kyllä kannatti opiskella!"

Ässän kanssa soiteltiin pitkästä aikaa kuulumisia eikä paljon ollut kerrottavaa. Viimeks juteltiin mun valmistujaisissa, olin työttömänä eikä tilanne oo edelleenkään muuttunu mitenkään. Sijaisuuksista ja kesätöistä lähtien oon ahkerasti hakenu paikkaani työmaailmassa, mutta surkealta näyttää. Puhelun jälkeen vitutus vain kasvoi, aloin oikein pohtimaan mikä tässä maassa mättää.
Oon nuori, käyny kouluni ja ansainnu useiden vuosien verran alani työkokemusta. Reipas, aktiivinen ja edellisten työnantajien tykkäämä. Muutin satoja kilometrejä paikkakunnalle, jossa (tai edes jonka lähellä) ei koulutustani järjestetä-löytääkseni paremman työllistymismahdollisuudet verrattuna Lahteen, jossa vuosittain valmistuu 20-45 vastaavan tutkinnon omaavaa. (Hienoisesti dramatisoituna) luovuin kaikesta ja mitä sain? En mitään. Tai en ainakaan niitä töitä.

Ahkeran pyykkäämisen, siivoamisen ja passivoitumisen lisäksi ajanvietettä on antanu erinäisten raha-asioiden hankalaksi koitunut hoitaminen. MIKÄÄN ei ole mennyt niin kun Strömsössä! Ensin aloitti Kela; maaliskuussa vietyyn asumistukihakemukseen tuli hylätty päätös perusteena avoliitto. Lisäselvitys kehiin, pari viikkoa odottelua ja edelleen hylätty päätös, samalla perusteella. Lisää lisäselvitystä ja pari viikkoa odottelua-ja hylätth päätös, perusteena edelleen avoliitto. Pari itkupuhelua ja vielä lisää lisäselvityksiä ennen kun asumistuki myönnettiin-ja siitäkin sossu rokotti heti puolet takaisinmaksuna. Hyvänä kakkosena tuli pankki; asiakkuuden siirryttyä Päijät-Hämeestä tänne, vaihtui kaikki mahdollinen tilinumerosta lähtien. Äkkiä uusi tilinro sossuun, jossa oli uusi toimeentulotukipäätös vireillä-no eikö ne hukkaa lomakkeen. Uudestaan siis sossuun. Päätös tuli suht nopeasti ja vaikka kuinka olin kertovani esim. tulevasta muutosta, tämä kuu pitää elää n.160 eurolla. Perusteena "hyvät" tulot (asumistuki ja työttömyyskorvaus, jonka käsittelyaika on vielä 2-3 viikkoa) Kelasta. Maksapa siinä sitten normaalin vuokran lisäksi takuuvuokra seuraavaan kotiin ja koita muuten elää...

P.S. Työttömyyspäivien viihdykkeeksi hankittu Sims-peli on ollu ahkerassa kulutuksessa. Viime yönä ei pelaamisen johdosta tullut lainkaan uni...
P.S.S. Jos ei muuta, niin ainakin työttömyyspäivät antaa aikaa kokeilla erilaisia dieettejä. Tällä hetkellä menossa on vauvanruokadieetti, jossa aamu- ja iltapalat ovat puuroa ja lämpimät ruuat (1-2 päivässä), iso pilttipurkkiruoka.
P.S.S.S. Hain syksyksi taas kouluun, pelkään että syksyllä kotona lorviminen sysää uuteen masennukseen. Tieto koulupaikan mahdollisesta saamisesta tulee kesäkuussa.



3. toukokuuta 2015

Stigidi viikonloppu

Perjantai-iltana tuli käytyä Stigin keikalla paikallisessa Amarillossa. Stig on ollu pitkään mun suosikkiartisteja, mutta vasta nyt kävin ensimmäistä kertaa ko.artistia livenä katsomassa. Lähin tohon rilloon kattelemaan meininkiä siinä puol yhentoista aikaan ja tunnin verran sainki seurustella itseni kanssa ennen muun seurueen (Setämies+pari kaveria) saapumista. Melkein saman tien illan artistikin aloitti esiintymisen. Live-esiintyminen yllätti todella positiivisesti ja jammailin sydämen pohjasta, ehkä "vähän" tuli laulettua mukanakin, sillä lauantaiaamuna ei meinannu kuulua musta muuta kun pihinää.
Stigin keikan jälkeen ilta jatku vielä toisessa paikallisessa ja muutamaan tuntiin jääneiden yöunien jälkeen olikin aika hypätä junaan ja matkustella kotiseuduille. Koska alkuperäinen (jo muuttunut) suunnitelma oli olla Setämiehen kanssa ensi viikonloppu Oulussa, olin nyt jo luvannut käydä moikkailemassa äitiä ja mummoa äitienpäiväiseen tapaan. Samalla hoitui veljen syntymäpäivämuistamiset ja velvollisuudet kummityttöä kohtaan.
P.S. En sitten tiedä tuliko perjantai-iltana kuljettua liian vähäisissä vaatteissa, oliko kevät etelässä odotettua pidemmällä vai mikä, mutta kotituomisina mukaan tarttui ärsyttävä niiskutus...

30. huhtikuuta 2015

Vappen, vappen

Vappu. Opiskelijoiden, teekkarien ja työväen juhla näin kesän kynnyksellä. Kadut on tälläkin hetkellä täynnä haalari- ja valkolakkikansaa, nauravia lapsia heliumpalloineen ja munkkien tuoksua. Vaan silti mua mökötyttää; en ole teekkari, en enään opiskelija enkä varsinaisesti työelämässäkään. Typa, työtön paska, kuten kaveripiirissä sanotaan. Koska meidän päivä on? Koska järjestetään vastaavat karkelot työttömien kunniaks? Koska?...

Oon koittanu tässä ajan kulukseni muistella mitä vappuperinteitä on, saada niistä hieman tekemistä. Vapputorilla kävin (kahdestikin), munkit ja sima saa odottaa iltaan. Nakit ja perunasalaatti ei maistu, kiitos nykyajan elintarviketeknologian, jonka on tarvinu niihinkin tunkea pippuria (allergia). Ilmapalloja en puhalla (koska astma) ja naamarit, vappuhuiskat jne. on ehkä enemmän lapsien juttu-joita ei vielä ole.

Muksuna vappu oli nimenomaan sitä aikaa, kun sai vuoden ensimmäisen jätskikiskalta ostetun jäätelötötterön (syöty) ja aikaa, kun maa alkoi olla niin kuivaa, että pääsi piirtelemään katuliiduilla (niillä kavereilta lainatuilla) tai kulkemaan esim. potkulaudalla. Sitä aikaa, kun välttämättä enään ei farkkujen alle tarvinut laittaa sukkahousuja, kuinka vapauttavaa! Teininä vappu oli yksi miljoonista syistä ryypätä, mutta sekin on jo elettyä aikaa. En sano ettenkö illalla saattaisi Setämiehen kanssa lähteä lasilliselle ulos, mutta mitään syytä "perseiden" vetämiseen ei ole. Käytän siis näinkin hienon juhlapäivän kuten muutkin tähän astiset (kohta 2kk kestäneet vapaapäivät); lähinnä kotiaskareiden parissa ja netissä surffaamalla.
"Jos minä olen musta,..." Ai niin, se taiskin olla eri juhla...

28. huhtikuuta 2015

Nyt on pok(k)aa ainakin!

Pitkin kevättä ja oikestaan jo viime syksystä asti, on vaivannut suht säännöllinen päänsärky ja syykin oli aika selvä; silmälasit kaipasi päivitystä. Syksyllä kävin näöntarkastuksessa, joka antoi epäilyksille varmennuksen, mutta opiskelijabudjetilla ei paljon uutta näköä hankita. Muutaman kerran jopa yritin saada sossusta silmälaseihin rahaa, mutta vastaus oli kuta kuinkin että vanhoilla pärjäät-ajasta ikuisuuteen.
Edelleenkään talous ei ole sen vakaampi (kiitos työttömyyden ja munailevan Kelan...), mutta päätin silti keksiä jostain rahat uuteen näköön. Muutaman mutkan kautta sain lasit tilattuakin, sopivasti valmistujaisjuhliin, mutta mutta... Se olisikin ollut jo liian helppoa; saapuneet lasit nimittäin oli aivan päinvastaista vahvuutta mitä piti.
Juhlat tuli ja meni ja vasta tässä taannoin sain väärät lasit palautettua ja valitettua kaupoista. Liike lupasi (takuunsa mukaan) tehdä uuden oikein tilauksen puolestani eikä palautuksesta tarvinut tietenkään maksaa. Uusi tilaus tuli jopa n. 30e edullisemmaksi mitä ensimmäinen-osui pokat nimittäin sopivasti olemaan nyt tarjouksessa!
Ei muuten menny tilauksesta montaa päivää, tuskin edes viikkoa, kun ilmoitettiin lasien olevan noudettavissa. Ja minähän noudin. Nyt on taas tyttölapsi hetken tyytyväinen-ja näkeekin taas kunnolla! Toivottavasti se päänsärkykin jää historiaan... :)
P.S. Setämieskin tykästy, ihan vahingossa tuli valittua tämän lempiväri kehyksiin :D

27. huhtikuuta 2015

Varkaitako tässä ollaan?

"Olipa kerran nuori ihmisen alku, joka koki suurta mieltymystä elokuvia kohtaan. Vanhemmilta saatu viikkoraha ei riittänyt elokuvien ostamiseen saatika elokuvissa käymiseen. Aikansa asian kanssa tuskailtuaan tämä nuori keksi asiaan ratkaisun; varettamisen ilot. Netistä elokuvat löytyi miltei samoihin aikoihin, kun ne tuli elokuvateattereihin-ja mikä parasta, ne viikkorahat säilyivät muihin mieltymyksiin.
Kului muutamia vuosia, kenties vuosikymmeniä, ja nuoresta ihmisen alusta kasvoi aikuinen. Jonain täysin sattuman varaisena päivänä tämä aikuinen päättää penkoa ullakoille ja kellareihin varastoituja tavaroita ja löytää nuoruudessa varetetut elokuvat. Aikaa kulunut sen verran, että entisajan videotallenteet ovat osin jo historioituneita, nykyään kun paljon löytää netin maailmasta laillisestikin-ja koittaa ongelma..."

Itselläni ei ainakaan ole sydäntä heittää roskiin laatikollista täysin toimivia elokuvia. Myydä niitä ei saa, sillä nykyisellä lainsäädännöllä se on rikos. Elokuvan saa kyllä kopioida omaan käyttöön, mutta ei kaupata. Ei vaikka olisi kulunut kymmeniä vuosia välissä ja tallennusmuoto painunut osaksi yhteiskunnan historiaa. Ei vaikka elokuvista saisi korkeintaan kahvipaketin hinnan.
Ymmärrän toki miks tekijänoikeuslakien on oltava olemassa; ei kukaan ohjaisi, näyttelisi, kuvaisi tai käsikirjoittaisi tms. palkatta. Elokuvaan tekoon menee kevyesti vuosia ja...pyllystähän se olisi, jos mitään rahallista korvausta ei vuosien työstä saisi. Mutta...eikö tähän voitaisi keksiä joku hauska pykälä? Sääntö-Suomessa kun ollaan?
Vaikkapa sellainen, että 10-20 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen sitä saisi markkinoida vaikka sitten varetettuna kopiona. Piraattina. Tuskin kukaan jaksaisi vuosikausia odotella ja toivoa rikastumista alalla. Tai jos jaksaisi, niin eikö tämäkin henkilö olisi ne jotkin muutamat eurot kärsivällisyydestään ansainnut?...
Kuvassa vain murto-osa tämän kertaisesta "aarteesta"

Näin tuli syötyä.... vk 2

Ma (4,5 km)
Aamupala; -
Lounas; kaks tummaa ruisleipää, kuppi teetä
Välipala; avokadosalaattia, kaks lasia vettä
Päivällinen; lasagnea, fetakuutioita, lasi vettä
Iltapala; Kismet, muutamia suklaakonvehteja, kuppi teetä, kaks lasia vettä

Ti (n. 6,5 km)
Aamupala; kaks tummaa ruisleipää, neljä juustosiivua, kuppi teetä
Lounas; -
Välipala; -
Päivällinen; lasagnea, lasi vadelmamehua, appelsiini, jätskiä
Iltapala; kolme omatekoista sämpylää, lasi vettä

Ke (1 km)
Aamupala; -
Lounas; kaks omatekoista sämpylää, lasi vettä
Välipala; omena, iso kuppi teetä
Päivällinen; kolme keitettyä perunaa, kolme paistettua kananmunaa, lasi appelsiinimehua
Iltapala; kaks ruisleipää, kaks lauantaimakkarasiivua, kaks meetwurstisiivua, n.200g maitarahkaa, n. 1,5 dl hedelmämysliä, lasi vadelmamehua, iso kuppi teetä

To (3 km)
Aamupala; kaks ruisleipää, kaks meetwurstisiivua, kaks lauantaimakkarasiivua, iso lasi vadelmamehua
Lounas; kuppi kahvia, Arnoldsin suklaadonitsi
Välipala; puolikas tomaatti, lasi vettä
Päivällinen; pala jauheliha-tomaattipitsaa, pala kinkku-ananaspitsaa, lasi vettä, kolme suklaakonvehtia
Iltapala; omena, n.100g maitorahkaa, n.1 dl jogurttia, n. 0,5 dl hedelmämysliä, iso kuppi teetä, kupillinen kahvia
Yöpala; kaks pientä palaa kinkku-ananaspitsaa, puoli lasia sekamehua

Pe (2-3 km)
Aamupala; -
Lounas; kaks palaa jauheliha-tomaattipitsaa, lasi vettä, lasi sekamehua
Välipala; -
Päivällinen; 3 kanapihviä, salaattia, päärynäsiideri*
Iltapala; 2 paistettua munaa, pekonia, omenasiideri, lasi vettä
*päivällisen ja iltapalan välissä hitosti liikaa suklaata (n. puoli suklaalevyä ja kymmenkunta konvehtia, toinen päärynäsiideri ja omenasiideri

La (n. 1,5 km)
Aamupala; -
Lounas; kaks tummaa ruisleipää, neljä juustosiivua, neljä tomaattisiivua, iso lasi sekamehua, muutama pala suklaata
Välipala; suklaa-vaniljajätskipallo, loppu suklaalevy, lasi vettä
Päivällinen; salaattiannos, kolme pinaattisämpylää, lasi vettä, juustokakkupala
Iltapala; kaks tummaa ruisleipää, 6 juustosiivua, 5 tomaattisiivua, 2 lasia vettä, kuppi teetä

Su (n. 1 km)
Aamupala; -
Lounas; kaks tumma ruisleipää, muutama juustosiivu, lasi vettä
Välipala; välipalapatukka, kuppi kahvia
Päivällinen; grillileike, höyrytettyjä kasviksia, ranskalaisia, päärynäsiideri*
Iltapala; kaks tummaa ruisleipää juustolla ja keitetyillä kananmunilla, pari lasia vettä
*Päivällisen ja iltapalan väliin sopi kaakao ja 2-3 lasia punaviiniä

Kuten edellisviikolla, myös tälläkin liikkuminen hiipui viikonloppu kohden. Aterioita jäi väliin työkiireiden tai pitkien yöunien takia väliin. Viikonloppuna herkuttelu vähän läks lapasesta; ois ihan ok, jos juomisen/karkkimässäilyn sais pidettyä vaikka yhdessä päivässä... Hedelmiä/kasviksia ois voinu näkyä enempi ja vehnätuotteita vähempi-mikä nyt kostautuu erinäisinä, päiväkausia jatkuvina vatsavaivoina...

26. huhtikuuta 2015

Setämies esittäytyy!

Olen Setämies Porin Musasta. Siviilisäätyni on naimaton (avoin suhde). Asun vuokra-asuntossa. Olen opiskellut psykologiaa, kasvatustiedettä, tietojenkäsittelytiedettä, informaatiotutkimusta, teologiaa ja matematiikkaa. Työskentelen/Olen työskennellyt kerhosetänä, trukkikuskina, tietojärjestelmäsuunnittelijana, yrittäjänä ja teknisenä johtajana. Kiinalaiselta horoskoopiltani olen käärme (elementti: tuli). Liikuntaharrastuksiani on lenkkeily, paintball ja sulkapallo. Muita harrastuksiani on mm. verkkopelit, kirjallisuus ja teatteri.

Periaatteeni on, että vääriä lakeja ei saa noudattaa. Maailmankatsomukseltani edustan skeptikkoa ja agnostikkoa. Pohdin mikähän minusta tulee isona. Vihaan ulkoa opittuja "arvoja". Halveksin tekijänoikeuslainsäädäntöä, vakaumuksellista uskonnonopetusta ja suvaitsemattomuutta. Rakastan aitoja ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä tilanteisiin miettimättä mahdollisia seurauksia ja mekaanisia rannekelloja. Haaveilen eniten onnellisesta elämästä. Tarvitsen ajoittaisia annoksia läheisyyttä, alkoholia ja suuria määriä kahvia. Pelkään sudenkorentoja ja yöperhosia. Kaipaan kesäisiä kahvihetkiä lapsuudenkodissani Musassa. Murehdin pystynkö tarjoamaan vakaan toimeentulon työntekijöilleni. Kerään kirjoja, pelikonsoleita, Minecraft-figuureja ja teatterikokemuksia.


Lempivärini on violetti ja -vuodenaikani on kesä. Lempieläimiäni ovat kilpikonnat ja villakoirat. Suosikkikirjakseni sanoisin Ludwig Wittgenstein Tractatus logicophilosophicus ja elokuvasuosikkeja on esim. Orlando, Uhrilampaat ja Kokki, varas, vaimo ja rakastaja. Tykkään kuunnella klassisen ja barokin ajan suurorkesterimusiikkia. Suosikkinumeroni on 42 ja lempiasia minussa on kyky tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Lempiruokiani on etanat ja munuaiset, ehdoton lempijuoma kahvi. Suosikkimatkakohteet ovat Firenze ja Istanbul, -tuoksu ihmisten ominaistuoksut ja -kasvi rucola. Lempisäätila on jotain aamusumun kaltaista ja paras tapa viettää vapaailtaa on, kun saa pelata kavereiden kanssa.

Pidän naisista (kysymys pidätkö tytöistä vai pojista?) ja on salaisuuksia. Pidän hyvästä seksistä ja valkolakkeja löytyy useampi. Periaatteessa omaan mielen sairauden, mutta muuten olen terve. Ensimmäinen tatuointi oli koko selän kokoinen sukutatuointi ja baarissa tilaan punaviiniä. En polta tupakkaa enkä omista eläimiä. Olen siunattu parhaalla ystävällä ja voisin olla joustavampi. Haluan tulla muistetuksi hyvänä ihmisenä ja suurin tähän astisista saavutuksistani on roolipelaamisen juurruttaminen Luvialle. Tulevaisuudessa haluaisin työllistää 100 ihmistä, kirjoittaa kirjan ja julkaista pelin.


Kerron jotakin siitä, kun...
...olin 10-vuotta nykyistä nuorempi: vakava sairaus pysäytti hetkeksi elämän ja joudun hetken miettimään jatkoa.  
..viimeksi koin romanttisen hetken: tärkeän ihmisen vierestä aamulla herätessä
...viimeksi sain jonkun nauramaan oikein makeasti: tähän kysymykseen ääneen vastausta miettiessä
...joku viimeksi kehui minua taitavaksi: pelastin asiakkaan pitkään kestäneeltä tekniseltä ongelmalta
...viimeksi tein itsellesi lounasta: laitoin liikaa suolaa avokadooni
...minulla viimeksi oli kotoisa olo: saadessani ystävättäreltäni hänen ompelemat verhot
...meikkasin juhlavasti: kerran veljen tyttöystävä laittoi ripsiväriä minulle
...lausuin kehuja: kehuin ruokaa paikallisen ravintolan työntekijälle
...viimeksi luin jotakin syvällistä: perjantain lukiessani yhden teologin ja ateistin välistä argumentointia.


Olen tehnyt seuraavia asioita (rasti ruudussa);
( )hypännyt laskuvarjolla
( )juossut maratonin
(x)maalannut itseäni suuremman taulun
( )syönyt liikaa ja oksentanut
(x)juonut liikaa ja oksentanut
( )toivonut jollekin kuolemaa
(x)nähnyt unta seksistä ystävän kanssa
(x)harrastanut seksiä ystävän kanssa
(x)ottanut oman lemmikin
(x)muuttanut omaan asuntoon
(x)valmistunut
(x)laulanut hare krishnaa yhdessä muiden kanssa
(x)nukkunut lentokentällä
( )pitänyt noloa blogia
(x)ollut leikkauksessa
(x)tutustunut descartesin tuotantoon
( )ollut kasvissyöjä
( )varastanut ystävältä
(x)rakastunut
( )innostunut siivoamisesta
( )käynyt Sisiliassa

Valitsin mieleisen ja yliviivasin toisen pois
sokeri - stevia
piirtäminen - soittaminen
iloisuus - melankolia
opiskelu - työnteko
aerobic - juokseminen
pilates - jooga
sähly - taekwondo
karppaus - larppaus
ukkonen - helle
kettukarkit - omarit
subway - hesburger
sulat - helmet
autoilu - pyöräily
teatteri - elokuva
venäjän kieli - espanjan kieli
vodka - tequila
uusivuosi - vappu
suolainen - makea
arki - juhla
auringonnousu - auringonlasku
spontaani - harkitseva
siro - lihaksikas
makaroonilaatikko - kaalilaatikko
iittalan teema - arabian koko
tumma - vaalea
lämmin - viileä

21. huhtikuuta 2015

Aikuisiahan tässä ollaan

Parisen vuotta sitten eräällä itseäni vanhemmalla ystävällä kylässä ollessani sain täytettäväksi osuuteni aikuisten ystäväkirjasta. Taisin alkuun pyöritellä silmiäni, eikö tämä ole liian 2000-lukua, mutta paneuduin asiaan lopulta kunnolla. Ja niin aion tehdä nyt kun netistä löysin vastaavan listauksen kysymyksiä.

Olen: Jenni Porista
Siviilisäätyni: avoimessa parisuhteessa
Asumismuotoni: vuokrakoti
Opiskelen/Olen opiskellut: nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi
Työskentelen/Olen työskennellyt: mm.festareilla järjestyksenvalvojana ja rippileireillä isosena
Kiinalainen horoskooppini: kukko
Mitä liikuntaa harrastan: hyötyliikuntaa (lähinnä kävelyä)
Mitä muuta harrastan: luen, bloggaan, kokoan palapelejä,...

Periaatteeni: Rakasta ja tule rakastetuksi
Maailmankatsomukseni: -
Pohdin: miten kauan sämpylätaikinan pitää vielä kohota
Vihaan: kaikenlaista väkivaltaa
Halveksin: ihmisiä jotka kuvittelevat itsestään liikoja
Rakastan: auringon paahdetta
Haaveilen eniten: uudesta (tulevasta) kodista
Tarvitsen: paljon silityksiä
Pelkään: jonkun läheisen menettämistä
Kaipaan: huoletonta aikaa
Murehdin: pieniä turhia asioita
Kerään: ympärilleni usein vääriä ihmisiä


Lempi...
...väri: oranssi
...vuodenaika: kesä
...eläin: gerbiili
...kirja: Torey Haydenin Viattomat
...elokuva: Hannibal-trilogia
...musiikkilaji: suomirap
...numero: -
...asia minussa: hymykuoppa toisessa poskessa
...ruoka: kana
...juoma: appelsiinituoremehu
...lomakohde: Kroatia
...tuoksu: ihmisten ominaistuoksut
...kasvi: Yucca-palmu
...säätila: auringonpaiste
...tapa viettää vapaailta: pelailla, katsoa jotain sarjaa, syödä iltapala kaikessa rauhassa ja käydä ajoissa nukkuun
Pidätkö tytöistä vai pojista? Pojista
Onko sinulla salaisuuksia? Ei juurikaan
Millaisesta seksistä pidät? Jätetään tähän vastaamatta kaikkien mielenrauhan vuoks ;)
Onko sinulla valkolakkia? Ei
Onko sinulla jokin mielen sairaus? On
Onko sinulla jokin muu vakava sairaus? Ei
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi? Pinkki timanttitatuointi selkään
Mitä tilaat baarissa? Greippilonkeron tai päärynäsiiderin
Poltatko tupakkaa? En
Omistatko eläimiä? En
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? On
Mitä muuttaisit itsessäsi? Reisien selluliitit vois olla olematta ja haluisin pyykkilautavatsan

Kerro jotakin siitä kun...
...olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: Olin kuudennella luokalla ja elin koulukiusaushistoriani pahinta vuotta
...viimeksi koit romanttisen hetken: Eilen kun Setämies yllättäen hempeili
...viimeksi sait jonkun nauramaan oikein makeasti: Taisi olla viime viikolla, kun kutittelin pientä hoitolasta
...joku kehuu sinua taitavaksi: tjaah, enpä muista... Sunnuntaina mainitsematon henkilö mainitsemattomista syistä
...teit itsellesi lounasta: muistaakseni lauantaina tuli tehtyä avokadosalaattia
...sinulla viimeksi oli kotoisa olo: nyt, kun (Setämiehen kodissa) tuoksuu tuoreet sämpylät
...meikkasit juhlavasti: oisko ollu mun kakskymppiset... Meikkaaminen ei oikein oo mun juttu.
...lausuit kehuja: aamusta, kun keskusteltiin Setämiehen eilisestä treenistä
...viimeksi luit jotakin syvällistä: eilen mikäli kesken edelleen oleva Haiteksti luetaan syvälliseksi :D

Oletko tehnyt seuraavia asioita? Rasti ruutuun
( )hypännyt laskuvarjolla
( )juossut maratonin
( )maalannut itseäsi suuremman taulun
( )syönyt liikaa ja oksentanut
(x)juonut liikaa ja oksentanut
(x)toivonut jollekin kuolemaa
(x)nähnyt unta seksistä ystävän kanssa
(x)harrastanut seksiä ystävän kanssa
(x)ottanut oman lemmikin
(x)muuttanut omaan asuntoon
(x)valmistunut
( )laulanut hare krishnaa yhdessä muiden kanssa
( )nukkunut lentokentällä
( )pitänyt noloa blogia
( )ollut leikkauksessa
( )tutustunut descartesin tuotantoon
(x)ollut kasvissyöjä
(x)varastanut ystävältä
(x)rakastunut
(x)innostunut siivoamisesta
()käynyt Sisiliassa


Valitse mieleinen ja yliviivaa toinen pois
sokeri - stevia
piirtäminen - soittaminen
iloisuus - melankolia
opiskelu - työnteko
aerobic - juokseminen
pilates - jooga
sähly - taekwondo
karppaus - larppaus
ukkonen - helle
kettukarkit - omarit
subway - hesburger
sulat - helmet
autoilu - pyöräily
teatteri - elokuva
venäjän kieli - espanjan kieli
vodka - tequila
uusivuosi - vappu
suolainen - makea
arki - juhla
auringonnousu - auringonlasku
spontaani - harkitseva
siro - lihaksikas
makaroonilaatikko - kaalilaatikko
iittalan teema - arabian koko
tumma - vaalea
lämmin - viileä
Mistä haluaisit että sinut muistetaan? Eipä nyt tuu mieleen
Suurin tähänastisista saavutuksistasi: Ammattiin valmistuminen
Tulevaisuudessa haluaisit: Pari kolme lasta ja olla sairastumatta enempää

20. huhtikuuta 2015

Näin tuli syötyä...

Tuli ihan mielenkiinnosta pidettyä viikkoa ruokapäiväkirjaa.

Ma
Aamupala; kaks Saaristo-ruisleipää, kuus siivua juustoa, iso pitsapala (jauheliha-ananas-tomaatti), iso lasi appelsiinimehua
Lounas; kaksi suklaa-Dominoa, kaksi kuppia kahvia
Välipala; iso lasi hedelmämehua
Päivällinen; kuus broilerpyörykkää, pinaatti-perunamuusia, iso lasi hedelmämehua
Iltapala; n.200g maitorahkaa, 10 lanttutikkua, iso muki teetä, 2 pehtoorileipää

Ti
Aamupala; 2 pehtoorileipää, 4 lauantaimakkarasiivua, n.100g maitorahkaa, iso lasi karpalo-vadelmamehua
Lounas; kuppi kahvia, 2 välipalapatukkaa
Välipala; -
Päivällinen; neljä broilerpyörykkää, pinaatti-perunamuusia, iso lasi karpalo-vadelmamehua
Iltapala; omena, 2 pehtoorileipää, 4 lauantaimakkarasiivua, 10 kurkkusiivua, iso muki teetä

Ke
Aamupala; n.200g maitorahkaa, 2 pehtoorileipää, 4 lauantaimakkarasiivua, 10 kurkkusiivua, iso lasi kevytmaitoa
Lounas; 2 välipalapatukkaa, iso lasi appelsiinimehua, kuppi kahvia
Välipala; appelsiini
Päivällinen; 2 annosta lasagnea, iso lasi kevytmaitoa
Iltapala; 2 tummaa ruisleipää, 4 siivua juustoa, omena, kuppi teetä, kaksi isoa lasia vettä

To
Aamupala; kaks tummaa ruisleipää, muutama tomaattisiivu, iso lasi vadelmamehua
Lounas; kolme palaa päärynää
Välipala; kaks pehtoorileipää, neljä lauantaimakkarasiivua, yks juustosiivu, kuppi kahvia
Päivällinen; annos lasagnea, kurkkusiivuja, lasi kevytmaitoa
Iltapala; omena, iso lasi vadelma-karpalomehua, kuppi teetä

Pe
Aamupala; -
Lounas; -
Välipala; kaks tummaa ruisleipää, neljä tomaattisiivua, iso lasi vadelmamehua, Twix
Päivällinen; makaroonilaatikkoa, fetajuustoa, iso lasi vadelmamehua
Iltapala; 15cm kalkkuna subi kokojyvään, 3 päärynäsiideriä, kaakao, twix

La
Aamupala; -
Lounas; kaks tummaa ruisleipää, lasi vadelmamehua
Välipala; välipalapatukka, kuppi kahvia
Päivällinen; salaattia, ranskalaisia, härkäpihvi, omenapiirakka, Kismet, pari lasia viiniä
Iltapala; sipsejä ja karkkia

Su
Aamupala; hotelliaamupala kaikkineen (mm.jogurttia, leipiä, munakokkelia), 1,5 isoa lasia appelsiinimehua
Lounas; -
Välipala; vesilasi, Panttereita
Päivällinen; avokadosalaattia, vesilasi
Iltapala; sipsejä, kaks ruisleipää, 6 siivua juustoa, kananmuna, lasi valkoviiniä, Muumilimu, 1,5 Kismettiä

Summa summarum; kasviksia vois syödä tasasemmin pitkin viikkoa ja varsinkin loppuviikkoon painottunutta herkuttelua vähentää. Ruokajuomana voisi useammin olla vesi tai maito-ei mehut. Nämä tuoreessa muistissa pitäen on hyvä suunnata kohti uutta viikkoa ja katsoa muuttuuko mikään



P.S. Pidin samalla myös osittaista hyötyliikuntapäiväkirjaa; arkena tuli käveltyä 2-6km, viikonloppuna jäi muutamiin satoihin metreihin. Tässäkin voisi olla prepattavaa...

16. huhtikuuta 2015

Unelmaelämässä vieraana

Oon käynyt tässä lähiaikoina hoitamassa erästä alta vuoden ikäistä pikkuista. Juuri sellaista parhaimmassa taaperoiässä olevaa pikkumiestä, joka selittää ummet ja lammet ymmärtämättömällä vauvakielellä, naureskelee perään ja tupsahtaa vähän väliä pyllylleen opetellessaan kävelemään. Pieni ihmisen alku, jolle maailman parhain asia on rusinat ja joka silmät lautasina kattoo tabletilta Postimies Patea.

Ihan, kun siinä ei olisi ollut tarpeeksi, että lapsi oli maailman rakastettavin ja sekä luonteeltaan että ulkonäöltään sellainen millainen mun lapsesta voisi tulla, oli myös perheen koti suoraan mun unelmista. Toimivan pohjaratkaisun kaksio saunalla ja pienellä parvekkeella, ja kuin pisteenä iin päällä vaaleapainotteinen askeettinen sisustus, jota itse parhaillaan haalin kasaan seuraavaan kotiini.

Kuten aina silloin, kun työkeikka lasten parissa on sujunut mainiosti, harmitti varsinkin jälkimmäisellä kerralla lähteä tuolta kotiin. Melkein iski lapsenomainen kiukku ja mieli sanoa äidille, että mene sinä elämään sitä minun elämää, niin minä jään elämään tätä elämää.
Noh, ehkä siihen omaan vastaavaan elämään ei enään ole niin loputon aika kuin miltä useimmiten tuntuu...
Kuvan hahmo ei suoranaisesti liity aiheeseen. Löytyi Googlesta.

9. huhtikuuta 2015

Tuorejuustorakkaus

Kotikeittiössä on lähiaikoina koettu rakkauden huumaa, sillä vähän sattumaltakin oon löytäny tuorejuustot. Ennen käytin tuorejuustoja hyvin hyvin satunnaisesti tylsästi leivän/karjalanpiirakan päällä, mutta nepä soveltuu mainiosti moneen muuhunkin!

Ensimmäinen kokeilu parisen viikkoa sitten oli jauhelihapiirakka;
100g margariinia tai voita
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl vettä (tai kermaa)
400g jauhelihaa
mausteita oman maun mukaan (meillä 2-3 rkl jauhelihamaustetta)
purkki mieleistä tuorejuustoa (meillä aurinkokuivattu tomaatti)
pari kananmunaa
pari desiä juustoraastetta
Sekoita viisi ensin mainittua ainesta piirakkapohjaksi ja paista 225-asteisen uunin alatasolla n.10 min. Muista voidella vuoka! Sekoita paistettu jauheliha muihin aineksiin kulhossa, tasoita puolikypsän pohjan päälle ja jatka paistamista vielä 15 min uunin keskitasolla.

Pääsiäisen pyhinä ruokalistalle päätyi riisi ja kanakastike, johon myös hyödynsin tuorejuustotarjontaa;
3 dl riisiä
vettä
paketti kanafileesuikaleita
purkki mieleistä tuorejuustoa (meillä valkosipuli)
suolaa
Keitä riisi paketin ohjeen mukaan, lisää halutessasi keitinveteen suolaa. Paista kanafileet pannulla kypsiksi, lisää tuorejuusto ja anna maustua 10-20 min riippuen siitä miten paljon kastiketta haluat (mitä kauemmin muhii, sitä enemmän tuorejuusto imeytyy kanoihin). Mausta tarvittaessa suolalla.

Kumpikin oli niin herkullisia, ettei todistusaineistoksi jäänyt muuta kuin tiskivuori...

1. huhtikuuta 2015

Valmista tuli!

Lauantaina tuli juhlittua valmistumista. Pitkälti koko alkuvuoden stressasin kaikkia juhlavalmisteluja- alkaen siitä mahdunko mekkooni (piti 8kg laihduttaa, mutta se vähän jäi...). Kuvan mukaiset kutsut postitin hyvissä ajoin ja seuraava stressinaihe olikin heti valmis; yksitellen porukka ilmoitteli ettei pääse paikalle. Kellä oli töitä, ketä oli kipeenä, kellä ei ollu rahaa matkata,... Lasketusta 35 vieraasta paikalla oli lopulta vähä reilu 20.
Mahdollisimman pienen budjetin juhlissa tarjolla kahvin kanssa oli kinkkuvoileipäkakkua (täti teki), muutamiakin erilaisia pikkuleipiä (mummon tekemiä+mun ehdottomia suosikkeja Dominoita), kuivakakkuja (äiti teki), kaksia erilaisia mokkapaloja (tein ite) ja tietenkin täytekakkua (äiti teki). Juomapuolella kahvin lisäksi/vaihtoehdoksi oli teetä, limpparia ja alkoholitonta boolia-joka tuntui varsinkin lapsille maistuvan.
Kahvien jälkeen serkku viihdytti lauluesityksellä ja loppujuhlat sujui vapaasti seurustellen. Viiden aikaan viimeisetkin taisi lähteä ja Setämiehen kaa auteltiin äitiä siivoamaan ennen kun tuli kiire kirjautua lähistön hotelliin jatkoille.

26. maaliskuuta 2015

Pieni pala taivasta

Kuukauden vaihtuessa tulee kuluneeksi kaksi kuukautta muutosta. Lahden kompaktista yksiöstä muutin Poriin soluratkaisuun, alunperin ajatuksena asua täällä vain 4-5 viikon työssäoppimisjakson ajan. Koulukuviot hieman muuttui ja yllättäen asunkin täällä vakituisesti. Tosin koti solussa ei ole vakituinen...
Erinäisistä syistä kuluneen kahden kuukauden aikana on tullut enemmän yövyttyä Setämiehen luona kuin omassa "kodissa" ja huoneen sisustaminen on jäänytkin vaiheeseen. Toissa viikolla löysin lopulta inspiraation, mutta se kaatui betoniseinään. Ei ollu välineitä laittaa tauluja, verhotankoja tai ylipäänsä mitään seinään...

Mun määräaikainen vuokrasopimus tässä loppuu toukokuussa ja viime viikolla tuli useammassakin asuntonäytössä käytyä-hyvissä ajoin nääs. Etsiminen tuotti tulosta; naapurirapusta löytyi lähes täydellinen, pintaremontoitu kaksio kohtuuhintaan. Tai siis pintaremontoitu siinä vaiheessa, kun toukokuussa muutan.
Uuden kodin löytäminen johti myös hennon sisustuskärpäsen puremaan. Koska muutan solusta yhtäkkiä kaksioon, on paljon hankittavaa. Ruokaryhmä, sohva(kalusto), isompi tv, kirjoituspöytä, mattoja, mahdollisesti verhoja, uusi patja,... Eräänä iltana unta odotellessa tulikin torista etsittyä kaikenlaista kiehtovaa-esimerkiksi kuvissa näkyvä harmaa sänky ja ihanat kirjahyllytaulut.
Korkealla ollaan ;)
Mallailin yks ilta tauluja seinälle, mutta eihän ne jesarilla pysyny. Uudessa kodissa sitten...