Varkaitako tässä ollaan?

"Olipa kerran nuori ihmisen alku, joka koki suurta mieltymystä elokuvia kohtaan. Vanhemmilta saatu viikkoraha ei riittänyt elokuvien ostamiseen saatika elokuvissa käymiseen. Aikansa asian kanssa tuskailtuaan tämä nuori keksi asiaan ratkaisun; varettamisen ilot. Netistä elokuvat löytyi miltei samoihin aikoihin, kun ne tuli elokuvateattereihin-ja mikä parasta, ne viikkorahat säilyivät muihin mieltymyksiin.
Kului muutamia vuosia, kenties vuosikymmeniä, ja nuoresta ihmisen alusta kasvoi aikuinen. Jonain täysin sattuman varaisena päivänä tämä aikuinen päättää penkoa ullakoille ja kellareihin varastoituja tavaroita ja löytää nuoruudessa varetetut elokuvat. Aikaa kulunut sen verran, että entisajan videotallenteet ovat osin jo historioituneita, nykyään kun paljon löytää netin maailmasta laillisestikin-ja koittaa ongelma..."

Itselläni ei ainakaan ole sydäntä heittää roskiin laatikollista täysin toimivia elokuvia. Myydä niitä ei saa, sillä nykyisellä lainsäädännöllä se on rikos. Elokuvan saa kyllä kopioida omaan käyttöön, mutta ei kaupata. Ei vaikka olisi kulunut kymmeniä vuosia välissä ja tallennusmuoto painunut osaksi yhteiskunnan historiaa. Ei vaikka elokuvista saisi korkeintaan kahvipaketin hinnan.
Ymmärrän toki miks tekijänoikeuslakien on oltava olemassa; ei kukaan ohjaisi, näyttelisi, kuvaisi tai käsikirjoittaisi tms. palkatta. Elokuvaan tekoon menee kevyesti vuosia ja...pyllystähän se olisi, jos mitään rahallista korvausta ei vuosien työstä saisi. Mutta...eikö tähän voitaisi keksiä joku hauska pykälä? Sääntö-Suomessa kun ollaan?
Vaikkapa sellainen, että 10-20 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen sitä saisi markkinoida vaikka sitten varetettuna kopiona. Piraattina. Tuskin kukaan jaksaisi vuosikausia odotella ja toivoa rikastumista alalla. Tai jos jaksaisi, niin eikö tämäkin henkilö olisi ne jotkin muutamat eurot kärsivällisyydestään ansainnut?...

Kuvassa vain murto-osa tämän kertaisesta "aarteesta"