Vappen, vappen

Vappu. Opiskelijoiden, teekkarien ja työväen juhla näin kesän kynnyksellä. Kadut on tälläkin hetkellä täynnä haalari- ja valkolakkikansaa, nauravia lapsia heliumpalloineen ja munkkien tuoksua. Vaan silti mua mökötyttää; en ole teekkari, en enään opiskelija enkä varsinaisesti työelämässäkään. Typa, työtön paska, kuten kaveripiirissä sanotaan. Koska meidän päivä on? Koska järjestetään vastaavat karkelot työttömien kunniaks? Koska?...

Oon koittanu tässä ajan kulukseni muistella mitä vappuperinteitä on, saada niistä hieman tekemistä. Vapputorilla kävin (kahdestikin), munkit ja sima saa odottaa iltaan. Nakit ja perunasalaatti ei maistu, kiitos nykyajan elintarviketeknologian, jonka on tarvinu niihinkin tunkea pippuria (allergia). Ilmapalloja en puhalla (koska astma) ja naamarit, vappuhuiskat jne. on ehkä enemmän lapsien juttu-joita ei vielä ole.

Muksuna vappu oli nimenomaan sitä aikaa, kun sai vuoden ensimmäisen jätskikiskalta ostetun jäätelötötterön (syöty) ja aikaa, kun maa alkoi olla niin kuivaa, että pääsi piirtelemään katuliiduilla (niillä kavereilta lainatuilla) tai kulkemaan esim. potkulaudalla. Sitä aikaa, kun välttämättä enään ei farkkujen alle tarvinut laittaa sukkahousuja, kuinka vapauttavaa! Teininä vappu oli yksi miljoonista syistä ryypätä, mutta sekin on jo elettyä aikaa. En sano ettenkö illalla saattaisi Setämiehen kanssa lähteä lasilliselle ulos, mutta mitään syytä "perseiden" vetämiseen ei ole. Käytän siis näinkin hienon juhlapäivän kuten muutkin tähän astiset (kohta 2kk kestäneet vapaapäivät); lähinnä kotiaskareiden parissa ja netissä surffaamalla.

"Jos minä olen musta,..." Ai niin, se taiskin olla eri juhla...