12. toukokuuta 2019

Pitkä odotus on päättynyt ja perheemme täydentynyt neljännellä jäsenellä

Viime sunnuntai-maanantaiyönä P heräsi neljän aikoihin ja pyysi päästä "isoon sänkyyn". Tyttö pääsikin isänsä viereen ja mä siirryin viime aikoina tutuksi käyneelle sohvalle. En ehtinyt saada unen päästä kiinni, kun alkoi supistella. Muutamana edellisenä iltana oli supistellut ja ajattelin, että kyllä nämä tästä kohta ohi menee-ja ehdin vielä hetken nukkua ennen kun P herää seitsemän aikoihin. Puoli viiden aikaan makaaminen kumminkin kävi tukalaksi, koitin (turhaan) löytää hyvää istuma-asentoa ja lämmitin kauratyynyn alavatsalle. Supistuksia tuli tiheästi ja oli pakko pysyä jalkeilla. Hieman viiden jälkeen kävin herättämässä Setämiestä sen verran, että laittaa herätyksen pois päältä, tänään ei tarvi mennä töihin. Otin Panadolia ja siirryin alakertaan ajatuksena katsella rästiin jääneitä Sohvaperunoita kun ei kerran nukkumisesta tule mitään. Laitoin viestiä äidille, että lähtee ajelemaan meillepäin kun herää. 

Kuuden aikaan olin jo niin kivuissani, että totesin parhaaksi lähteä kohti synnäriä. Setämies sai tulla perässä kunhan äiti ehtii n. 120 km:n päästä lastenvahdiksi. Taksi tuli n. 06.25, sairaalaan olen kirjautunut rannekkeen mukaan 07.05. Kipeitä supistuksia tuntui tulevan tauotta ja kätilö totesikin mun olevan jo 3-4cm auki. Ei muuta kuin suoraan saliin, 7.35 laitoin tilanneraportin kotiin ja doulalle. Doulalla oli sovittuna aamupäivään meno, mutta lupasi järjestää varadoulan paikalle. Setämies lupasi lähteä kotoa, äiti oli just tullut. Tuon jälkeen puhelin sai ihan rauhassa piippailla pöydällä, mulla oli täysi työ keskittyä kivun kestämiseen. Olin toivonut ensisijaisesti lääkkeettömiä kivunlievityksiä (aquarakkulat, akupunktio, tens, lämpötyyny,...) mutta tukijoukkojen puuttuessa iski paniikki päälle ja pyysin heti ilokaasua. Olin toivonut myös ammesynnytystä ja kätilö lähtikin jossain vaiheessa katsomaan mikä streptokokkinäytteen tilanne oli; 10min valmistumiseen, mutta mua alkoi jo ponnistuttaa. 

Kätilö meinasi vähän toppuutella, mutta sisätutkimus kertoi että olin jo vaaditun 10cm auki ja sain luvan ponnistaa jos/kun tarve tulee. Muutaman supistuksen/ponnistuksen jälkeen salin ovi kävi, Setämies kurkkasi mutta huiskin hänet pois. Oltiin jo ennalta puhuttu ettei hän ole läsnä lapsen syntyessä, aivan kuten ei ollut P:nkään. Pari ponnistusta myöhemmin, 8.37, sain topakan tytön rinnalle. Doula ehti paikalle tässä vaiheessa ja hetken ehkä naureskelinkin, että tilanne taisi mennä jo. Jälkeisten jälkeen jäin kumminkin vuotamaan verta ja verenvuotoa koitettiin eri lääkkein ja kohdun painelulla saada hillittyä. Mulle tuli kauhea horkka ja hoin vaan tyyliin "pitäkää joku vauvasta kiinni", "saako se henkeä". Osan ajasta olin ihan muualla. 

Nuo hetket tuntuivat pitkiltä ja kohdun painelu jopa kivuliaammalta kuin itse synnytys. Loppuen lopuksi menetin reilun litran verta ja sain pussillisen plasmaa tilannetta parantamaan. 11 aikoihin olin jo tolkuissani. Tähän asti rinnalla ollut tyttö mitattiin (53cm) ja punnittiin (4565g!), sain hieman välipalaa ja pääsin suihkuun heti kun vaan uskalsin nousta. Kahdentoista aikaan päästiin siirtymään osastolle. 
Suuren syntymäpainon takia vauvalle tehtiin 48h sokeriseurantaa. Kun sokeriarvot olivat hyviä, imetys onnistui eikä 2vrk lääkärin tarkastuksessakaan ilmennyt mitään poikkeuksellista, päästiin keskiviikkona kotiin. P on ottanut hienosti pikkusiskon vastaan vaikka hieman mustasukkaisuutta onkin ollut havaittavissa. 

20. huhtikuuta 2019

Viestejä menneisyydestä

Kaappeja kolutessa löysin kirjeen joka oli päivätty 06.04.2016-tai oikeastaan kirje oli päivätty vuotta aikaisemmin, mutta siinä oli kyllä käynyt kirjoitusvirhe. Tuon kirjeen olin kirjoittanut vuoden päähän itselleni, mutta jostain syystä olin ehtinyt unohtaa koko kirjeen olemassaolon ja vasta nyt, sen silmiin osuessa, palasin noihin ajatuksiin ja tunteisiin jolloin moni asia oli muuttumassa...

"Hei Minä!
Lähetän tämän kirjeen itselleni vuoden päähän. Kirjettä kirjoittaessa istun Turun Kriisikeskuksen Löydä oma tarinasi-ryhmän kokoontumiskerralla. Nämä ryhmäkerrat ovat loppumaisillaan, mutta moni asia elämässä on uuden sivun/alun vaiheessa.
Reilu viikko sitten Setämies osti meille rivitalokodin Paimiosta. Vaikka yhteistä asumista on takana nyt 8kk (epävirallisesti ehkä vuosi...), tuo muuttaminen ja uusi, molemmille tuntematon kaupunki varmasti kummallekin stressiä. Muuttopäivä on vielä auki, sekin tuottaa omat stressinsä, mutta ajoittuu jonnekkin touko-kesäkuun vaihteeseen.
Uusi sivu on kääntymässä perhe-elämänkin suhteen; olen seitsemännellä viikolla raskaana. Unentarve on 10-12 tuntia yössä ja jatkuva kuvotus on uusi "ystävä". Vielä ei monikaan tiedä alias Madosta, ajateltiin äitienpäivänä jakaa uutinen-ja toivoa, että ensimmäisen kolmanneksen viimeinen viikko menee riskeittä.
Vuoden päästä tähän aikaan, jos kaikki menee nykyisten suunnitelmien mukaan, me ollaan paimiolaisia ja liki puolen vuoden ikäisen lapsen vanhempia. Toivon, että kulunut vuosi on kasvattanut meitä molempia ihmisinä ja antanut eväitä vanhemmuuteen. Omalla kohdalla toivoisin löytäväni sisäisen rauhan ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Toivon myös sopeutuvani uuteen kotiin/kaupunkiin mutkattomasti-ja että henkisesti jaksan raskauden ja vauvavuoden. Ja että kaiken tämän paineen keskellä muistaisin olla itselleni armollinen."
03.05.2016
Aikamoisten muutosten edessä sitä tosiaan on tuolloin oltu, ei ihmekään että jossain vaiheessa elämä tuntui menevän liian lujaa. Muistan miettineeni olenko valmis tähän kaikkeen; vakiintuneeseen parisuhteeseen, äitiyteen, yhdessä asumiseen,... Epävarmoissa ajatuksissa jopa toivoin, että olisin löytänyt sen rauhan ja turvan, jota teinivuosina koin seurakuntanuorena. Suoranaisesti en ole koskaan Jumalaan uskonut, mutta johonkin suurempaan voimaan joka ohjaa meitä elämässä eteenpäin ja jolta ehkä voi pyytää apua sitä tarvittaessa. En ole löytänyt vieläkään, mutta tarvekaan ei ole yhtä suuri kuin tuolloin.
Muutto taisi sijoittua mainittuun touko-kesäkuun vaihteeseen ja muistan kesän olleen pitkäveteinen. Setämiehellä ei ollut tuoreehkon työpaikan vaihdoksen myötä lainkaan kesälomaa ja kaikki täkäläiset palvelut viettivät jo kesälomakautta. Tosin en syksylläkään esim. perhetalon taas auetessa muista käyneeni siellä kuin ehkä kerran; ei nuo lapsiperheiden paikat vielä odottavana tuntuneet omilta. Kavereita oli hankala löytää, kun kaikki omanikäiset tuntuivat olevan joko vielä opiskelijoita tai jo työelämässä. Nuorisotiloille koin olevani jo liian vanha eikä uusien tuttavien etsiminen paikallisesta kuppilastakaan innostanut.
Kuten joku saattaa ehkä muistaakin, vauvavuosi alkoi meillä kuukauden odotettua aikaisemmin; P:n syntyessä rv 35+5. Muutama kuukausi meni todellisessa vauvakuplassa, siinä oli nimiäiset, joulut ja kaikki. Vasta keväällä aktivoiduttiin ja käytiin mm. MLL:n järjestämässä Ensisynnyttäjien ryhmässä, jossa oli mukava jakaa omia ajatuksia, kysymyksiä ja arkea muiden nuorien, tuoreiden äitien kanssa. Vaikka koti oli tuossa vaiheessa jo hyvän tovin tuntunut kodilta, noista kaveri- ja ystävyyssuhteista alkoi vasta lopullinen kotiutuminen ja paikallinen verkostoituminen. Nykyään harva kauppareissu menee niin ettei tule yhtään tuttua vastaan ja esimerkiksi MLL:n hallituksessa olen mukana jo toista vuotta.
Kuva tänään 20.04.2019, rv 39+0
Vaikka isoja muutoksia ei lähiaikoihin (onneksi) ole luvassa, on lähestyvä "Kuplan" syntyminen varmasti asia joka tulee mullistamaan perhe-elämän omalla tavallaan ja sekoittamaan totutut rutiinit hetkeksi. Raskaus on ollut huomattavasti helpompi, mitä edellinen oli; ensimmäisen kolmanneksen oikeastaan ainoa oire oli loputon väsynyt (nukuin kevyesti 14h/yö ja ehkä vielä 1-3h päiväunet päälle vapaapäivinä). Väsymys hävisi maagisesti toiselle kolmannekselle siirtyessä ja oikeastaan vasta nyt viimeisten viikkojen aikana olen kärsinyt närästyksestä, turvotuksesta ja muusta "pienestä". Kaikista isoimmalta "vaivalta" kumminkin tuntuu kärsivällisyyden puute; tässä kun on jo 35+ viikosta asti odotettu vauvaa saapuvaksi. Laskettuun aikaan on enään viikko ja kolmisen viikkoa maksimissaan siihen, että vauva saa yksiöstään luopua. Jänniä aikoja siis eletään, lähtö sairaalaan voi tulla koska vaan-ja toivottavasti tuleekin pian.

6. huhtikuuta 2019

Kotiutumiskassi

Lähestyvä synnytys muistutteli itseään ja valvoin yhtenä yönä muutaman tunnin supistusten vuoksi. Nuo supistukset muistutti, että kotiutumiskassi olisi hyvä pakata, turvakaukalon vyöt kiristää P:n jäljiltä ja äitiyspakkauslaatikko pedata valmiiksi ensipediksi. Noh, hommat tuli tehtyä siinä uskossa, että kohta tulee synnärille lähtö, mutta mitä vielä. Supistuksia ei ole tullut tuon yhden yksittäisen yön jälkeen eikä mitään muitakaan merkkejä ole siitä, että pian synnärille päästäisiin... Tosin vasta vauva onkin täysiaikainen, mutta päivät ovat olleet pitkiä; P:n kohdalla kun lähtö sairaalaan oli selkeä ja aikainen (rv 35+5)...
Kotiutumisvaatteet itselle: alushousut, sukat, väljä t-paita ja mukavat collegehousut.
Imetysliivit oli jo aikaisemmin esitellyssä sairaalakassissa.
Kotiutumisvaatteet vauvalle: pitkähiainen body ja potkuhousut (50/56cm), pari myssyä (joista puetaan vain sopivampi, todennäköisesti alempi), sukat ja tumput (varoiksi).
Vauvan ulkovaatteet: 50cm pörröhaalari tai 56cm fleecehaalari, riippuen kumpi on sopivampi.
Siinä ne eteisessä odottaa pakattuna, turvakaukalon kanssa.
Setämiehen on helppo napata mukaan, kun kotiutumispäivä on tiedossa.

14. maaliskuuta 2019

"Sairaalakassi"

Parin viikon päästä aletaan olla niillä raskausviikoilla, kun P syntyi. Tuolloin synnytys tuli täytenä yllätyksenä (kuukausi ennen laskettua aikaa) ja esimerkiksi sairaalakassin pakkasin sen parin minuutin aikana, kun odotin taksin saapumista. Matkasta unohtui ainakin puhelimen laturi ja sisäkengät...
Tällä kertaa halusin olla ainakin tuon sairaalakassin verran paremmin valmistautunut. Reppu tuli pakattua sillä ajatuksella, että synnytys käynnistyy taas lapsiveden menolla ja saatetaan tuolloin olla jossain muualla kuin kotona (esim. P:n kanssa muskarissa tai perhekahvilassa).
Reppuun päätyi; pari pientä pyyhettä (mikäli tarvitsee vesiä kuivata jostain lattialta tai suojata esim. taksin penkki), imetysliivit, muutamat omat alushousut ja sukat (sairaalan on kamalia), hygieniatarvikkeet (dödö, hammasharja, -tahna, shampoo, liivinsuojia, huulirasva), siteitä, harja ja muutama pampula, sisätossut, collegehousut, puhelimen laturi ja neuvolakortti. Vielä tarvitsee lisätä muovipussi (mahdollisille kastuneille housuille/ylipäänsä pyykeille) sekä pieni lahja "vauvalta" P:lle (ajattelin tarroja ja paria uutta lelusormusta).
Reppu saa tästä lähtien kulkea mukana mikäli lähdetään lähikauppaa kauemmaksi tai kauppareissua (n.puoli tuntia) pidemmäksi aikaa pois kotoa. Tarpeen mukaan reppuun lisään sitten esim. vaippoja ja ruokaa P:lle. Lauantaina edessä olisi vielä yksi piknik-risteily ja sunnuntaina siskontytön ristiäiset, mutta sen jälkeen vauva voisi vaikka syntyäkin. Tosin en valita; tämä raskaus on ollut huomattavasti helpompi mitä 2016 P:n raskaus oli-ja ainahan se on vauvan kannalta parempi, jos ei hirveän etuajassa synny...

6. maaliskuuta 2019

Vahingossa hyvä kasvislasagne

2,5 dl tummaa soijarouhetta
vettä
lihaliemikuutio
1-2 pussia lasagnekastiketta
maitoa
130g tomaattisosetta
purkki (258g) kidneypapuja
margariinia tai voita vuoan voiteluun
lasagnelevyjä maun mukaan
juustoraastetta

Kiehauta 6 dl vettä, lisää joukkoon soijarouheet ja lihaliemikuutio. Anna kiehua muutama minuutti (sen aikaa, että lihaliemikuutio ehtii sulaa) ja laita sivuun. Valmista lasagnekastike ohjeen mukaan. Meillä lasagne on usein ajateltu kahden päivän ruuaksi n.kolmelle henkilölle, joten teen kastikkeen aina kahdesta pussista. Kastikkeen ollessa valmista, sekoita tomaattisose ja kidneypavut soijan joukkoon ja tämä sekoitus kastikkeen sekaan. Laita uuni lämpenemään (180 astetta). Voitele vuoka ja lado lasagne. Aloita ja lopeta kastikkeella. Itse käytin tällä kertaa vuorokerroksin pinaatti- ja täysjyvälasagnelevyjä. Ripottele viimeisen kastikekerroksen päälle juustoraastetta ja paista n. 30 min. Anna hetki vetäytyä ennen tarjoilua.
Rakenne tai maku ei eronnut merkittävästi jauhelihalasagnesta ja tämä maistui hyvin jopa taaperolle! 

26. helmikuuta 2019

Hävikkiruokahyödynnys

En muista mistä alunperin bongasin hävikkiruokaa myyvän Matsmart-verkkokaupan, mutta nyt on takana jo lukuisia tilauksia. Lähes viikottain tulee sivustolla vierailtua katsomassa mitä vaihtuvassa valikoimassa kulloinkin on tarjolla ja noin kerran kuukaudessa jotain tilattua. Viime viikolla valikoimassa oli taas mun suosikiksi muodostunut Mysteerilaatikko ja tilaus tuli taas tehtyä. Mysteerilaatikon lisäksi tilaukseen eksyi tällä kertaa Lumous tummasuklaavadelmia joita olen monesti jo kaupassa himoinnut, mutta jostain syystä aina jättänyt ostamatta, sekä nipputarjouksessa olleita suklaapatukoita.
Mysteerilaatikon idea on siinä ettet tiedä mitä elintarvikkeita saat. Laatikko kumminkin maksaa vain 2,99e, joten paljon ei häviä vaikka tuotteet eivät omaan makuun olisikaan-tosin meille on aina kelvannut kaikki mitä laatikosta on löytynyt. Yleensä joukossa on jotain tuttuja tuotteita ja uusia Setämiehen kanssa maistellaan mielellään. Tällä kertaa yllätyslaatikosta löytyi kahvipaketti, megapussi grillisipsejä, erilaisia mausteita, yksi ateriankorvikepirtelö, vähän karkkeja ja limutölkki.
Moni varmasti miettii nyt ettei viitti päiväysvanhaa ruokaa tilata/syödä... Matsmartilta tilatessa on harvoin tullut päiväyksen vastaan; esimerkiksi tällä kertaa ainoa päiväysvanha tuote oli tuo Indian Spices-mausteseos. Mausteet eivät kumminkin parista kolmesta kuukaudesta hätkähdä ja todennäköisesti tuo tulee käytettyäkin heti perjantain saunaillassa.
Postikulujen hinta riippuu luonnollisesti paketin koosta, mutta mun isommatkin tilaukset on mahtuneet halvimpaan (3,90e) laatikkoon. Tällä kertaa koko setin hinnaksi (postikuluineen), tuli n. 9,90e ja näistä on taas iloa pitkäksi aikaa!

19. helmikuuta 2019

Isyyspakkaus nro 2

Kuten esikoisenkin odotusaikana, päätin myös tällä kertaa yllättää Setämiehen isyyspakkauksella. Toistamiseen pakkauksen kasaaminen aiheutti omanlaista päänvaivaa; ei ollut enään mitään järkeä ostaa esimerkiksi vauvanhoito-oppaita tai puhdistuspyyhkeitä joita joka tapauksessa koko ajan ostetaan esikoiselle. Jotain hauskaa ja hyödyllistä halusin paketin sisältävän ja pitkien mietintöjen (ja etsintöjenkin) jälkeen pakkaus näytti tältä:
Kuulokkeet issälle ja vauvalle sekä tutit Tokmannilta.
Kylpyankat Talouspörssistä.

Keittokirja Adlibriksestä,
kahvipaketti dickjohnson.fi,
Kekkonen-paita issälle Hyvän tuulen puoti(.fi)

Salmiakit Tokmannilta

Samistelupaidat (86cm & 56cm) sisaruksille sekä body (62cm) vauvalle Zalandolta
Pakkauksen kokosin jo olemassaolevaan valkoiseen koriin. Pakkauksen hinnaksi tuli tällä kertaa n. 140e. Jälkikäteen ajateltuna aika paljon, mutta esimerkiksi kuulosuojaimet tarvittiin jo ihan P:n ääniherkkyyden takia ja edelliset kylpyankat on homeen vuoksi heitettävä roskikseen. Tuota Samasta padasta-ruokakirjaa moni oli kehunut ja tämä oli hyvä tekosyy kotiuttaa se meille. Uskon, että innostaa meitä molempia laittamaan koko perheelle maistuvaa ruokaa.

Tästä pääset lukemaan mitä laitoin 2016 isyyspakkaukseen.
Tästä pääset ihastelemaan meille saapuneen äitiyspakkauksen sisältöä.

21. tammikuuta 2019

Uuden arjen opettelua

Parisen viikkoa on nyt mennyt P:n kanssa kotona sen jälkeen, kun Setämies palasi joululomalta töihin. Uusi arkirytmi on alkanut löytymään ja näyttää about seuraavalta:

Herätään P:n tahdin mukaan, useimmiten 8.00-8.30. Rauhassa aamupalalle ja aamupalan jälkeen vaatteiden/vaipan vaihtoon. Tämän jälkeen usein tyhjennetään ja täytetään tiskikone yhdessä, P tykkää kovasti auttaa kotitöissä. Mikäli on pyykkipäivä (maanantai, tarpeen mukaan toinen päivä loppuviikosta), käydään yhdessä laittamassa myös pyykkikone päälle. Mä otan kupin teetä ja istun hetkeksi alas, P suuntaa usein leikkimään omaan huoneeseen tai tulee sohvalle katsomaan Pipsa Possua. Poikkeuksena keskiviikko jolloin on käyty MLL:n perhekerhossa. Tämä tarkoittaa usein uloslähtemistä heti aamupalan jälkeen, jotta ehditään pari kilometriä rattailla ennen kun Hattaran ovet klo 10 aukeaa...

Noin 11.30 on P:n lounasaika, tarjolla on edellisen päivän päivällisjämiä tai pilttiä. Lounaan jälkeen satuhetken kautta päiväunille, perhekerhopäivinä P nukahtaa vaunuihin jo kotimatkalla. Kotona yritän nukuttaa vielä sänkyyn vaihtelevalla menestyksellä... Syön usein itse lounaan (leipää, mysliä, jogurttia tms. kevyttä) tässä kohtaa ennen kuin siirryn koneelle takkahuoneen rauhaan. Teen paperihommia (luen postit, makselen laskuja, selvittelen raha-asioita, jne.) tai vaan pelaan Simssiä. Ripustan mahdolliset pyykit ja laitan toisen koneellisen pyörimään tarvittaessa.

P nukkuu usein 1,5-2h, viimeistään 14.30 käyn  herättämässä. Kahden-puoli kolmen aikaan syödään yhdessä välipala. Jos jaksan, järjestän välipalan jälkeen jotain yhteistä tekemistä askartelun, maalaamisen tms. parissa tai sitten siirrytään vaan leikkimään. Ripustetaan tarvittaessa pyykkejä yhdessä. Puoli neljän-neljän aikaan alan usein laittamaan ruokaa, P jatkaa leikkejä tai tulee pyörimään jalkoihin.

Noin 17.00 syödään päivällistä, oletetaan että Setämieskin on tähän mennessä tullut kotiin. Päivällisen jälkeen jompikumpi tarvitaan P:n leikkiseuraksi ja toinen saa omaa aikaa, usein vaihdetaan vuoroa jossain vaiheessa ennen iltatoimia. Setämiehen ollessa leikkivuorossa, mä korjaan päivällisen pois, saatan ottaa pienet torkut tai vaikka käydä naapurin kanssa lenkillä.

Noin 19.00 aletaan iltatoimiin. Pari kertaa viikossa kylvetään, muina päivinä suoraan iltapalalle. Iltapalan jälkeen vaatteiden vaihdon kautta satua kuuntelemaan ja nukkumaan. Yleensä klo 19.30-20.00 on hiljaista. Setämiehen kanssa saatetaan katsoa yhdessä telkkaria, mutta viime aikoina on usein siirrytty omiin pelimaailmoihin... 22-23 siirrytään yhdessä nukkumaan.

Saa nähdä miten rytmi muuttuu, kun vauva tulee taloon... Onneksi siinä vaiheessa on jo toivoa kesästä ja P viihtyy paremmin ulkona. Nyt ei juurikaan ulkoilla, kun se on yhtä huutoa...

13. tammikuuta 2019

Uutta perheenjäsentä odotellessa

Netti on täynnä hauskoja testejä ja uskomuksia tulevan vauvan sukupuolesta, joten en voinut välttää kiusausta ja käydä muutamia läpi.

Vatsa on levinnyt sivuille/työntyy eteen
Aika vaikea vatsan muotoa on itse arvioida, mutta sanoisin silti että enemmän tuo eteenpäin törröttää. 

Mielesi tekee makeaa/suolaista
Mielitekoina on toki esiintynyt molempia, mutta useimmiten makeat. Erityisesti päärynät ja kirsikkatomaatit on viime viikkoina maistunu.

Ei linea negraa tai se loppuu napaan/linea negra jatkuu ylös rintojen väliin
Ei näy linea negraa.

Vauva potkii hillitysti/voimakkaasti
Siinä vaiheessa kun vauva on hereillä sen kyllä tuntee ja näkee. Välillä saa oikein henkeä haukkoa potkujen osuessa sopivasti rakkoon tms. Ja tästä ne vain voimistuvat vauvan kasvaessa...

Edellinen lapsi oli tyttö/poika

Pahoinvointia/ei pahoinvointia
Käytännössä nyt ei ole ollut ollenkaan pahoinvointia. Yhtenä päivänä olen oksentanut, mutta sekin saattoi johtua siitä että otin vitamiinit tyhjään mahaan. P:tä odottaessa meni kolme ekaa kuukautta sohvan pohjalla, pesuvati vieressä...

Olit/et ollut stressaantunut lasta tehdessä
Syyskausi töiden ja päiväkodin ympärillä oli juuri alkanut ja meillä oli hääjuhlat tulossa muutaman viikon sisällä. Mitä muutakaan siinä loman jälkeisen arjen ja isohkojen juhlien alla voi muuta kuin stressata...

Säärikarvasi kasvaa nopeammin/entistä tahtia
En ole huomannut eroa.

Kädet ovat pehmeät/kuivat
Kuivat kuin korput vaikka kuinka rasvaa... Tosin aina tähän aikaan vuodesta vaivaa kuivuus/atooppisuus.

Vauvan syke on yli/alle 140
145 nurkilla on joka kerta liikkunut.

Olet kiukkuinen/rauhallinen ja hyväntuulinen
Hermot menee nopeasti ja ihan käsittämättömistä pikkusyistä. Yhtään ei ainakaan helpota uhmaikäisen taaperon läsnäolo...

Vauva hikkaa usein/ei lainkaan tai harvoin
Ei ole (vielä) hikkaillut.

Närästää/ei närästä
Muutamia ruokia olen jo oppinut välttämään (mm. kahvia ja alkuraskauden himona ollutta piimää). Välillä silti närästää, mutta Renniet on onneksi keksitty.

Lapsen isä on vanhempi/nuorempi

Vatsa on enemmän vasemmalla/oikealla
Oikein hämmästellyt miten vatsa voi olla selkeästi toisella puolella napaa. Pitkän aikaa oli vasemmalla puolella, mutta nyt jo enemmän keskemmällä.

Muutaman kysymyksen jätin pois, kun en osannut niihin vastata (mm. yhdynnän ajankohta suhteessa ovulaatioon, lapsen isän saunomistottumukset ja oma hehkuminen). Yllämainittujen vastausten perusteella meille olisi tulossa tyttö (9/15, poika 6/15). Loppukeväästä selviää miten käy.

5. tammikuuta 2019

Lupaukset vuodelle 2019

Päivitän blogia ahkerammin
Viime vuonna tuli kirjoiteltua hävettävän vähän; vain neljä postausta koko vuoden aikana. Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun edellinen (Petra 1,5v) postaus on julkaistu. En aio näihin menneisiin tapahtumiin tarkemmin enään palata, mutta tärkeimpinä mainittakoon syyskuussa vietetty ensimmäinen hääpäivä (juhlittiin n. 50 läheisemmän sukulaisen ja ystävän kanssa sillä ei naimisiin mennessä juhlia järjestetty), nyt loppukeväästä syntyvä toinen lapsi ja mun töiden/opiskelujen loppuminen. Tällä vietetään aikaa Petran kanssa kotona, Setämies palaa joulutauolta töihin maanantaina. Petra (jatkossa P tai Mato) on jonkin verran sairastellut, valitettavasti myös korvatulehduksia viime huhtikuun tuubituksen jälkeen ja nyt lähiviikkoina ollaan menossa uudestaan tuubittamaan korvia. Toivottavasti se ja päiväkodista kotiin jääminen helpottaisi ja saataisiin viettää terve kevät.

Luen enemmän
Viime vuonna tuli hävettävän vähän myös luettua enkä edes keksi sille mitään järkevää syytä. Kevät oli toki raskas opiskelujen, töiden ja päiväkotirallin yhdistelmä, mutta ihmettelen miksi en kesän ja syksynkään aikana saanut luettua enempää. Koko vuoden kirjasaaliiksi jäi 5-6 kirjaa, parhaimpina vuosina olen kumminkin sen ~30 kirjaa lukenut. Setämiehen kanssa lähdettiin nyt mukaan helmet-lukuhaasteeseen. En usko, että ehdin määriteltyä 50 kirjaa lukea, mutta yritän kumminkin. Tällä hetkellä kesken taitaa olla kaksi ensimmäistä...

Pidän itsestäni huolta
Viime vuosi oli kokonaisuutena aika rankka ja oma hyvinvointi jäi monesti toiseksi. Ei tullut juurikaan liikuttua, syömiset oli mitä sattui ja epäsäännöllisestä ruokailusta seurasi kaikenlaisia vaivoja. Nyt aion panostaa enemmän veden juomiseen ja kasvisten syömiseen sekä lepäämiseen. Herkkupäivä saa olla kerran viikossa (alkuraskauden ja joulumässyttelyjen jälkeen...), poikkeuksena toki esim. syntymäpäivät joilla saa kohtuudella herkkuja maistella. Herkkupäivästä on hyvä pitää kiinni siinäkin mielessä, että tuo parivuotias taapero on valitettavasti päässyt karkkien, pullien ja muiden herkkujen makumaailmaan sisälle eikä etenkään hänen hampaille jatkuva herkuttelu ole hyväksi.