19. tammikuuta 2020

Aurinko kun päätti retken...

Elettiin kevättalvea 2001. Oltiin hiljattain muutettu ja olin vaihtanut koulua kesken ekanluokan. Ekoilla viikoilla uudessa koulussa pidettiin "levyraati"; jokainen sai vuorollaan tuoda musiikkikappaleen muun luokan kuunneltavaksi. Itse valitsin sen hetken suosikkilauluni, Päivänsäde ja Menninkäinen, ja muistan elävästi kuinka kotona piti soittaa c-kasetti valmiiksi oikeaan kohtaan.

Jossain vaiheessa kappale vaipui unholaan, kunnes pulpahti taas pinnalle V:tä odottaessa. Kertasin unohtuneet sanat, jonka jälkeen biisiä tuli joka ilta hyräiltyä tai laulettua mielessä. Laulun säkeistöt ovat sen verran pitkiä, että siitä on muodostunut hyvä rauhoittumisväline (myös) itselle. Lauleskelin samaa laulua mm. Venlan synnytyksen käynnistyttyä, kun ajatukset piti saada supistuskivuista pois, sekä viime syksyn hammaslääkärikäynneillä (viimeisten viisurien poisto, ekojen reikien paikkaus).

En ole koskaan ollut mikään iltalaulujen ystävä, mutta nyt on tullut jatkettua tuon laulun laulamista tytöille päivän päätteeksi. Kappaleeseen liittyy paljon muistoja ja olen viime aikoina kovasti pohtinut sen ikuistamista iholle. Vielä ei kumminkaan rohkeus riitä...

6. tammikuuta 2020

Vuoden 2019 luetut kirjat

Viime vuonna osallistuttiin Setämiehen kanssa Helmet-lukuhaasteeseen, jonka tavoitteena oli lukea 50 kirjaa mainituista aiheista. Itse en uskonut alunperinkään ehtiväni lukea noin montaa kirjaa, mutta vain 20 kirjaan pääsy hieman harmittaa...  Tässä kumminkin lyhyesti esittelyssä ne mitä viime vuonna sain luettua:

1. Taivaslaulu (Pauliina Rauhala)
Kirja kertoo nuoresta lestadiolaisparista, joka uskonnolleen tyypilliseen tapaan saa useita lapsia lyhyen ajanjakson sisään. Viljaa väsyttää jatkuva raskaana olo ja vaippashow, Aleksi taas kyseenalaistaa muuten uskontonsa periaatteita. Mielenkiintoinen aihe, itselleni vieraasta uskonlahkosta. 4/5
2. E.T Muukalainen avaruudesta (William Kotzwinkle)
Olin tästä nähnyt joitakin vuosia sitten elokuvan joten juoni sinänsä ei yllättänyt. Tarina avaruusolion ja pikkupojan ystävyydestä kiehtoi edelleen eikä tunteiden vuoristoradoilta vältytty. 4/5

3. Ja vuoret kaikuivat (Khaled Hosseini)
Sekava kirja tarinoita Afganistanista. Pääosin ihan realistisia, mutta jäin kaipaamaan yhtenäisempää juonta. Tämä oli myös ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen taskupokkari minkä tulen lukemaan. Sivut raamatullisen ohuita ja printti pientä. 1/5
4. Kapina Karhumaassa (Topo Taviomaa)
1977 ilmestynyt lastenkirja olisi ihan hyvin voitu kirjoittaa eilen. Tarina kuvaa hyvin mm. miten metsän eläimet kärsivät jatkuvasti lisääntyvästi teollisuudesta ja uusista teistä. Ihmislapset saavat autettua heitä pienin keinoin, mutta jatkuva taikaporkkanalla lentely syö vähän realismia. 4/5.

5. Lukija (Bernhard Schlink)
Koukuttava kertomus nuorukaisesta joka rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan naiseen. Heille muodostuu kirjojen ja seksin ympärillä pyörivä suhde, kunnes nainen yhtäkkiä katoaa. Vuosia myöhemmin törmäävät toisiinsa uudestaan oikeussalissa ja monta menneisyyden lukkoa saadaan avatuksi. Vuoden vakuuttavimpia kirjoja. 5/5

6. Vampyyri (John Polidori)
Jopa vampyyrikirjaksi hieman liian kummallinen omaan makuuni. Pitkähkö esipuhe nostatti tunnelman korkealle - ja sieltä tultiin sitten rytinällä alas. Hieman jopa ennalta-arvattava; neiti Aubrey ihastuu lordi Ruthveniin ja jos yhtään olette vampyyrikirjallisuutta lukeneet, tai maalaisjärkeä omaatte, niin arvaatte miten lopulta käy. 1/5
7. Kunnes sanon näkemiin-ilon ja jäähyväisten vuosi (Susan Spencer-Wendel)
Perheenäiti Susan saa yllättäen kuulla sairastavana ALS-lihasrappeumatautia ja saa elinajanennusteekseen vuoden. Seuraavasta vuodesta tuleekin vilkas, kun Susan haluaa toteuttaa niin omia kuin lastensa unelmia. Vakava, mielenkiintoinen aihe hienosti käsiteltynä, mutta pienet epäkronologisuuden laskevat arvosanaa. 3/5
8. Iso kiltti jätti (Roald Dahl)
Dahlin kirjallisuutta tuli paljonkin luettua esiteini-iässä, mutta tämä klassikko oli jotenkin jäänyt välistä. Ihan sympaattinen fantasiatarina orvosta Sohvista joka kohtaa jättiläisen nimeltä Iso Kiltti Jätti. Nimensä mukainsesti tämä jätti on kiltti, toisin kuin muut lajitoverinsa. Aikansa mietittyään tuoreet ystävykset keksii miten estää muiden jättiläisten jokaöiset julmuudet. Jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ihan sitä ideaaleinta materiaalia 2,5v lapsen iltasaduksi... 3/5
9. Unten puutarha ja muita satuja (Päivi Alasalmi)
Kaksostyttöjen Menan ja Nunan elämä mullistuu, kun sammakko kiroaa Nunan sairastumaan. Omasta vuoristokylästä ei löydy ammattitaitoa tyttöä parantamaan vaan on lähdettävä kohti kuuluisaa parantolaa, Unten puutarhaa. Siellä Nunan vointi kumminkin heikkenee entisestään ja Menan on yksin selvitettävä mitä palatsilla oikeasti tapahtuu. Jo tässä olisi ollut riittävästi yhdeksi kirjaksi, mutta kirja sisälsi myös seitsemän muuta, enemmän tai vähemmän toisiinsa liittyvää, tarinaa joista koukuttavimmatkin oli loppuen lopuksi aika ennalta-arvattavia.  2/5

9. Nukkelapsi (Torey Hayden)
Tositapahtumiin perustuvassa kirjassa erityisopettaja Torey Hayden aloittelee lukuvuotta uudessa koulussa ja saa pienryhmäänsä mm. puhumattoman Venus-tytön. Kukaan ei tiedä osaako Venus ylipäänsä puhua vai onko hän puhumaton muista syistä. Useiden kuukausien jälkeen jää alkaa vähitellen murtua ja tytön kommunikoinnin lisääntyessä tämän kotiolojen hirveydet alkaa selvitä. Taattua Hayden-laatua, vuoden parhaita kirjoja. 5/5
10. Maukka ja Väykkä (Timo Parvela)
Maukka on kissa ja Väykkä on koira, ja yhdessä he elävät sinisessä talossa mäen päällä. Kirja sisälsi 20 tarinaa tehden läpileikkauksen näiden ehkä erikoistenkin ystävysten vuodesta. Huumoria riitti mukavasti aikuiselle lukijalle, mutta samalla tarinat olivat sopivan yksinkertaisia ja ymmärrettäviä taaperoikäiselle kuuntelijalle. 4/5
11. Latte-siili ja Musta Varjo (Sebastian Lybeck)
Latte-siili viettää rentoja eläkepäiviä Kotimetsässään, kunnes eräänä päivänä kesken päiväunien hän hupsahtaa sammalmättään läpi Mustan Varjon synkkään maailmaan. Metsän eläimet näyttävät tutuilta, mutta kukaan ei tunnu tuntevan siilivanhusta. Kotiin paluuta mielivän siilin ei auta kuin osallistua Mustan Varjon järjestämään, mahdottoman oloiseen kilpailuun, mutta onneksi apua kumminkin on saatavilla yllättäviltäkin tahoilta. Klassinen ikuinen talvi vs vaihtelevat vuodenajat-aihe rokottaa pisteitä vaikka tarina oli luovasti kirjoitettu ja nätisti kuvitettu. Kirja tuli myös vahingossa napattua keskeltä kirjasarjaa. 3/5

12. Mimmi Lehmä ja Varis (Jujja Wieslander)
Oman lapsuuden suosikkilehmästä oli mukava lukea vuosien tauon jälkeen. Yhteen kirjaan kätevästi koottu 12 tarinaa, joissa Mimmi Lehmä haluaa elää mahdollisimman ihmismäisesti - Varis-ystävänsä pyöritellessä päätä moisille humputuksille. Viihdytti myös taaperoa.  3/5

13. Kurnu ja Loikka-Yksin ja kaksin (Lobel Arnold)
Sen verran lyhyt lastenkirja(ksikin), että mietin lasketaanko tätä edes... Kirja pitää sisällään viisi sammakkoystävistä Kurnusta ja Loikasta kertovaa tarinaa. Jokainen tarina sisältää kivan kuvituksen lisäksi jonkin opetuksen ja aikaisemmin mainittu Torey Hayden on käyttänyt tätä kirjaa työkaluna puhumattomien lasten parissa - huono se ei siis voi olla. 4/5

14. Ihmettä kaikki (Juha Itkonen)
Kirjailijan omakohtasiin kokemuksiin perustuva teos siitä kuinka perheen iltatähden odottaminen ei menekään suunnitellusti. Ensimmäinen yritys päättyy siihen, että raskauden puolivälissä vatvotaan pitkään pitäisikö riskiraskautta jatkaa vai päätyä aborttiin. Noh, jälkimmäiseen päädytään ja hetken päästä ollaankin taas raskaana. En tiedä olenko kyyninen vai mitä, mutta raskauden paljastuessa monisikiöiseksi (kaksoisrakaus), en edes yllättynyt. Pienten ihmisten elämä alkaa liian aikaisin, mutta onneksi ammattitaitoisessa teho-osastohoidossa. 3/5

15. Rakkauden kolme kehää (Tommy Tabermann)
Runot ei oo mun suosikkikirjallisuuden lajeja ja tämä oli taas hyvä muistutus siitä. Yhdeltä istumalta luettu teos, joiden vertauskuvat ei kerta kaikkiaan auennut mulle. 1/5
16. Rasmus ja kulkuri (Astrid Lindgren)
Mielenkiintoinen tarina orpokodista karkaavasta Rasmuksesta ja Paratiisi-Oskarista joka ei olekaan niin maantiekiertäjä kuin ehkä antaa ymmärtää. Jännitystä piisasi, tämäkään ei ehkä pyssykohtauksineen välttämättä olisi ollut ihan 3v:n iltasatukamaa, mutta saduille tyypilliseen tapaan loppu hyvin, kaikki hyvin. 3/5

17. Nojoud, 10 vuotta, eronnut (Nojoud Ali)
Mielenkiintoinen ja vakavaksi vetävä omaelämäkerrallinen teos 10-vuotiaasta Nojoudista, joka joutuu perheensä köyhyyden vuoksi liian nuorena naimisiin. Kirjoitustyyli osin hieman lapsellinen ja ontuva, se menköön kertojan nuoren iän piikkiin. Tämä antoi ajateltavaa pitkäksi aikaa, vuoden parhaita kirjoja. 4/5

18. Ei kenenkään äiti (toim. Hanna Parviainen)
Kokoelmateos lapsettomuudesta kärsivien tarinoista. Monen lapsettomuuden taustalla oli esim. endometrioosi, josta olin jo ennen tätä lukenut suht paljon ja tämä johti jopa näiden tarinoiden tylsyyteen. Mieleen jäi kumminkin kirjan ainoan miehen kertomus, ajatukset siitä miten hän kokee olevansa huono puoliso, kun ei voi "antaa" lapsia puolisolleen sekä erään kohduttomana syntyneen naisen tarina. Vaikka aihe oli raskas, tämä oli helpohkoa luettavaa arjen keskellä - riitti kun kerralla oli aikaa yhteen tarinaan. 3/5
19. Fanny Hill-ilotytön muistelmat (John Cleland)
Jos en olisi muutama vuosi sitten lukenut Fifty Shades of Grey-sarjaa, aihe olisi voinut olla poskia kuumottava. Kirja oli vanha (70-luvun alusta) ja sen huomasi monin paikoin: vertauskuvat oli todella kökköjä ja lauseet olivat paikka paikoin jopa puolen sivun pituisia. Mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä, kun tarina "toisti" itseään. 2/5

20. Pieruperse3-Mä en vedä enää kertaakaan
Hilpeä loppukevennys vuodelle. Pieruperseet on tuttuja jo Instagrammin kautta, kirjaan onneksi mahtui paljon sellaisia "strippejä" mitä en ollut ennen nähnyt. 4/5

30. joulukuuta 2019

Tonttupussit

P:llä oli tänä vuonna joulukalenterina kummisetänsä ostama kirjakalenteri sekä "tontun" tekemä pussikalenteri. Jo viime jouluksi etsin joulukalenteripusseja, silloin mistään löytämättä ja kun viime kesänä Wishillä tuli vastaan, tilasin ne jo hyvissä ajoin.
Yllättävän paljon tällainen helpoksi ajateltu pussikalenteri vaatikin suunnittelua! Mitä sisällöksi, kun joka päivä ei viitsisi makeaa eikä antaa montaa samantyylistä pussia, budjettikaan ei ollut mikään järin suuri... "Luukkuja" täyttäessä oli lisäksi katsottava kalenteria ja esim. sellaisille päiville kun itse olin pois, varata jotain helppoa (ei leffailtaa/leipomista tms).

Kalenteri sisälsi loppuen lopuksi 3 lakua, 3 duplo-eläintä, saippuakuplat, lumisadepallon, piparimuotin (sinä päivänä leivottiin piparit), hiuspinnejä, 3 sleich-koiraa, 3 värityskuvaa, muistipelin, joulukuusenkoristeen (sinä päivänä koristeltiin kuusi), 3 tarra-arkkia, elokuvakortin (illan elokuvana toimi Angry Birds), kynsilakka ja...jonkin mitä et millään muista...
Setämies osti sleichit (n. 18e), hiuspinnit saatiin kaverilta ja duplot jemmasin synttärilahjaksi tulleesta isosta paketista. Muistipelin, värityskuvat ja leffaillasta kertovan kortin askartelin itse, leffa lainattiin naapurista. Loput yllärit ostin Tigerista, Talouspörssistä, Tokmannilta ja Citymarketista. Joulukalenterin hinnaksi pusseineen muodostui (mielestäni kohtuullinen) n. 20-25e.

18. marraskuuta 2019

Joulu tulla jolkottaa

Joulukuu lähenee joka vuotisella varmuudella ja 
lähes viikottain joku pukin pikkuapureista kyseleekin lahjatoiveita. 

P:lle on meistä ehkä helpoin keksiä toiveita; kaikki odotus- ja vauva-aikana hamstratut vaatteet ovat alkaneet käydä pieneksi ja aktiviteettipuolella kaivataan jo selkeästi isompien tyttöjen juttuja. Tähän mennessä P on esittänyt toiveiksi mm. muovailuvahaa, sormivärit ja piirustuspaperia. Lisäksi tarvetta olisi esim. villa- ja fleecekerrastoille (92cm) sekä uusille peleille (muisti- ja palapelejä, Choco ja Eläinpyramidi löytyy jo).

V:lle onkin jo huomattavasti hankalampi keksiä, "kaikkea" kun on jo isosiskon jäljiltä. Jo esitettyihin toiveisiin lukeutuu mm. jokin kiva kovakantinen kirja ja Little People-hahmoja. Vaatteissa tarvitaan jo 74cm, niitä on hämmentävän vähän säästynyt unisex-väreissä isosiskolta. Hernepussit ja pallo voisivat olla kivoja, yöunia saattaisi parantaa 50/50 Swaddle Up (L-koko).

Omalla toivelistalla on mm. Roope Lipastin Jälkikasvukausi-kirja, lukupäiväkirja, esi-isä aiheinen muumimuki ja toinen muffinssipelti. Setämies toivoo froteista kylpytakkia (L) sekä työhuoneeseen sopivaa valko-/tussitaulua. Parisuhdetta voisimme hoitaa esimerkiksi ravintolaillallisen (lahjakortti) tai elokuvaillan (leffaliput) muodossa.

3. marraskuuta 2019

Hengähdystauko ennen uutta viikkoa

Näin sunnuntai-iltaisin kun tytöt ovat menneet nukkumaan, alkaa kulunut viikko olla muutenkin pulkassa. Tuosta tyttöjen nukkumaanmenoajasta, n. klo 20, alkaa hassuhko välitila; tämä viikko on jo suoritettu, mutta seuraava ei ole vielä alkanut. Tämän viikon stressit on stressattu eikä seuraava viikko (useinkaan) vielä stressaa.

Tällä viikolla mm. käytiin molempien tyttöjen neuvolakäynnillä (eri päivinä), P:n kanssa parturissa, naapurissa kahvilla, toisen naapurin kanssa kahdesti lenkillä ja ainakin kerran puistossa, oltiin tyttöjen kesken yökylässä mun isällä ja kestittiin (kahtena eri päivänä) vielä viimeisiä P:n synttärivieraita. Siis sen kaiken arkisen pyykkäys-tiskaus-vaipanvaihto-ruuanlaitto rumban lisäksi...

Nyt nautin kaikessa hiljaisuudessa muutaman palan suklaata ja lasin viiniä (reilun vuoden tauon jälkeen!) ennen nukkumaanmenoa. Ensi viikko tuo tullessaan mm. vieraita, yhden  verkkolehtihaastattelu (tästä todennäköisesti lisää myöhemmin), yhden aamupäivän mittaisen käynnin Turussa, V:n neuvolan ja isänpäiväpuuhia.

1. lokakuuta 2019

Viime viikon positiiviset

Eräässä seuraamassani Facebook-ryhmässä kysellään joka päivä kuulumisia ja kun jo huomattavan useana päivänä olin valitellut milloin mitäkin, totesin että syksy on saapunut. Samaa tahtia kuin illat pimenee ja lehdet kellastuu, myös mieli harmaantuu. Kääntääkseni asennetta edes hieman positiiviseen suuntaan päätin kirjata joka ilta ylös kolme positiivista asiaa kustakin päivästä.

Ma: Kokeilemastani luumu-toscapiirakasta tuli hyvää, sain hetken (tunnin?) lapsivapaata kotipalvelutyöntekijän ulkoiluttaessa tyttöjä ja illalla katsottiin Setämiehen kanssa jakso Masterchefiä.

Ti: Ehdin pelailla täbillä jonkin verran päivän aikana, käytiin koko perheen voimin lähikirppiksellä (löysin mm. yhden uuden kirjan) ja illalla sauna lämmitti kehoa ja mieltä.

Ke: V nukkui 3h päiväunet, uusi (hyvä) siivooja kävi ja illalla kokoustettiin MLL:n jutuista.

To: Rakentelin hyvän tovin P:n kanssa Duploilla, sain V:n vaatekaapin järjestettyä ja nukahdin aikaisin (19.30).

Pe: Söin hyvää jäätelöä (passion-kookos), saunottiin yhdessä Setämiehen kanssa (anoppilassa) ja tv:stä tuli hyvä Bourne-leffa.

La: Käytiin taas koko perheen voimin parilla kirppiksellä (mm. pari kirjaa lisää), nukuin päiväunet P:n kanssa ja sain rauhallisen lukuhetken ulkokeinussa.

Su: Palattiin hyvissä ajoin (lounaan jälkeen) anoppilasta, Setämies teki ruuan ja muistin kuinka hyvä ja osuva Jujun Onnelliseksi-biisi onkaan.

27. syyskuuta 2019

Mummoristeily

Mun äiti täyttää tässä syksyn aikana pyöreitä ja aikamme siskon kanssa suunniteltuamme, päätettiin viedä äiti kaipaamalleen Tallinnan risteilylle. Hän luuli lähtevänsä reissuun vain mun siskon kanssa, mutta me ooteltiin P:n ja V:n kanssa satamassa yllärinä. Ilme oli kyllä näkemisen (ja kuvaamisen!) arvoinen, kun huomasi meidän liukuportaiden yläpäässä ja tajusi meidän lähtevän mukaan (ensin toki ihmetteli mitä me siellä tehdään).

Laiva lähti meidän pikkutyttöjen vuorokausirytmiin nähden sen verran myöhään, että käytiin siinä illalla vain pieni kierros kaupoilla ja iltapalalla ennen kuin rauhoituttiin iltatoimiin/nukkumaan. V nukahti suht nopeasti/nätisti, mutta P ei meinannut saada unta, kun viereisellä sängyllä pelattiin Unoa. Hieman ennen yhdeksää todettiin, että lienee parempi että otan V:n ja siirrytään siskon kanssa omaan hyttiimme käytävän toiselle puolelle. P olikin nukahtanut pian tämän jälkeen, V heräsi siirtoon ja nukahti vasta n.22.

Poikkeuksellisesti oltiin varattu buffet-aamiainen ja rauhassa syödyn aamupalan jälkeen päästiin aurinkoiseen Tallinnaan shoppailemaan. Itse ostin mm. reikäpallon V:lle ja P:lle sormikkaita. Laivalle palattiin lounaalle ja päikkäreille. Sisko jäi P:n kanssa nukkumaan, kun mä suuntasin äidin ja V:n kanssa bingoon. Bingon jälkeen käytiin vielä pikaisesti kaupoilla ennen kuin suunnattiin koko seurueen voimin välipalalle. Viimeinen tunti ennen tavaroiden pakkaamista käytettiin laivan monipuolisella leikkipaikalla.

Jännitin reissua aika paljon etukäteen ("yksin" kahden alle kolmevuotiaan kanssa) mutta huonosti nukuttua yötä lukuunottamatta kaikki meni mainiosti. Mitä olen jäkikäteen kuullut, oli meidän mukana olo äitille mieluisa yllätys.

28. elokuuta 2019

Äidin vai lapsen harrastus

Viime viikon tavoin jouduin tänään mielestäni aivan liian aikaisin kääntämään tuplavaunujen suunnan muskarista kotiin... Kolmisen viikkoa sitten, ensimmäisellä kerralla, P jäi hyvin touhuamaan muiden kanssa, mutta nämä kaksi jälkimmäistä kertaa ovat päätyneet korvia huumaavaan huutoon ja totaalikieltäytymiseen ennen kuin koko muskari on oikeastaan ehtinyt edes kunnolla alkaa. Tunnen oloni voimattomaksi, kun en tiedä mikä hommassa mättää... Miksi ensimmäisellä kerralla oli kivaa, mutta ei sen jälkeen? P itsekin puhuu muskarissa käymisestä, tänään selitti koko päivän tohkeissaan tietäen, että illalla harrastetaan, mutta kun muskarin ovesta pitäisi mennä sisälle, kääntyy kelkka täysin...

Totesin, että tämä sai olla viimeinen kerta tällä erää. En jaksa joka viikko lähtemisen vaivaa kahden lapsen kanssa-ja lähes samantien paluuta kotiin. Ryhmä on tarkoitettu P:n ikäisille lapsille, joten 45min erossaolo äidistä ei pitäisi olla mahdoton-ja tarkoituksena kumminkin oli odotella oven toisella puolella, jos jokin hätä kumminkin syntyisi. Kotimatkalla kyyneleitä nieleskellessä mietin onko tämä sitä paljon puhuttua; äiti haluaa lapsensa harrastavan jotain mitä ei itse aikoinaan pystynyt/saanut/voinut harrastaa. Myönnettävä on, että osittain sitäkin, mutta ehdottomasti enemmän P:n mielenkiinnon mukaan. Tyttö rakastaa laulamista ja tanssimista!

Viime keväänä käytiin muutamia kertoja seurakunnan vanhempi-lapsi-muskarissa ja siellä meni kivasti. Nyt tilanne on kumminkin se, että nuo muskarit ovat meille huonoon aikaan eikä opistonkaan vastaava tunnu sopivan kalenteriin. Mä koen tällä hetkellä hankalaksi mennä muskariin kahden lapsen kanssa ja aika harvoin keskiviikkoisin Setämies olisi tarpeeksi ajoissa kotona. Harmittaa, mutta nyt on vain ajateltava, että muskariin ehtii myöhemminkin. Ehkä jo keväällä löytyy rohkeutta harrastaa itse tai sitten ensi syksynä, vuotta vanhempana. Eikä muskari tietenkään mikään pakollinen harrastus ole, mutta itselle mukavimmasta (ja edullisimmasta!) päästä.

14. heinäkuuta 2019

Koliikkivauva tuli taloon

Viimeiset pari kuukautta on mennyt aikamoisessa sumussa, en edes muista aina mikä viikonpäivä on... Jo senkin takia, että arki on aika vilkasta 2,5v taaperon ja vauvan kanssa, on vauva tuonut koliikkisuudellaan omat haasteensa. Koliikin oireet, tuntikausien itkeminen ja päiväunettomuus, alkoi 2-3 viikon iässä. Pahimpina aikoina päiväunet ovat olleet n. 3x5min ja huutoa kuunneltu arviolta 10h/vrk. Osittain entistä raskaammaksi huudon kestämisestä on tehnyt se, että iltahuuto on voinut kestää viisi-kuusikin tuntia ennen nukahtamista-ja koko ajan on ollut huolehdittava, että esikoinen saisi nukuttua. En suoraan sanottuna tiedä miten olisin näistä viikoista ja kuukausista selvinnyt, mikäli Setämies ei olisi ollut ensin kolmea viikkoa isyyslomalla ja nyttemmin neljää viikkoa kesälomalla.
Kuvakaappaus Väestöliiton julkaisemasta Itkuinen vauva ja koliikki-oppaasta. Pahimmillaan 10-11 kohtaa näistä oli meidän arkea.

Jostain luin, että koliikin pahin "piikki" ajoittuu 6-8vk iän kohdalle. Nyt meidän vauva on reilu kaksi kuukautta ja näyttäisikin, että pahin on ohi. Iltahuudoista ollaan päästy oikeastaan kokonaan, mutta päiviin mahtuu edelleen huutoa n. 3-4h. Vauva on alkanut hymyilemään, seurustelemaan ja selkeästi kiinnostumaan leluista. Päiväunille rauhoittuminen on edelleen haaste, mutta Manduca on muodostunut suureksi avuksi.
Huomenna alkaa "erilainen" arki, kun Setämies palaa töihin ja päivät on pärjättävä tyttöjen kesken. Menee varmasti jokunen päivä, ehkä jokunen viikkokin, että löydetään meille sopivat rutiinit ja saadaan arki soljumaan kivasti. Tänään kumminkin vielä nautitaan viimeisestä yhteisestä kesälomapäivästä grillaillen ja puistoillen, sääkin kun näyttää suosivan.

4. heinäkuuta 2019

Kuinka hyvin tunnet minut?

Blogimaailmassa pyörii jos jonkinmoista kysymyspostausta liittyen siihen miten kaveri(t) tuntevat blogin kirjoittajan ja nytpä itsekin nappasin kiinni yhdestä tällaisesta. Kysymyksiin vastasi Kettu (K) ja Setämies (S). Ketun kanssa on tunnettu reilu kymmenen vuotta. Mun teinivuosina tuli paljonkin nähtyä, mutta jossain vaiheessa elämä vei erilleen. Silti pitkäkään fyysinen välimatka ei ole antanut ystävyyden himmetä ja yhteyttä on pidetty vähintään viikottain. Setämiehen kanssa tutustuttiin noin kuusi vuotta sitten ja nyt tulee jaettua yhteinen arki, kahden lapsen vanhempina. Oletin, että vastauksissa olisi ollut enemmänkin eroja, mutta näemmä molemmat tuntee mut aika hyvin.

1. Nauranko vitseille, joita en oikeasti tajua?
K: Naurat
S: Et
Molemmat oikeassa; joskus nauran ja joskus en. En halua esimerkiksi porukassa antaa tyhmää kuvaa, jos kaikki muut nauravat.

2. Pidänkö halailusta?
K: Et kaikkien ihmisten halailusta
S: Pidät
Molemmat jälleen oikeassa; tykkään yleisesti ottaen halailusta, mutta en kenen tahansa kanssa.

3. Haluaisinko pienet vai isot häät?
K: Pienet
S: Pienet
Kyllä vain. Tosin tämä oli hassu kysymys, sillä häät on jo pidetty. Vieraita oli n. 50.

4. Olenko koskaan rikkonut lakia?
K: Ihan varmasti joskus jotain pientä
S: Olet
Jotain pientä ja vaaratonta joo (molemmat oikeassa).

5. Millainen on voileipäni?
K: Sellainen joka on nopea tehdä ja syödä
S: Juusto-kalkkuna
Kalkkuna-juusto-kurkku, nopea tehdä ja syödä (molemmat jälleen oikeassa).

6. Millaista musiikkia kuuntelen?
K: Räppiä ainakin?
S: Suomihölkkää eli suomipoppia
Suomenkielistä räppiä ja suomipoppia, molemmat oikeassa.

7. Mitä pelkään?
K: En ole varma
S: Et nauti muurahaisista, mutta ehkä se ei ole pelko… Mörkö-ohjelmia.
Korkeita paikkoja (jyrkänteet, maailmanpyörä jne.) ja ampiaisia. Muistakaan ötököistä en pidä, mutta en niitä varsinaisesti pelkää. Mörkö-ohjelmilla Setämies tarkoitti esim. sci-fi-elokuvia, joita en pelkää, mutta joita en tykkää myöskään katsoa (näen helposti painajaisia). Ei suoranaisesti kumpikaan oikeassa.

8. Kestänkö stressiä?
K: Kestät
S: No joo, jonkun verran ainakin
Juu, välillä vähän pakkokin. Nuorempana olin aikamoinen stressivatsa, mutta nykyään tulee otettua stressitkin rennommin.
9. Oudoin tapani?
K: Niitä on paljon (ei nimennyt yhtään vaikka pyysin).
S: Nukut oudoissa asennoissa
Olen nukkunut kummallisissa asennoissa niin kauan kun muistan. Lisäksi syön esimerkiksi grillimakkaran mieluummin ketsupilla kuin sinapilla ja Kettu opetti joskus syömään jäätelöä saunassa.

10. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?
K: (ei vastausta)
S: Vanhusten hoitajaksi
Vanhustenhoito ei kiinnosta eikä mikään työ mitä joutuu tekemään 7-8h/pv paikallaan istuen.

11. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?
K: Jonkun kuolleen rakkaan varmaan
S: Jonkun artistin, en osaa nimetä yhtä
Ensimmäinen hankala kysymys... Mummun ja kummitädin kuollessa olin aika pieni (n. 10v) eikä heihin ollut muodostunut niin tärkeää suhdetta, että yhteinen päivä innostaisi. Edesmennyttä veljeä on toki ikävä, mutta tuntuisi jotenkin kurjalta ajatukselta viettää vain yksi päivä hänen kanssaan... Ehkä joku kuuluisuus, mutta ei mikään artisti (keikkabussissa tuntikausia istuminen ja mahdolliset kosteat keikkapaikkojen takatilat ei nappaa)... Radio- tai tv-juontajan (esim. Sami Kuronen, Jaajo Linnonmaa, Janne Kataja, Heikki Paasonen) päivää olisi mielenkiintoista seurata.

12. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?
K: Ostaisit kaikkea jännää ja matkustaisit
S: Maksaisit pois opintovelan, ostaisit pienen kinniäisen ja säästäisit
Opintolainan poismaksaminen olisi ykkösenä ja auto (pieni kinniäinen) kieltämättä helpottaisi arkea. Säästämään olen huono, mutta ehkä lapsille saisin jonkin verran sivuun... Matkustaminen olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta ei yksin.

13. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?
K: Oranssi, koska oot oranssi ihminen
S: Punainen, koska se on lämmin väri ja oot lämmin ihminen
Hankala kysymys, mutta ehkä tosiaan jokin lämmin väri... Piste molemmille.

14. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?
K: (Ei vastausta)
S: Yltiönegatiivisuus ja ylimielisyys, varmaan muitakin.
Setämiehelle piste. Lisäksi ärsyttää mm. taaperon tekoitkut ja jankuttaminen.

15. Mikä on suosikkiroskaruokani?
K: Pitsa
S: Oisko pitsa
Pitsa on aika hyvä vastaus, klassisilla täytteillä kuten jauheliha-tomaatti, kinkku-ananas tai kana. Hampurilaisetkin on hyviä, kunhan ei ole mitään hesepullamössöä.

16. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?
K: Ei me oikeastaan riidellä
S: Saatat alkaa tiuskimaan
Tiuskin, kun kiihdyn mutta en juurikaan riitele kenenkään kanssa. Setämiehenkin kanssa ollaan kumpikin niin lepposia, että jompikumpi antaa periksi ennen kun kunnon riitaa ehtii syntyä.
17. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?
K: (Ei vastausta)
S: Yleensä joku pihvi/leike kypsänä
Pihvi tai leike kypsänä oli pitkään valinta, mutta harmittavan harva ravintola osaa tehdä kypsän pihvin ilman että se on "purkkaa". Nykyään tulee valittua useammin kanaa jossain muodossa. Mieluummin menen jollain suht varmalla ja tuttuja raaka-aineita sisältävällä annoksella kuin lähden kokeilemaan mitään uutta.

18. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?
K: Käsityöjuttujen tai kirjojen
S: Mobiilipelien esimerkiksi
Mobiilipelit vaikkakin monessa pelissä ärsyttää esim. rajattu elämämäärä ja hidas eteneminen, mikäli ei ole valmis laittamaan oikeaa rahaa. Kirjat on hyvä vaihtoehto, vaikkakin jääneet huomattavasti paljon vähemmälle parisuhteen ja lapsien myötä. Kumpikaan ei muistanut esim. palapelejä tai nukkumista.

19. Mikä saa minut todella vihastumaan?
K: Typerät ihmiset
S: Paska astianpesukone
Kumpikin oikeassa. Myös esimerkiksi ihmiset, jotka ajattelevat ettei yksi tai kaksi alkoholiannosta ole mitään ja lähtevät sen jälkeen ajamaan autolla, pahimmassa tapauksessa lapsi/lapset kyydissä.

20. Entäs piristymään?
K: Kunnon yöunet
S: Jos on tiedossa jotain vaihtelua arkeen esim. viikonloppu muualla tai kirppiskierros
Molemmat oikeassa. Myös esimerkiksi auringonpaiste, yllätykset (esim. kukat) ja herkut.

21. Mitä teen heti ensimmäiseksi aamulla?
K: En minä tiiä!
S: Kaurapuuroa
Katson mitä somessa on tapahtunut, käyn vessassa ja useimpina aamuina keitän puuroa. Joskus saatan kipittää laittamaan pyykkikoneen päälle ennen aamupalaa, jos pyykkiä on useampi koneellinen tai ollaan esimerkiksi iltapäivä pois kotoa (pyykit saatava pestyä aamupäivän aikana).

22. Millaisia vaatteita käytän kotona?
K: Rentoja, collareita ja sellaisia
S: Lötköttelyvaatteita eli collegeja ja rönttäpaitoja
Kumpikin oikeassa; collegehousut ja t-paidat on valinta monena aamuna. Jos sää sallii, niin collegehousut vaihtuu collegeshortseihin.

23. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?
K: Sä olet äiti, kyllä sä aikalailla osaat kaikkee. Ehkä jotain viemäriongelmia tai lamppujen asennuksia tai jotain tosi spesifiä et välttämättä osaa, mutta opit kyllä.
S: Veikkaan että esim. säätää lattialämmitystä tai yö-päiväsähköä
Kumpikin oikeassa; aika harva kodin ongelma on sellainen minkä osaisin hoitaa itsekseni. Viimeksi taisin soittaa Setämiehelle, kun en tiennyt mitä pitää tehdä kun tiskikone suolsi vettä lattialle...

24. Mikä on paras luonteenpiirteeni?
K: Olet välittävä ja auttavainen
S: En tiiä… Empaattisuus
Kauhean hankala ite vastata! Oon aika rauhallinen ja tulen helposti kaikkien kanssa toimeen vaikka heidän ajatusmaailmansa ei täysin kohtaisi omani kanssa.