28. lokakuuta 2012

Pari photoo

Vieraat kasvot nään, ne ei oo kenenkään...
Tennarit vilkkuen mettään juoksee räkänokka tää...
Kainalossa puinen leipälaatikko, se sellainen jossa on liukuovi...

Hip hei Halloween, ensi vuonna uudestaan

Eilisistä Halloween-bileistä selvitty eikä tapani mukaan oo ees krapulaa. Ihme kyllä, sillä jostain syystä illan aikana uppos niin omia kun muidenkin juomia... Seura oli mitä parhainta (vaikka toista seuralaista etukäteen vähän jännitinkin...) ja homopippaloissa porukka oli ihmeen avointa. Ekaa kertaa mutkin nähtiin tanssilattialla-ja koko illan siellä viihdyinkin, kiitos kahdelle työnsä osaavalle dj:lle. 

Yleensä bileiden jälkeinen päivä menee sellasessa kamalassa tahmeessa olotilassa, ajatukset harhailee ja muutenkin tekeminen on hidasta. Jos mulla ei olis hoidossa koiria, oisin varmaan aamulla kotiuduttuani kaatunu suoraan sänkyyn-tai jääny pidemmäksi aikaa yöpaikan sänkyyn makoileen. Kaksi karvaturria kumminkin vaati lenkitykset ja aamupalansa joten "pysähtyminen" on mahdotonta.

Miska vaan vähän nukkuu...

27. lokakuuta 2012

Talvilomaksi muuttunut syysloma?

Mun syysloma alko varsinaisesti viime sunnuntaina kun lähin reissaan. Ensimmäisenä suunta oli Jyväskylään jossa nähtiin Erään henkilön kanssa. Illemmalla kävin  kattoon Puhdistuksen ja yön tosiaan vietin hotellissa.
Maanantaina jatkoin matkaa Tampereen nurkille kummitädille. Reilun vuorokauden aikana ehdittiin pienten (7v ja 5v) serkkupoikien kaa tehdä maja, lukee kirjoja, pelata useampaakin peliä, viettää naamiaisia,...
Tiistaina matkasin äitille, missä oli alkuun tarkotus viettää pari yötä ja jatkaa reissua Hyvinkäälle. Suunnitelmiin kumminkin tuli muutos ja kotiuduin eilen suoraan äitiltä. Illalla sain kaverin koirat hoitoon ja voi että tätä menoa!
Tänään iltasella ois tiedossa mukavaa noitamaisuutta Halloween-bileiden merkeissä ja huomenna...noh, jokainen voi arvata mitä baari-illasta seuraa.
Viikon kestäny syysloma on kyllä tuntunu paaaaaaljon pidemmältä-ja hyvä niin. Tällä hetkellä koen nimittäin että oon ehtiny tehä kaikkee mukavaa ja reissailusta huolimatta koen oloni levänneeks. Ilomielin kyllä palaan työssäoppimaankin maanantaina, saa nähä mitä kaikkee siellä on ehtiny tapahtua viikon aikana!
Kaksi kolmesta reissaajasta... < 3 

26. lokakuuta 2012

Hankintasuunnitelmia


Sitten kun olen rikas (tai kun joku pukinkonttiin tästä ottaa ideoita ;)), multa löytyy pitkät tummat saapikkaat, kesäverhot, näyttävä rannekello, moppisetti, oviverho ja vaihtomattoja. Saapikkaat ja kello on uutuusviehätyksiä, mutt muut on ollu jo kauemmin hankinnan alla. Kovin saamaton vaan olen...

Lentäjien salaisuuksia

Löysinpä ihan mielenkiintoisen jutun msn.com sivustolta. Uutiseen oli listattu lentäjien viisi salaisuutta;

1. Lentäjät työskentelevät väsyneinä
Haluaisitko ajatella konetta ohjaavan lentäjän nauttineen hyvät yöunet ennen lähtöä? Aina näin ei ole, lentäjät paljastavat. Sääntöjen mukaan pilotit voivat nimittäin tehdä töitä jopa 16 tuntia putkeen ilman taukoa. Erään lentäjän mukaan lentoyhtiöiden tarjoamat hotellit eivät myöskään aina ole parhaita lepopaikkoja.

2. Vauva sylissä matkustaminen on vaarallista
Sinäkin olet ehkä matkustanut vauva sylissäsi – turvallista se ei kuitenkaan ole, lentäjät tunnustavat. Sallimalla vauvat vanhempien sylissä halutaan varmistaa matkustajien määrä: kalliin lentopaikan ostaminen perheen pienimmälle saattaisi karkottaa matkustajat. Vauvojen kanssa autoilua pidetään myös vaarallisempana kuin sylissä matkustamista.

3. Matkustajille kerrotaan valikoituja totuuksia
Lentomatkustajille kerrotaan vain se, mitä he haluavat kuulla. Jos koneen moottori lakkaa toimimasta, ei asiasta todennäköisesti edes ilmoiteta, sillä useimmat koneet voivat lentää yhdenkin moottorin varassa. Lähestyviin ukkosmyrskyihin saatetaan viitata sadekuuroina, eikä sumun hermostuttamalle matkustajalle kerrota näkyvyyden olevan olematon.

4. Veteen laskeutumista ei ole olemassakaan
Lentäjät paljastavat: ”Sellaista asiaa kuin veteen laskeutuminen ei ole olemassakaan. Sitä kutsutaan mereen syöksymiseksi.”

5. Turbulenssia luvassa
Turvavyövalon syttyessä kyse voi olla vielä vaatimattomistakin ilmakuopista, mutta jos kapteeni kehottaa lentoemäntia ja stuertteja istumaan paikoilleen, on luvassa todennäköisesti rajumpaa turbulenssia.

Mielenkiintoista. Onneks ei tarvi hetkeen astuu lentsikkaan...

20. lokakuuta 2012

Rento päivä

Hyvä fiilis alko jo aamusta. Yhentoista tunnin unien jälkeen heräsin hyvin levänneenä, ilman herätyskelloa. En ees muista koska viimeks oon heränny "omaa tahtia". Viettäny päivän ilman mitään suunnitelmia, ilman kiirettä mihinkään. Tällaisena vapaapäivänä sitä pukeutuu mahdollisimman mukavasti ja voi tehdä ainoastaan niitä asioita mistä pitää. Pitkän kaavan mukaan.
Kotona vapaapäivää, ja muutenkin aikaa yksin viettäessä, sitä laittaa päälleen ennemmin mukavat kuin välttämättä silmää miellyttävät vaatteet. Yöllä voi nukkua vaikka pelkissä villasukissa jos siltä tuntuu. Tän päivän paita vaatis julkisilla paikoilla vähintään legginssit kaverikseen, mutta miks laittaa ne jalkoja ahdistamaan kun kukaan ei kerta kattele. Peilikuvallekkin on ihan sama.
Ei ehkä kovin fiksua, mutta saappaat vaan jalkaa ja roskia viemään. Jos mä alkaisin pukeutuun sään mukasesti, niin muutaman roskapussin viemiseen sais kulutettua varmaan 15min-näissä kamppeissa kun keikkaan menee hädin tuskin pari minuuttia. Jos jota kuta naapuria kiinnosti kytätä ikkunasta, niin se on hänen ongelmansa.

Turkin korut, villasukat ja tunika-melkein ainakin tyylikästä :D

3L0KUU

Elokuun alussa kattelin teemaan sopivasti Elokuu-elokuvan. Jälleen kerran tuli todettua ettei kriitikot oo aina samaa mieltä mun kaa-tai siis mä en oo aina samaa mieltä niitten kaa. Eräskin arvostelija oli kuvaillu kyseisen elokuvan realistiseks ja vaikka jotkut kohdat toki sellasia olikin, enemmän mun mielestä oli epärealismia. Muistakaahan että kyseessä on ainoastaan mun mielipide.

Ensinnäkään en usko että kukaan (jätkä) lähtee heittämään edellisyön "hoitoa" kotiin. Vielä kun ei oikein muista, kiitos krapulan, mitä tän hoidon kaa on tullu tehtyä. Kuinka ollakaan, kyseinen kimma asuukin sitten aivan toisella puolella Suomea.

"Hoito" sitten päättääkin karkailla ja eikö tää jätkä jaksa aina vaan juosta perässä. Kesälomalla ei välttämättä oo mitään tekemistä, mutt eikö toi nyt aika epätoivoistakin oo. Ehkä olis ollu fiksumpaa sanoo suoraan, kiitos kyydistä ja tää oli tässä.

Leffan päähenkilöt oli jotain mun ikäsiä, siis about 19v. Voi olla että mä oon kasvanu kuplassa, mutta mun mielestä tollanen määrä seksiä (=jatkuvasti) ei kuulu tähän ikään. Oli kuinka kesä tahansa... Enkä muuten muista nähneeni yhtäkään kortsua missään välissä.

Jossain vaiheessa leffan sankareilta sitten varastettiin mm. auto ja hupsis, yhtäkkiä olikin täysin uusi malli tilalla. Vaikka kaikki vaatteet oli ryöstetty, niin jostain löytyikin kohtauksien välillä täysin sopivia ja siistejä uusia kuteita. Realistista? Ei!

Kuva Googlesta

Se_perinteinen nyt myös Facebookissa!

Ei muuta kuin tykkäämään; 


Kurkistus neljän seinän sisään











En muista ehinkö jo tekeen jonkin sortin asuntoesittelyn tän hetkisestä kodistani... Mikäli en, tän kummempaa ei oo tulossakaan. Koti kun on kumminkin yksityinen paikka.
Ne lukijat jotka mun kahvilla käy, voi yrittää bongata kaikki noi kuvien jutut ;)

19. lokakuuta 2012

Joulua odotellessa

Lähetin jokunen aika sitten tällaset kirjeet sukulaisille;

"Moi!
Kuukauden päivät on jo vietetty koulun penkillä ahertaen ja pikku hiljaa ajatukset suuntaavat (syysloman kautta) jouluun ja siihen mitäköhän paketeista tänä vuonna löytyy. Parina viime jouluna jotkut lahjat ovat olleet... noh, aika kaukana odotuksista. Siispä tässä vähän ideoita tämän vuoden pukinkonttiin.
Kahvikuppeja, pyyhkeitä ja pussilakanasettejä mulla on jo ihan tarpeeksi-vaikka ne kulutustavaraa onkin. Kiinalaiset osaavat valmistaa hyvinkin pieniä L-koon vaatteita joten varmempaa olisi sujauttaa kirjekuoreen omaan budjettiin sopiva lahjakortti. Saan sitten itse kaupasta haettua sen mitä kipeimmin tarvitsen.
Leffat ja kirjat jaksavat viihdyttää-kunhan kyseistä opusta en ole jo lukenut tai elokuvaa katsellut. Tässäkin asiassa auttavat lahjakortit (esim. Suomalaiseen kirjakauppaan) tai ihan suora kysymys mikä kiinnostaisi. Voidaan myös mennä yhdessä kaupoille katsomaan mieluista lahjaa.
Varmoja valintoja taitavat olla palapelit ja erilaiset opiskeluvälineet (kynät,vihot yms.). Mikäli et elokuun lopulla päässyt syntymäpäivilleni, niin todennäköisesti toivomuslistalta löytyy edelleen se mistä kutsussa mainitsin. Mitään turhaa "krääsää" en halua; mieluiten otan vastaan yhden mieluisan lahjan kuin useamman millä en tee yhtään mitään.

Terkuin Jenni

P.S
Mikäli koet edelleen epävarmuutta asian suhteen, aina voipi soittaa tai laittaa tekstarilla kyselyä mikä miellyttäis."

Tiivistettynä siis; mun joululahjat on toivon mukaan tänä vuonna litteitä :)

18. lokakuuta 2012

Kuvapläjäys ja joitakin kuulumisia

Miesten vessasta, jonne eräs päivä eksyin...
  •  Työssäoppiminen jatkuu edelleen ja hyvin on menny. Aamulla töihin lähtiessä ei voi edes aavistaa mitä sinä päivänä tulee vastaan tai mihin päivä päättyy-ja loppuen lopuks sellanen passaa mulle oikein hyvin. On aika rentouttavaakin vaan mennä töiden mukana eikä suunnitella päiviä etukäteen. Tuleviin näyttöihin tosin olis vähitellen valmistauduttava, mutta stressittä teen senkin-kunhan oon eka ens viikolla viettäny ansaitun syysloman.

Matkalla pohjoiseen...
  • Kuten oon jo maininnukin, olin jokunen viikko sitten käymässä Jyväskylässä enkä sillon päässy tapaamaan "erästä". Nyt sunnuntaina istahdan uudestaan yli kuudeks tunnin junaan ja luvassa on kenties mahtava alku lomalle. Tähän muutamaan viikkoon on mahtunu jos jonkinmoista kitkaa meiän välille, mutt tällä hetkellä en voi olla kun onnellinen. Vai mitä sanotte mm. kommentista; Oisitpa jo täällä ;)

  • Se mitä laivatoilailuun tulee... Mä päätin olla ettimättä tyyppiä käsiini, päätin että olkoon niin kun mottona oli (se mitä laivalla tapahtu, jääköön paluubussiin). Kauaa en kumminkaan voinu päätöksessäni, sillä tää tyyppi ettikin mut käsiinsä. Siis suomeks sanottuna, laitto facessa viestiä. Muutama viesti siinä vaihdettiin, ilman mitään. Nyt tiiä tyypin sukunimenkin, mulla on mahdollisuus selvittää missä hän asuu jne. mutta en koe sille mitään tarvetta. Ehkä joskus törmäillään.
Miksei mun hiukset voi olla aina näin pöyheet!?!
  • Ohimennen tulikin jo sivuutettua tulevia suunnitelmia syysloman merkeissä. Tosiaan loma alkaa reissulla Jyväskylään ja sieltä siirryn Tampereen nurkille kummitätiä moikkaan. About vuorokausi siellä ja siitä äitille. Tarkotuksena ois ehtiä käydä kummityttöäkin moikkaan sekä Iinalla. Saa nähä miten viikko (ja rahat) riittää :P
Uusien saappaiden ja uuden sateenvarjon voimalla oon valmis kohtaan loppusyksynkin myrskyt :)

17. lokakuuta 2012

Syrjäytyä vai selviytyä?

Töissä oon saanu lukea jos jonkinmoista julkaisua liittyen alaani. Tähän asti mieleenpainunein on ollu tilastointi nuorten syrjäytymisestä. Mikä siihen johtuu ja miten nuoret kokevat selviytyvänsä vaikeina aikoina. Läpyskää lukiessa mä jotenkin pystyin samaistumaan kokemuksistaan anonyymisti kirjoittaneisiin nuoriin. En voi sanoo että oisin köyhä tai että mun perhe on köyhä, en koe sitä niin. Aina on ollu katto pään päällä, vaatteita ja ruokaa. Vaatteet on pitkälti ollu kierrätettyjä, mutta näin jälkikäteen ymmärtää ettei sillä loppuen lopuks oo mitään merkitystä. Mä olin talvipakkasella kiitollinen siskon vanhoista toppahousuista-sillon kun muut jäädytti ittensä pillifarkuissa. Välillä on ollu aikoja että ruoka on ollu kaurapuuroo tai leipää pelkällä voilla, mutta nälkää en muista ikinä nähneeni. Viikkorahaa sain joskus aikoinaan 1,5e/vk ja olin iloinen kun se jossain vaiheessa nousi 2 euroon. Ei ollu mitään mihin olisin tarvinu omaa rahaa, siihen aikaan toi 1,5-2e vielä riitti karkkipäivän ostoksiinkin.
Nuorten kertomisista haluun nostaa esille pari lainausta. Ensimmäinen kuuluu näin: "Elämän virrassa toiset kelluvat korkeammalla ja toiset vähän syvemmällä. Tärkeintä on pidättää hengitystä ja olla joutumatta paniikkiin. Ne jotka eivät osaa uida, hukkuvat. Minä olen oppinut uimaan." Pysähdyin oikein ajatteleen tota. Joku virtahan meitä täällä kuljettaa ja kirjoittaja on loppuen lopuks, mun mielestä, tiivistäny ehkä elämän tarkoituksen noihin pariin lauseeseen. On opittava uimaan, pärjään. Toinen lainaus ei ole ehkä noin elämänmyönteinen: "No, mun elämän tarinaan löytyis enemmän surullisia sanoja kun taivaalla on tähtiä, enemmän kyyneliä kun meressä on kaloja, mut mä haluun supistaa mun tarinan yhteen lauseeseen et tää ei ollu mun valinta."
Sen enempää en halua jaaritella. Toivon teoksen tavoittavan mahdollisimman monta, ehkä jopa päättäjiäkin, ja pysäyttävän ymmärtään mikä nykytilanne on. Niille jotka nyt kiinnostuivat, on seuraavassa linkki tilastoinnin nettiversioon: Syrjäytyä vai selviytyä vihkonen (pdf-tiedosto)

Vapaa kuin taivaan lintu

Mun toisen kummitädin kuolemasta tuli eilen 8 vuotta. Ihmisenä en oikeestaan muista hänestä mitään. Joskus muistan ihmetelleeni kuinka joku voi vetää tupakkaa posket niin lommolla ja sen ainoon kerran kun olin yökylässä, olin unohtanu hammasharjan ja -tahnan kotiin. Tosi "hienoja" hetkiä...
Tän kahdeksan vuoden aikana oon lähes kokonaan unohtanu koko ihmisen. Jouluna toki oon sytyttäny kynttilän muualle haudattujen ihmisten muistomerkille, yhteiseks mummolle ja kummitädille. Suoraan sanottuna en ees tiedä missä heidän hautakivensä on.
Eilen muistelin äitin kaa kuinka joskus Leilan kuoleman aikoihin, kun mä en joku ilta saanu nukuttua, oltiin juteltu muuttolinnuista. Miten ne oikein osaa syksyllä lähteä oikeeseen suuntaan ja kuinka ne löytää keväällä tiensä takaisin. Linnut on edelleen ihmettelyn aihe.

15. lokakuuta 2012

Minne moraali katos?

Olin viikonloppuna laivalla ja oli kyllä railakas reissu. Ensinnäkin mä olin kolmen aikaan päivällä niin hyvässä humalassa etten meinannu pysyy pystyssä, kiitos vaan kaikille juomien tarjoojille (yhtäkään en maksanu ite!) :D Siinä sitten kun humala oli hyvä, niin jostain kumman syystä ajauduin naimisissa olevan ja about 15 vuotta mua vanhemman miehen kaa hyttiin pussaileen. Ei herran jestas! Mihin katosi moraali, kaikki ajatukset etten ikinä tee mitään kenenkään mua yli 10 vuotta vanhemman kaa? Minne meni se kiltin tytön imago? Tyypin mottona oli että mitä ei muista, ei oo ikinä ollukaan. Harmi vaan että meistä kumpikin muistaa. Eiköhän tästä(kin) kumminkin selvitä. Oon toisaalta kiitollinen etten tiiä tyypistä muuta kun etunimen ja asuinkaupungin, voin keskittää ajatukseni takasin "erääseen henkilöön". Tietenkin kerroin laivamöhläilystä vaikkei välttämättä ois tarvinu. Eihän me seurustella edes. Vielä? Sunnuntaina mä suuntaan taas pohjoseen (kyllä, Jyväskylä on mulle pohjonen) ja katotaan mihin suuntaan asiat alkaa kulkeutuun.

11. lokakuuta 2012

Ystäväni, tuttavani

Iina haastoi bloginsa lukijat Ystäväkirja-haasteella ja koska (taas) ruokatauko, niin miksikäs sitä ei paria sanaa kirjoittelis. Kysymykset ovat varmasti kaikille tuttuja lapsuusaikojen ystäväkirjoista-mutta mitkä mahtaakaan olla mun vastaukset ;)

Nimi: Jenni
Lempinimi: Jensku
Osoite: Lahdessa
Sähköpostiosoite: Jii.Lehtonen@luukku.com
Syntymäaika: Elokuussa
Horoskooppimerkki: Neitsyt
Hiusten väri: Vaaleat
Silmien väri: Siniset
Pituus: reilu 160 cm?
Sisarukset: kaks isoveljeä ja kaks isosiskoa
Koulutus: peruskoulu, toinen aste juuri menossa
Lempiaine koulussa: ruotsi
Parhaat ystäväni: Jonna ja Iina
Kiinnostava urheilulaji: uiminen
Suosikkiyhtyeeni: Happoradio, Uniklubi, Tiktak
Lempivärini: tällä hetkellä vaalensininen
Lempikukkani: päivänkakkara
Lempiruokani: kasvisgratiini
Harrastukseni: bloggaaminen, lukeminen, kirjeenvaihto, pyöräily nyt vielä kun se onnistuu
Parhaat TV-ohjelmat: House, C.S.I Miami, Talent Suomi
Lempikirjailijaa: Sofi Oksanen
Tän hetken suosikkibiisi: ...

9. lokakuuta 2012

Ruokailumuutoksia

Täällä sitä vaan keskellä työpäivää dataillaan. Eipä se toisaalta kumminkaan rikollista taida tehdä, onhan mulla kumminkin päivittäinen ruokatauko 60 min-enkä kumminkaan niin kauaa siihen käytä. Tänäänkin raejuustopurkki meni vajaassa vartissa.
Oikeastaan mun koko ruokailutottumukset on viikon aikana päässy muuttuun tosi paljon. Aamulla edelleen syön kunnon aamiaisen, lounaalle saattaa ehtiä vasta kahden kolmen aikaan ja seuraava onkin sitten jo mahdollisesti iltapala. Aina ei tule sitäkään sen kummemmin syötyä. Elikäs siis entinen 5-7 ateriaa on supistunu 2-3 ruokailuun.
Se miksi näin on, johtuu osittain tosiaan työssäoppimispaikan hektisestä tyylistä. Aina ei vaan voi ilmoittaa klo 11.30 että pitäkää hommanne, minä lähden syömään. Töiden jälkeen on hoidettavana muita asioita eikä välttämättä jää aikaa/voimia enään tehdä kattavaa ateriakokonaisuutta. Saatan toki siinä kuuden seittemän aikaan syödä jotain tukevampaa (kuten jogurttia ja mysliä) minkä takia sitten skippaan iltapalan.
Joku saattaa nyt huolestua, mutt ite en vielä tässä vaiheessa nää asiassa mitään ongelmaa. En sen takia syö että väkisin laihduttaisin (vaikka onhan tässä jo 1,5kg ehtinytkin pudota) ja muistelisin näin käyneen aiemminkin. Kyllä se ruokahalu ja ruuanlaitto into aikanaan palaa-siihen asti voin keskittyä johonkin muuhun.

7. lokakuuta 2012

Eräs henkilö

Myönnetään, on liian aikasta hehkuttaa mutta hehkutan silti. Oon tässä jo parisen viikko viestitelly erään pojan kanssa, päivittäin. Viikonloppuna piti nähäkin kun olin Jyväskylässä käymässä, mutta ei nähtykään toisen sairastumisen vuoksi. Ja koska syyslomalla olin suunnitellu lähteväni Ouluun, mutta en lähdekään niin voin ihan hyvin käyttää saman rahan siihen ett palaan Jyväskylään.
Tää vois ihan hyvin olla pelkästään mun pään sisästä, ykspuolista mutta rivien välistä lukien ei sitä kumminkaan oo. Oon esimerkiks ollu jonkun aikaa viestittämättä, ottamatta yhteyttä, niin kyllä hetken päästä toinen kaipaa. Eikä mun mielestä kuulosta eilinenkään keskustelu viikonloppujen vietosta pahalta;
Minä: Yhen viikonlopun kuukaudesta pyrin oleen äitillä ja toisen iskällä.
Toinen: Ja kolmannen täällä ja mä neljännen siellä, niin siinähä näkee hyvin jokasta kuukaudessa.

1. lokakuuta 2012

Minä annan kaiken ja enemmän

Oikeestaan koko viikonlopun stressasin tänään alkanutta työssäoppimista. Kauhistutti ajatus etten tiiä tulevista kymmenestä viikosta muuta kun sen moneen meen tänään. Vähitellen kumminkin jännitys unohtu kun sulaudun pieneen työyhteisöön ilman vaikeuksia. Sen jälkeen kun oltiin vähän ohjaajien kaa käyty läpi mitä syksy pitää sisällään, ei ees liukuvat työajat ahdistanu. Kivempihan se vaan on mennä töihin vähän myöhemmin ja lähtee sit kun päivän työt on hoidettu.
Toinen suuri stressin aihe oli tulevan viikonlopun seminaarimatka Jyväskylään. Ikinä en oo siellä päin liikkunu ja nytkään ei lähe kukaan seuraks. Mitään hätää mulla kumminkaan tuskin tulee, seurakunta kun hoitaa matkat ja yöpymisen. Unohtamatta erästä miekkosta joka ilmoitti vievänsä mut syömään ja leffaan ;)