22. joulukuuta 2013

Jouluhajatelmia

Ihmeiden aika ei ole näemmä loppunut. Kummisetä muista joulukortilla (mitä ei ole varmaan ikinä ennen tehnyt) ja tuli joulupostia hellittelynimien kera myös V:ltä. Lahjoista suurimman osan sain etukäteen ja toiveiden täyttymisen lisäks löytyi myös mukavia yllätyksiä-kuten useampikin palapeli sekä 25:n vuoden elämänkerrallinen työvihko. Ihme on myös se, että vuosien tauon jälkeen ollaan kokoonnutaan kaikki äitin puolen sisarukset saman katon alle aterioimaan-nyt kun mäkin muutin suunnitelmani enkä aattoa vietä isällä kuten alkuperäinen suunnitelma (vuosien jälkeen) oli.

Alitajuiset isähahmot

Jotenkin olen taas siinä tilanteessa, että ihastumista on ilmassu ja sen kohde käy parhaillaan huoltajuuskiistaa jälkikasvustaan. Edellinen vastaava oli kesällä, Kroatian reissun tiimoilta... Tälle ensimmäiselle, kesäiselle, asiaa ystävänä ihmettelin ja vaikka ehkä alitajunta oli koittanut mulle sanoa samaa, vastaus...pysäytti. "...tai sit oireilet eroperheen lapsena ja haet alitajuisesti isähahmoa. Janoat isän hyväksyntää ja rakkautta...".
Niin...Kenties...Mutta miksi? Iskä on olemassa, osana mun elämää. Nähdään säännöllisesti ja soitellaankin välissä. Rakkautta kotoa ei ole puuttunut-vaikka se ehkä enemmän näkyykin tekoina kuin sanoina kuuluu. Porukoiden erosta on about 18 vuotta eli elämä eroperheen lapsena on mulle arkipäivää. On aina ollu-eli ei kai mun nyt pitäis mitenkään oireilla?...

11. joulukuuta 2013

If you love me

Parisen viikkoo sit oma kone lähti korjaukseen, tai siis oikeastaan yhdelle tutulle katsottavaksi onko mitään enään tehtävissä. Tuomio oli se mitä arvelinkin eli uusi emolevy ja akku tarvis hankkia-mikä taas tulee vaihtamisineen uuden koneen hintaiseks. Tänä aamulla korjaajalle viestitinkin, että läppärillä saa heittää vesilintua. Elän siis edelleen ilman nettiä-tällä hetkellä Minkkimiehellä koneella.

Tosiaan siis reissuun tuli taas lähdettyä. Torstaina alko nelipäiväset pikkujoulut Pirkanmaalla mistä tosin jo perjantaina lähdettiin Käpälämäkeen pienemmällä porukalla. Ei vaan ollu mun ja Ketun mesta ne pikkujoulut, kumpaakin sattu pahasti niin fyysisesti kun henkisesti... Käpälämäessä oli hyvä poppoo, harmi vaan että aikaa oli vaan yheks yöks. Seuraavan yön (la-su) olin uuden...hmmm...ihastuksen luona ja sieltä sunnuntaina taas etiäpäin. Uuteen paikkaan, maalle, jämähdin useammaksikin yöksi ennen kun eilen tulin Minkkimiehelle.

Minkkimiehen lähellä olo tuntuu jotenkin väärältä ja kotiudunkin suunniteltua aiemmin. Tiedä sitten missä välissä tapahtui ja mitä, mutta meidän orastava suhde on kuollu. Mua ei jostain syystä edes harmita.... Haluun vaan kotiin ja eroon korvatulehduksesta.